31. joulukuuta 2019

Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille

Pinnan alla kytee: tasavaltalaismieliset anarkistit yrittävät murtaa Suomen kuningaskunnan tiukkoja valtarakenteita. Eriarvoisuus rehottaa. Aateliset kylpevät rahassa, kun tavallinen kansa elää kituuttaa. Noituutta harjoitetaan laittomasti.

     Suomea lohikäärmeille on Briitta Hepo-ojan uuden sarjan avausosa (tai ainakin kirjan lopetus antaa sellaisen vaikutelman). Itselleni Hepo-ojan tuotanto ei ole ennestään tuttua, mutta ehkä joskus vielä tutustun siihen paremmin. Nyt kuitenkin keskitytään tähän nuorille aikuisille suunnattuun fantasiaan vaihtoehtotodellisuudesta.
     Kirjan nimi ei jotenkin saanut mielenkiintoani heräämään, mutta ymmärrän jos se jollekin aiheuttaa erilaisia tunteita. Kirjan kansi kuitenkin on kaunis ja takakannen teksti koukuttava, en siis voinut olla tarttumatta tähän opukseen kirjaston hyllyltä. Heti kirjan alkumetreiltä lähtien oli selvää, että tämä kirja edustaa hyvää kotimaista fantasiaa (mitä ei todellakaan ole liikaa).
     Vaihtoehtotodellisuus kirjallisuudessa ei ole itselleni kovin tuttua aluetta (tai en ole aina ymmärtänyt lukevani sellaisia kirjoja). Tässä kirjassa oli paljon viitteitä siitä, miten maailma nykyisin toimii ja tykkäsin näistä lyhyistä väläyksistä. Todellinen nykyisyys saatiin siis hyvin sisällytettyä kirjan tarinaan ja maailmaan.
     Tarina eteni tasaisella vauhdilla ja käänteitä tapahtui silloin tällöin. Kuitenkaan en kokenut, että tässä kirjassa olisi ollut suuren suurta, odottamatonta tapahtumaa. Sen takia annan vain neljä tähteä, muuten tämä kirja oli mielestäni viiden tähden lukukokemus. Hahmot oli hyvin luotuja ja käytetyt nimet oli mielenkiintoisia. Jännitystä oli juuri sopivasti nuorten romaaniin ja ihmissuhdekuviot saatiin sekaisin monilla eri käänteillä. Kirjan lopetus oli sellainen, joka saa janoamaan lisää, joten toivottavasti tämä kirja saa jatkoa tulevaisuudessa. Tämä oli kevyttä fantasiaa, jota voin kyllä suositella myös muille.

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: ****
Goodreads: 4,16

30. joulukuuta 2019

Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä

Romaani naisen elämän suuresta solmusta - tarina täynnä hyviä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta.
Kolmekymppisen Astan aviomies on lähtenyt tiehensä, ja Asta matkustaa jouluksi lapsuudenkotiinsa. Siellä hän saa vastaansa perheensä rakkauden, jolla äiti aikoo parantaa tyttärensä erosurun. Äidin ja tyttären läheisyys paljastuu kuitenkin näennäisyydeksi, todellisten tunteiden pettämiseksi.

     Härkösen tuotannon lukuprosessini seuraavaksi teokseksi valikoitui Avoimien ovien päivä, joka kertoo Astasta ja hänen eron jälkeisestä elämästään. Astalla on homoystävä ja ongelmia perheensä kanssa. Hyvät ainekset siis viihdyttävälle kirjalle.
     Tämä teos tempaisi mukaansa jo alkuvaiheilta ja se oli viihdyttävä sekä sykähdyttävä loppuun asti. Kirjan tapahtumia värittää hieman Astan perheen uskonnollisuus ja halu itsenäisyyteen, jota ei tunnu kuitenkaan aikuisenakaan olevan. Lisäksi päästään käymään läpi Astan lapsuutta ja hänen pikkusiskojen mietteitä omasta elämästään. Kuitenkin keskiössä on Astan ja hänen äitinsä välit, jotka ovat kiemuroita täynnä.
     Avoimien ovien päivä käsitteli paljon erilaisia aiheita ja joistain niistä olisin halunnut lukea vielä lisää. Kirja kuitenkin loppui ennen kuin olisin halunnut, mutta niinhän ne aina tuppaavat tekevän. Tämä oli kuitenkin mielenkiintoinen kertomus hieman erilaisesta lapsuudesta ja tytär-äiti -suhteesta. Tämä tuntuu myös sellaiselta teokselta, että se kestäisi toisenkin lukukerran, jolloin huomaisi uusia asioita ja yhdistelisi asioita eri tavalla.

Genre: chick lit, aikuiset, draama
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1998

29. joulukuuta 2019

Salla Simukka: Sammuta valot! Sytytä valot!

Mikä on kauheinta tai kauneinta, mitä sinulle on tapahtunut?

     Salla Simukka on minulle ennestään jo tuttu ja olen tykännyt hänen teoksistaan. Nyt päätin tarttua tähän kaksipuoleiseen novellikokoelmaan ja antaa sille mahdollisuuden. Sammuta valot! -puolella on "kauheita" kertomuksia ja Sytytä valot! -puolella on "kauniita" kertomuksia. Jotkin novellit liittyvät samoihin asioihin, kun taas toiset novellit eivät liity mitenkään toisiinsa.
     Ensimmäiseksi kohtasin sen ongelman, että en tiennyt miten tätä kirjaa pitäisi oikeastaan lukea. Pitäisikö joka novellin jälkeen kääntää kirja ja lukea toisen puolen vastaava novelli? Vai kuuluko ensin vain lukea toinen puolisko kokonaan ja vasta sitten kääntää kirja ympäri? Itse päädyin tekemään niin, että luin ensin ne kauniit novellit ja sitten kauheat. Tämä voi siis vaikuttaa omaan mielipiteeseeni tästä kirjasta. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten eri lukutyylit tämän kirjan kohdalla vaikuttaa mielipiteeseen.
     Novellit käsittelivät erilaisia asioita nuorten elämässä. Oli ystävyyssuhteita, rakkautta eri muodossa, fantasiaa... Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Tästä syystä moni novelli tuntui irralliselta ja niiden oleminen samojen kansien välissä hieman oudolta. Muutama novelli oli sellaisia, että niiden sisältö oli todella hyvä ja tykkäsin lukea niitä. Kuitenkin suurin osa novelleista oli sellaisia, että ne luki kerran ja sitten ilman sen suurempia miettimisiä siirtyi seuraavaan.
     Kuten sanottu, jotkut novellit kertovat samasta aiheesta kirjan molemmilla puolilla. Tällaista yhteyttä kaipasin jokaisen novellin kohdalle. Oli mukavaa päästä lukemaan joidenkin novellien kohdalla molempien osapuolten näkökulma ja pohtia tapahtumia sitä kautta. Viimeisen novellin kohdalla kuitenkin tämä yhteneväisyys oli viety mielestäni hieman liian pitkälle, kun novelli oli melkein sama molemmilla puolilla. Vain novellin lopetus oli vaihdettu.
     Mutta, nyt olen saanut luettua tämänkin Simukan kirjan ja voin jatkaa seuraavien teosten pariin. Tämä ei kuitenkaan kuulu niihin teoksiin, jonka haluaisin lukea uudelleen.

Genre: nuoret, novelli
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018
Kirjailijan muut teoksetKun enkelit katsovat muualleMinuuttivalssiToisaalla, Punainen kuin veri
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,48

28. joulukuuta 2019

Agustina Bazterrica: Rotukarja

Äkillinen virus iskee koko eläinkuntaan, ja kaikista eläimistä on hankkiuduttava eroon. Vastatakseen ihmisten lihanhimoon ja hillitäkseen väestonkasvua hallitus tekee dramaattisen ratkaisun. Ihmiskunta jaetaan kahtia: niihin, jotka syövät ja niihin, jotka syödään.
Marcos Tejo kouluttaa teurastajia Kriegin lihanpakkaamolla. Eräänä päivänä hän saa lahjaksi rotukarjaksi luokitellun naisen. Pikkuhiljaa ulkoiset ja sisäiset paineet ajavat hänet umpikujaan, ja Tejo tekee epätoivoisen ratkaisun.

     Kirja tulevaisuudesta, kun kaikki eläimet on tapettu niissä olleen viruksen takia ja lihaa on saatava jostain. Mitäpä muutakaan siis tehtäisiin, kuin alettaisiin kasvattamaan ihmisiä karjatalouden tapaan. Ja tietenkään tätä karjaa ei saa kutsua sen oikealla nimellä, vaan asioita pitää peitellä ja päättäjiä totella. Jos et syö lihaa, olet outo. Jos puhut lihasta ihmisenä, olet vaarassa. Jos kävelet ulkona ilman sateenvarjoa, saatat kuolla.
     Kirjan konsepti oli mielestäni kiinnostava. Ihmisen karjana. Miten tähän ollaan päädytty? Valitettavasti kirjassa ei tätä asiaa avattu juuri ollenkaan. Asiat nyt vain oli näin ja kaikki eli annettujen ohjeiden mukaisesti. Jos omatunto alkoi kolkuttaa, tämä omatunto piti vaientaa. Kysymyksiä ei saa esittää... Kirjan tapahtumat tuntuivat liian utopistisilta, vaikka samalla tuntui, että kirjasta oli yritetty tehdä kantaaottava.
     Kirja jakaantuu kahteen osaan. Molemmissa osissa seurataan "häntä", eli Marcos Tejoa. Lukiessa hämäännyin kerran jos toisenkin, että kuka "hän" on, kunnes muistin hänen olevan päähenkilömme. Hän-kertoja ei siis ole suosikkini. Ensimmäisessä osassa päästään näkemään Marcosin elämää lihanpakkaamolla, jossa hän hoitaa melkein kaiken, kun hänen pomo vain istuu huoneessaan eikä edes tervehdi työntekijöitään. Marcosin työtä on kaikki mahdollinen, uusien työntekijöiden valitseminen, uusien lihojen hankkiminen, lihojen vienti paikasta A paikkaan B... Samalla hän yrittää selvitä omassa arjessaan päivästä toiseen, vaimo asuu äidillään, Marcosin isä on hoitokodissa, sisko ei halua ottaa vastuuta mistään tai ajatella omilla aivoillaan.
     Marcos oli omalla tavallaan mielenkiintoinen hahmo. Hän oli samaistuttava, tiettyyn pisteeseen asti. Kirjan toinen osa siirtyy useamman kuukauden eteenpäin ja asiat mutkistuvat. Marcosin omatunto tuntuu alkavan kolkuttaa, hän miettii uudelleen elämäänsä. Hän asuu edelleen kahdestaan saamansa lahjan kanssa, rotukarjan. Parin kuukauden välein ovella käy tarkastaja katsomassa, että rotukarjaa kohdellaan sääntöjen mukaisesti. Kirjan loppu oli kuitenkin jotain sellaista, joka vei viimeisenkin uskoni kirjan hyvyydestä ja luonteesta. Järkytyin ihmisen luonnetta.
     Vaikka tässä teoksessa oli hyvät puolensa, ei tämä ollut niin ihmeellinen, että voisin suositella juurikaan tätä lukemaan. Jos olet kiinnostunut tästä, niin voi tämän lukea. Itse en nauttinut tämän lukemisesta. Jäin kaipaamaan tältä kirjalta liian paljon vastauksia.

Cadáver Exquisito
Suomentanut: Einari Aaltonen
Genre: scifi, kauhu
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2017, suom. 2019
Arvosana: **½
Goodreads: 3,97

27. joulukuuta 2019

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

Heitä on viisi. Tulisieluinen Linda, joka ottaa ohjat käsiinsä. Hiljainen Katri, joka myötäilee siskoaan. Pehmeä Aada, joka vilkuilee komeaa Peetua. Jenny, joka vain etsii jännitystä. Ja Bea, joka parhaiten heistä ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu.
Tehtaantytöt on heitetty vallattuun huvilaan hoitamaan haavoittuneita keväällä 1918 - ilman kokemusta tai koulutusta. Vaikka kaikki saattoi hetken kuulostaa seikkailulta, on todellisuus kauhea ja vakava. Kun Peetu kannetaan paareilla sisään, on leikki viimeistään ohi ja tytöillekin annetaan aseet käteen.

     Yksi kevät sijoittuu vuoteen 1918, kun punaiset ja valkoiset taistelivat toisiaan vastaan. Kirja seuraa viittä nuorta tyttöä/naista, jotka yrittävät selvitä sodan melskeessä parhaansa mukaan vaihe vaiheelta. Tarina on koskettava ja sydäntä riipaiseva.
     Lyhyeksi kirjaksi tämä tarina pitää sisällään paljon. On salaisuuksia, on ihastumisia, on kuolemaa, on surua. On viisi sielua, jotka ovat yhdessä, mutta kuitenkin niin erillään. Aikana, jolloin jokainen huolehti omasta itsestään.
     Ennen kirjan aloittamista en tiennyt mistä tämä kertoo, mikä voi olla hyvä asia. Jos olisin ennen kirjan lainaamista tiennyt kirjan tarinasta jotain, en ehkä olisi päätynyt ottamaan tätä hyllystä ja kantamaan kotiini. Sotatarinat eivät ole ehkä ihan niin oma juttuni. Tämä kuitenkin on nuorten kirja, mikä hieman jo antaa osviittaa siitä, että tämä ei kuulu niihin raaimpiin sotakertomuksiin. Lisäksi tässä ei mennä niin syvälle ajatuksiin ja tapahtumiin, kuin muuten ehkä olisi menty.
     Olen lukenut Lähteenmäeltä aikaisemminkin muutaman teoksen ja jo niiden kirjojen kohdalla tykkäsin hänen kerrontatyylistä. Asiallinen, mutta ei liian synkkä, vaikka aihe antaisi siihen mahdollisuuden. Tämä teos jatkaa tätä linjaa, enkä siis voinut kuin ihastua ja rakastua. Hahmoista kerrotaan juuri sen verran kuin on tarpeen. Tarina etenee hyvällä vauhdilla. Lukijan mielenkiinto pysyy yllä alusta loppuun asti. Mitä muuta sitä voisi toivoa nuorten kirjalta, joka kertoo Suomen historiasta ja sen kauheasta ajanjaksosta?

Genre: nuoret, sota, historiallinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Muita teoksia: Iskelmiä
Arvosana: ****
Goodreads: 3,55

26. joulukuuta 2019

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Kuusitoistavuotias Emilia on asunut koko elämänsä eristetyssä Kaivoksen kaupungissa isoisänsä kanssa. Pihan perällä on vanha varasto, joka on ollut lukittuna siitä päivästä lähtien, kun Emilia syntyi ja hänen äitinsä kuoli. Kun ovi vihdoin avataan, Emilia löytää mökistä valokuvantarkan piirroksen. Kuvassa on hän itse... Emilia tempaistaan pyörteeseen, joka vie hänet Kaivoksen kammottavien salaisuuksien äärelle ja matkalle omaan menneisyyteensä. Hänen elämänsä vaihtuu toiseksi, kun hän sukeltaa kaivoksen mustaan veteen.

     Auringon pimeä puoli on Rasi-Koskisen ensimmäinen nuorten kirja ja se voitti tänä vuonna lasten ja nuorten Finlandian. Itselleni tämä kirja päätyi kirjastosta lainaan ennen kuin palkintoa julkaistiin ja itse olen niin huono seuraamaan ehdokaslistoja, että minulla ei sitäkään kautta ollut tietoa tästä kirjasta. Jostain tämä kuitenkin pomppasi kirjaston sivuja selatessani eteeni ja päätin pistää varaukseen. Nyt, kirjan luettuani, voin sanoa, että kirja kyllä on palkintonsa arvoinen.
     Auringon pimeä puoli on kevyttä scifiä parhaimmillaan. Se on koukuttava alusta asti, se sisältää paljon ajattelemisen aihetta ja se on hyvin luotu kokonaisuus. Myönnän, että alussa olin hieman ihmeissäni siitä, että mitä täällä nyt oikein tapahtuu, mutta toisaalta voi olla, että se juuri on tämän kirjan tarkoitus. Hämmentää. Ihastuttaa. Kirjan loppu on sellainen, että se vastaa kysymyksiin, avaa todellisuutta ja lopettaa kirjan hyvin.
     Kirjan tarina sijoittuu pääosin Kaivokseen, uuteen kaupunkiin joka luodaan vanhan kaivoksen päälle. Kirjassa päästään tutustumaan Kaivoksen elämään, kun se on luotu loppuun asti ja lisäksi päästään näkemään luomisen alkuvaiheita. Tarina etenee askel askeleelta ja pitää lukijan otteessaan. Romantiikkaa on hieman, mutta ei mitenkään liikaa. Omasta mielestäni tämän kirjan kerronta meni jopa sille asteelle, että tämän voisi laskea aikuisten kirjallisuuteen.
     Jos mietit tämän kirjan lukemista, mutta nuorillee suunnattu scifi ei tunnu sinun jutultasi, suosittelen silti tarttumaan tähän. Tämä kirja on niin siinä rajalla, että onko tämä nuorille vai aikuisille suunnattua, että tämän voi lukea minkä ikäinen vain. Lisäksi scifin laatu tässä kirjassa on sellaista, että scifin ei tarvitse olla juuri sinun ominta lukugenreäsi ja voit silti rakastua tähän. Joten tartu ihmeessä, suosittelen. Itse ajattelin, että haluan tarttua Rasi-Koskisen aikuisten kirjoihin, varsinkin jos niiden kerronta on aivan yhtä ihmeellistä ja uskomatonta.

Genre: scifi, nuoret
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: *****
Goodreads: 3,91

25. joulukuuta 2019

Jan Guillou: Arnin perintö

Tarunhohtoinen kuvaus Arnin lapsenlapsesta Birgeristä, paremmin tunnettu Birger Jarlina, joka oli Tukholman perustaja ja Ruotsin yhdistäjä. Birger oli kaukana pyhimyksestä. Hän oli synnynnäinen voittaja, jota moraaliset tai käytännön esteet eivät pidätelleet. Hänen perustamistaan laeista, koti-, kirkko-, ja naisrauhasta, muodostui valtion sääntöjen tukipilari 600 vuodeksi eteenpäin.

     Arnin perintö on itsenäinen jatko-osa aikaisemmin tänä vuonna lukemalleni trilogialle. Se seuraa Birgeria, Arn Magnussonin pojanpoikaa aikana, jolloin Arn ja hänen poikansa ovat kuolleet sodassa tanskalaisia vastaan. Nyt maassa vallitsee taas rauha, mutta kuninkaan kruunu ei ole varmoissa käsissä ja epävarmuus kurkistelee nurkan takana etsien hyvää aikaa iskeä.
     Kuten aikaisempien osien kohdalla, sodasta kertominen ja kruunun perillisestä vääntäminen eivät ole niitä asioita, joista itse tykkään lukea. Ja mitäpä muuta tämä osa olisi ollut kuin juuri sitä. Kerronta oli aivan yhtä hyvää ja luontevaa kuin aikaisemminkin. Valitettavasti tarina kuitenkaan ei tuntunut etenevän kovin kovaa tahtia ja oma mielenkiinto ei meinannut pysyä mukana aivan loppuun asti.
     Ristiretki trilogian ja tämän itsenäisen osan kohdalla kuitenkin on ollut mukavaa se, että on päässyt tutustumaan (joskin fiktiivisesti) Ruotsin historiaan. Se on kiinnostava, mutta kuitenkaan aiheesta ei ole tullut muuten lueskeltua. Eli jos tästä pitää jotain positiivista löytää, niin historiallinen aspekti. Valitettavasti muuten tämä sarja ei kuulu niihin, joihin palaisin joskus uudelleen.

Arvet efter Arn
Suomentanut: Arvi Tamminen
Genre: historiallinen, sota
Sarja: Ristiretki #4
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2001, suom. 2003
Kirjailijan muut teoksetTie JerusalemiinTemppeliherra, Pohjoinen valtakunta
Arvosana: **½
Goodreads: 3,76

24. joulukuuta 2019

Marissa Meyer: Cinder

A forbidden romance.
A deadly plague.
Earth's fate hinges on one girl...
Cinder, a gifted mechanic in New Beijing, is also a cyborg. She's reviled by her stepmother and blamed for her stepsister's sudden illness. But when her life becomes entwined with the handsome Prince Kai's, she finds herself at the center of a violent struggle between the desires of an evil queen - and a dangerous temptation.
Cinder is caught between duty and freedom, loyalty and betrayal. Now she must uncover secrets about her mysterious past in order to protect Earth's future.
This is not the fairytale you remember. But it's one you won't forget.

     Cinder aloittaa tulevaisuuteen sijoittuvan sarjan, jossa päästään tutustumaan kyborgeihin, vanhojen satujen prinsessoihin sekä henkilöihin joilla on voimia (Lunar). Tätä kaikkea sävyttää romantiikka, sodan pelko sekä epävarmuus siitä, mitä kaikkea oma historia pitää sisällään.
     Cinder on saanut vaikutteensa Tuhkimosta. On ilkeä äitipuoli ja kaksi siskopuolta, joista tosin toinen ei ole aivan niin ilkeä. Valitettavasti hänen kohtalonsa on sairastua ja täten Cinder päätyy etsimään vasta-ainetta valtakunnassa leviävään ruttoon. Samaan aikaan prinssi Kai suunnittelee tanssiaisia ja etsii itselleen epätoivoisesti naista, jonka kanssa voisi mennä naimisiin. Hänen isänsä, nykyinen keisari, on sairastunut ruttoon ja vasta-ainetta ei meinaa löytyä. Aika on vähissä ja juuri silloin kunigatar Levana saapuu aluksellaan ja antaa yhden pullollisen vasta-ainetta. Hänellä on kuitenkin ehtonsa.
     Mietin pitkään, luenko tätä kirjaa/kirjasarjaa. Lopulta päätin, että annan ainakin tälle ensimmäiselle osalle mahdollisuuden ja katsotaan sitten, haluanko lukea myös seuraavan osan jossain vaiheessa. Tämä osa veikin minut sitten niin hyvin mukanaan, että harkitsen vakavasti toisen osan aloittamista.
     Tämä teos oli alusta loppuun koukuttava. Keskivaiheilla tarina junnasi ehkä hieman paikallaan, mutta lopun tapahtumat etenivät sitten niin vauhdilla, että hyvä kun perässä pysyi. Ja kun kirja sitten loppui, jäin kaipaamaan lisää. Vaikka tarinan pohjalla oli selkeästi havaittavissa alkuperäisen sadun idea, oli tässä myös paljon uutta ja omaa. Kaikki ei mennyt kuten alkuperäisessä sadussa, eikä kaikki ollut niin selkeää ja onnellista. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä uudelleen kerrotusta tarinasta, joka ei ollut liian lähellä alkuperäistä. Vielä jos tämä joskus suomennettaisiin, niin useampi voisi kokea hyvän tarinan uudelleen kerrottuna.

Genre: scifi, fantasia, nuoret
Sarja: Lunar Chronicles #1
Kustantaja: Feiwel & Friends
Julkaisuvuosi: 2012
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,15

23. joulukuuta 2019

Rick Riordan: Labyrinttitaistelu

Kun Percy Jacksonin uuteen kouluun osuu yliluonnollisia kykyjä omaava kuolevainen ja ylipirteiksi cheerleadereiksi tekeytyneitä antiikin hirviöitä, tilanne muuttuu tukalaksi. Percy ei voi muuta kuin jättää taakseen poliisiauton sireenit ja koulun savuavat rauniot.
Percy ystävineen saa tehtäväkseen etsiä muinaisen Daidaloksen rakennuttamasta, hirviöitä vilisevästä labyrintistä Adrianen langan. Vain sen avulla maanalaisissa sokkeloissa voi kulkea eksymättä ja joutumatta hirviöiden saaliiksi. Aikaa ei ole hukattavana - lanka on löydettävä ennen kuin titaanien valtiaan Kronoksen liittolaiset pääsevät siirtelemään sen avulla maanalaisia armeijoitaan.

     Percy Jackson jatkaa seikkailujaan Annabethin, Groverin ja velipuolensa Tysonin kanssa. Nyt matkaan tarttuu mukaan myös normaali kuolevainen tyttö, Rachael. Lisäksi edellisestä osasta tutuksi tullut Nico vierailee seikkailussa mukana ja hänen osansa tulevaisuuden suhteen muodostuu suuremmaksi.
     Kuten edellisetkin kirjasarjan osat, tämä kirja on alusta loppuun viihdyttävä ja hyvin luotu kokonaisuus. Antiikin kreikan historialliset kertomukset valottuvat pala palalta ja löytävät merkityksensä myös nuoren kolmikon matkassa maailman pelastamiseksi. Matkan varrella alkaa myös nuorten ongelmat ihastumisten ja ystävyyssuhteiden suhteen värittämään joitain osia tarinasta. Juoni syvenee ja tunnelma tiivistyy ja loppu alkaa häämöttää. En tiedä mitä muuta voisin tästä sanoa, kuin että rakastan Riordanin kirjoitustyyliä (edelleen) ja olen niin koukussa hänen luomiin hahmoihin ja maailmaan, että en voi kuin suositella tätä sarjaa.

The Battle of the Labyrinth
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Percy Jackson #4
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2008, suom. 2010
Kirjailijan muut teoksetSalamavarasHirviöidenmeri, Titaanien kirous
Arvosana: *****
Goodreads: 4,39

22. joulukuuta 2019

J.K. Rowling: Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Harry Potterilla on lähes mahdoton tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Täysi-ikäisen Harryn on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua, joka on hänelle viivoitettu. Harry ei ole koskaan ennen tuntenut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harry kintereillä.

     Viimeinen Harry Potter. Kirja, jonka sisällöstä minulla ei ollut kovin hyviä muistikuvia, vaikka olen tämän tullut joskus lukeneeksi pariinkin kertaan. Elokuvat tulin katsoneeksi vähän aikaa sitten, mutta nyt tätä lukiessani tajusin, että kirjan ja elokuvien välillä on aika paljon eroavaisuuksia. Pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät tästä kirjasta paremman ja mielenkiintoisemman kuin elokuvat ovat.
     Kuten ole jo aikaisempien kirjojen kohdalla sanonut, Harry Potter on niin tunnettu ja luettu kirjasarja, että en ala sen tarkemmin avaamaan tämän kirjan tapahtumia. Tämä kirja on täynnä toimintaa, salaisuuksia, epävarmuutta, uskollisuutta ja paljon muita asioita, että eihän tätä kirjaa voi muuta kuin rakastaa. Kyllä, tässä kirjassa kuten muissakin Pottereissa on asioita jotka ärsyttävät. Henkilökohtaisesti en voi kuitenkaan olla niin kriittinen sarjan kirjoja kohtaan, että ne loppujen lopuksi vaikuttaisivat mielipiteeseeni.

Harry Potter and the Deadly Hallows
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Harry Potter #7
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2007, suom. 2008
Kirjailijan muut teoksetViisasten kiviSalaisuuksien kammioAzkabanin vankiLiekehtivä pikariFeeniksin kiltaPuoliverinen prinssi
Arvosana: *****
Goodreads: 4,61

21. joulukuuta 2019

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut...

   Kvanttivaras aloittaa saman nimisen trilogian. Tämä kirjasarja edustaa kovaa scifiä, jota itse en kauheasti ole ennen lukenut ja tämän huomasi tätä kirjaa lukiessa. Maailman hahmottaminen, juonessa mukana pysyminen ja kaiken tapahtuneen ymmärtäminen oli vaikeaa ja kirjan luettuani en ollut aivan varma, että olinko vieläkään sisäistänyt kaikkea lukemaani.
     Tarina sijoittuu siis tulevaisuuden Marssiin/muuhun avaruuteen ja käytössä on jos jonkinlaista teknologiaa ja erilaisia hahmoja/rotuja vilisee tarinassa mukana. Jean le Flambeur, joka on tunnettu mestarivaras, on päätynyt dilemmavankilaan ja nyt hänet vapauttaa sieltä eräs nainen. Naisella on varkaalle ehdotus, mutta kuka hyötyisi varkaan teosta eniten? Tarina etenee asteittain ja välillä käydään menneisyydessä kuolemansyntien saattelemana. Lopussa palaset alkavat loksahdella kohdalleen ja totuudet ihmisistä ja maailmasta pääsevät valloilleen.
     Vaikka ymmärrykseni ei ollut aivan tapissaan tätä kirjaa lukiessa, aion lukea trilogian muut osat vielä jossain vaiheessa. Ehkä alan pikkuhiljaa tajuamaan sarjan maailmaa ja hahmoja. Tässä kirjassa jäi ehkä harmittamaan se, että vaikka päähenkilöihin pääsi jotenkuten sisälle, jäin kaipaamaan vielä vähän syvempää tutkiskelua. Toivon siis, että jatko-osissa myös hahmoista saa vielä vähän lisää irti.

The quantum thief
Suomentanut: Antti Autio
Genre: scifi, mysteeri
Sarja: Kvanttivaras #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2010, suom. 2011
Arvosana: ***
Goodreads: 3,83
Muissa blogeissa: Jokken kirjanurkka, Kujerruksia

20. joulukuuta 2019

Raakel Lignell: Älä sano että rakastat

Nuori, kunnianhimoinen ja elämännälkäinen viulisti lähtee Berliiniin rakentaakseen soittotekniikkansa uusiksi. Viulun soiton lisäksi mullistuu koko elämä.
Hylättyään lapsuutensa ahtaan uskonnollisen piirin, klassisen musiikin ehdottomuuden ja poikaystävänsä, hän ahmii kokemuksia ja elämää. Sitten tapahtuu se, mitä ei koskaan pitänyt tapahtua: raskaus. Alkaa syöksykierre ihmissuhteeseen, joka vaikuttaa alkuun unelmalta, vie Berliinistä Beniniin, mutta vähitellen nakertaa itsekunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden. Hyväily muuttuu väkivallaksi ja halu häpeäksi.
Seikkailunhaluinen, peloton mieli murtuu ja lopulta on helpointa hylätä itsensä.

     Älä sano että rakastat on riipaiseva, koukuttava ja kamala tarina väkivallasta, jota kenenkään ei pitäisi kokea. Kirjan mukana päästään katsomaan elämää niin Berliinin lisäksi Beninissä, jossa perhe tukee, mutta myös peittelee ja sanoo, että tämä on normaalia. Jokaisen sivun kääntäminen hieman pelotti, sillä ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta uteliaisuus vei voiton.
     Älä sano että rakastat sai minut suuttumaan, itkemään ja nauramaan. Eniten kuitenkin riipaisee se, että tämä on tositapahtumiin perustuva kertomus, ja olen iloinen, että Raakel on uskaltanut kirjoittaa tämän ja jakaa tarinansa niin monen kanssa. Parisuhdeväkivallasta on alettua puhua yhä enemmän, mikä on vain hyvä asia. Tämä teos on yksi niistä, joiden lukemista suosittelen koko sydämestäni ja vielä enemmän. Tämä vei mukanaan niin tarinallisesti kuin kerronnallisestikin. Tässä oli tapahtumia enemmän kuin tarpeeksi ja tunnelma pysyi koko kirjan ajan hyvänä, mutta vakavana.

Genre: omaelämäkerrallinen
Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: *****
Goodreads: 3,86

19. joulukuuta 2019

Maggie Stiefvater: The Raven Boys

Even if Blue hadn't been told her true love would die if she kissed him, she would stay away from boys. Especially the ones from the local private school. Known as Raven Boys, they only mean trouble.
But this is the year that everything will change for Blue.
This is year that she will be drawn into strange and sinister world of the Raven Boys. And the year Blue will discover that magic does exist.
This is the year she will fall in love.

     The Raven boys aloittaa Maggie Stiefvaterin uuden nuorten fantasiasarjan, joka sijoittuu meidän maailmaamme. Blue asuu äitinsä ja suvun muiden naisten kanssa talossa, jossa ennustetaan korteista ja muista. Blue on kuitenkin erilainen kuin sukunsa muut naiset, hän ei näe. Hänen kykynsä on se, että hän vahvistaa toisten näkökykyä ja muita maagisia asioita. Lisäksi hänestä on yksi jos toinenkin ennustanut, että Bluen suudelma tappaa hänen tosirakkauden.
     Raven boys tarkoittaa poikia, jotka käyvät kylän rikkaiden koulussa ja eivät ole maineeltaan kuitenkaan niitä puhtaimpia. Koulun käytävillä kävelee erilaisia persoonia ja niistä muutama on lyöttäytynyt yhteen. Pari rikasta ja yksi köyhä, joka esittää olevansa varakkaampi kuin todellisuudessa on. Tässä porukassa on yksi, joka pitää heidät yhdessä, Gansey. Hänellä on pakkomielle, jonka eteen hänen ystävänsä tekevät myös töitä. Eräänä päivänä pojat päätyvät ennustettaviksi ja kohtalo alkaa nivoutua yhteen.
     Tämä kirja on melkeinpä alusta loppuun teinidraamaa, jossa tyttö ei halua ihastua, eikä varsinkaan rakastua, mutta tapahtumien edetessä nuoren pää meinaa mennä sekaisin. Erilaisia ennustuksia vilisee tarinassa, mutta mikään niistä ei oikein saa todellista tapahtumaa rinnalle (vielä). Jostain syystä kuitenkin tykkäsin tästä, vaikka tämä on hyvin samantapainen kuin muutkin nuorten kirjat. Juoni eteni hyvin ja kaikkea ei paljastettu heti. Lisäksi tämä kirja jätti jonkin verran kysymyksiä jälkeensä, joten jatko-osat on pakko lukea jossain vaiheessa.
     Olen lukenut Stiefvaterilta aikaisemmin Väristys-sarjaa ja tykkäsin siitä aivan yhtä paljon kuin tästäkin. Tykkään Stiefvaterin tyylistä kirjoittaa. Siinä on jotain niin kaunista ja taiteellista, että jo sen takia voisin lukea häneltä millaista vain tuotantoa. Hän osaa luoda erilaisia hahmoja ja pitää ne loppuun asti erilaisina. En sano, että olisin tykännyt kaikista tämän kirjan hahmoista, ehei. Mutta heissä jokaisessa oli joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista haluan tietää lisää.

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: The Raven Cycle #1
Kustantaja: Scholastic
Julkaisuvuosi: 2012
Kirjailijan muut teokset: Väristys, Viettelys
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,06

18. joulukuuta 2019

Jo Nesbø: Torakat

Norjan Thaimaan-suurlähettiläs löytyy murhattuna bangkokilaisesta bordellista. Oslossa tehdään suunnitelma, jolla on tarkoitus välttää skandaali. Paikalle lähetetään Harry Hole. Jahdatessaan säälimätöntä murhaajaa Hole ajautuu Bangkokin syrjäkujien oopiumluoliin, bordelleihin, vedonlyöntipaikkoihin, strippibaareihin. Kosketusta pedofiilirinkeihin Hole ei voi välttää, pahan kosketusta...

     Harry Hole ja hänen omituisuutensa, vajaavaisuutensa ja erikoisuutensa tulivat esille melko hyvin sarjan avausosassa, Lepakkomiehessä. Torakat jatkaa tämän mielenkiintoisen miehen matkasta kertomista. Lukija ihmettelee yhtälailla Holen lähettämistä Bangkokiin, kuin hänet sinne lähettävä poliisipäällikkö. Ensimmäisen osan loppu ei meinaan jätä epäselväksi sitä, missä kunnossa Hole on ja varmuus hänen huonohappisesta kunnosta tulee esille tässäkin kirjassa jo heti alkumetreillä. Hole kuitenkin osaa yllättää, niin lukijan kuin kirjan Norjassa istuvat poliitikotkin.

     ""Hieno", sanoi Torhus. "Halusimme kuulla mielipiteenne näin nopeasti siksi, että asialla on luonnollisesti kiire. Holen on jätettävä kaikki, mitä hänellä on tällä hetkellä työn alla, ja lähdettävä huomenna."
     No, ehkä tämäntyyppinen komennus on juuri sitä, mitä Hole tällä hetkellä tarvitsee, Møller ajatteli luottavaisesti.
     "Pahoittelen, että joudumme viemään teiltä niin tärkeä miehen", Askildsen sanoi.
     Poliisiosaston päällikkö Bjarne Møller joutui hillitsemään itsensä, jottei olisi purskahtanut nauruun."

     Kuten sarjan ensimmäisessä osassa, ulkomailla tapahtuu murha ja sinne lähetetään Harry Hole. Tarina etenee verkkaisesti ja päämäärätietoisesti heti alusta lähtien. Turhia hyppyjä ei tehdä ja juoni nivoutuu pikkuhiljaa. Ensimmäiseen osaan verrattuna "outoja" tapahtumia kirjoittamisen suhteen ei ole. Nesbon esikoisteokseen verrattuna kehitystä on siis tapahtunut jo nyt.
     Tässä osassa politiikka on suuressa osassa ja sen erinäiset kiemurat, kun joukko kärkihenkilöitä pyrkii pitämään kätensä puhtaina, vaikka niihin on tarttunut liikaa likaa matkan varrella. Itse en ole niin suuri poliittisten ristiriitojen lukija, mutta tämän teoksen kohdalla tuo politiikalla palloilu jotenkin ei häirinnyt niin paljoa. Juoni vei mennessään ja loppu tuli liian nopeasti. Tämän lisäksi kirja esittelee aivan yhtä taitavasti Thaimaan kulttuuria ja maailmaa, kuin ensimmäinen osa teki Australian suhteen.
     Tykkään Nesbon tavasta edetä tarinassa pienin hiiren askelin. Palaset loksahtelevat paikalleen, mutta ennen loppua lukijan on vaikea edes arvata, kuka murhaaja voisi olla. Toki tässä kirjassa joitain epäilyksiä heräsi jo ennen lopun lähestymistä, mutta silti kaiken eteneminen oli hyvin suunniteltua ja järjestelmällistä. Yksinkertaisesti sanottuna tykkäsin tästä ja voin suositella tätä myös muille.

Kakerlakkene
Suomentanut: Outi Menna
Genre: mysteeri, trilleri, rikos
Sarja: Harry Hole #2
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 1998 suom. 2009
Kirjailijan muut teoksetIsänsä poikaVerta lumellaLisää vertaMacbeth, Lepakkomies
Arvosana: ****
Goodreads: 3,71

17. joulukuuta 2019

Katja Lahti & Ina Westman: Arkisatuja aikuisille

Pienikin lukuhetki voi pelastaa arjen kuormittaman päivän ja tehdä siitä vähän kevyemmän. Aina ei ole energiaa tarttua paksuihin romaaneihin tai katkonainen lukeminen saa aikaan vain sivujen kelausta taaksepäin. Arkusatuja aikuisille on kaunokirja lyhyisiin taukoihin bussissa, odotusaulassa, vessassa, sängyssä. Se ylläpitää lukuharrastusta silloin kun kahvi ehtii jäähtyä ennenaikaisesti, vauva nukkuu vain pätkissä tai kun työ vie kaikki mehut. Kirjan lyhyet tarinat naisen elämästä, urasta, erosta ja ruuhkavuosista ovat fanfaareja arjelle. Niiden äärellä voi huoahtaa, nauraa, iloita, liikuttua. Teos sisältää huumoria ja sarkasmia, mutta myös vakavia aiheita.

     Kuuntelin tämän äänikirjana. Voi olla, että se oli virhe. Kirjaimellisesti lukemalla olisin saanut tästä ehkä hieman enemmän irti ja tämä olisi ollut parempi lukukokemus. Nyt mieleen jäi vain moninaiset tarinat sellaisesta arjesta, joka ei ole lähellä omaani. Samaistuminen jäi siis hyvin kevyelle asteelle ja keskittyminen siirtyi välillä muualle.
     Tämä kirja sai hymyilemään, miettimään ja puntaroimaan monia asioita, sitä en voi kieltää. Voin suositella tätä koko sydämestäni muille. Itselle tämä oli kuitenkin yhden lukukerran kokemus, enkä saanut tästä niin paljoa irti, kuin olisin halunnut. Katja Lahti ja Ina Westman kirjoittavat myös blogia (linkki alhaalla), josta ymmärtääkseni pari tämänkin kirjan novellia on löydettävissä. Voi olla, että käyn heidän sivuillaan ja annan uuden mahdollisuuden. Koska jos jotain, niin tykkäsin heidän kirjoitustyylistä. Novellit olivat nopeita, osa oivaltavia. Mielenkiintoisia. Kuitenkaan kokonaisuutena tämä ei ollut sellainen teos, joka olisi saanut sukat pyörimään jalassa ja jonka haluaisin lukea uudelleen.

Genre: novelli, kokoelma, satu
Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn
Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: ***
Goodreads: 3,54
Muissa blogeissa: Kulttuuri kukoistaa, Kirjojen keskellä

Kirjan kirjoittajien blogi, josta voi käydä lukemassa lisää lyhyitä novelleja: Pieni novelliblogi

16. joulukuuta 2019

Nora Roberts: Ensimmäinen vuosi

Sitä kutsutaan Surmaksi. Tautia, joka alkaa levitä Skotlannin maaseudulta kylmänä uudenvuodenaattona. Miljoonat ja miljoonat sairastuvat ja menehtyvät, mutta on myös selviytyjiä ja heidän joukossaan nitä, joissa syntyy uudenlaisia kykyjä.
Newyorkilainen Lana pystyy siirtämään esineitä tahdonvoimalla. Uutistoimituksen harjoittelija Fred osaa loihtia valoa pimeyteen. Jonah, ensihoitaja, kykenee näkemään tulevaisuuteen. Mutta Surma vaikuttaa ihmisiin myös päinvastaisella tavalla, ja valon rinnalle nousee synkkiä voimia.
Kun elämä käy kaupungissa tukalaksi, Lana ja muut lähtevät etsimään turvapaikkaa muualta. Vaikka maailma ympärillä tuhoutuisi, heillä on toisensa - ja loppua seuraa uusi alku.

     Dystopia ajasta, jolloin Surma vie ja vain pieni osa maailman väestöstä jää henkiin. Ja koska ihmisluonto on mitä on, selvinneistä osa on hyviä ja osa pahoja. Tämä kirja on matka Surman alusta siihen, kun ne ketkä ovat kuollakseen tautiin, ovat jo kuolleet. Valittu on syntynyt. Kaikki haluavat Valitun. Mutta kuka Valittu on? Mikä hänen merkityksensä on? Mikä hänen tarkoituksensa on?
     Olisin halunnut pitää tästä kirjasta enemmän kuin loppujen lopuksi sitten pidin. Takakannen teksti sai minut innostumaan niin paljon, mutta toteutus jäi hieman vaisuksi. Kirjan alku oli lupaava, tapahtumat saivat alkunsa ja homma lähti lapasesta. Sitten tapahtui jotain ja alettiin hyppiä selviytymisporukasta toiseen, ilman selkeää suuntaa ja tarkoitusta. Kuin ihmeen kaupalla ihmisen osaavat kokoontua samaan paikkaan ja saadaan aikaiseksi kylä.
     Kirjassa oli niitä vaiheita, joissa oli enemmän toimintaa ja tarkoitusta. Suuri osa kuitenkin oli omanlaista matkakertomusta, eri porukoiden näkökulmasta. Hahmoja tulvi ovista ja ikkunoista, eikä kenestäkään kerrottu niin paljoa, että kokonaiskuvaa olisi ehtinyt muodostua. Tämä tuntui vain alkusoitolta, joka olisi voitu tiivistää lyhyemmäksi ja näin päästy nopeammin itse asiaan. Eniten kuitenkin itseäni jäi häiritsemään se, että Surmaa ja selviytyneiden voimia (joita ei kuitenkaan ollut kaikilla) ei mitenkään selitetty missään vaiheessa kunnolla, tai juuri ollenkaan.

Year One
Suomentanut: Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen
Genre: scifi, fantasia, romantiikka
Sarja: Valitun aikakirjat #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2017 suom. 2018
Arvosana: ***½
Goodreads: 4,04
Muissa blogeissa: Kirjahilla, Yöpöydän kirjat

15. joulukuuta 2019

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen

Kertomus mustasta ajanjaksosta, jolloin tunnetun kirjailijan huumorintaju oli kadota.

     Heikosti positiivinen on Härkösen ensimmäinen omaelämäkerrallinen teos, joka kertoo raskaudesta ja äitiydestä. Sekä lapsettomuudesta. Kirjan kirjoittamisesta. Elämästä. Ja sen vaikeuksista.
     Ennen kirjan aloittamista minulla oli suuret odotukset. En vielä silloin tiennyt, että tämä kertoo Härkösen omasta elämästä. Kun tämä tieto tuli minua jossain vastaan, mietin voinko kirjoittaa mielipidettäni tästä. Härkösen kirjoitustyyli on aivan mahtava ja kirjaan sisältyy monia letkautuksia, jotka saavat nauramaan - tai ainakin hymyn huulille.

     "Olen kuullut monien naisten huokaavan, että raskaus on heidän elämänsä parasta aikaa. Herää kysymys, että minkähänlaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?"

     Kokonaisuutena tämä teos jäi kuitenkin mielestäni hieman vaisuksi. Odotin jotain muuta. Odotin enemmän lapsettomuudesta puhumista, niitä tunteita. Nyt lapsettomuutta oli hieman alussa ja sitten raskautta oli lähinnä loppu. Synnytyksen ja jälkeisen ajan kuvailu oli karmeaa ja toivon, että moni ei joudu (tai ole joutunut) kokemaan samaa.
     Tämä oli kuitenkin rohkea kirja ja omalla tavallaan juuri niin avoin, kun omasta elämästään kirjoittaessa viitsii olla.

Genre: muistelma, draama
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2001
Kirjailijan muut teoksetHäräntappoaseIhan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia, Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,38

14. joulukuuta 2019

Kristiina Saha: Minäpäivät

Ärhäkästi pureva esikosromaani repii kappaleiksi konsulttikielen, onnellisuusteollisuuden ja selfhelpin. Hellevi on pikkupomo keskisuuressa ohjelmistosuunnitteluyrityksessä. Yyteet paukahtavat päälle. Hellevi antaa päivisin potkuja ja käy iltaisin hoitamassa äksyä sairasta äitiään. Kiitokseksi 20 palvelusvuodesta firma patistaa Hellevin muutosseminaariin. Muutos vai häviö? Mitkä ovat vaihtoehdot?

     Takakannessa on teksti "Rohkea ja suorasanainen Minäpäivät istuttaa lukijan sohvaan ja puhuu sydäntäsärkevästi jatkuvasta syyllisyydentunnosta ja yksinäisyydestä. Se kysyy, mikä on ihmisen mitta ja kuka sen täyttää?". Tämä jotenkin iski itseeni ja olin innokas aloittaessani kirjan lukemisen. Pian kuitenkin tajusin, että eihän tästä tule yhtään mitään. Jos tämä olisi ollut pidempi kirja (nyt n. 250sivua), en olisi jatkanut loppuun. Nyt kuitenkin pusersin itseni läpi tämän kokemuksen ja en tiedä mitä voisin sanoa.
     Ensinnäkin tämän kirjan kohdalla oli se ongelma, että en voinut oikein samaistua tähän. Olen vasta aloittamassa työuraani, joten työelämän vaatimukset eivät varsinaisesti ole päässeet iskemään minua kanveesiin. Toinen ongelma oli se, että en tiennyt yrittääkö tämä kirja olla vakava vai humoristinen. Nyt näiden yhdistelmä ei toiminut. Kolmas ongelma oli se, että tapahtumista hypittiin seuraavaan vähän liian suurilla hypyillä.
     Minäpäivät siis kertoo Hellevistä: hän on ollut samassa työpaikassa koko uransa, hänellä on skitsofreniaa sairastava äiti joka on vanhainkodissa, hän ei ole seurustellut eikä hänellä ole lapsia. Hellevi käy katsomassa usein äitiään, vaikka käynnit ovat raskaita. Nämä osuudet ovat kuitenkin jotain, mistä tykkäsin tässä kirjassa. Sitten kaikki muu olikin jotain, mistä en niin tykännyt.
     Melko pian kirjan alettua Hellevi saa työpaikaltaan lahjan seminaariin, jonka myötä muutoksen teko on mahdollista. Seminaarissa Hellevi tapaa miehen. Homma etenee. Seminaarin järjestäjät pommittavat erilaisilla tehtävillä, joiden suorittamiseen on viikko aikaa. Muutos koskee ulkonäköä, luonnetta, elämää, asenteita... kaikkea mahdollista. Hellevi on tehnyt kaiken väärin elämässään. Tämä jotenkin tökki itselläni. Hellevistä yritettiin muovata aivan eri ihminen. Ärsytti.
     Kirjan lopusta minulla ei juurikaan ole muistikuvia. Olen kuitenkin varma, että tarvoin kirjan loppuun asti. Ehkä tämä kuitenkin kertoo jotain siitä, miten hyvänä tätä kirjaa pidin. Joku oli Goodreadsissä verrannut tätä kirjaa Olga Kokon Munametsään. Siitä voin olla ainakin jonkin verran samaa mieltä, kumpikaan ei ollut minua varten.

Genre: chick lit, huumori
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: **
Goodreads: 3,10
Muissa blogeissa: Amman lukuhetki

13. joulukuuta 2019

J.K. Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Silta sortuu, ihmisiä murhataan ja pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Lontoossa kolea ja leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Jotain on selvästi pielessä. Lisäksi Dumbledoren vierailu keskeyttää Harry loman.
Harry harteille kasataan yhä enemmän vastuuta, mutta apua hän saa Dumbledoren yksityistunneista. Tummasävyinen ja henkeäsalpaavan jännittävä toiseksi viimeinen osa paljastaa uusia asioita Harrysta, Dumbledoresta, Kalkaroksesta ja ennen kaikkea Voldemortista.

     Harry Pottereiden lukeminen sai taas jatkua ja vuorossa oli Puoliverinen prinssi. Kirja, jonka sisältö ei ollut aivan niin hyvin muistissa kuin aikaisemmat (elokuvan katsomisen takia toki pääpointit olivat muistissa).
     Ensimmäisen osan pienestä pojasta ollaan tultu pitkä tie tähän tilanteeseen ja Rowlingin kirjoituskin on kehittynyt. Tämä kirja on yksi lempiosistani, kirjan tapahtumien takia ja sen takia, että hahmot jotenkin syventyvät vielä lisää. Samalla kuitenkin tämä tuntuu väliosalta ennen viimeistä loppusilausta. Harry saa tietää hirnyrkeistä, mutta kuitenkaan niistä ei kerrota kaikkea. Nuorten suhdekuviot etenevät ja muuttuvat, joten kolmikon välinen dynamiikka kokee muutoksia.
     Loppujen lopuksi en kuitenkaan voi olla antamatta tälle kirjalle viittä tähteä, sillä nostalgisuus ja muu vain nostavat niin paljon päätään, että "pienet" ongelmat eivät haittaa.

Harry Potter and the Half-Blood Prince
Suomentanut: Jaana Kapari
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Harry Potter #6
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2005 suom. 2006
Kirjailijan muut teoksetViisasten kiviSalaisuuksien kammioAzkabanin vankiLiekehtivä pikari, Feeniksin kilta
Arvosana: *****
Goodreads: 4,56

12. joulukuuta 2019

Tahereh Mafi: Unravel me

It should have taken Juliette a single touch to kill Warner. But his mysterious immunity to her deadly power has left her shaken, wondering why her ultimate defense mechanism failed against the person she most needs protection from.
She and Adam were able to escape Warner's clutches and join up with a group of rebels, many of whom have powers of their own. Juliette will finally be able to actively fight against The Reestablishment and try to fix her broken world. And perhaps these new allies can help her shed light on the secret behind Adam's - and Warner's - immunity to her killer skin.

     Sarjan ensimmäisessä osassa Juliette tapaa upean pojan, joka voi koskea häntä kuolematta. Tyttö rakastuu poikaan. He karkaavat yhdessä ja löytävät kapinalliset. Tässä osassa kaksikko kehittää omia voimiaan. Adamin kyky selviytyä Julietten kosketuksesta on yksi tutkimuksen aihe. Tämän tutkimuksen kautta selviää asioita, jotka muuttavat kaksikon suhdetta suuntaan jos toiseenkin.
     Samaan aikaan kun Adam yrittää selvittää omia kykyjään ja parantua niiden hallinnassa, jotta suhde Julietten kanssa olisi edelleen mahdollinen... Juliette haikailee toisen miehen perään, joka myös voi koskettaa häntä. Ei siis tunnu olevan väliä miehen luonteella tai muilla piirteillä, jos hän voi koskettaa kuolematta, Juliette kiinnostuu (vaikka ei sitä haluakaan myöntää).
     Suhdekuvioiden lisäksi tässä kirjassa tökki ihan yleisesti Juliette ja hänen ajatuksensa elämästä. Valitusta valituksen perään, vain omaan napaan katsomista, surkuttelua omasta elämästä. Onneksi koko kirja ei ollut tätä ja loppua kohden Juliette kasvoi hahmona, jonka ajatuksista oli jo ihan mukavaa lukea.
     Ennen tätä osaa luin Destroy me -kirjan, joka on siis sarjassa osa 1,5. Sen luettuani tiesin joitain asioita jo tämän kirjan osalta, mikä hieman häiritsi lukukokemusta. Omalla tavallaan sitä vain odotti sitä hetkeä, minkä oli aikaisemmin lukenut. Muutenkin ensimmäiseen osaan verrattuna tämä ei ollut niin viihdyttävä lukukokemus, mutta ei tämä kauhean kauas jäänyt.

Genre: nuoret, scifi, fantasia, romantiikka
Sarja: Shatter me #2
Kustantaja: HarperCollins
Julkaisuvuosi: 2013
Kirjailijan muut teokset: Shatter me, Destroy me
Arvosana: ****
Goodreads: 4,25
Muissa blogeissa: Kirjaston kummitus

11. joulukuuta 2019

Tahereh Mafi: Destroy me

Back at the base and recovering from his near-fatal wound, Warner must do everything in his power to keep his soldiers in check and suppress any mention of a rebellion in the sector. Still as obsessed with Juliette as ever, his first priority is to find her, bring her back, and dispose of Adam and Kenji, the two traitors who helped her escape. But when Warner's father, The Supreme Commander of the Reestablishment, arrives to correct his son's mistakes, it's clear that he has much different plans for Juliette. Plans Warner simply cannot allow.

     Destory me on Shatter me-sarjan ensimmäisen ja toisen osan väliin sijoittuva kirja, joka kertoo tarinaa Warnerin silmin. Tapahtumat sijoittuvat osittain kahden ensimmäisen osan tapahtumien välille, kertoen tarinaa Warnerin joukoista, hänen isästä ja uudesta suunnitelmasta Juliettea kohtaan.
     En itse ole kovin kiinnostunut lukemaan näitä sarjojen väliosia, joissa tutustutaan yhteen hahmoon paremmin ja annetaan uutta tietoa muuta sarjaa varten. Kuitenkin nyt päätin tarttua tähän, sillä luin joistain kommenteista, että sarjan väliosissa annetaan tietoa, jota ei avata myöhemmin sarjassa. Hahmot siis tekevät varsinaisissa osissa päätöksiä, joita avataan näissä. Joten, etten aivan turhaan hauku pääosia, oli pakko lukea tämä ja toivottavasti saada jotain lisätietoa mahdollisia seuraavia tapahtumia silmällä pitäen.
     Yksi ongelma näissä väliosissa on se, että ne on harvoin kuvattu sellaisen hahmon näkökulmasta, joka kiinnostaisi itseäni. Ensimmäisen osan perusteella Warner vaikutti ärsyttävältä, enkä halunnut tietää hänestä sen enempää. Tämän osan jälkeen tietoni hänestä ovat suuremmat, mutta en vieläkään koe häntä sen ihanampana. Hän on edelleen ärsyttävä, nyt ainakin sain siihen varmuuden.
     Tässä osassa päästään toki hieman paremmin The Reestablishmentin sieluun ja toimintaan. Sinänsä mielenkiintoista, jos siitä on kiinnostunut. Minä en ollut. Haluan seurata kapinallisryhmän toimintaa, en sen ryhmän jota vastaan kapinoidaan. Sympatiani eivät kohonneet tätä osaa lukiessani. Tämä tuntui koko ajan vain välttämättömältä pahalta, jotta voin jatkaa seuraavaan osaan.

Genre: fantasia, nuoret, scifi, romantiikka
Sarja: Shatter me #1,5
Kustantaja: Harper
Julkaisuvuosi: 2012
Kirjailijan muut teokset: Shatter me
Arvosana: ***
Goodreads: 4,25

9. joulukuuta 2019

Julie Kagawa: Kapinalliset

Petturi. Luopio. Kapinallinen.
Lohikäärme Ember Hill, joka oli soluttautunut ihmisten maailmaan Talon-järjestön käskystä, on vaihtanut puolta ja liittynyt kapinallisiin. Hän ei pysty unohtamaan Garret Xavier Sebastinia, Pyhän Yrjänän Veljeskunnan sotilasta, joka on tuomittu kuolemaan petturuudesta pelastettuaan Emberin hengen.
Ember päättää auttaa Garretia. Kapinallisjohtaja Cobaltin avustuksella hän onnistuu vapauttamaan Garretin, josta kapinalliset saavat arvokkaan liittolaisen. Samaan aikaan kun lohikäärmejärjestö pyrkii tukahduttamaan yhä voimistuvan kapinallisliikkeen, Talonin ja Pyhän Yrjänän Veljeskunnan välinen konflikti kiristyy. Suurimittainen sota vaikuttaa väistämättömältä ja Emberin on tehtävä valinta: pitäisikö jatkaa pakenemista vai kohdata rohkeasti vihollisensa?

   Kapinalliset jatkavat tarinaa suoraan siitä, mihin Lohikäärmeet jäivät. Ember on liittynyt Cobaltin seuraan, Garret on vangittu Veljeskunnan puolesta ja Emberin veli Dante on Talonin puolella ja yrittää saada Emberin ymmärtämään oman parhaansa. Tarinaan on siis helppo päästä taas mukaan, vaikka kirjojen lukemisen välissä olisikin pitempi aika.
     Sarjan avausosa oli omalla tavallaan näyttävä ja tämä osa ei jäänyt ensimmäisen kirjan varjoon millään lailla. Tämä oli aivan yhtä viihdyttävä, koukuttava ja mielenkiintoinen. Kolmiodraamaa oli, mutta ei liikaa ja sille ei annettu suurta painoarvoa tarinan edetessä. Se toi toki oman lisämausteensa tarinaan ja mustasukkaisuus näkyi joissain hahmoissa. Kuitenkaan tätä draamaa ei ollut niin paljoa, että se olisi itseäni häirinnyt.
     Kirjan hahmoihin päästiin hieman syvemmälle ja nyt varsinkin Dante pääsi näyttäytymään paremmissa valoissa. Hänen osuutensa eivät kuitenkaan olleet kirjassa niitä, mistä olisin kovin paljoa tykännyt. Ne olivat välttämätön paha lukea, jotta ei aivan putoisi kärryiltä tulevia tapahtumia ajatellen, mutta muuten en kokenut niitä kiinnostaviksi. Olisin halunnut keskittyä vain Emberiin ja hänen sopeutumiseensa luopion elämään. Hänen mielenmaailmaan päästiinkin melko hyvin käsiksi, aivan kuten Garretin ja Cobaltinkin. Ja koska heihin päästiin tutustumaan paremmin, mielipiteeni Cobaltin ääliömäisyydestä vain lisääntyi. Hänen ajatusmaailmansa ei vain sovi yhteen omani kanssa.

Rogue
Suomentanut: Eeva Parviainen
Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Talon #2
Kustantaja: Harper Collins
Julkaisuvuosi: 2015 suom. 2017
Kirjailijan muut teokset: Lohikäärmeet
Arvosana: ****
Goodreads: 3,91

8. joulukuuta 2019

Sarah J. Maas: Tulen perillinen

Celaena Sardothien on selvinnyt hurjista seikkailuista ja musertavista suruista. Hän on kuitenkin joutunut maksamaan siitä sanoinkuvaamattoman hinnan. Nyt hän taistelee murheen murtamana omaa sisäistä tyhjyyttään vastaan.
Kaiken pimeyden keskellä Celaenasta on kuitenkin kasvamassa koko ajan vahvempi, viisaampi ja määrätietoisempi - todellinen kuningatar. Jos Celaena löytää Wendlynistä etsimänsä vastaukset, oppii hallitsemaan voimiaan ja voittaa demoninsta, hänestä on tulossa myös Adarlanin julman, vallanhimoisen kuninkaan suurin uhka. Mutta onko Celaena valmis taistelemaan tiensä takaisin valtaistuimelle?

   Tulen perillinen jatkaa Maasin suosittua sarjaa ja salamurhaaja Celaenan matka jatkuu kohti mahtikiviä ja niiden salaisuutta. Samalla hänen oma kohtalonsa kolkuttelee ovella ja pitkällä matkalla kovia kokenut ja niiden kautta kasvanut nainen ei haluaisi vielä kohdata totuutta. Celaena on jättänyt taakseen rakkaita ja nyt hänen on kohdattava uusia haasteita yksin. Äkkiä matka vie kuitenkin mennessään ja Celaenan on suojeltava ihmisiä, kenen kanssa hän on elänyt.
     Aikaisemmissa kahdessa osassa on ollut omasta mielestäni pienenä ongelmana se, että tarina ei etene ennen kirjan puoltaväliä ja vasta sitten tapahtuu, ainakin vähän. Varsinkin Keskiyön kruunu oli itselleni pettymys ja tartuin sen takia hieman varovaisesti tähän teokseen. En halunnut kasvattaa odotuksiani liian suuriksi. Pelkoni oli kuitenkin turha, sillä tämä kirja sisälsi toimintaa alusta loppuun asti. Vieläkin oli niitä vaiheita, kun homma junnasi paikallaan, mutta niitä oli jo paljon vähemmän ja nekin vaiheet tuntuivat tärkeämmiltä ja niillä oli jotain vaikutusta muuhun tarinaan.
     Kokonaisuutena tämä kirja oli mielenkiintoisempi kuin edelliset ja tarina tuntui päässeen uudelle tasolle. Nyt kunnon toiminta alkoi ja odotan innolla jatkon lukemista, jotta saan tietää miten homma etenee.

Heir of Fire
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Throne of Glass #3
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014 suom. 2018
Kirjailijan muut teokset: Lasipalatsi, Keskiyön kruunu
Arvosana: *****
Goodreads: 4,50

6. joulukuuta 2019

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Elämä ilman Larea, Myyjä on aina oikeassa, Mitä nainen haluaa, Jos et sä soita, Mikkihiirihelvetti, Meikkiorgiat... Anna-Leena Härkönen kommentoi suorasukaiseen tapaansa aikamme ilmiöitä ja tarjoaa pölyttyneiden mielipiteiden sijaan vastaansanomatonta arjen anarkiaa. "Väärien valintojen tekeminen on ihmisen perusoikeus."

   Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia sisältää Härkösen lyhyitä novelleja erilaisita elämään liittyvistä aiheista. Olen aikaisemmin lukenut samantyylisen Ihan ystävänä sanon Härköseltä ja pidin sitä keskinkertaisena, kerran luettavana. Tämä kirja kuului samaan kategoriaan. Tässä oli hyviä ja huonoja juttuja, jotkut nauratti ja jotkut eivät saaneet edes hymyä huuleen.
     Lukukokemuksena tämä kirja oli ihan ok, mutta eipä siitä juuri mitään jäänyt mieleen. Nopea välipala, jonka unohtaa nukkumaan mennessään. En edes tiedä voinko suositella tätä. Ehkä jos on lukujumi tai ei ehdi muuten lukemaan paljoa, niin tämä voi silloin olla hyvä vaihtoehto. Jos ei meinaan muuta, niin tämä oli nopeasti luettu.

Genre: huumori, novelli, kokoelma
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012
Kirjailijan muut teokset: Häräntappoase, Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia
Arvosana: **½
Goodreads: 3,35

4. joulukuuta 2019

Tahereh Mafi: Shatter Me

I have a curse
I have a gift

I am a monster
I'm more than human

My touch is lethal
My touch is power

I am their weapon
I will fight back

Juliette hasn't touched anyone in exactly 264 days.
The last time she did, it was an accident, but The Reestablishment locked her up for murder. No one knows why Juliette's touch is fatal. As long as she doesn't hurt anyone else, no one really cares. The world is too busy crumbling to pieces to pay attention to a 17-year-old girl. Diseases are destroying the population, food is hard to find, birds don't fly anymore, and the clouds are the wrong color.
The Reestablishment said their way was the only way to fix things, so they threw Juliette in a cell. Now so many people are dead that the survivors are whispering war - and the Reestablishment has changed its mind. Maybe Juliette is more than a tortured soul stuffed into a poisonous body. Maybe she's exactly what they need right now.
Juliette has to make a choice: Be a weapon. Or be a warrior.

     Shatter me aloittaa saman nimisen sarjan, joka on noussut suosituksi heti alusta asti. Sarja on saanut useampi osia ja nyt päätin itse tarttua haasteeseen ja alkaa kahlata näitä kirjoja läpi. Onneksi tämä ensimmäinen osa oli yllättävän hyvä, joten usko tämän urakan olevan liian vaikea suorittaa.
     Shatter me on nuorille aikuisille suunnattua scifiä, jota on hieman höystetty fantasialla. Romantiikkaa ei tietenkään saa unohtaa ja sitä löytyy hieman, mutta ei liikaa. Kolmiodraaman ripauksia on olemassa, mutta tässä kirjassa tältä draamalta kuitenkin vältytään. Muuta draamaa tässä kuitenkin on ja pari päähahmoa on kokenut elämässään niin paljon, että se vaikuttaa heidän olemiseen edelleen. Hahmojen ajatuksia ja mielenmaailmaa päästäänkin hyvin käsittelemään ja hahmot ovat hyvin luotuja. Ne ovat selkeitä yksilöitä ja vaikka jotkin heidän teot saavat lukijan repimään hiuksia, ovat he kuitenkin hyvin lähellä normaalisti toimivia ihmisiä ja heidän tekonsa ovat inhimillisiä.
     Kuten sanoin, tässä kirjassa on draamaa. Osittain se on sellaista normaalia teinidraamaa kun yritetään kasvaa aikuisiksi, mutta ei olla varmoja siitä, että ollaanko siihen valmiita. Suhdekiemuroilta ei voida välttyä ja juonenkäänteet värittävät jo valmiiksi virkistävän erilaista tarinaa. Alusta loppuun lukijan mielenkiinto saadaan pysymään yllä, mikä on aina hyvä asia. Ja lopun tapahtumat takaavat sen, että on vain pakko jatkaa sarjan lukemista. Kirjassa käsitellään myös hyvin isoja teemoja ja asioita ei jätetä puolitiehen.

Genre: scifi, fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Shatter me #1
Kustantaja: Harper Collins
Julkaisuvuosi: 2011
Arvosana: ****
Goodreads: 3,97
Muissa blogeissa: Kirjavarkaan tunnustuksia, Kirjaston kummitus

2. joulukuuta 2019

Leigh Bardugo: Varjo ja riipus

Alina Starkov on teini-ikäinen orpotyttö ja rivisotilas, joka tietää ettei välttämättä selviä hengissä ensimmäisestä vaelluksestaan Varjojen maan halki. Varjojen maa on yliluonnollisen pimeä ja synkkä alue, jota asuttavat lukemattomat ihmislihaa syövät hirviöt. Se katkaisee ravkalaisten pääsyn merelle, ja retkikunnat ylittävät alueen säännöllisesti kuljettaakseen meritse tulevia tarvikkeita. Kun Alinan rykmentti joutuu raivoisan hyökkäyksen kohteeksi, Alinen uinuneet voimat heräävät tämän pelastaessa parasta ystäväänsä hirviöiden kynsistä.
Tieto Alinan poikkeuksellisesta kyvystä leviää ja hänet pestataan grishojen eliittisotajoukkoihin. Grishat ovat ihmisiä, joilla on erilaisia maagisia voimia. Joukkojen pahamaineinen johtaja Darkling uskoo, että Alinan voima riittää tuhoamaan Varjojen maan ja yhdistämään sodan rikki repimän valtakunnan, mutta vain Alina itse pystyy hallitsemaan kesyttämätöntä kykyään. Ravkaan kohdistuvan uhan kasvaessa menneisyyden salaisuudet alkavat paljastua Alinalle ja hän ymmärtää, että ne voivat tuhota paitsi hänen kotimaansa myös kaiken mitä hän rakastaa.

   Fantasiaa, seikkailua, romantiikkaa... jos kaipaat sitä, niin tässä on kirja juuri sinulle. Omalla tavallaan kevyttä, mutta kuitenkin sen verran fantasiapainotteista, että et unohda olevasi epätodellisessa maailmassa vieraana.
     Varjo ja riipus aloittaa trilogian, mutta myös isomman sarjakokonaisuuden. Se luo pohjan maailmalle, kertoo taian muodostumisesta ja sen periaatteista sekä esittelee tärkeimmät hahmot ja heidän ajatuksensa lukijalle. Se ei anna vastausta kaikkiin kysymyksiin, se ei ehkä ole täydellinen kokonaisuus, mutta se loi ainakin minuun halun lukea ja tietää lisää tästä taianomaisesta ja salaisuuksia sisältävästä maailmasta. Kirja on Bardugon esikoisteos, mikä näkyy kirjan tekstissä ja tarinan etenemisessä. Se ei ole niin monipuolinen ja moniulotteinen kuin voisi olla, mutta se on riittävästi näitä asioita, jotta hahmoihin voi rakastua.
   Tarinan hahmot ovat nuoria (suurimmaksi osaksi) ja heillä on pitkä matka oppia, mutta onneksi heidän eteensä heitetään ratkaistava ongelma toisensa perään ja lopulta he voivat juhlia. Vai voivatko sittenkään? Juonellisesti tämä teos on hieman ennalta-arvattava, mutta halusin antaa sen anteeksi, sillä tämän lukeminen oli niin suuri nautinto. Tämä kirja luo hyvän ja vakaan pohjan muun tarinan kehitykselle ja uskon seuraavien osien nousevan tämän pohjalta korkealle taivaisiin. En voi siis kuin vain suositella. Jos nuorille aikuisille suunnattu fantasia on se sinun juttusi.

Shadow and Bone
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Grishaversumi #1 (Shadow and Bone Trilogy)
Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2012 suom. 2019
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,03

29. marraskuuta 2019

Courtney Summers: Sadie

Gold Creekin pienessä kaupungissa 19-vuotias Sadie voi luottaa vain itseensä. Hänen äitinsä jätti Sadien ja tämän pikkusiskon Mattien omilleen, kun tytöt olivat pieniä. Kun Mattie löytyy murhattuna, Sadien koko maailma romahtaa. Poliisilla ei ole epäiltyjä, mutta Sadie on vakuuttunut, että hän tietää tappajan henkilöllisyyden. Nyt hän ei voi levätä ennen kuin on kostanut sisarensa kohtalon. Hinnalla millä hyvänsä.
Radiotoimittaja West McCray omistaa uuden podcastinsa Sadien tarinalle ja yrittää selvittää, mitä oikeastaan tapahtui. Tunsiko Sadie murhaajan? Saiko hän ikinä syyllisen kiinni?

     Kuuntelin tämän kirjan englanniksi, mutta nyt kun teos on julkaistu myös suomeksi, olen miettinyt kirjan lukemista uudelleen. Mennään nyt kuitenkin tähän arvioon, ja otetaan huomioon lähtötilanne.
     Kaksi mysteeriä. Kaksi näkökulmaa. Kaksi eri aikaa.
     Summersin kirjat eivät ole itselleni ennestään tuttuja, mutta päätin tarttua tähän kirjaan lähinnä sen suosion takia. Kehuja on sadellut ja erilaisia ehdokkuuksia on ollut. Miksipä en siis antaisi teokselle mahdollisuutta? Asetelma mysteeristä mysteerin päällä ei tuntunut kovin luontevalta, mutta kaikeksi onneksi tarina oli sujuvaa ja se eteni vaihe vaiheelta kohti loppua. Kuuntelin tätä mielelläni ja olin hieman pettynyt kun se loppui. En sen takia, miten kirja loppui. Vaan sen takia, että olisin halunnut kuulla Sadien matkasta enemmän.
     Alusta asti on selvää Sadien päämäärä, löytää hänen siskon murhaaja. Murhaajan löytäminen on kuitenkin ongelmallista ja matkalla Sadie kohtaa erilaisia ihmisiä ja erilaisia kohtaloita. Hän kokee uusia asioita elämässään ja kasvaa nuorena naisena. Hänen matkaansa varjostaa ja hidastaa kuitenkin eräs hänen ominaisuus, änkyttäminen. Asia, joka kulkee matkassa alusta loppuun ja tekee matkaan mutkia.
     Samalla kun kuljetaan Sadien kertomuksen matkassa, kuullaan välillä podcastia, jossa on haastateltu ihmisiä. West on kiertänyt Sadien jalanjäljissä hänen reittiä ja yrittää löytää totuuden siemenen ihmisten kertomuksista. Mikä on totta? Kuka valehtelee? Miksi totuutta ei kerrota? Tarina piti hyvin otteessaan ja oli kiehtovaa luettavaa. Trilleriksi (nuortenaikuisten sellaiseksi) tämä oli kuitenkin mielestäni hieman vaisu, mutta kyllä siinä hieman jännitystä oli.

Sadie
Suomentanut: Leena Ojalatva
Genre: mysteeri, trilleri, rikos, nuoret
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018 suom. 2019
Arvosana: ****
Goodreads: 4,18
Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja

25. marraskuuta 2019

Sarah Crossan: Yksi

Grace ja Tippi eivät siedä sitä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kuin mitään muuta siskokset toivovat, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä, kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?
Mutta tyttöjä odottaa raastava valinta. On tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.

     Romaani runon muodossa. Ensimmäinen laatuaan, jonka itse luen. En ole kovin suuri runouden ystävä, sillä yleensä en ymmärrä runoja ja niiden merkitystä. Tässä kuitenkin kun teksti on kirjoitettu kuten "normaali" runo, vähän useammin vain enteriä painaen, jopa minä ymmärsin mitä luin.
     Kirja kertoo siis siamilaisten kaksosten elämästä lyhyen pätkän verran. Kirjassa on useampi sata sivua, mutta runomuotonsa takia se on hyvin nopeaa luettavaa ja tempo on tasainen. Alku lähtee nopeasti liikkeelle ja tapahtumaketju vyöryää eteenpäin pikaisella tahdilla. Yksi runo on pieni vilkaisu kokonaisuuteen ja yhdessä ne luovat uskomattoman tarinan. Koskettavan. Herkän. Mielettömän. Voisin lukea tämän heti perään toisen kerran ja itkeä ilosta ja surusta. Eikä tämä tuottaisi mitään ongelmia.
     Kuitenkin, koska tämä oli runomuodossa, ei tarina tuntunut saavan kaikkea sitä mitä se olisi ansainnut. Tarinasta jäi uupumaan jotain, mutta toki sitten kirjasta olisi tullut vielä paksumpi. Mutta samalla tarina olisi ollut syvempi. Olisin kaivannut päähenkilöiden mielenmaailman vielä suurempaa kuvausta.

     "Se on vain totuus
joka ei
koskaan
häviä
mihinkään."

One
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Genre: nuoret, realistinen fiktio, runous
Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi: 2015 suom. 2018
Arvosana:****½
Goodreads: 4,16

22. marraskuuta 2019

Jo Nesbo: Lepakkomies

Rikostutkija Harry Hole on lähetetty Australiaan tutkimaan nuoren norjalaisnaisen murhaa.
Hole saa työparikseen aboriginaalin Andrew Kensingtonin, josta tuntuu kehittyvän myös ystävä. Kun ratkaisu tuntuu olevan käden ulottuvilla, osoittautuu, ettei kumpikaan ole sitä miltä näyttää. Holen oman menneisyyden haamut ajavat hänet vaikeuksiin.

   Jo Nesbo on tunnettu ja suosittu norjalainen kirjailija, kenen esikoisteos Lepakkomies oli minun lukulistallani seuraavaksi. Odotin kokemusta innolla, sillä dekkari-innostukseni on tässä viimeisen vuoden aikana vain yltynyt ja halusin päästä lukemaan minulle suositellun kirjailijan suurta sarjaa. Aikaisemmin olen lukenut Nesbolta muutaman kirjan, jotka ovat jakaneet mielipiteeni kahtia. Yksi floppi, yksi todella hyvä ja kaksi siltä väliltä. En siis ollut aivan varma, mitä odottaa, mutta olin innoissani. Todella.
     Kirja alkaa, kuten harvat dekkarit alkavat, siitä kun etsivä matkustaa paikkaan X (tällä kertaa Australiaan). Murhasta ei puhuta, se selviää vasta myöhemmin. Murhaa ei heti kuvailla, se tulee myöhemmin. Syy Australiaan matkustukseen, tulee myöhemmin. Tämä kaikki sinetöi sen, että minun oli pakko saada luettua kirja mahdollisimman nopeasti. Halusin vastauksia, janosin niitä. Ja mikä parasta, kun yksi kysymys sai vastauksen, tuli uusia kysymyksiä. Juoni oli rakennettu niin, että se ei ollut liian selkeä ja aina välillä tapahtui jotain, mikä esti laskemasta kirjaa alas. Hyvän dekkarin ainekset siis.

     ""Totuus on se, ettei kukaan elä totuudella ja ettei kukaan siksi ole kiinnostunut totuudesta. Se totuus, jonka me muodostamme mielessämme, on vain ihmisten totuudesta saaman hyödyn summa mitattuna sillä, kuinka paljon valtaa kelläkin on."

     En ole itse käynyt Australiassa enkä ole tutustunut aboriginaalien historiaan sen enempää, joten en voi sanoa kuinka totta kirjassa kerrotut asiat olivat. Vanhan uskomuksen tarinat kuitenkin tekivät minuun vaikutuksen ja niiden avulla juoni eteni sutjakkaasti ja luontevasti. Tarinan avulla saatiin myös luotua toisenlainen syvyys tarinaan, joka muuten olisi ehkä ollut liian tavallinen.
     Lepakkomies on Nesbon esikoisteos, mikä näkyy joiltain osin kirjaa lukiessa. Kaikki tapahtumat eivät täysin käy järkeen niiden tapahtuessa, mutta niistä on myöhemmin hyötyä. Lisäksi Harry Hole ei kuuluu niihin päähahmoihin, joihin on helppo samaistua (ainakaan kaikkien), mutta juuri siksi tykkään hänestä. Hän ei ole ärsyttävä, hän on erilainen. Toki samanlaisista ongelmista kärsiviä etsiviä on muissakin sarjoissa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä, vaikka tämä ei olekaan se suosituin muihin sarjan osiin verrattuna.

Flaggermusmannen
Suomentanut: Outi Menna
Genre: trilleri, mysteeri, rikos
Sarja: Harry Hole #1
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 1997 suom. 2001
Kirjailijan muut teoksetIsänsä poikaVerta lumellaLisää verta, Macbeth
Arvosana: ****½
Goodreads: 3,54

18. marraskuuta 2019

Joel Haahtela: Adelen kysymys

Arvoituksellinen pienoisromaani miehestä, joka lähtee luostariin tutkimaan Pyhän Adelen mysteeriä ja ottamaan selvää itsestään.
Mies matkustaa luostariin Pyreneille tutkimaan tarinaa Pyhästä Adelesta, naisesta, joka putosi jyrkänteeltä alas ja julistettiin myöhemmin pyhimykseksi. Samalla alkaa matka kauas miehen omaan menneisyyteen ja ikiaikaiseen mysteeriin. Adele esittää kysymyksen yhdeksänsadan vuoden takaa: voiko ihmeitä tapahtua?

     Adelen kysymys valikoitui luettavien kirjojeni listalle ihan vain kirjan nimen takia. Jokin siinä sai mielenkiintoni heräämään ja päätin aloittaa lukemisen ilman, että tiesin kirjasta mitään. Myöskään Haahtela ei ole itselleni entuudestaan tuttu, joten sitäkään kautta minulla ei ollut käsitystä siitä, mitä tämä teos tulee pitämään sisällään. Lukemisen jälkeen mietin kauan, että kirjoitanko tästä kirjasta mitään, sillä kuten Goodreadsistä luettavat kommentit kertovat, tämä kirja on suosittu ja tykätty. Valitettavasti, itse en kuuluu siihen joukkoon, joka voi sanoa niin. En kuulu edes siihen joukkoon, jonka mielestä tämä kirja oli keskinkertainen.
     Kuulun niihin harvoihin, jotka kokivat tämän kirjan lukemisen työläänä ja raskaana. Alusta loppuun kerronta tökki, tarina tökki ja homma ei edennyt. Olisin voinut jättää kirjan kesken, mutta en kuulu myöskään niihin ihmisiin. Kahlasin siis kirjan loppuun, jotta pystyn olemaan varma mielipiteestäni. En tykännyt kirjasta. Oikeastaan missään kohdassa. Valitettavasti. Olen menevämpien kirjojen ystävä ja senpä takia mietin, että kirjoitanko tästä mitään. Tämä kirja ei meinaan kuvasta sitä tyyliä, jota yleensä luen. Koska kuitenkin luin tämän loppuun ja haluan lukea erilaisia kirjoja, kirjoitan tämän muista mielipiteistä poikkeavan tekstin.
     Mielestäni tämän teoksen tarina oli valju. Hahmoja oli muutama ja heistä sai jonkinlaisen otteen, mutta en pystynyt samaistumaan heistä kehenkään. Ehkä tämä kirja olisi pitänyt ottaa enemmän pohdiskelun ja itsetutkiskelun kautta(?). En kuitenkaan pystynyt siihen. Kirjan aihe ei ehkä ollut riittävän lähellä itseäni ja omaa sydäntäni, että olisin voinut kokea tätä upeana ja ihanana kirjana ja kokemuksena. Enkä usko, että tulen enää lukemaan Haahtelan kirjoja. Tämän teoksen perusteella hänen tyylinsä ei ole minua varten.

Genre: uskonto
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: *
Goodreads: 3,78
Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly, Lumiomena, Tuijata