Laura Lähteenmäki: Nutcase

Saimi ja Juho. Juho ja Saimi. Maalla asuvat sisarukset ovat aina olleet yhdessä. He kääntävät toistensa lauseet ympäri, puhuvat biisilainauksin ja ajattelevat kuin yhteisin aivoin. Tai ajattelivat. Kun Juho lähtee kaupunkiin lukioon, Saimi jää yksin. Helpompaa kuin hankkia uusia ystäviä on paeta nettiin. Pian Saimi on koukussa blogiin, jota luulee veljen lukevan, ja kokee jännittävää yhteyttä sen kirjoittajan kanssa. Blogi alkaa ohjata hänen valintojaan, todellisuus sekoittua netin todellisuuteen, identiteetit hämärtyvät. Kuka blogia pitävä Sumu oikein on?

     Lähteenmäen kirjojen aiheet harvoin ovat kovin kevyitä ja rentoja, eikä tämä kirja ole sen suhteen mikään poikkeus. Nutcase on kertomus yksinäisyydestä, uudesta elämästä, kasvusta, murrosiästä ja sen tuomista muutoksista. Lisäksi kirjassa sivutaan hieman pettämistä, rakastumista ja uuden aloittamista. Aiheita on siis monta ja tämä teki kirjasta hieman sekavan ja raskaan lukea.
     Nutcase oli helposti luettava kirja ja pääsinkin sen loppuun yhden päivän aikana. Se ei kuitenkaan jäänyt erityisemmin mieleen, eikä se herättänyt kovin suuria tunteita. Kirjan "juonipaljastus" oli ainakin itselleni aivan selvä jo kirjan alkumetreiltä lähtien. Ainoa ketä tätä ei tuntunut tajuavan oli päähenkilömme Saimi. Muutenkin hän vaikutti sellaiselta hahmolta, josta en tykännyt. Toki Saimin läpikäymä vaihe antaa hieman anteeksi niitä asioita, mitä hän päätyi tekemään.
     Takakannen perusteella odotin hieman enemmän jännitystä ja juonenkäänteitä. Niitä ei kuitenkaan tarjoiltu ja ainoat kunnolliset käänteet olivat lopussa. Nekään eivät kuitenkaan yllättäneet ja tästä syystä kirja ei noussut kovin ihmeelliselle tasolle. Oli tämä kuitenkin ihan luettava kirja, ehkä en vain enää kuulu kohdeyleisöön ja tästä syystä lukukokemus jäi keskinkertaiseksi.

Genre: nuoret, jännitys
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016

Kirjailijan muut teokset: Iskelmiä, Yksi kevät
Arvosana: ***
Goodreads: 2,98

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 24. Kirjailija, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa, 31. Kerrotaan elämästä maaseudulla, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan, 46. Kirjassa on sauna
PopSugar2020:15. Involving social media
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 16. Set in a rural/sparsely populated area

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

Heitä on viisi. Tulisieluinen Linda, joka ottaa ohjat käsiinsä. Hiljainen Katri, joka myötäilee siskoaan. Pehmeä Aada, joka vilkuilee komeaa Peetua. Jenny, joka vain etsii jännitystä. Ja Bea, joka parhaiten heistä ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu.
Tehtaantytöt on heitetty vallattuun huvilaan hoitamaan haavoittuneita keväällä 1918 - ilman kokemusta tai koulutusta. Vaikka kaikki saattoi hetken kuulostaa seikkailulta, on todellisuus kauhea ja vakava. Kun Peetu kannetaan paareilla sisään, on leikki viimeistään ohi ja tytöillekin annetaan aseet käteen.

     Yksi kevät sijoittuu vuoteen 1918, kun punaiset ja valkoiset taistelivat toisiaan vastaan. Kirja seuraa viittä nuorta tyttöä/naista, jotka yrittävät selvitä sodan melskeessä parhaansa mukaan vaihe vaiheelta. Tarina on koskettava ja sydäntä riipaiseva.
     Lyhyeksi kirjaksi tämä tarina pitää sisällään paljon. On salaisuuksia, on ihastumisia, on kuolemaa, on surua. On viisi sielua, jotka ovat yhdessä, mutta kuitenkin niin erillään. Aikana, jolloin jokainen huolehti omasta itsestään.
     Ennen kirjan aloittamista en tiennyt mistä tämä kertoo, mikä voi olla hyvä asia. Jos olisin ennen kirjan lainaamista tiennyt kirjan tarinasta jotain, en ehkä olisi päätynyt ottamaan tätä hyllystä ja kantamaan kotiini. Sotatarinat eivät ole ehkä ihan niin oma juttuni. Tämä kuitenkin on nuorten kirja, mikä hieman jo antaa osviittaa siitä, että tämä ei kuulu niihin raaimpiin sotakertomuksiin. Lisäksi tässä ei mennä niin syvälle ajatuksiin ja tapahtumiin, kuin muuten ehkä olisi menty.
     Olen lukenut Lähteenmäeltä aikaisemminkin muutaman teoksen ja jo niiden kirjojen kohdalla tykkäsin hänen kerrontatyylistä. Asiallinen, mutta ei liian synkkä, vaikka aihe antaisi siihen mahdollisuuden. Tämä teos jatkaa tätä linjaa, enkä siis voinut kuin ihastua ja rakastua. Hahmoista kerrotaan juuri sen verran kuin on tarpeen. Tarina etenee hyvällä vauhdilla. Lukijan mielenkiinto pysyy yllä alusta loppuun asti. Mitä muuta sitä voisi toivoa nuorten kirjalta, joka kertoo Suomen historiasta ja sen kauheasta ajanjaksosta?

Genre: nuoret, sota, historiallinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Muita teoksia: Iskelmiä

Arvosana: ****
Goodreads: 3,55

Kirja: Niskaan putoava taivas

Kirja: Niskaan putoava taivas
Kirjailija: Laura Lähteenmäki
Gengre: scifi
Sarja: North End #1
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-951-0-38598-2

Viikko ilman vanhempia on aluksi onnenpotku - viimeinkin neljätoistavuotias Tekla voi tehdä mitä haluaa ja tutustua North Endin naapureihinsa, Lunaan, Aasaan ja Havuun. Mutta viikon edetessä eteen kasaantuu kysymyksiä kuin loputonta lunta taloyhtiön pihalle: Ketkä tekevät iskun North Endin suklaatehtaaseen, majaileeko maanalaisissa varastoissa ylimääräistä väkeä, minne pikkuveli katoaa?

Muita kirjailijan kirjoja: "Iskelmiä", "Marenkikeiju", "Aleksandra Suuri"
Arviointi: Kirja olisi voinut olla mielenkiintoisempi, sillä aihe oli jollain tapaa erilainen. Puolessa välissä aloin kuitenkin hieman tylsistyä, eikä loppu kirja herättänyt mielenkiintoa. Juoni oli hieman hajanainen, mutta pohjimmiltaan se oli ihan tyydyttävä.
Ilmastonmuutoksen muokkaamassa maailmassa melkein kaikki asiat ovat eritavalla kuin nykyään. Teklan perhe muuttaa pohjoisempaan isän työn perässä, vaikka vanhemmat ovat eronneet. Sitten Tekla jää veljensä kanssa viikoksi asumaan kahdestaan, sillä vanhemmat eivät ole ajantasalla vuoroviikko-järjestelmästään minkä tarkoituksena on pitää lasten välit vanhempiin, mutta pitäen vanhemmat erillään toisistaan.
Kirjan alusta asti minua häiritsi Teklan suhtautuminen viikkoon ilman vanhempia. Ymmärrän kyllä, että neljätoistavuotias haluaa tehdä kaikenlaista ollessaa yksin kotona - varsinkin ensimmäisellä kerralla. Hänellä oli kuitenkin pikkuveli hoidettavana, josta Tekla ei tuntunut välittävän joissain kohtia lainkaan. Hän valitteli vain sitä, että etelässä kaikki oli niin paljon erilaisempaa. Hän ei suostunut käyttämään kunnollisia talvivaatteita, eikä talon lämmittäminen tai muut kotityöt oikein innostaneet. Tämä kaikki oli mielestäni hieman outoa, sillä kyllä neljätoistavuotiaan jo pitäisi hieman pystyä huolehtimaan itsestään ja veljestään, ilman että meinaa jäätyä kuoliaaksi puolessa välissä viikkoa.

     "Kauri ei sanonut mitään piileskelystä ja Teklan psykologivalheesta. Se, että Kauri jätti asioita sanomatta eikä lörpötellyt niistä eteenpäin, kertoi siitä, että Kaurista oli tullut iso poika. Vaikka Kaurin lapsuus ei vielä päättynyt tähän, jokin osa siitä päättyi. Yksi luku, yksi tarina.
     Lapsuus ei päättynyt kerralla, vaan sillä oli monta loppua, pientä nytkähdystä kohti seuraavaa aikaa.
     Isä ja äiti katsoivat toisiaan. He näyttivät äärettömän surullisilta ja syyllisiltä. Heidän vuoroviikkosysteeminsä ei ollut aukoton, oli tapahtunut erehdys ja tilanne pitäisi korjata. Ja pitkästä aikaa he hymyilivät toisilleen. Apua anoen, epävarmasti ja huolestuneesti, hivenen säikähtäneesti ja samalla helpottuneen vinosti."

Annan kuitenkin sarjalle vielä toisen mahdollisuuden kun sen toinen osa "Kaiken peittävä tulva" ilmestyy syksyllä.

     "Koska isä oli tullut viimeisellä kuljetuksella, hänen täytyi jäädä yöksi. Ehkä hänelle laitettaisiin olohuoneen tuolit vastakkain ja hän nukkuisi uunin lämmössä. Mutta he kaikki olisivat pitkästä aikaa samaan aikaan saman katon alla, jokainen omassa sängyssään, lämpimässä ja vatsassaan äidin tuomaa limppua.
     Tekla katseli Kauria liikuttuneena. Veli pureskeli leipää silmät ummessa. Kun hän avasi silmät ja katsoi Teklaan, Tekla muodosti huulillaan yhden sanan.
     Kiitos."
Arvosana: 7

Kirja: Iskelmiä

Kirja: Iskelmiä   

Kirjailija: Laura Lähteenmäki
Aihe: nuoret, parisuhde, väkivalta
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-0-39493-9

Aino on 16-vuotias, eikä häntä ole ikinä suudeltu. Sitten Samuli istuu luokkaretkellä hänen viereensä ja herättää hänet. Aino tuntee saaneensa kutsun maailmaan, jonkun kainaloon.
Samuli löytää hänen heikon kohtansa ja iskee, oikeastikin. Aino osaa ruokkia retkikeittimellä kahdeksan partiotyttöä, mutta tähän häntä ei ole koulittu. Hän on kasvanut viilipurkissa versoavien taimien ja hentojen siveltimenvetojen maailmassa, eikä hänellä ole hajuakaan, miten paljon rakkauden takia pitää sietää ja miten paljon antaa anteeksi.

Muita kirjailijan kirjoja: Marenkikeiju, Aleksandra Suuri, Niskaan putoava taivas
Arviointi: Kaunis, koskettava, henkeäsalpaava, taidokas, mukaansatempaava, sympaattinen... Adjektiiveja voisi keksiä varmasti vielä paljon lisää, mutta jossain kohtaa on pakko vain lopettaa.
Kun näin kirjan kirjaston uusien kirjojen joukossa, otin sen käteen ja luin takakannen, en ollut todellakaan vakuuttunut. Laskin siis kirjan takaisin paikoilleen ja jatkoin matkaani. Kun kävelin takaisin päin, uusien kirjojen ohitse, huomasin taas kirjan kannen. Tällä kertaa laitoin sen jo sylissäni olevien kirjojen päälle ja lähdin lainausjonoon. Kotiin päästyäni laitoin kirjan alimmaiseksi, eli tulisin lukemaan sen viimeiseksi. Jotenkin siinä vain kävi niin, että kirja päätyi käteeni ennen aikojaan. Enkä voinut irroittaa otettani toisen sivun luettuani. 
"Kieli ylittää pienen nyppylä posken sisäpinnassa. Kielenkärki luiskahtaa hampaita vasten. Puren kieltä niin lujaa kuin uskallan, ettei Sanna tai Aurora tai kukaan kahdeksasta tytöstäni huomaa. Tytöt mulkoilevat minua.  He eivät aio antaa anteeksi sitä, että myöhästyin juhlista viisitoista minuuttia ja juuri sen hetken, kun he saivat suorittamansa merkit. Nyt muut laulavat reippaasti, jotkut jopa taputtavat tahdissa, mutta minä puren kieltäni. Puren, puren, puren. Eikä se siltikään satu niin kuin silloin sattui. Kun makasin Samulin vieressä, kun Samuli suuteli, kun hän suuteli minua lujasti.
Suuteliko hän minua liian lujasti?"
En ole aikaisemmin lukenut Lähteenmäen kirjoja, mutta olen kyllä nähnyt niitä kirjastossa. Joskus olen saattanut ottaa yhden niistä käteeni, mutta lukemaan asti en ole vielä koskaan päässyt. Nyt minusta tuntuu, että tulen lukemaan hänen kirjojaan vielä lisää.
Kerronta oli sujuvaa ja juoni eteni niin paljon kuin tällaisessa nuoren elämästä kertovassa kirjassa nyt vaan voi edetä. Kerronta tuntui siltä, kuin kirja olisi kertonut tositapahtumista. Perheväkivalta ja väkivalta yleensäkin on ollut viime vuosina lisääntymään päin. Ei ole ehkä maailman ihaninta kirjoittaa asiasta, tai lukea siitä, mutta näitäkin kirjoja tarvitaan. 
Kokonaisuutena pidin kirjasta todella paljon. Kirja sopii niin pojille kuin tytöillekin. Vaikka kirjassa on romantiikkaa ja parisuhteita, mielestäni se ei estä millään tavalla poikiakin lukemasta. Kirjan tapahtumat voivat tapahtua ihan kenelle tahansa, ilman että niin haluaisi käyvän.
Arvosana: 9-