Kirja: The Perfect Game

Kirja: The Perfect Game
Kirjailija: J. Sterling
Gengre: nuoret, romantiikka
Sarja: The Perfect Game #1
Sivumäärä: 319
Julkaisuvuosi: 2012

He's a game she never intended to play.

And she's the game changer he never knew he needed.

The Perfect Game tells the story of college juniors, Cassie Andrews & Jack Carter. When Cassie meets rising baseball hopeful Jack, she is determined to steer clear of him and his typical cocky attitude. But Jack has other things on his mind... like getting Cassie to give him the time of day.

They're both damaged, filled with mistrust and guarded before they find one another (and themselves) in this emotional journey about love and forgiveness. Strap yourselves for a ride that will not only break your heart, but put it back together.

Sometimes life gets ugly before it gets beautiful...

HUOM! Kirjaa ei suositella alle 17-vuotiaille!

Kirjailijan suositus!

Arviointi: Tui tui.. Ja vielä pari kertaa tui. Sitä mieltä olen tästä kirjasta. Hyvällä tavalla. Koska ah,, oikeasti. Jack oli aivan ihana, huomaavainen ja rehellinen (ainakin joskus).. Ja no, hänellä oli rikkinäinen lapsuus takanaan, mikä luo heti sympaattisen kuvan. Varsinkin kun jätkä osoittaa avoimesti rakastavansa isovanhempiaan joiden luona asuu veljensä kanssa EIKÄ edes yritä esittää kavereidensa kanssa kovaa jätkää ja olla myöntämättä rakastuneensa tyttöön. Siis mitä muuta voisin sanoa kuin Aaaahh! Ja tui tui!
     Mutta sitten taas, jokaisessa on ne omatkin huonot puolensa. Ja oikeasti, vaikka ihminen sanoo muuttuneensa, ei muutos aina kata koko henkilön luonnetta ja persoona. Pahoitteluni tämän karmea totuuden julki tuomisesta. Ja minusta on hieman ärsyttävää, että kirjoissa hahmot ovat joko niin epäluuloisia, että uskovat oman varjonsakin seuraavan heitä pahat mielessään, tai sitten he ovat niin sinisilmäisiä, että uskovat kaiken. Ja vielä ärsyttävämpää on se, että jos henkilö ensin ei usko ketään ja sitten alkaakin uskomaan yhden ihmisen puheista kaiken.. Ja tässä kirjassa kun se tapahtui kahdelle henkilölle. Arg, räjähdän pian!
     Mutta mikäs minä olen tuollaisia asioita kritisoimaan.. Myönnän sortuvani tällaisiin asioihin joskus itsekin kun kirjoittelen, mutta ei voi mitään. Yhtä paljon ne aina ärsyttävät kun luet asiasta jonkun muun kirjoittaman tekstin välityksellä.
     Ja jos sitten pääsisin itse kirjaan käsiksi. Ennen kuin pääsin edes avaamaan tätä kirjaa luni jostain, että tämä kirja on sellaisille pojille jotka harrastavat (tai ovat harrastaneet) intohimoisesti jotakin urheilulajia ja sellaisille tytöille jotka ovat joskus rakastuneet (tai rakastavat edelleen) edellä mainitun kaltaista poikaa. No, itse en laske itseäni tuollaiseksi tytöksi, mutta lasken itseni kyseisenlaiseksi pojaksi,, tosin vain tytön kropassa. Harrastin joskus urheilua ja ajattelin oikeasti, että siitä tulisi ammattini sitten kun vain saan koulun suoritettua. Toisin kuitenkin kävi, mutta omalla tavallani pystyin samaistumaan Jackiin. Vaikka en minä nyt ihan niin lähelle uraa päässytkään koskaan, enkä ollut muutenkaan samanlainen kuin hän kentän ulkopuolella. Hänen ajatusmaailmansa urheilua kohtaan oli kuitenkin hyvin kuvailtua ja totuuden tuntuista.
     Sitten ajatukseni Cassiesta. No, tuota. Itseasiassa en ole varma, että mitä sanoisin hänestä. En tarkoita että hän olisi ollut mitenkään tuhoon tuomittu hahmo tai että olisin vihannut häntä. Päinvastoin. Hän oli ihana ja joskus pystyin kuvittelemaan, että samanlaisessa tilanteessa käyttäytyisin varmasti aivan samalla tavalla. Ja sitten oli niitä hetkiä jolloin mietin, että mitä helvettiä tuo tyttö oikein ajattelee?!
     Kirjan juoni oli hyvä,, mutta siinä oli myös paljon vihattavaa. En vain voi ymmärtää, että miksi kirjassa pitää olla aina typerä ja kaiken uskova tyttö ja hän rakastuu poikaan joka on sellainen idioottii ettei mitään rajaa. Ja ihan sama mitä tuo idiootti jätkä tekee, tyttö antaa tälle kaiken anteeksi. Ja no, tietenkin tämä idiootti poika tuo jotain hemmetin ruusuja tusinan verran. Huoh! Eikö oikeasti voida keksiä jotain muuta? Tosin odotin koko ajan, että milloin Jackin veli sanoo myös Casseille rakastavansa tätä. Koska se tästä olisi vielä puuttunut. Kliseitä kliseiden perään, ei muuta.
     Jos ei ajattele kirjaa muuta kuin vain sanoina peräkkäin, lauseina. Tämä kirja oli siinä tapauksessa hyvä. Heti kun alkaa miettiä vähänkin enemmän mitä on lukeamassa, lukeminen on pakko lopettaa hetkeksi. Kaikki oli vain omalla tavallaan niin ennalta-arvattavaa, vaikka ei kaikki tapahtunutkaan ihan siinä järjestyksessä kuin luulin asioiden tapahtuvan. Mutta kuitenkin, kaikki tapahtui joka tapauksessa! Tosin oikein yllätyin niiden kaikkien toisen loukkaamisen määriä.. Ja niiden anteeksiantojen määriä!
     Mutta niin.. En voi sanoa että kokonaan vihasin tätä lukukokemusta. Mutta en voi kuitenkaan sanoa sitä elämykseksi. Enkä voi sanoa, että en tule koskaan lukemaan sarjan toista osaa, koska mitä luultavimmin tulen sen lukemaan. Ihan vain sen vuoksi, että saan tietää miten Jack ja Cassie pystyvät pilaamaan elämänsä tulevaisuudessa...... Ei millään pahalla.
Arvosana: 8