Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen (Dekkariviikko 2022)

Tukholman kaduilla asuvia kerjäläisiä vaanii sarjamurhaaja. Poliisit epäilevät tappajan olevan mielenvikainen, yksinäinen tekijä. Pian kuitenkin selviää, että murhien takana on järjestäytynyt taho, jolla on pirullinen suunnitelma. Samaan aikaan joukko ystäviä ja sukulaisia kerääntyy suremaan kunnianhimoista nuorta poliisia – äitiä, tytärtä ja sisarta. 

     Kerjäläinen on Sofie Sarenbrantin suositun kirjasarjan viides osa. Kirja on ilmestynyt suomeksi jo muutama vuosi sitten, mutta itse olen tutustunut sarjaan vasta tämän vuoden puolella. Olen lukenut nämä viisi osaa melko nopealla aikataululla, mutta nyt tulen pitämään pienen tauon näistä. Sarjan aikaisemmat osat eivät ole nousseet suosikkeihini, eikä tämä osa tehnyt poikkeusta. 

     Tämä osa jatkaa samalla tyylillä kuin aikaisemmat osat. Tarina etenee omalla joutuisalla tahdillaan ja juonenkäänteitäkin mahtuu matkaan mukaan ihan hyvällä tahdilla. Näistä käänteistä kuitenkin jäi uupuumaan yllätyksellisyys ja jännitys. Mikäli olet tykännyt aikaisemmista osista, en usko tämän osan olevan poikkeus. Itse kuitenkin jäi kaipaamaan jotain uutta verrattuna aikaisempaan.

     Suurimpana ongelmana tässä sarjassa koen henkilöhahmot. He ovat sopivan erilaisia ja eri hahmojen äänet on eroteltavissa. Jostain syystä hahmot kuitenkin tuntuvat hieman kaikesta muusta maailmasta irrallisilta. Aivan kuin he olisivat olemassa vain tässä hetkessä, ilman menneisyyttä tai tulevaisuutta. Tätä ajatusta on vaikea selittää lyhyesti tai fiksusti, mutta kuitenkin. Toki tilanne ei ole kaikkien hahmojen kohdalla tämä, mutta jokaisessa osassa on tuntunut olevan ainakin muutamia tällaisia hahmoja.

     Näin viisi osaa sarjaa luettuani ymmärrän, miksi jotkut tästä tykkää. Tämä on hieman kevyempää luettavaa, eikä keskity vain todistusaineiston keräämiseen. Tärkeässä roolissa on erilaiset ihmissuhteet ja elämä kriiseineen. Ehkä jollain hahmolla voisi olla hieman pienempiäkin kriisejä välillä? Ehkä minun on kuitenkin nyt aika todeta, että ainakaan tässä hetkessä tämä ei ole minulle suunnattu kirjasarja. Saatan vielä joskus tarttua seuraaviin osiin, mutta sen näkee sitten myöhemmin.

Tiggaren
Suomentanut: Helene Bützow

Genre: jännitys, rikos, mysteeri
Sarja: Emma Sköld #5
Kustantaja: WSOY (2016, suom. 2019)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa, Kuoleman kintereillä, Avoimet ovet, Osasto 73
Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä, Kuunnellut äänikirjat, Kuristava kirsikka

Muutama poiminta syksyn luetuista

Vuoden vaihteesta on kulunut jo pieni hetki ja viime vuonna lukemistani kirjoista moni on vielä mainitsematta täällä blogin puolella. Muutamia kokoelma- postauksia on tulossa vielä kirjoista, joita tulin lukeneeksi viime vuonna ennen elokuuta. 

Nyt kuitenkin halusin nostaa esille pari kirjaa, jotka luin tai kuuntelin syys-joulukuun aikana. Näiden joukkoon mahtuu niin lapsille, nuorille kuin aikuisille suunnattuja kirjoja. Ja jokainen niistä on omalla tavallaan suosittelemisen arvoinen.

Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

HarperCollins, 2021, Päivi Paju (suomentaja), Vilma Kinnunen (äänikirjan lukija), historiallinen, maaginen realismi, mysteeri

"Sääntö nro 1: Myrkkyä ei saa ikinä käyttää toisen naisen vahingoittamiseen.

Sääntö nro 2: Murhaajan ja uhrin nimet täytyy merkitä apteekkarin kirjaan."

     Kuuntelin Myrkynkeittäjän äänikirjana ja olin sen lumoissa koko kirjan ajan. Useammassa ajassa ja henkilönäkökulmassa kulkeva kirja oli viihdyttävä, mutta tunteikas. Liikutuksen keskellä kirjassa oli myös riittävästi kepeyttä. Kirjan salaisuudet kutkuttivat ihanasti ja myrkynkeittäjän puodissa olisi voinut viettää kauemminkin aikaa. 

Aiden Thomas: Hautausmaan pojat

Karisto, 2021, Inka Parpola (kääntäjä), nuoret, fantasia, mysteeri

"Yltäkylläinen YA-romaani yhdistelee murhamysteeriä, kummitustarinaa ja romantiikkaa."

     Hautausmaan pojat on nuorille suunnattua kirjallisuutta, jossa on haamuja, rakkautta ja vähemmistön etujen ajamista. Ajankohtaiselta tuntuvaa kirjaa voin suositella myös hieman vanhemmallekin lukijalle. Tämä vain oli juuri niin ihanaa luettavaa, kuin kommenteista olen päässyt lukemaan. Ihastuttavat hahmot vetivät tarinaa eteenpäin ja olisin voinut jäädä heidän matkaan pidemmäksi aikaa.

Dess Terentjeva: Ihana

WSOY, 2021, säeromaani, nuoret

Ihana oli lasten ja nuorten Finlandia -ehdokkaana vuonna 2021, mutta omalle lukulistalle se päätyi jo ennen ehdokkuutta. Syynä oli se, että kyseessä on säeromaani ja vielä kotimainen sellainen. Eihän sellaista voi jättää lukematta.

Valitettavasti omaan lukukokemukseen vaikutti pieni ähky säeromaaneista ja tämä ei sykähdyttänyt niin paljoa, kuin se varmasti olisi voinut. Jäin kaipaamaan sanoilla leikittelyä, suuria tunteita, uusia ajatuksia, mieleen jäämistä. Näiltä osin tämä teos ei kuitenkaan yltänyt asettamaani näkymättömään tavoitteeseen. Voi myös olla, että en ihan ollut kirjan kohderyhmää.

Susanna Clarke: Piranesi

WSOY, 2021, Helene Bützow (kääntäjä), fantasia, mysteeri, maaginen realismi

"Ihmismieli on labyrinteistä mutkikkain. Hypnoottinen ja älykäs fantasiaromaani, joka palkitsee lukijansa moninkertaisesti." (Werner&Jarl)

     Jokaiseen vuoteen mahtuu ainakin yksi "mitä juuri luin"-kokemus. Tänä vuonna Piranesi oli yksi näistä kirjoista. Aloitin sen fyysisenä kirjana ja meinasin jo jättää homman kokonaan kesken, kunnes vaihdoin äänikirjaan ja kitkuttelin sen avulla loppuun. Oliko loppu sen arvoinen? Ei välttämättä. Tämä varmasti on yksi niistä kirjoista, joita joko rakastaa tai sitten ei. Tällä kertaa itse en niinkään päässyt tämän kirjan hienouden sisään ja loppuratkaisu oli pieni pettymys.

Anja Portin: Radio Popov

S&S, 2020, lapset, satu

"Jännittävä ja humoristinen, lämminhenkinen tarina tuo mieleen lastenkirjallisuuden rakastetuimmat klassikot, Astrid Lindgrenin ja Marjatta Kurenniemen saturomaanit." (Kustantamo S&S)

     Radio Popov on lastenkirja, joka aikuisenkin kannattaa lukea. Se on tarina yksinäisyydestä, lapsuudesta ja oivalluksista. Kirjan alku ei tuntunut kovin ihmeelliseltä, mutta loppua kohti tarina parani. Tämä oli ihana ja sympaattinen lukukokemus, enkä yhtään ihmettele, miksi se sai lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon vuonna 2020. Itse tutustuin tähän äänikirjan muodossa, mutta olen miettinyt, että tutustuisin myös fyysiseen kirjaan ja siinä samalla Miila Westin kuvituksiin.

Kirja: Aika taistelun ja tähtivalon

Kirja: Aika taistelun ja tähtivalon (Days of Blood and Starlight)
Kirjailija: Laini Taylor
Suomentaja: Helene Bützow
Gengre: nuoret, fantasia
Sarja: Karou- trilogia #2
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-31-6638-0

Prahalainen taideopiskelija ja hirviön kasvattitytär Karou on saanut vastaukset moniin kysymyksiinsä. Hän muistaa kuka hän oli: Madrigal, sirosarvinen kimeeri, joka rakastui vihamieheensä Akivaan, leimuavasiipiseen enkeliin. Heidän kielletyllä rakkaudella oli kuitenkin kauhea lopputulos. Se johti kimeerien maailman tuhoon, ja nyt Karou antaisi mitä tahansa saadakseen tehdyn tekemättömäksi.
     Kun Karou kuulee, että hänen rakkautensa takia myös hänen ystävänsä ovat kuolleet, hän jättää katuvan Akivan ja palaa yksin tuhottuun Loramendiin. Vaikka viimeiset kimeerit onkin ajettu maan ääriin, ei ikiaikainen sota ole vielä ohi. Karou ryhtyy kostoon kuolleiden ystäviensä puolesta, enkeleitä vastaan.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Karou, savun tytär"
Arviointi: Ulalaa, tätä on sitten odotettu! Karou, savun tytär oli aivan ihana sarjan aloitusosa, ja tämä kirja oli todella hyvää ja mielenkiintoista ja upeaa jatkoa sille. Olisin halunnut lukea tämän kerralla, mutta yksi päivä ei ihan riittänyt yli kuudensadan sivun lukemiseen. Sivujen suuri määrä ei kuitenkaan saanut muodostettua kirjaan yhtään tylsää kohtaa, vaan tarina eteni sulavasti eteenpäin. Karousta oli mukava lukea lisää, vaikka sarjan ensimmäisessä osassa hänestä saatiinkin jo tietää paljon. Myös kerronnan jakaminen monelle eri henkilölle oli virkistävää, vaikkakin nykykirjallisuudessa siitä alkaa muodostua pikkuhiljaa normi - tai ainakin siltä se joskus tuntuu. Täytyy kyllä myöntää, että kun asiaa on riittävästi kerrottavana, ei asioiden monesta näkökulmasta tarkastelu haittaa lainkaan. Toki se ehkä saa lukijan ajatukset hetkeksi harhautumaan kun täytyy palauttaa mitä kertovalle henkilölle viimeksi tapahtui, mutta niin, joillekin se sopii paremmin kuin toisille.
     Itselläni meni hetki muistaa, että mitä siinä ensimmäisessä osassa oikeastaan tapahtui, mutta onneksi muistikuvat alkoivat palautua melko nopeasti. Tässä osassa minua miellytti vanhojen asioiden kertaamisessa se, että kertaukset eivät tuntuneet irrallisilta osilta tarinaa, vaan ne saatiin punottua hyvin pohjajuoneen. Myös monesta "uudesta" hahmosta kerrottin paljon. Osa heistä kyllä tuli jo esille ensimmäisessä osassa, mutta nyt heistä kerrottiin hieman enemmän. Ensimmäisessä osassa ihastuin Akivaan ja Karouhun aivan totaallisesti. Molemmat heistä oli niin upeita ja jollain tavalla erikoisia persoonia. Tämän osan luettuani he kuuluvat totaalisesti suosikkihahmoihini tässä sarjassa edelleen, mutta nyt joukkoon saa liittyä myös Thiago sekä Ziki. En tiedä oikeastaan miksi. Thiago ehkä siksi, että hänessä on niin monta erilaista puolta. Ensin hän on ystävällinen Karoulle - tai ainakin hän esittää ystävällistä - ja seuraavassa hetkessä hän menee muistuttamaan muita Karoun petollisuudesta. Ziki taas vain tuntui alusta lähtien niin sympaattiselta hahmolta jo alusta alkaen, vaikka kyllä hänestäkin se hieman ei-niin-sympaattinen -puolikin löytyy.
     Kirja loppui niin jännittävästi, että haluaisin saada seuraavan osan heti käteeni. Joten jään nyt vain odottamaan seuraavaa osaa, ja toivon hartaasti sen jatkavan yhtä mahtavaa ja hurmioittavaa linjaa kuin nämä kaksi ensimmäistäkin osaa ovat tehneet.
Arvosana: 9+

Kirja: Jäänteiset

Kirja: Jäänteiset (Skulduggery Pleasant: Mortal Coil)
Kirjailija: Derek Landy
Suomentaja: Helene Bützow
Gengre: nuoret, fantasia
Sarja: Keplo Leutokalma #5
Julkaisuvuosi: 2010 (suomeksi 2013)
ISBN: 978-951-31-5847-7

 Keplon apulainen Valkyria ei halua olla Darquesse, paha maagi, joka tuhoaa maailman. Hän ei ole kertonut asiasta Keplolle, koska yrittää itse muuttaa kohtalonsa. Mutta jos Valkyria epäonnistuu, hän on mennyttä.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestyneet "Keplo Leutokalma", "Leikkiä tulella", "Kasvottomat" ja "Pimeitä aikoja"
Arviointi: Ah, vihdoin sain tämänkin kirjan käsiini ja odotus todellakin palkittiin! Ajatus luurankoetsivästä on vain niin mielenkiintoinen, että jo se saa innotuksen kasvamaan ihan uskomattomiin sfääreihin. Siihen vielä vähän lisää taikuutta, nekromantikkoja, riitoja, ihmissuhteita... Täydellistä!
     Voisin ylistää kirjaa (ja koko sarjaa) varmaan vaikka kuinka paljon, mutta luulen että se ei kiinnosta ketään. Sen takia minun on surukseni pakko kertoa, että vaikka olen kuinka ihastunut tähän sarjaan, tämä osa oli hieman edellisiä huonompi. En tiedä mistä se johtui, ehkä siitä että kirjassa ei ollut riittävästi eroavaisuutta aikaisempiin osiin. Totta kai Landy osaa kirjoittaa todella hyvin ja kiinnostavasti, mutta jokin tämän kirjan juonessa jäi painamaan mieltäni. Se ei kuitenkaan estä minua odottamasta tulevia osia aivan yhtä innolla, kuin tätäkin kirjaa odotin.

     ""Totta puhuen, Val, se on minusta tosi hieno juttu. Siis se että saat siskon tai veljen, joka ihailee ja tarvitsee sinua. Ehkä se saa sinut pysähtymään ja miettimään kahdesti, ennen kuin syöksyt vaarallisiin tilanteisiin."
     "Minähän pysähdyn miettimään."
     "Ja syöksyt sitten joka tapauksessa."
     "Se ei tarkoita, etten pysähdy miettimään."
     Fletcher hymyili. "Olen vain joskus huolissani sinusta."
     "Huolenpitosi on liikuttavaa."
     "Et ota minua ollenkaan vakavasti, vai kuinka?"
     "En voi ottaa sinua vakavasti, Flech, sinulla on jäätelökokkare nenässäsi. Sitä paitsi tämä keskustelu on käyty jo tuhat kertaa, eikä se estä minua lähtemästä ja tekemästä sitä mitä teen."
     Fletcher söi jäätelön loppuun ja pyyhköisi kasvonsa puhtaiksi.
     "Onko sinulla niin kova tarve olla sankari?" hän kysyi pehmeästi."

     Aikaisemmassa osassa Valkyria tapasi Caelanin, vampyyrin ilman laumaa. Tässäkin kirjassa oli hieman heidän "suhteensa" kehittymisestä, mikä oli mielenkiintoista luettavaa. Vaikka Valkyria seurusteleekin Fletcherin kanssa, on mielenkiintoista miten hän suhtautuu Caelaniin.

     ""Minä kuulen, että sydämesi alkaa lyödä nopeammin silloin, kun katsot minua."
     "Ai jaa", Valkyria vastasi. "Se ei ole reilua."
     "Sinä olet kummallinen tyttö, Valkyria Salama."
     "Ja luurankoetsivät odottaa minua ulkona."
     "Siinä tapauksessa sinun on parasta palata hänen luokseen. Nähdään pian."
     Valkyria kuvitteli, että Caelan tulisi lähemmäksi ja yrittäisi suudella, mutta tämä vain hymyili. Valkyria lähti ja yritti työntää mielestään sen tosiseikan, että oli pettynyt."
Arvosana: 8½

Kirja: Tähtiin kirjoitettu virhe

Kirja:  Tähtiin kirjoitettu virhe (alk. per. The Fault in Our Stars)   

Kirjailija: John Green
Suomentaja: Helene Bützow
Gengre: romantiikka
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-0-39499-1

Kipu ei jalosta, mutta tekee näkyväksi

Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu soljuvan sormien lomitse, kunnes hän tapaa Augustuksen. Itsepintaisen sinnikäs poika on päättänyt voittaa omakseen sydämen, jonka siihen saakka on täyttänyt muuan arvoituksellisesti kesken jäänyt romaani.

Samalla kun sairaus tiukentaa otettaan, nuorten elämän käsikirjoitus menee uusiksi. Vaikka kirjallisia salaisuuksia ratkova matka Amsterdamiin osoittautuu pettymykseksi, rakastuneet löytävät toisistaan sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.

Muita kirjailijan kirjoja: muun muassa "Looking for Alaska" ja "Will Grayson, Will Grayson" ja kolme muuta
Arviointi: Upea, iloinen, surullinen, koskettava, fantastinen, mieleenpainuva, mukaansatempaava, hauska, ... Lista on pitkä, miten tätä kirjaa voisi kuvailla. Green käyttä sanoja hyvin ja melko erikoisella tavalla. Hän saa iloiset ja hauskat asiat kuulostamaan juuri siltä mitä ne on, mutta samalla surusta kertominen on aivan yhtä taitavaa. Kirja on yllätyksiä täynnä, eikä juonta voi miettiä yhtään eteenpäin. Kirja koukuttaa, eikä sen lukemista voi jättää kesken. Kirjassa on 330 sivua aivan ihanaa luettavaa. Samojen kansien sisään on saatu luotua upea nuori rakkaus, joka on aluksi arkaa, mutta lopulta estot hälvenevät. Sekä surullinen loppu suhteelle, jonka olisi kuuluunut jatkua vielä kauan. Voin myöntää ihan suoraan, että kirjan viimeisillä sivuilla yritin pidätellä kyyneliäni, mutta silti ne vain vierivät pitkin poskia. Kerronta oli niin koskettavaa, mutta silti kenestäkään kirjan hahmosta ei tehty marttyyria mikä oli sinänsä melko yllättävää. 
Kun näin kirjan kansikuvan, en todellakaan tajunnut mitä kaikkea kirja oikeasti pitäisi sisällään. En ensin edes kuvitellut lukevani kirjaa, mutta lopulta päätin napata sen kirjastosta käteen ja heti, kun aloin lukea ensimmäistä lukua, halusin tietää miten kirja tulisi loppumaan. Sillä niinhän siinä aina lopulta käy, kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Arvosana: 8