Sarah J. Maas: The Assassin's Blade

Celaena Sardothien owes her reputation to Arobynn Hamel. He gave her a home at the Assassins' Guild and taught her the skills she needed to survive.

Arobynn's enemies strech far and wide - from Adarlan's rooftops and its filthy dens, to remote islands and hostile deserts. Celaena is duty-bound to hunt them down. But behind her assignments lies a dark truth that will seal her fate - and cut her heart in two forever.

     The Assassin's Blade on Sarah J. Maasin tunnetun Throne of Glass -sarjan hahmoista kertova novellikokoelma, sijoittuen aikaan ennen sarjan ensimmäistä osaa, Lasipalatsia. Kirja sisältää viisi novellia Celaenan matkasta, avaten mm. hänen suhdettaan Samiin ja sitä, miten hän joutui orjaksi. Kirjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu, mutta ehkä sekin päivä on vielä tulossa.

     Kuten monet novellikokoelmat, tämäkin sisälsi muutaman hyvinkin mielenkiintoisen tarinan ja sitten pari tarinaa, jotka olisin voinut jättää väliin. Alla käyn läpi nämä tarinat yksittäin:

     The Assassin and the Pirate Lord (***½): Ensimmäinen tarina oli mukavan lyhyt. Tässä päästiin tutustumaan Celaenaan ja Samiin, sekä saatiin alkusysäys heidän yhteiselle matkalle. 

     The Assassin and the Healer (***): Toinen tarina oli koko kirjasta vähiten mielenkiintoinen. Tässä Celaenan matka jatkuu, mutta tämä tuntui hieman "välitarinalta", jolla täytetään aukko kokonaisuudessa. Uskon kuitenkin, että tämän tarinan hahmoilla tulee vielä olemaan sarjassa jokin suurempi rooli.

     The Assassin and the Desert (***½): Tämä oli ehkä teoksen paras tarina. Tarinassa oli sopivasti jännitystä ja menoa. Loppu oli kuitenkin hieman ennalta-arvattava, joten se hieman laski intoa tätä kohtaan. Oli mielenkiintoista lukea Celanen kouluttautumisesta aavikolla.

     The Assassin and the Underworld (****): Hitaan alun jälkeen tästä muodostui ihan mielenkiintoinen tarina. Tässä oli jotain, mikä sai minut ihastumaan tarinaan, vaikka ei tässä kovin paljoa loppujen lopuksi tapahtunutkaan.

     The Assassin and the Empire (***½): Ennen kuin edes aloitin tämän lukemista, lopputulema oli itsellä tiedossa aikaisemmin luettujen kirjojen takia. Uskon, että osittain tästä syystä alku tuntui hitaalta, eikä loppua kohti päästäessä tilanne juurikaan parantunut. Tarinan kahdeksas luku veti maton jalkojen alta raakuudellaan ja sen viimeinen aukeama aiheutti niin huonon olon, että en uskonut sen olevan mahdollista pelkästään kirjaa lukemalla.

     Kokonaisuutena tämä oli tällainen yhden lukukerran kokemus. Luin tämän ennen kuin luin Varjojen kuningattaren ja kyllä tämä sai intoni tätä sarjaa kohtaan uudelleen nousemaan. En kuitenkaan usko tulevaisuudessa lukevani tätä enää, vaikka muut sarjan kirjat tulisikin luettua uudelleen.

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Throne of Glass #0,5
Kustantaja: Bloomsbury (2014)

Kirjailijan muut teokset: Lasipalatsi, Keskiyön kruunu, Tulen perillinen, Varjojen kuningatar
Arvosana: ***½

Sarah J. Maas: Varjojen kuningatar

Celaena Sardothienilta on riistetty kaikki mitä hän rakastaa. Mutta nyt hän palaa hakemaan kostoa, pelastamaan ennen niin loistokkaan valtakuntansa ja kohtaamaan menneisyytensä haamut. 

Hän on ottanut haltuun oikeutetun paikkansa valtaistuinpelissä Aelin Galathyniuksena, Terrasenin kuningattarena. Mutta ennen kuin hän voi nousta valtaistuimelleen, hänen täytyy taistella: Serkkunsa puolesta, joka oli valmis kuolemaan hänen edestään. Ystävänsä puolesta, joka on teljetty kammottavaan tyrmään. Kansansa puolesta, jonka julma kuningas on orjuuttanut ja joka odottaa kuningattarensa voitokasta paluuta.

     Varjojen kuningatar on Throne of Glass -sarjan neljäs osa ja Celaena Sardothienin matka kohti kohtaloaan jatkuu. Hänen matka kohti valtaistuintaan on alkanut, mutta sitä ennen hänen tulee palata takaisin salamurhaajan syntypaikkaan ja tehdä tilit selviksi siellä elävien kanssa. Apuna tavoitteensa saavuttamiseksi hänellä on niin tuttuja kuin yllättäviäkin hahmoja.

     Kirjan alku lähti verkkaisesti liikkeelle, punoen hyvän pohjan tarinalle. Pikkuhiljaa juoni laajeni ja toimintaa alkoi olla jokaisella sivulla. Loppua kohti mentäessä juonen palaset alkoivat loksahdella paikalleen ja lopputulos oli käänteitä täynnä. Jos siis olet jatkanut sarjan lukemista näin pitkälle ja tykännyt aikaisemmista osista, en usko tämän jättävän sinua kylmäksi.

     Aikaisemmissa osissa olen tykännyt Celaenan hahmosta, siitä millainen hän on. Hänessä on ollut synkkä puoli, joka on vetänyt itseäni puoleensa. Sen rinnalla hänessä on kuitenkin ollut välillä näkyvää herkkyyttä kaiken sen synkän kuoren alla. Tässä osassa tilanne muuttui hieman ja tuo synkkä ulkokuori oli pääsääntöisesti heitettynä romukoppaan. Toivon kuitenkin, ettei sitä tulla jatkossa täysin unohtamaan, sillä pelkään, että silloin Celaenasta tulee liian yksipuolinen hahmo.

     Sarjan kolmannessa osassa, Tulen perillinen, lukija saa tutustua Manoniin, Mustanokkien noitaan. Tuossa kirjassa hänen osuutensa eivät kiinnostaneet itseäni ja ne tuli luettua hieman huonommalla mielenkiinnolla. Nyt kuitenkin tässä osassa nuo osuudet saivat mielenkiintoni heräämään, sillä Manonin osuus tarinassa sai suuremman roolin ja hänen yhteytensä muuhun tarinaan lisääntyi. Nyt en malta odottaa, että pääsen tarttumaan seuraavaan osaan ja saan lukea hänenkin matkasta lisää.

     Lyhyesti sanottuna tämä kirja vain oli alusta loppuun mielenkiintoinen. Tässä oli riittävästi käänteitä ja muutama hahmokin pääsi yllättämään. Muutamia kysymysmerkkejäkin toki jäi ja en vieläkään ole aivan varma suhtautumisestani Chaoliin. Sen kuitenkin tiedän, että seuraavaan osaan tarttumiseen ei mene kovin kauaa.

Queen of Shadows
Suomentanut: Sarianna Silvonen

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Throne of Glass #4
Kustantaja: Gummerus (2015, suom. 2019)

Kirjailijan muut teokset: Lasipalatsi, Keskiyön kruunu, Tulen perillinen
Arvosana: *****

Rick Riordan: Kesän miekka

Äitinsä kuoleman jälkeen Magnus Chase on asunut yksin Bostonin kaduilla ja pysytellyt hengissä nokkeluutensa avulla. Magnuksen 16-vuotispäivänä eno, jota hän ei ole nähnyt sitten lapsuutensa, löytää hänet ja kertoo uskomattoman uutisen: Magnus on muinaisen viikinkijumalan poika, ja hänen on etsittävä isänsä kadonnut miekka estääkseen maailmanlopun taistelun, ragnarökin, alkamisen.

Ennen kuolemaansa äiti varoitti Magnusta pysymään kaukana enostaan. Mutta ennen kuin Magnus ehtii miettiä asiaa, hän joutuu Kesän miekkaa etsivän tulijättiläisen hyökkäyksen kohteeksi. Hänen on tehtävä kohtalokas valinta: pelastaako oma henkensä vai satoja viattomia. Joskus ainoa tapa aloittaa uusi elämä on kuolla...

     Kesän miekka on Rick Riordanin seuraavan kirjasarjan avausosa. Tällä kertaa kaivaudutaan skandinaaviseen mytologiaan. Yhdeksän maailmaa jumalineen, jättiläisineen ja muine hahmoineen avautuu Riordanille tutulla opettavaisella, mutta humoristisella tavalla. Vuoden alussa lukemani Kanen aikakirjat -trilogia jätti itsellä hieman toivomisen varaan, joten tartuin tähän hieman epäröiden. Ennakkoluuloni pyyhkäistiin kuitenkin heti roskakoriin ja hotkaisin kirjan hetkessä.

     Kesän miekka alkaa päähenkilömme Magnus Chasen kuolemalla, jolloin hän päätyy valkyriansa Samin kuljettamana Valhallaan. Uusi maailma avautuu Magnukselle ja ennen kuin hän ehtii edes ymmärtämään kaikkea, hänet työnnetään keskelle maailmanlopun tapahtumia. Ja kuka muukaan voisi olla avain maailmanlopun estämiseen, kuin meidän Magnus? Ensimmäisenä tehtävänä on estää Fenris-sutta pääsemästä irti kahleistaan. On siis aika kirjoittaa kohtalo uusiksi ja tarttua miekkaan. 

     "Salissa tuntui vain nuotion rätinä ja putouksen kohina. Muuten oli haudanhiljaista. Tuhannet soturit olivat jähmettyneet hämmästyksestä katsomaan, kun nuo valkoisiin pukeutuneet naiset liitivät lattian poikki minua kohti.

     "Sam?" kuiskasin. "Sam, mistä on kyse?"

     Kirves putosi hänen kädestään.

     "Nornat", hän sanoi. "Nornat ovat tulleet itse povaamaan kohtalosi.""

     Magnuksen lisäksi kirjassa tutustutaan hänen apujoukkoihin: valkyriana toimiva Samirah, kuuro Hearthstone ja muotitietoinen Blitzen. (Kaksi viimeistä on myös paljon muuta, mutta ei liikaa juonipaljastuksia.) Kirjassa on paljon samanlaisuuksia Riordanilta aiemmin ilmestyneiden Percy Jacksonista ja muista puolijumalista kertovien kahden kirjasarjan kanssa, varsinkin hahmoja vertailtaessa. Itseäni tämä ei häirinnyt, mutta olisihan se mukavampi lukea erilaisista hahmoista eri kirjasarjoissa.

     Itse koin ongelmallisimpana kirjan juonen, joka oli kyllä tapahtumia täynnä, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Jäin kaipaamaan suurempia juonikuvioita, mutta nyt tunnuttiin vain hypittävän paikasta toiseen. Maailmanloppu on Riordanin kirjoihin tutustuneelle ennestään tuttu kuvio, joten olisin kaivannut sen lisäksi vielä jotain muuta. Tämän kirjan kohdalla juoni tuntui vain osalta suurempaa kokonaisuutta, mutta pienemmillä kohtaamisilla siitä oli saatu venytettyä kirjan verran tekstiä.

     "Uusi haukahdus järistytti sviittiä. Atriumin lattialle putoili katkenneita oksia.

     "Mi-mikä tuolla ylhäällä on?" kysyin polvet tutisten. Ajattelin nornien ennustusta, jossa minut oli nimetty pahuuden airueksi. "Onko siellä... Susi?"

     "Ei vaan jotain paljon pahempaa", Blitzen vastasi. "Siellä on Orava.""

     Muutamaan otteeseen kirjassa mainittiin myös Annabeth Chase, joka on tuttu aikaisemmista Riordanin kirjoista. Annabeth pääsi myös vierailemaan tässä kirjassa ja puheista päätellen hän (ja toivottavasti muutama muukin puolijumala) saattaisi esiintyä myös jatko-osissa. Tämä seikka vain lisää intoani tarttua seuraaviin kirjoihin.

The Sword of Summer
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Magnus Chase #1
Kustantaja: Otava (2015, suom. 2016)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi, Liekehtivä valtaistuin, Pedon varjo

Arvosana: ****

     En muistanut lukeneeni tätä kirjaa aikaisemmin, mutta vuonna 2016 olin kirjoittanut kirjasta tänne blogiini arvion. Poistin tuon arvion, sillä en halua kahta arviota samasta kirjasta (lisäksi se sisälsi sen verran juonipaljastuksia, että ehkä parempi näin). Tässä yksi ote silloisesta arviostani, joka eroaa tämän hetken fiiliksistä jonkin verran: 

"Minun on kuitenkin pakko myöntää, että olin myös hieman pettynyt tähän kirjaan. Se oli vain ihan liian verrattavissa Percy Jackson -sarjan ensimmäiseen osaan. Tuntui kuin Riordanin ensimmäinen kirja olisi kirjoitettu uudelleen, jumalat ja hahmojen nimet vain oli erit. Molemmissa kirjoissa poika menettää äitinsä hirviölle. Poikaa pitää silmällä hahmo, joka näyttää ihmiseltä ja on hänen ystävä. Molemmissa kirjoissa lumovoima estää "normaaleja kuolevaisia" näkemästä taikaesineitä. Päähenkilö on kaikkien mielestä idiootti joka ei osaa yhtään mitään ja hänen tarvitsee joka hetki todistella itseään. Itseäni nämä (ja monet muut) yhtäläisyydet ärsyttivät suunnattomasti, mikä hieman häiritsi tätä lukukokemusta." 

     Annoin silloin kirjalle kuitenkin kolme ja puoli tähteä, eli en kuitenkaan kokenut kirjaa täysin huonoksi kuitenkaan.

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

Raisa Oja, 17-vuotias Kallion kasvatti, ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajatumista keskelle repivää taistelua.

Jos edes omiin tunteisiinsa ei voi luottaa - keneen tai mihin voi?

     Uhanalainen on jatkoa hyvin alkaneelle Susiraja sarjalle. Kyseessä ei ole mikään uutuus ja itsekin olen tullut tämän osan joskus lukeneeksi. Sarjan lukeminen jäi kuitenkin silloin syystä jos toisesta kesken, mutta nyt olen korjaamassa tuota vääryyttä. Tästä syystä luin sarjan ensimmäisen ja toisen osan uudelleen, kohta pääseen itselle uusien kirjojen pariin.

     Susiraja on Raisasta ja ihmissusista kertova kirjasarja, joka sijoittuu pitkälti näiden kahden ensimmäisen osan ajan Hukkavaaraan. Salaisuuksia nousee esiin vähän väliä ja nuoret yrittävät selvitä näiden keskellä. Tässä osassa on kulunut jonkin aikaa ensimmäisen osan viimeisimmistä tapahtumista. Raisa on taas Helsingissä, kunnes Hukkavaara kutsuu uudelleen luokseen. Raisa saa tietää uusia asioita Hukkavaaran asukkaista ja samalla hän yrittää saada selvyyttä itsestään.

     Tämä sarja on riittävän kevyttä luettavaa, että siihen voi upota hetkeksi ja jäädä sitten kaipaamaan lisää. Susitarinat ovat niin lähellä sydäntäni, että en voi olla rakastumatta hieman jokaiseen kirjaan, jossa on ihmissusia jossain muodossa. Kirjan romantiikka on nuorille soveltuvaa, ei liian raskasta, mutta kuitenkin koko maailman muuttavaa. Ainoa asia, josta itse en tässä kirjassa juurikaan tykännyt, oli itse Raisa. Hänen ajattelu, päätöksenteko ja kehittyminen kirjan aikana saivat aikaan harmaita hiuksia. 

     Tulin lukeneeksi Kesyttömän melkein kaksi vuotta sitten, toivottavasti tartun kolmanteen osaan hieman nopeammalla tahdilla. Sillä tämän kirjan lopetuksen jälkeen, haluan lisää.

Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Susiraja #2
Kustantaja: Tammi (2013)

Kirjailijan muut teokset: Kesytön, Muistojenlukija, Aistienvartija
Arvosana: ****

Outi Moisio: Kun äänesi löysi minut

Lukion viimeisellä luokalla oleva Emilia saa roolin uuden koulunsa musikaalista. Mukana on myös aina aurinkolaseja pitävä mielettömän upeasti laulava Johan, joka ei jostain syystä haluaisi Emiliaa lähelleen. Musikaaliharjoitusten lomassa Emilia ihastuu Johaniin ja tunne tuntuu olevan molemmin puoleinen, ainakin välillä. Emilia alkaa kuitenkin pian nähdä outoa valoa Johanin ympärillä. Käsittämättömät katoamiset kesken dueton saavat hänet epäilemään, että Johanilla on jotain salattavaa. Kun totuus lopulta paljastuu, se laittaa uusiksi Emilian uskomukset, toiveet ja tulevaisuuden.

Emilian tapaaminen saa Johanin elämän sekaisin. Tunteet, ja erilaiset säännöt, repivät häntä kahteen suuntaan, ja kun hän lopulta paljastaa Emilialle salaisuutensa, ei takaisin ole enää paluuta.

     Outi Moision viime vuoden lopulla ilmestynyt Kun äänesi löysi minut osui silmääni Facebookissa Moision mainostamana. Kirjan kuvaus sai kiinnostukseni heräämään, joten laitoin kirjan heti varaukseen kirjastosta. Se, että kirja on ensimmäinen osa kahden kirjan sarjasta, vain lisäksi varmuuttani haluta tarttua tähän. Kun kirja sitten vihdoin päätyi omaan lukupinooni työpöydän kulmalle, tartuin siihen heti mahdollisuuden tullessa. 

     Mikäli tämä kirja olisi julkaistu noin viisi vuotta sitten, olisin varmasti rakastunut tähän. Silloin lukupinossani oli useita samantyylisiä kirjoja: paranormaalia nuorten kirjallisuutta yltiöpäisellä romantiikalla höystettynä. Nyt tämä kirja ei päässyt omissa käsissäni sille tasolle, kun se voisi jonkun muun kohdalla päästä. Ja tästä syystä suosittelen kaikkia tarttumaan siihen ja kokeilemaan, toimisikö tämä sinun kohdalla paremmin.

     Ei tämä kirja huonokaan ollut, en vain ehkä ollut juuri tämän kirjan kohdeyleisöä. Itselle tämä kirja oli hieman liian tasapaksu ja hitaasti etenevä teos, täynnä nuorta rakkautta, joka vie jalat alta jokaisessa kulmassa ja käänteessä. Jäin myös kaipaamaan hahmoilta jotain lisää, nyt he jäivät hieman etäisiksi. Tämä tosin osin selittyy sillä, että tarina kerrotaan Emilian näkökulmasta ja Johanin ajatuksista saadaan käsitys vain muutamissa kohdissa lyhyesti ja ytimekkäästi.

     Kuten sanottu, kirjassa oli suuressa roolissa romantiikka ja sen käänteet. Joskus en edes ymmärtänyt kaikkien käänteiden syytä. Ehkä se vain oli nuoren rakkauden aikaan samaa tunteiden vaihtelua laidasta laitaan ilman sen kummempaa syytä? Joillekin tämä toimii varmasti paremmin kuin itselle, nyt se aiheutti lähinnä ärsytystä. 

     Mikäli kiinnostuksesi kirjaa kohtaan heräsi, mutta fantasia ei ole sinun juttusi, suosittelen silti tähän tarttumista. Vaikka kirjaa voi kuvailla fantasian alle kuuluvaksi, fantasian elementit ovat hyvin pienessä roolissa ja sitä ei tungeta väkisin lukijalle. Jos taas olet fantasian rakastaja, tämä kirja voi silti olla sinulle sopiva. Fantasiaa oli mielestäni juuri sopivissa määrin. Ja vaikka se herätti kysymyksiä, toivon näihin tulevan vastauksia sarjan toisessa osassa.

     Yhtenä tärkeänä tekijänä kirjassa kulkee mukana musiikki. Kirjan loppuun onkin listattu liuta kappaleita, joihin on viitteet myös tekstin seassa. Listauksesta löytyi niin itselle tuttuja kuin tuntemattomiakin kappaleita. Koin tämän ihanana lisänä, vaikka itse en kappalelistaa hyödyntänytkään lukiessani. 

Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Kadonnut ääni #1
Kustantaja: BoD (2021)

Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja

Rick Riordan: Pedon varjo

Kanen sisarukset Carter ja Sadie tiesivät saavansa koulutusta taikavoimien käytössä saattaakseen muinaisten Egyptin jumalten järjestyksen jälleen maailmaan. Mutta heillä ei ollut aavistustakaan, että maailma suistuisi samalla täydelliseen sekasortoon.

Kaaoksen käärme Apep uhkaa tuhota koko maailman. Taikurit ovat kääntyneet toisiaan vastaan, ja jumalat ovat katoamassa. Lisäksi Kanen sisarusten rinnalla taistelleista ystävistä toinen on kadottamassa elämänvoimansa ja toinen pitää aisoissa vanhuudenhöperöä Ra-auringonjumalaa.

Syöksyessään hengenvaarallisesta seikkailusta toiseen sisarukset yrittävät olla ajattelematta, että he ovat vain pari nuorta, joiden tehtävänä on estää maailmaa syöksymästä omaan tuhoonsa.

     Pedon varjo on egyptin mytologialla maustetun Kanen aikakirjat trilogian päätösosa. Kuten aikaisemmat kaksi osaa, olen lukenut tämänkin kirjan joskus aikaisemmin, mutta siitä kerrasta ei ole mitään muistikuvia. Edes nyt lukiessani ei tullut sellaista oloa, että tämä olisi jollain tavalla tuttu. Ehkä se kertookin jotain silloisesta lukukerrasta ja epäilen, että tämän kerran jälkeen tilanne olisi jotenkin muuttunut.

     Mikäli trilogian toinen osa Liekehtivä valtaistuin olikin mielestäni hieman ensimmäistä osaa parempi, tämä päätösosa ei jaksanut innostaa missään vaiheessa. Tämä oli hieman lyhyempi kuin aikaisemmat osat, mutta sen lukemiseen meni silti kauemmin. Tulin tätä lukiessani ajatelleeksi, että Sadien ja Carterin kohtalo eivät missään kohtaa nousseet itselle huolenaiheeksi. Eikä heidän ystävienkään. Mikäli minulla ei olisi tällä hetkellä tavoitteena lukea kaikkia Riordanin kirjoja, olisin jättänyt tämän kirjan kesken useaan otteeseen. Kirjalle antamani kolme tähteä ovat olemassa vain siksi, että Riordan osaa kyllä kirjoittaa. Tämä kirja(sarja) ei vain nyt ollut minulle.

The Serpent's Shadow
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi, Liekehtivä valtaistuin
Arvosana: ***

Rick Riordan: Liekehtivä valtaistuin

Vakuuttavaa fantasiaa - uskomattomat juonenkäänteet heittelevät lukijaa kuin egyptiläisten keksimä vipuvarsi!

Siitä lähtien kun muinaiset Egyptin jumalat vapautettiin nykymaailmaan, Kanen sisarukset Carter ja Sadie. Heillä ei myöskään ole aikaa harjoittaa yliluonnollisia kykyjään käytännössä.

Kaikki apu on tarpeen, kun Apep-käärme, pahin mahdollinen vihollinen ja kaaoksen ruumillistuma, on virkoamassa. Jos sisarusten ei onnistu estää kaaoksen voimia, koittaa maailmanloppu.

     Kanen aikakirjat jatkuvat, Liekehtivä valtaistuin vievät Sadien ja Carterin heidän matkallaan eteenpäin. Tapahtumia mahtuu jokaiselle sivulle ja hetken hengähdystaukoa ei ole luvassa.

     Olen joskus aikaisemmin tullut lukeneeksi tämän kirjan, mutta muistikuvia siitä lukukokemuksesta ei juurikaan ole. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, lähinnä se oli vain hyvä asia. Hyvällä vauhdilla etenevä tarina oli taattua Riordanin laatua ja tätä oli miellyttävää lukea. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan ensimmäisellä puoliskolla saanut pidettyä ihan kokonaan mielenkiintoani yllä, ja lukeminen eteni tästä syystä alkuun hieman hitaasti. Loppupuolisko kuitenkin imaisi mukaansa paremmin ja teki tästä lukukokemuksesta paremman.

     Tässä osassa oli samat henkilökohtaiset ongelmat, kuin ensimmäisessä osassa. Näistä huolimatta tykkäsin tästä hieman enemmän ja lähdenkin paremmilla mielin lukemaan trilogian päätösosaa.

The Throne of Fire
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #2
Kustantaja: Otava (2011, suom. 2012)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi
Arvosana: ****

Rick Riordan: Punainen pyramidi

Taikavoimia, seikkailua ja Egyptin kiehtovaa mytologiaa!

Äitinsä kuoleman jälkeen Canen sisarukset Carter ja Sadie tapaavat vain harvoin. Sadie jää asumaan Lontooseen, Carter sen sijaan matkustaa egyptologi-isänsä kanssa ympäri maailmaa.

Sisarukset vieraantuvat toisistaan, heillä ei ole enää juuri mitään yhteistä. Ei ennen jouluaattoa, jolloin isä vie heidät British Museumiin, lupaa "korjata kaiken" - ja aloittaa aiheuttamalla mittavan räjähdyksen. Samalla hän tulee vapauttaneeksi muinaisen Egyptin pahamaineisimman jumalan Sethin.

     Punainen pyramidi aloittaa uuden Riordanin kirjasarjan, tällä kertaa kyseessä on trilogia muinaisen egyptin mytologiaa hyväksi käyttäen. Riordanin Percy Jacksonista kertovat kirjat ovat yksiä suosikkejani ja tämä kirja jatkaa laadukasta työtä. Ainoa miinus tämän sarjan kohdalla on se, että egyptin mytologia ei ole lähimpänä omaa sydäntä ja sen kautta tämä sarja ei kiinnosta ihan niin paljoa, kuin muut Riordanin kirjat. Olen tullut lukeneeksi koko trilogian silloin, kun se ilmestyi, mutta muistikuvia tuosta lukemisesta ei ole jäänyt.

     Kirja on laadukasta Riordania: hahmot ovat mielenkiintoisia ja aidon tuntuisia, tarina etenee vauhdikkaasti, kirja pitää lukijan otteessa alusta loppuun saakka. Tarina kerrotaan vuorotellen Carterin ja Sadien näkökulmasta, ja tämä sopii kirjalle hyvin. Valitettavasti itseäni ei kovin paljon jäänyt kiinnostamaan heidän jatkonsa. Maailma on loppumassa ja sisarusten tehtävänä on pelastaa se, vaikka he vasta muutama päivä sitten saivat tietää sukunsa salaisuuden. Tavoitteenani on kuitenkin saada luettua Riordanin kaikki kirjat (osa uudelleen), joten tulen jatkamaan trilogian parissa.

The Red Pyramid
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: nuoret, fantasia, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #1
Kustantaja: Otava (2010, suom. 2011)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri
Arvosana: ***

Muutama poiminta syksyn luetuista

Vuoden vaihteesta on kulunut jo pieni hetki ja viime vuonna lukemistani kirjoista moni on vielä mainitsematta täällä blogin puolella. Muutamia kokoelma- postauksia on tulossa vielä kirjoista, joita tulin lukeneeksi viime vuonna ennen elokuuta. 

Nyt kuitenkin halusin nostaa esille pari kirjaa, jotka luin tai kuuntelin syys-joulukuun aikana. Näiden joukkoon mahtuu niin lapsille, nuorille kuin aikuisille suunnattuja kirjoja. Ja jokainen niistä on omalla tavallaan suosittelemisen arvoinen.

Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

HarperCollins, 2021, Päivi Paju (suomentaja), Vilma Kinnunen (äänikirjan lukija), historiallinen, maaginen realismi, mysteeri

"Sääntö nro 1: Myrkkyä ei saa ikinä käyttää toisen naisen vahingoittamiseen.

Sääntö nro 2: Murhaajan ja uhrin nimet täytyy merkitä apteekkarin kirjaan."

     Kuuntelin Myrkynkeittäjän äänikirjana ja olin sen lumoissa koko kirjan ajan. Useammassa ajassa ja henkilönäkökulmassa kulkeva kirja oli viihdyttävä, mutta tunteikas. Liikutuksen keskellä kirjassa oli myös riittävästi kepeyttä. Kirjan salaisuudet kutkuttivat ihanasti ja myrkynkeittäjän puodissa olisi voinut viettää kauemminkin aikaa. 

Aiden Thomas: Hautausmaan pojat

Karisto, 2021, Inka Parpola (kääntäjä), nuoret, fantasia, mysteeri

"Yltäkylläinen YA-romaani yhdistelee murhamysteeriä, kummitustarinaa ja romantiikkaa."

     Hautausmaan pojat on nuorille suunnattua kirjallisuutta, jossa on haamuja, rakkautta ja vähemmistön etujen ajamista. Ajankohtaiselta tuntuvaa kirjaa voin suositella myös hieman vanhemmallekin lukijalle. Tämä vain oli juuri niin ihanaa luettavaa, kuin kommenteista olen päässyt lukemaan. Ihastuttavat hahmot vetivät tarinaa eteenpäin ja olisin voinut jäädä heidän matkaan pidemmäksi aikaa.

Dess Terentjeva: Ihana

WSOY, 2021, säeromaani, nuoret

Ihana oli lasten ja nuorten Finlandia -ehdokkaana vuonna 2021, mutta omalle lukulistalle se päätyi jo ennen ehdokkuutta. Syynä oli se, että kyseessä on säeromaani ja vielä kotimainen sellainen. Eihän sellaista voi jättää lukematta.

Valitettavasti omaan lukukokemukseen vaikutti pieni ähky säeromaaneista ja tämä ei sykähdyttänyt niin paljoa, kuin se varmasti olisi voinut. Jäin kaipaamaan sanoilla leikittelyä, suuria tunteita, uusia ajatuksia, mieleen jäämistä. Näiltä osin tämä teos ei kuitenkaan yltänyt asettamaani näkymättömään tavoitteeseen. Voi myös olla, että en ihan ollut kirjan kohderyhmää.

Susanna Clarke: Piranesi

WSOY, 2021, Helene Bützow (kääntäjä), fantasia, mysteeri, maaginen realismi

"Ihmismieli on labyrinteistä mutkikkain. Hypnoottinen ja älykäs fantasiaromaani, joka palkitsee lukijansa moninkertaisesti." (Werner&Jarl)

     Jokaiseen vuoteen mahtuu ainakin yksi "mitä juuri luin"-kokemus. Tänä vuonna Piranesi oli yksi näistä kirjoista. Aloitin sen fyysisenä kirjana ja meinasin jo jättää homman kokonaan kesken, kunnes vaihdoin äänikirjaan ja kitkuttelin sen avulla loppuun. Oliko loppu sen arvoinen? Ei välttämättä. Tämä varmasti on yksi niistä kirjoista, joita joko rakastaa tai sitten ei. Tällä kertaa itse en niinkään päässyt tämän kirjan hienouden sisään ja loppuratkaisu oli pieni pettymys.

Anja Portin: Radio Popov

S&S, 2020, lapset, satu

"Jännittävä ja humoristinen, lämminhenkinen tarina tuo mieleen lastenkirjallisuuden rakastetuimmat klassikot, Astrid Lindgrenin ja Marjatta Kurenniemen saturomaanit." (Kustantamo S&S)

     Radio Popov on lastenkirja, joka aikuisenkin kannattaa lukea. Se on tarina yksinäisyydestä, lapsuudesta ja oivalluksista. Kirjan alku ei tuntunut kovin ihmeelliseltä, mutta loppua kohti tarina parani. Tämä oli ihana ja sympaattinen lukukokemus, enkä yhtään ihmettele, miksi se sai lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon vuonna 2020. Itse tutustuin tähän äänikirjan muodossa, mutta olen miettinyt, että tutustuisin myös fyysiseen kirjaan ja siinä samalla Miila Westin kuvituksiin.

Rick Riordan: Olympoksen veri

Teini-ikäiset vastaan maaemon lapset.

Vaikka Argo II:n miehistö on monesti onnistunut pitämään Gaian unessa, maaemon herääminen on entistä lähempänä. Gaian lapset, gigantit, ovat jo nousseet Tartaroksesta vahvempina kuin koskaan. Heidät täytyy pysäyttää ennen Spesin - toivonjumalattaren - juhlia, joissa Gaia aikoo vuodattaa puolijumalten verta herätäkseen ja tuhotakseen maailman.

Percy ei voi olla ihmettelemättä, miten kourallinen teini-ikäisiä voi tuhota Gaian hirviömäiset gigantit varsinkaan, kun heidän on samalla estettävä sota roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalten välillä.

     Gaian herääminen on yhä vain lähempänä ja nuoret puolijumalat ovat tiukkojen paikkojen edessä. Olympoksen veri tuo päätökseen viisiosaisen kirjasarjan, aikaisemmille osille tutulla vauhdikkaalla ja menevällä tyylillään. Olen näiden Riordanien kirjojen fani ja tykkäsin myös tästä. Pienenä miinuksena tässä kirjassa kaikkien vauhdikkaiden käänteiden keskellä koin kirjan lopun, tapahtumat tuntuivat loppuvan niin nopeasti, että meinasin pudota kyydistä. Tai sitten tämä tunne tuli vain siitä, että ihana kirjasarja sai päätöksensä. Oli syy mikä tahansa, tämä sarja (ja myös tätä edeltävä Percy Jacksonista kertovat oma sarjansa) on yksi suosikeistani ja voisin lukea tämän vaikka kuinka monta kertaa uudelleen.

The Blood of Olympus
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: nuoret, fantasia, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #5
Kustantaja: Otava (2014, suom. 2015)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo
Arvosana: ****½

Rick Riordan: Haadeksen talo

Kun Percy ja Annabeth putoavat rotkoon, joka syöksee heidät Tartaroksen syövereihin, viiden muun puolijumalan on etsittävä Haadeksen talo ja lukittava Kuoleman ovi, josta sielut voivat siirtyä manalasta kuolevaisten maailmaan. Sillä välin Percy ja Annabeth matkaavat halki Tartaroksen tavatakseen muut puolijumalat Kuoleman oven toisella puolella.

Aikaa ei ole paljon. Eikä Leo voi olla ihmettelemättä, miten Kuoleman ovi voitaisiin lukita kummaltakin puolelta niin, etteivät Percy tai Annabeth jäisi loukkuun toiselle puolelle.

     Haadeksen talo on Olympoksen sankarit -sarjan neljäs osa ja seikkailu ihanien hahmojen kanssa jatkuu. Tällä kertaa ongelmana on Kuoleman ovi ja nuoret puolijumalat matkaavat sitä kohti, osa Maan päällä ja osa Manalassa. Kummankin joukon matkan varrelle mahtuu tapahtumia ja lukija saa vain nauttia kyydistä.

     Riordanin kirjoitustyyli on mukaansa tempaavaa ja tapahtumia riittää jokaiselle sivulle. Tässä kirjassa jännitys alkaa tiivistyä, kun päästään vielä lähemmäs sitä päämäärää, josta jo kirjasarjan alussa on ollut puhetta. Eihän tätä kirjaa voi siis kuin rakastaa ja kirjan käsistä laskeminen on hankalaa.

The House of Hades
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #4
Kustantaja: Otava (2013, suom. 2014)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki
Arvosana: *****

Rick Riordan: Athenen merkki

Juuri kun Annabeth saa vihdoin tavata poikaystävänsä Percyn, roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien täytyy yhdistää voimansa ja toteuttaa vanha ennustus. Sen mukaan - jollei asioihin puututa - maanjumalatar Gaia herättää puoliunessakin henkiin hirviöitä ja tuhoaa herättyään ensin jumalat ja sitten koko maailman.

Annabethin ja Percyn ystävineen pitää estää hirviöiden pääsy maailmaan sulkemalla Kuoleman ovi. Paha vain, ettei kenelläkään ole aavistustakaan, missä tämä ovi sijaitsee.

     Athenen merkki on Olympoksen sankareista kertovan sarjan kolmas osa. Kahden aikaisemman osan joukot ovat yhdistyneet ja nyt tavoitteena on hakea Athenen merkki ja yrittää sen avulla saada sotaisat ajatukset haudattua. Ongelmia on kuitenkin luvassa, jokaisen nurkan takana.

     Athenen merkki on kuten aikaisemmatkin osat, mielenkiintoinen kirja ja se viihdyttää alusta loppuun. Jokin tässä osassa kuitenkin teki omalle lukukokemukselleni sen, että päätin antaa puolikkaan tähden vähemmän. Ehkä tarina tuntui hieman liian hajanaiselta välillä? En osaa ihan varmaksi sanoa. Joka tapauksessa, ei tämäkään kirja huono ollut ja kesti kyllä uudelleen lukemisen.

The Mark of Athena
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika
Arvosana: ****½

Rick Riordan: Merenjumalan poika

Percy Jackson herää painajaiseen. Kaksi käärmehiuksista rouvaa väittää Percyn tappaneen näiden sisaruksen Medusan - ja yrittää kostoksi saada hänet hengiltä. Mutta painajainen ei olekaan unta. Percy joutuu muistinsa menettäneenä omituiseen leiriin, jonka asukit väittävät olevansa "puolijumalia".

Percy muistaa vain oman nimensä ja jonkun Annabeth-tytön nimen. Tiedoilla ei pitkälle pötkitä, kun tehtävänä on yhdistää roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalten leirit ja vapauttaa kuolema, Thanatos, ennen kuin maaemo Gaia herää ja tuhoaa maailman.

     Olympoksen sankarit -sarjan toisessa osassa päästään taas Percy Jacksonin matkaan. Percy on menettänyt muistinsa ja hän yrittää selvitä hengissä outojen otusten kynsistä. Outoon leiriin päästyä hän tutustuu puolijumaliin ja saa pari ystävää, joiden kanssa on hyvä joutua seikkailuun.

     Tässä Riordanin kirjoista kirjoittaessa tuntuu, että olen vain toistellut samoja lauseita ja ajatuksia, eikä mielessäni ole nyt mitään uutta tai lisättävää. Merenjumalan poika vei minut samalla tavalla mennessään, kuin aikaisemmatkin Riordanin kirjat. Juoni etenee nopealla tahdilla ja kirjan loppua kohti tapahtumat sen kuin lisääntyvät. Uudet hahmot tuovat maailmaan uutta eloisuutta ja herättävät uudenlaista mielenkiintoa. Olen vain niin rakastunut näihin kirjoihin.

The Son of Neptune
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #2
Kustantaja: Otava (2011, suom. 2012)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari
Arvosana: *****

Rick Riordan: Eksynyt sankari

Minne katosi Percy Jackson?

Percy Jacksonin katoaminen pakottaa uuden sukupolven puolijumalat tositoimiin maailman pelastamiseksi.

Kun Jason herää bussissa, hänellä ei ole aavistustakaan, missä hän on. Vieressä istuu kaunis tyttö Piper ja edessä ilvehtii ylivilkas teini, joka väittää olevansa hänen paras ystävänsä Leo. Auto kuljettaa luokkaretkelle ongelmanuoria ja nuorisorikollisia, joita opettaja pitää kurissa pesäpallomailan avulla.

     Eksynyt sankari on omalla tavallaan jatkoa Percy Jacksonista kertovalle Riordanin sarjalle, nyt kuitenkin matkaan lisätään läjä uusia puolijumalia ja matka kohti ennustusten toteutumista jatkuu. Tässä kirjassa päästään tutustumaan Jasoniin ja hänen ystäviin Piperiin ja Leoon. Hahmojen maailma laajenee, ja niin laajenee myös lukijan. Aikaisempi Riordanin kirjasarja on kattanut vain osan puolijumalien maailmasta.

     Olen tullut lukeneeksi tämän osan jo aikaisemmin, joten kirjan tapahtumat olivat jollain tavalla muistissa ja ennen lukemista. Silti tämä oli aivan yhtä miellytävää luettavaa tälläkin kertaa. Levähdystaukoja ei lukijalle anneta, vaan tapahtumat seuraavat toisiaan valtavalla vauhdilla. Muutamalta istumalta luettu kirja paksuudestaan huolimatta, siitä on nuorten fantasia tehty. Ja sarjan uudet hahmot? Kyllä, he ovat aivan yhtä ihania kuin vanhatkin tutut.

The Lost Hero
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #1
Kustantaja: Otava (2010, suom. 2011)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota
Arvosana: *****

Victoria Aveyard: Maailmojen murtaja

Pimeys on valtaamassa Allwardin. Viimeinen maailmat yhdistävä kehrä on sammuttanut jo tuhat vuotta sitten, ja sen myötä ovat katkenneet yhteydet eri ulottuvuuksien välillä. Nyt jokin on muuttumassa. Vallanhimoinen Taristan aikoo verenperintönsä voimalla avata kehrät, vapauttaa muinaisen jumaluuden ja syöstä maailman kaaokseen.

Jopa syrjäisessä satamakaupungissa asustelevat Corayne an-Amarat tuntee lähestyvän pimeyden. Pian totuus valkenee hänelle: hän on kehräverinen, Taristanin ainoa sukulainen ja muinaisen suvun viimeinen jäsen, joka voi pelastaa tuhoaan kohti ajautuvan maailman. Avukseen Corayne saa sekalaisen seurueen: Aseenkantajan, jonka on valittava kotinsa ja kunniansa välillä. Kuolemattoman, joka janoaa kostoa rikotun valan vuoksi. Verenhimoisen ja joukoistaan karkotetun palkkamurhaajan. Muinaisen noidan, joka verhoaa ennustukset arvoituksiksi. Väärentäjän, jolla on luurankoja kaapissaan. Palkkionmetsästäjän, jolla on mielessä kosto.

     Victoria Aveyard on tullut itselle aikaisemmin tutuksi hänen Hopea-sarjasta, josta olen ehtinyt lukea kaksi ensimmäistä osaa. Huomatessani, että hänen uusin kirjansa ilmestyisi myös suomeksi, halusin tarttua siihen mahdollisimman nopeasti. Saatuani paksun kirjan käteeni, aloitin sen lukemisen innoissani. Jonkin aikaa luettuani vaihdoin kuitenkin äänikirjan kuunteluun.

     Odotukseni olivat melko korkealla, mutta kirja ei aivan yltänyt näihin odotuksiin. Mielenkiintoni tarinaa tai sen hahmoja kohtaan jäi valjuksi koko kirjan matkalta. Tätä lisäsi vielä se ongelma, että hahmoja tuntui olevan aivan liikaa, eikä yksikään jäänyt kunnolla mieleen. Maailma oli kirjassa ehkä ainoa asia, mistä oikeasti pidin ja juonikin osittain. Harmikseni en vielä kuitenkaan osaa sanoa, tartunko jatko-osaan kun se joskus ilmestyy. Tai sitten minun pitäisi antaa tälle vielä uusi mahdollisuus, paremmalla hetkellä.

Realm Breaker
Suomentanut: Jussi Korhonen

Äänikirjan lukija: Inkeri Hyvönen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Maailmojen murtaja #1
Kustantaja: Aula & Co (2021)

Kirjailijan muut teokset: Punainen kuningatar, Lasinen miekka
Arvosana: ***

Anniina Mikama: Myrrys

14-vuotias orpo Niilo elää kovissa oloissa Kivihalmeen talon kasvattina. Hän ei muista omaa menneisyyttään, johon liittyy vaiettu salaisuus. Kun talossa tarvitaan tietäjän apua, ottaa mahtava myrrys palkkioksi Niilon rengikseen ja perehdyttää hänet parantamisen ja henkimaailman saloihin. Elämä korpimetsän armoilla kasvattaa Niilosta vahvan ja rohkean. Monien seikkailujen jälkeen menneisyys alkaa paljastua Niilolle ja hän nousee vastustamaan heitä, jotka ovat tehneet hänelle vääryyttä.

     Anniina Mikama on tullut monelle tutuksi hänen aiemmin ilmestyneestä Taikuri ja taskuvaras-sarjasta, joka omastakin hyllystä löytyy, mutta on vielä lukematta. Nyt kuitenkin halusin tarttua tähän uutuuteen ja lähteä tutustumaan hieman historiallisempaan maailmaan.

     Myrrys on tarina Niilosta, joka päätyy orpolapsena Kivihalmeen taloon, mutta elämä talossa ei ole auvoisinta aikaa. Niiloo päätyy tietäjän luokse ja pian salaisuudet alkavat selvitä ja Niilon menneisyys siinä mukana. Haasteilta ei vältytä ja luottamus on koetuksella. 

     Upea maailma ja hahmot kantavat tarinaa eteenpäin ja lukemista ei voi lopettaa. Itse tulin osittain kuunnelleeksi tämän teoksen, eikä se yhtään huonontanut lukukokemusta. Kirjan loputtua jäin kaipaamaan lisää.

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu, historiallinen
Kustantaja: WSOY (2021)

Äänikirjan lukija: Markus Bäckman

Arvosana: ****

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja, Siniset helmet, Lastenkirjahylly

B.B. Alston: Amari ja yön veljet

Siitä lähtien, kun 13-vuotiaan Amari Petersin isoveli katosi jäljettömiin, Amari on jaksanut toivoa hyviä uutisia. Kouluvuoden viimeisenä päivänä Amari löytää veljensä huoneesta tikittävän salkun ja kutsun Yliluonnollisten asiain viraston pääsykokeisiin. Paljastuu, että hänen veljensä on ollut Viraston salainen agentti ja kadonnut kesken vaarallisen tehtävän.

Amari itse joutuu vaikeuksiin heti Virastoon saavuttuaan. Hänen yliluonnolliset kykynsä paljastuvat laittomiksi ja pian hänen epäillään olevan mukana salajuonessa, joka uhkaa koko yliluonnollista maailmaa. Amari ei kuitenkaan voi luovuttaa, ei nyt kun hän on vihdoin saamassa selville, mitä hänen veljelleen todella tapahtui.

     B.B. Alstonin Amari ja yön veljet keräsi suosiota ilmestyessään, varsinkin englannin kielisessä kirjatubessa. Kun kirja sitten ilmestyi suomeksi, päätin tarttua siihen melkeinpä heti. Aloitin kirjan lukemisen fyysisenä kirjana, mutta se ei saanut niin hyvin imaistua mukaansa, että päädyin kuuntelemaan loput kirjasta Yasmine Yamajakon lukemana.

     Amari ja yönveljet on Alstonin lapsille/nuorille suunnattu esikoisromaani. Kirjan takakannen teksti sai mielenkiintoni heräämään ja odotin innolla kirjan lukemista. Tarina lähti hyvin käyntiin ja hahmot oli hyvin luotuja ja mielenkiintoisia. Jokin tarinassa kuitenkin omalla kohdalla tökki sen verran, että kirja jäi keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Ehkä nuoremmalle yleisölle toimii paremmin. Yön veljet jäivät kuitenkin vielä niin suureksi mysteeriksi, että tartun ehkä jatko-osaan kun se joskus ilmestyy.

Amari and the Night Brothers
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Äänikirjan lukija: Yasmine Yamajako
Genre: fantasia, lapset, nuoret, seikkailu
Kustantaja: Otava (2021)

Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Annin tarinablogi, Kirjasähkökäyrä

Rachel Griffin: The Nature of Witches

Clara Densmore is an Everwitch.

For centuries, witches have maintained the climate, their power peaking in the season of their birth. But their control is faltering as the atmosphere becomes more erratic. All hope lies with Clara, whose rare magic is tied to every season.

     The Nature of Witches on kesällä ilmestynyt uutuusromaani, joka päätyi omalle lukulistalle ilman, että tiesin tästä oikeastaan mitään. Griffinin esikoisteos on fantasiaa, joka kertoo ilmastonmuutoksesta ja maailman pelastamisesta. Ja tietenkin tämä taakka on laskettu yhden nuoren naisen harteille, joka ei haluaisi olla asian kanssa missään tekemisissä. Clara on everwitch eli noita, jolla on voimia jokaisena vuodenaikana. Muilla noidilla heidän voimat on sidottu vuodenaikoihin ja he pystyvät tekemään taikojaan vain sinä vuodenaikana, jolloin he ovat syntyneet.

     Tartuin kirjaan innolla, mutta hyvin nopeasti epäilyksiä alkoi nousta pintaan. Suurimpana tekijänä oli Claran asenne, joka ärsytti ihan ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Hänellä oli omat suunnitelmansa voimiensa kanssa ja tästä suunnitelmasta puhuttiin aika lailla kirjan viimeiselle sivulle asti. Suuri taakka teki siis päähenkilöstä ärsyttävän. Asia, jonka kanssa pystyin joten kuten elämään ja päädyin lukemaan kirjan loppuun saakka.

     Ongelmistaan huolimatta, tämä oli helposti luettava kirja. Esikoisteokseksi oikein hyvä, mutta toki parannettavaakin vielä on. Oliko tämä sitä samaa kuin moni muukin nuorten fantasiakirja ennen tätä? Olihan tämä. Sen suhteen tämä ei esitellyt mitään uutta ja mullistavaa, juonellisestikin tämä oli aika ennalta-arvattava. Tykkäsin kuitenkin tämän kirjan maailmasta ja siitä, miten ajankohtainen tämä kirja oli. Loppua kohti päästäessä suorastaan jo ahmin tätä kirjaa. 

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Kustantaja: Sourcebooks 
Julkaisuvuosi: 2021

Arvosana: ****
Goodreads: 4,02

Rick Riordan: Jumalten sota

Newyorkilainen ongelmanuori Percy Jackson on valmistautunut koko vuoden puoliveristen leirillä sotaan Kronosta vastaan. Titaanien valtias armeijoineen on vahvempi kuin koskaan, ja puoliveristen leiristä Kronoksen joukkoihin siirtyneet luopiot vain vahvistavat sitä. Percyn on pysäytettävä ajan ruhtinas ennen kuin tämä hävittää koko länsimaisen sivistyksen.

Kun olympolaisten ja titaanien välinen armoton sota syttyy New York Cityn kaduilla, Percy muistaa vanhan ennustuksen ja alkaa epäillä, että taisteleekin omaa kohtaloaan vastaan.

     Jumalten sota päättää Percy Jackson -sarjan ja meno on sen mukaista. Viimeinen suuri taistelu maailman pelastamiseksi on käsillä ja Percy Jackson muiden puoliveristen kanssa on tiukan paikan edessä. Onnistuvatko he voittamaan vai onko tuntemamme länsimainen maailma mennyttä?

     Menoa ja melskettä sisältävä sarja ei voi saada muunlaista lopetusta, kuin Jumalten sota tarjoaa. Asiat etenevät vauhdilla, ystävyys on koetuksella ja epäilys tulevaisuudesta on läsnä joka sivulla. Tarinaa on pakko vain lukea eteenpäin, ilman taukoja. Ja ennen kuin huomaakaan, kirja on tullut päätökseensä ja jää kaipaamaan lisää. Ihanat hahmot kasvavat myös tämän teoksen aikana ja heistä tulee vieläkin rakastettavampia. Puoliveristen maailma vain on paikka, johon on välillä pakko pistäytyä, vaikka kirjat olisi lukenut aikaisemminkin moneen kertaan.

The Last Olympian
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Percy Jackson #5
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2009, suom. 2010

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu
Arvosana: *****
Goodreads: 4,50

J.S. Meresmaa: Khimaira

19-vuotiaalla suomenvenäläisellä Saralla on intohimona valokuvaaminen ja Anna Ahmatovan runot, allaan vintage-moottoripyörä ja takana lääkiksen pääsykokeet. Käsipuolessa Saralla keikkuu uusi tyttöystävä Iina, joka on myös Saran ex-poikaystävän tyttöystävä - yhteisestä sopimuksesta. Monimutkaistako? Ehkä vähän, mutta milloin elämä ei sitä olisi.

Lisämutkia matkaan tuo se, ettei Sara ole kertonut vanhoillisille vanhemmilleen lesboudestaan saati monisuhdejärjestelyistä. Hänellä on jo jalka oven välissä omaan, itsenäiseen elämään. Ja vaikka kotitalo on komea, sen sisällä kaikuu tyhjyys, joka valtaa tilaa Saran sisältä päivä päivältä enemmän. Hän tuntee seisovansa kuilun reunalla.

     Khimaira on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Dodolle, mutta nyt tarinaa kerrotaan Saran näkökulmasta. Dodossa päästiin hieman enemmän tutustumaan Iinaan ja nyt sukellettiin toiseen syvään päähän Saran pään sisään. Säeromaanin muotoon oli saatu laitettua paljon asiaa, vaikka kirjassa ei sivuja ole ihan hirveästi. Ehkä joihinkin asioihin olisi voitu myös pysähtyä enemmän ja jättää jotain pois?

     Pienestä "ylitäytöstä" huolimatta tykkäsin tästä säeromaanista todella paljon. Se koukutti yhtä hyvin kuin Dodo, vaikka yliluonnolliselta vaikuttavat elementit oli jätetty pois. Khimaira kosketti ja liikautti, mikä varmasti oli myös sen tarkoitus. Meresmaa on taitava sanojen kanssa ja varsinkin näissä säeromaaneissa hän pääsee tätä taitoaan esittelemään. Toivon vain, että pääsisin vielä kolmannessa osassa Tuukan pään sisään ja näkemään, mitä hän ajattelee polyamorisesta suhteesta kahteen tyttöön.

Genre: säeromaani, nuoret, LGBT
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2021

Kirjailijan muut teokset: Dodo
Arvosana: *****
Goodreads: 3,98

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Kirjapöllön huhuiluja