J.R. Ward: Sitomaton rakastaja

Armottomalla ja älykkäällä Vishousilla on kannettavanaan kammottava kirous ja pelottava kyky nähdä tulevaisuuteen. Hän kasvoi isänsä sotaleirillä, jossa häntä piinattiin ja pahoinpideltiin. Mustan tikarin veljeskunnan jäsenenä hän ei ole kiinnostunut rakkaudesta tai tunteilusta vaan ainoastaan taistelemisesta Harvennuskuntaa vastaan.

Asiat saavat kuitenkin yllättävän käänteen, kun Vishous joutuu loukkaannuttuaan ihmisten sairaalaan ja päätyy kauniin kirurgin, Jane Whitcombin potilaaksi. Tohtori Whitcomb saa Vishousin avautumaan ja paljastamaan sisäisen tuskansa ja antaa vampyyrisoturille ensikosketuksen todellisesta, aidosta nautinnosta. Vishousin tekemät valinnat uhkaavat kuitenkin johtaa tulevaisuuteen, jossa Janelle ei ole sijaa.

     Mustan tikarin veljeskunnasta kertova kirjasarja jatkuu Vishousin, yhden suosikkihahmoni tarinalla. Kirjassa päästään Vishousin päähän ja menneisyyteen, paljastaen monta salaisuutta kirotusta soturista. Samalla mukaan kuvioihin astuu Jane, ihmiskirurgi, joka laittaa pakan aivan sekaisin. Maailma on muutoksessa ja niin on myös ikivanhat tavat. Kun jotkut asiat muuttuvat, toiset asiat saatetaan vanhoille uomilleen.

     Sitomaton rakastaja jatkaa tasaisen hyvällä laadulla, joka on aikaisemmista osista jo tuttua. Vishous on yksi suosikeistani, joten tämän osan lukeminen nyt jo kolmatta(?) kertaa ei tuottanut ongelmaa. Vampyyrien vihollisista, lessereistä, ei tässä osassa juurikaan kuulla. Tarina keskittyy vain Vishousin ja veljeskunnan elämään. Samalla päästään tutustumaan vielä paremmin yhteen veljeskunnan koulutettavaan Johniin. Kouluttettavien joukossa muutoksen kokevia alkaa tupsahdella ja muutos saa aikaan liikehdintää myös ihmissuhteissa.

Lover Unbound
Suomentanut: Maria Sjövik

Genre: fantasia, romantiikka, aikuiset, erotiikka
Sarja: Mustan tikarin veljeskunta #5
Kustantaja: Basam books* (2007, suom. 2011)

Kirjailijan muut teokset: Pimeyden rakastaja, Ikuinen rakastaja, Herätetty rakastaja, Paljastettu rakastaja
Arvosana: ****½

*Nykyinen Viisas elämä

J.R. Ward: Paljastettu rakastaja

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio. Butch O'Neal on synnynnäinen taistelija. Piinkova entinen murhapoliisi on ainoa ihminen, joka on koskaan päässyt Mustan tikarin veljeskunnan sisäpiiriin. Butch haluaa taistella vampyyrien rinnalla heitä vainoavaa Harvennuskuntaa vastaan, eikä hänellä ole mitään menetettävää. Butch on rakastunut aateliseen vampyyrinaiseen, Marissaan, jota ei kuitenkaan usko voivansa saada omakseen. Rakkautta tai ei, ainakin hän voi taistella veljeskunnan rinnalla.

Tapahtumat saavat kuitenkin kohtalokkaan käänteen - laittaessaan oman henkensä likoon pelastaakseen siviilivampyrin lessereiden kynsistä Butch joutuu itse Harvennuskunnan pimeimmän voiman pauloihin. Veljeskunta pyytää Marissaa apuun Butchin pelastamiseksi, mutta on mahdollista ettei edes Marissan rakkaus voi tätä enää pelastaa.

     Paljastettu rakastaja on sarjan neljäs osa ja nyt pääsemme seuraamaan rääväsuisen poliisimme matkaa. Butchin näkökulman lisäksi päästään tutustumaan Marissan ja Veljeskunnan jäsenen Vishousin tekemisiin. Harvennuskunnan toiminta tulee myös vielä paremmin esille ja lukijalle avataan sitä puolta maailmasta hieman enemmän. Vampyyrien ja lessereiden taistelu nytkähtää tämän kirjan myötä askeleen eteenpäin ja se aiheuttaa kuohuntaa molemmissa leireissä.

     Mikäli olet sarjan aikaisempiin osiin tutustunut ja niistä tykännyt, uskon, että tulet tykästymään myös tähän osaan. Itseäni häiritsi ensimmäisillä lukukerroilla (kyllä, tämä taisi olla ainakin kolmas kerta kun luin tämän teoksen) se, miten paljon tunnuttiin keskittyvän myös lessereiden maailmaan. Tällä lukukerralla kuitenkin koin ne jo hyvänä osana tarinaa, eikä minun tehnyt mieli hypätä näitä osioita yli. 

     Kirjan pääpariskunta Butch ja Marissa ovat yksiä suosikkejani, vaikka heidänkin jahkailuun meinasi tätä lukiessa pää hajota. Vaiheikas tarina saa monta käännettä ja siinä samalla päästään tosiaan tutustumaan myös Butchin kämppiksenäkin toimivaan Vishousiin hieman enemmän. Seuraava kirja onkin tälle veljeskunnan jäsenelle omistettu, joten odotan innolla siihen tarttumista.

Lover Revealed
Suomentanut: Maria Sjövik
Genre: fantasia, erotiikka, aikuiset
Sarja: Mustan tikarin veljeskunta #4
Kustantaja: Basam books (2007, suom. 2011)

Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Pimeyden rakastaja, Ikuinen rakastaja, Herätetty rakastaja

Arvosana: ****½

Rick Riordan: Olympoksen veri

Teini-ikäiset vastaan maaemon lapset.

Vaikka Argo II:n miehistö on monesti onnistunut pitämään Gaian unessa, maaemon herääminen on entistä lähempänä. Gaian lapset, gigantit, ovat jo nousseet Tartaroksesta vahvempina kuin koskaan. Heidät täytyy pysäyttää ennen Spesin - toivonjumalattaren - juhlia, joissa Gaia aikoo vuodattaa puolijumalten verta herätäkseen ja tuhotakseen maailman.

Percy ei voi olla ihmettelemättä, miten kourallinen teini-ikäisiä voi tuhota Gaian hirviömäiset gigantit varsinkaan, kun heidän on samalla estettävä sota roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalten välillä.

     Gaian herääminen on yhä vain lähempänä ja nuoret puolijumalat ovat tiukkojen paikkojen edessä. Olympoksen veri tuo päätökseen viisiosaisen kirjasarjan, aikaisemmille osille tutulla vauhdikkaalla ja menevällä tyylillään. Olen näiden Riordanien kirjojen fani ja tykkäsin myös tästä. Pienenä miinuksena tässä kirjassa kaikkien vauhdikkaiden käänteiden keskellä koin kirjan lopun, tapahtumat tuntuivat loppuvan niin nopeasti, että meinasin pudota kyydistä. Tai sitten tämä tunne tuli vain siitä, että ihana kirjasarja sai päätöksensä. Oli syy mikä tahansa, tämä sarja (ja myös tätä edeltävä Percy Jacksonista kertovat oma sarjansa) on yksi suosikeistani ja voisin lukea tämän vaikka kuinka monta kertaa uudelleen.

The Blood of Olympus
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: nuoret, fantasia, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #5
Kustantaja: Otava (2014, suom. 2015)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo
Arvosana: ****½

Rick Riordan: Athenen merkki

Juuri kun Annabeth saa vihdoin tavata poikaystävänsä Percyn, roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien täytyy yhdistää voimansa ja toteuttaa vanha ennustus. Sen mukaan - jollei asioihin puututa - maanjumalatar Gaia herättää puoliunessakin henkiin hirviöitä ja tuhoaa herättyään ensin jumalat ja sitten koko maailman.

Annabethin ja Percyn ystävineen pitää estää hirviöiden pääsy maailmaan sulkemalla Kuoleman ovi. Paha vain, ettei kenelläkään ole aavistustakaan, missä tämä ovi sijaitsee.

     Athenen merkki on Olympoksen sankareista kertovan sarjan kolmas osa. Kahden aikaisemman osan joukot ovat yhdistyneet ja nyt tavoitteena on hakea Athenen merkki ja yrittää sen avulla saada sotaisat ajatukset haudattua. Ongelmia on kuitenkin luvassa, jokaisen nurkan takana.

     Athenen merkki on kuten aikaisemmatkin osat, mielenkiintoinen kirja ja se viihdyttää alusta loppuun. Jokin tässä osassa kuitenkin teki omalle lukukokemukselleni sen, että päätin antaa puolikkaan tähden vähemmän. Ehkä tarina tuntui hieman liian hajanaiselta välillä? En osaa ihan varmaksi sanoa. Joka tapauksessa, ei tämäkään kirja huono ollut ja kesti kyllä uudelleen lukemisen.

The Mark of Athena
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika
Arvosana: ****½

Beth O'Leary: Kimppakämppä

Kustannustoimittaja Tiffy on vailla asuntoa sikamaisen kalliissa Lontoossa. Yöhoitaja Leonilla on yhden makuuhuoneen asunto ja kova tarve rahalle. He päätyvät loistavaan ratkaisuun, jota heidän ystävänsä pitävät hulluna: Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät, eikä heidän tarvitse edes tavata toisiaan.

Mutta kun yhteiseloon sotkeutuu romanttisia tunteita, menneisyyden traumoja ja vankilassa väärin perustein istuvia veljiä, kämppikset kohtaavat hankalampia haasteita kuin toisen pesemättömät tiskit keittiön altaassa.

     Kimppakämppä oli pitkään kirjalistalla, jonka kirjoihin en ajatellut koskaan koskevani. Jostain syystä kuitenkin päätin pistää kirjan varaukseen ja kun se saapui kirjastoon haettavaksi, olin edelleen kahden vaiheilla. Jokin tässä kirjassa vain ei saanut minua innostumaan. Kun sitten aloin vihdoin lukemaan kirjaa, se nappasi minut niin nopeasti mukaansa, että en pystynyt lopettamaan ennen viimeistä sivua.

     "Totta kai olen utelias ja googlaan hänet. Leon Twomey ei ole kovin tavallinen nimi, joten löydän hänet Facebookista ilman, että minun täytyy turvautua niihin epämiellyttäviin stalkkeritekniikoihin, joita tarvitsen kalastellessani Butterfingersille uusia kirjailijoita muilta kustantajilta."

     Kimppakämppä on rento ja viihdyttävä kirja, jossa on kuitenkin myös niitä synkkiä sävyjä pinnan alla. Tiffyn ja Leon elämässä on asioita, jotka vaikuttavat heidän nykyiseen elämään, eikä aina niin positiivisesti. Aiheita käsitellään huumorin kautta, mutta silti vakavasti. Ja kuten yleensä, kirja on melko ennalta-arvattava, mutta itseäni se ei tässä häirinnyt. Kirja vain tempaisi niin hyvin mukaansa, että pienet ongelmat eivät häirinneet.

The Flatshare
Suomentanut: Taina Wallin
Genre: romantiikka, chick lit, realistinen fiktio
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,12

Muissa blogeissa: Kirsin book club, Kartanon kruunamaton lukija, Kirjakaapin avain, Bibbidi bobbidi book, Annelin lukuvinkit, Kirjakaapin kummitus, Oksan hyllyltä, Paljon melua kirjoista
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

41. Kirjassa laitetaan ruokaa/leivotaan

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

49. Julkaistu 2020

Katja Törmänen: Maan tytär

Kohtalo ja muinaiset perinteet ovat heittäneet siskokset Aslaugin ja Freydisin erilleen toisistaan. Kumpikin on jättänyt vanhan kotikylänsä taakseen ja joutuu hakemaan paikkaansa uudessa yhteisössä. Jumalten oikut punovat sisarusten kohtalot jälleen yhteen, mutta riittävätkö heidän näkijänlahjansa pelastamaan sotaa käyvät kylät, kun niitä uhkaavat ikiaikainen kirous ja miehinen vallanhimo?

     Luin Katja Törmäsen Karhun morsian-kirjan aikaisemmin kesällä ja nyt pääsin tarttumaan tämän vuoden uutuuteen. Selvittelyistäni huolimatta missään ei lukenut, että Maan tytär olisi jatko-osa aiemmin ilmestyneelle kirjalle, mutta koska hahmot ovat samat ja ajanjakso sijoituu Karhun morsiamen jälkeiseen aikaan, pidän tätä teosta jatko-osana. Toisaalta, Maan tytär oli kirjoitettu niin, että se toimii myös itsenäisenä teoksena.

     Maan tytär jatkaa samalla upealla linjalla, jonka Karhun morsian aloitti. Historiallinen ote, mytologia, viikinkitunnelma.. kaikki ovat sellaisia asioita, joista itse tykkään. Yksinkertaisesti tämä kirja piti otteessaan yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin osa ja jäin kaipaamaan lisää. Kirjan tunnelma on tiivis ja vaikka juoni ei ole kovin nopeatempoinen, kaikki muu kerronta juonen ympärillä pitää lukijan otteessaan.

     En tiedä mitä muuta voisin tästä sanoa. Tykkäsin tästä todella paljon ja toivon, että kirja(sarjan) löytää vielä moni muukin.

Genre: fantasia, historiallinen
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Karhun morsian
Arvosana: ****½
Goodreads: 3,74

Muissa blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Yksi luku vielä
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

38. Kannessa puu

49. Julkaistu 2020

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti - Naistenviikko 2020

Muumilaaksossa tapahtuu merkillisiä luonnonilmiöitä, jotka pessimistinen Piisamirotta tulkitsee tuhon merkeiksi. Muumipeikko ja Nipsu lähtevät etsimään kaukaista tähtitornia ottaakseen asiasta selvää. Matkallaan he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, joka tietää, että omituisten ilmiöiden takana on pyrstötähti. Mukaan liittyvät myös neuvokas Niisku ja hänen viehättävä sisarensa Niiskuneiti.
Taival etenee huimasta seikkailusta toiseen. Lopulta on enää hyvin vähän aikaa ehtiä takaisin kotiin varoittamaan vaarallisesta pyrstötähdestä, joka syöksyy uhkaavasti kohti Muumilaaksoa...

     Muumilaakson tarinat ovat klassikoita, mutta itse en jostain syystä ole kirjoihin ennen tarttunut. Nyt kuitenkin päätin kokeilla ja rakastuin samantien. Tove Janssoniin on myös hyvä lopettaa tämän vuoden naistenviikon postaukset.

     Muumipeikko ja pyrstötähti on sarjan toinen osa, mutta se ei lukemista haitannut. Hahmot esiteltiin hyvin ja Muumipeikko sekä Nipsu pääsivät paremmin parrasvaloihin. Heidän matkansa varrelta löytyivät Nuuskamuikkunen sekä Niiskut, parin hemulin lisäksi. Kirjan rentous vakavasta aiheesta toimi ja kaikki se toiminta sai kirjan hujahtamaan nopeasti.

     Pyrstötähden jälkeen odotan innolla sitä, koska pääsen tarttumaan myös sarjan jatko-osiin ja toivottavasti myös ensimmäiseen osaan. Tämän kirjan perusteella ainakin on odotettavissa paljon menoa ja melskettä, eikä tylsiä hetkiä tule. Mietin vain, että mitenköhän innoissani olisin lapsena näistä ollut, kun nyt jo olen ihan täpinöissäni. Tai sitten sarjojen ja elokuvien katsominen on tehnyt näistä vain niin nostalgisia, että innostus muodostuu sitä kautta. 

Kometjakten
Suomentanut: Laila Järvinen
Genre: lapset, fantasia, klassikko
Sarja: Muumilaakson tarinoita #2
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1946, suom. 1955, tarkistettu painos 2018

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,27

Helmet2020:

1. Kirja on vanhempi kuin sinä

4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä

23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä

34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio. Ja Tove sai nyt viimeisen päivän kunniapaikan.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

2. Kun kuningas kuolee (Elina Backman)

3. Armonvuosi (Kim Liggett)

4. Kiviäidit (Erin Kelly)

5. Vi (Kim Thúy)

6. Vieraat (Johanna Sinisalo)

Adrian McKinty: Ketju

Jätit juuri lapsesi bussipysäkille. Puhelimesi soi. Tuntematon soittaja kertoo siepanneensa tyttäresi.

Nyt sinun on maksettava lunnaat - ja vuorostasi kaapattava jonkun muun lapsi. Tyttäresi vapautetaan vasta kun uhrisi vanhemmat nappaavat seuraavan lapsen. Jos nämä ehdot eivät toteudu, lapsesi tapetaan.

Uhri. Selviytyjä. Sieppaaja. Rikollinen. Sinusta tulee näitä kaikkia. Olet nyt osa Ketjua.

     Ketju on tämän kevään uutuuskirja, jota odotin innolla jo alkuvuodesta alkaen. Kirjan lähtöasetelma kuulosti niin koukuttavalta ja hämmentävältä, että sormeni syyhysivät päästä kirjan kimppuun. Odotukseni olivat hyvin korkealla, vaikka McKintyn kirjat eivät ole itselleni ennestään tuttuja.

     Ketju lähtee heti toiminnalla liikkeelle ja toimintaa riittää kyllä ihan loppumetreille saakka. Tylsiä täytekohtia ei juurikaan ole. Luvut ovat lyhyitä. Kirja oli vain aivan pakko ahmia mahdollisimman nopeasti. Kahteen osaan jaoteltu kirja oli tasapainoinen ja mielenkiintoinen kokonaisuus.

     Kirjan ensimmäinen osa keskittyy Racheliin ja hänen siepatun tyttären tapaukseen. Toinen osa taas keskittyy enemmän itse Ketjuun ja sen toiminnan selvittämiseen. Hahmokuvaukselle ei ollut jätetty paljoa tilaa, mikä ei itseäni tällä kertaa häirinnyt oikeastaan yhtään. Juoni oli niin vetoisa, että se riitti tässä kirjassa itselleni. Kuvauksen puuttumisesta johtuen kuitenkin kirjan romanttinen pieni osuus tuntui hieman irralliselta, sillä sitä ei oltu pohjustettu juuri lainkaan.

     Ketju oli mielestäni siis upea lukukokemus ja riittävän jännittävä kirja. Silti tämä ei aivan yltänyt omalla kohdallani viiteen tähteen. Yhtenä tekijänä oli kirjan jotkut epäloogisuudet, jotka pistivät itselläni aivan liikaa silmään. Ja tietenkin tuo yllä mainittu romantiikka, jonka kyllä näki tulevan, mutta olisi kaivannut hieman lisää lihaa ympärilleen. Mutta muuten, koukuttava kirja, jota todella suosittelen niille, ketkä takakannen tekstistä innostuvat.

The Chain
Suomentanut: Antti Saarilahti
Genre: trilleri, mysteeri, jännitys
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****½
Goodreads: 3,81

Muissa blogeissa: Luetut.net, Kuunnellut äänikirjat, Kirjasähkökäyrä
Helmet2020:

7. Kirjassa rikotaan lakia

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

J.R. Ward: Ikuinen rakastaja

Rhage, jonka sisällä raivoaa hurja peto, on Mustan Tikarin Veljeskunnan jäsenistä vaarallisin. Hän on paras taistelija ja aina kärkäs toimimaan hetken mielijohteesta, sillä hänen sisällään palaa Kirjurineitsyen langettama ankara kirous.

     Mary Luce on kokenut elämässään kovia. Hän joutuu tahtomattaan vampyyrien maailmaan ja tarvitsee Rhagen suojelua. Marylla on oma hengenvaarallinen kirouksensa, eikä hän etsi rakkautta. Hän on menettänyt uskonsa ihmeisiin jo vuosia sitten. Pian Rhage kuitenkin tietää, että hänen on satava Mary omakseen. Vihollisten uhatessa Mary taistelee vimmaisesti voittaakseen elämän yhdessä rakastettunsa kanssa.

     Ikuinen rakastaja keskittää lukijan mielenkiinnon Rhageen, veljeskunnan soturiin, kenellä on kaksisataa vuotta kestävä kirous seuranaan. Hänestä tulee peto, jos hän ei saa purettua paineita säännöllisesti, taistelemalla tai naisten avulla. Tämä kaikki kuitenkin syö Rhagea sisältä. Hän ei haluaisi tehdä sitä mitä tekee pedon pitämiseksi taka-alalla. Lisäksi hänen kannoillaan on aina pelko siitä, että hän satuttaa veljiään.

     "Kun Butch astui sisään olohuoneeseen, hän pani välittömästi merkille Rhagen varustuksen iltaa varten: Musta nahkainen trenssitakki laskeutui Rhagen hartioilta aina nilkkoihin asti. Musta vaimonhakkaajapaita oli työnnetty nahkahousujen sisään. Saappaiden kanssa miehen pituudeksi tuli osapuilleen kaksi metriä. Noissa releissä vampyyri oli yksinkertaisesti tyrmäävän upea ilmestys. Jopa sellainen umpihetero kuin Butch pystyi näkemään sen.
     Kaveri totisesti uhmasi fysiikan lakeja, niin puoleensavetävä hän oli. Vaalea tukka oli leikattu takaa lyhyeksi ja jätetty edestä pidemmäksi. Sinivihreiden silmien väri oli kuin Bahaman merivettä. Ja nuo kasvot saivat Brad Pittin näyttämään sopivalta ehdokkaalta television Hurjaan muodonmuutokseen."

     Rhage tapaa sattuman kautta Maryn. Mary on syövän sairastanut ihminen ja hänen säännöllinen kontrollikäynti lähestyy. Pelko siitä, että syöpä on palannut, on Maryn arjessa vahvistuvasti läsnä. Hän on istunut kuolevan äitinsä rinnalla loppuun asti, eikä halua kenenkään joutuvan kokevan samaa hänen rinnallaan.
     J.R. Wardin kirjoitustaito tulee esille tässä kirjassa samalla tavalla kuin sarjan ensimmäisessä osassa. Se tempaa mukaansa, eikä kirjaa halua laskea kädestään ennen loppua. Ja kirjan loputtua haluaa lukea lisää. Mielenkiinto vampyyrien ja lessereiden välisestä taistelusta kasvaa ja siinä sivussa on totta kai mukava lukea parisuhdedraamasta. Vaikka täytyy myöntää, että tässä kirjassa paljonkin näkyvä soutaminen ja huopaaminen ei ole omalla kohdalla tunnelmaa kohottava tekijä.
     Vampyyrisotureiden elämän lisäksi tässä osassa päästään tarkkailemaan paremmin lessereiden toimia. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä, esi-lesser on päättänyt yhdistää joukkonsa ja uudet muutoksen tuulet eivät aiheuta pelkkiä positiivisia ajatuksia. Joukkojen yhdistämisestä on kuitenkin omat hyötynsä ja strategia vampyyrien tappamiseksi alkaa muotoutua.

     "Rituaalinen tapa loukkauksen hyvittämiseksi oli järkeenkäypä rangaistus. Kun rythe tarjottiin ja hyväksyttiin, loukannut osapuoli salli loukkauksensa kohteen käyttää vapaasti asetta, mitenkään puolustautumatta. Loukattu sai valita mitä tahansa veitsestä pronssiseen nyrkkirautaan tai tuliaseseen, kunhan aiheutettu vamma ei ollut kuolettava.
     "Minä tarjoan rythen mielelläni", Rhage sanoi.
     "Sinun on tarjottava se jokaiselle meistä.""

Lover Eternal
Suomentanut: Marke Ahonen
Genre: fantasia, aikuiset, erotiikka, romantiikka
Sarja: Mustan tikarin veljeskunta #2
Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 2006, suom. 2010

Kirjailijan muut teokset: Pimeyden rakastaja
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,35

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 9. Kohdataan pelkoja, 24. Kirjailija kirjoittanut yli 20 kirjaa, 33. Tapahtuu muodonmuutos
PopSugar2020: 8. An upside-down image on the cover, 33. At least four-star rating on Goodreads, 46. An author who has written more than 20 books
Goodreads2020: 2. An author whose last name is one syllable, 10. Between 400-600 pages, 19. A fantasy

Christopher Paolini: Esikoinen

Eragon ja lohikäärme Saphira ovat juuri kukistaneet muiden kapinallisten kanssa kuningas Galbatorixin joukot. Vaikka kapinallisryhmiä pian repivätkin sisäiset valtataistelut, Eragonin on määrä lähteä Arya-neidon johdattamana Ellesméraan, haltioiden maahan. Hänen lohikäärmeratsastajan koulutuksensa on saatava päätökseen.
Niin jatkuu Eragonin uskomaton matka halki uusien maiden ja vaarojen. Onneksi hänen rinnallaan on koko ajan korvaamaton yhtävä Saphira.
Tukahduttaako säälimätön kuningas Galbatorix Alagaësiassa puhjenneen vastarinnan? Entä kasvaako Eragonista oikea lohikäärmeratsastaja?

     Paolinin esikoisteoksessa Eragonissa alkanut tarina jatkaa kulkuaan eteenpäin. Nyt vastassa on sama vastustaja, mutta uudet esteet. Eragonin ja Saphiran koulutus saa kunnolla alkunsa, kun he pääsevät haltioiden kotiin Ellesméraan. Siellä he saavat tietää salaisuuksia ja oppivat paljon itsestään ja toisistaan. Samaan aikaan kapinalliset keräävät joukkojaan ja valmistautuvat Galbatorixin hyökkäykseen.
     Toisaalla Eragonin serkku Roran pyrkii kyläläisten kanssa vastustamaan kuninkaan hyökkääviä joukkoja. Joukot yrittävät saada Roranin itselleen, mutta vastus on suuri. Lopulta on kuitenkin suurten päätösten aika. Kuollako vai joutua orjaksi? Vai olisiko vielä kolmas vaihtoehto?
     Kuten kirjasarjan aloitusosa, myös tämä on täynnä menoa ja meininkiä. Paksuun teokseen mahtuu paljon tapahtumia. Eragonin matkan lisäksi päästään tutustumaan hyvinkin tarkkaan Roranin koettelemuksiin. Itse en näistä pätkistä ollut niin innostunut, mutta ne olivat muun tarinan kannalta tärkeitä vaiheita. Lisäksi kirjassa päästiin näkemään kapinallisjoukon uuden johtajan ajatuksia. Tätä kautta kirja oli kokonainen ja koko Alagaësian tapahtumat tulivat lukijan tietoisuuteen.
     Jos Eragon oli kirja mistä nautit, niin tämä osa ei jää ensimmäisen varjoon. Kirja on aivan yhtä mielenkiintoinen ja tapahtumarikas, että jatko-osaan haluaisi tarttua heti. Tässä kirjassa oli ennalta-arvattavuuksia jonkin verran, mutta itseäni ne eivät häirinneet kovin paljoa. Seuraavan osan tapahtumat kuitenkin kiinnostavat ja haluankin tarttua siihen mahdollisimman pian.

Eldest
Suomentanut: Tarja Rouhiainen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Perillinen #2
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2005, suom. 2006

Kirjailijan muut teokset: Eragon
Arvosana: ****½
Goodreads: 3,99

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 30. Pelastetaan ihminen, 31. Kerrotaan elämästä maaseudulla, 33. Tapahtuu muodonmuutos, 39. Kirjassa lennetään
PopSugar2020: 9. A book with a map, 18. A made-up language
Goodreads2020: 1. Title doesn't contain A, T or Y, 10. Between 400-600 pages, 18. By an author you've only read once before, 19. A fantasy

Nora Roberts: Toinen koitos

Ei ollut enää kyse selviytymisestä niin kuin kamalien ensimmäisten kuukausien aikana. Oli kyse elämisestä ja toivosta.

Kolmetoista vuotta sitten Surmana tunnettu pandemia vei miljardeja henkiä. Katastrofista selvinneille entisen maailman loppu oli mahdollisuus rakentaa uutta. Surma ei kuitenkaan ollut tavanomainen kulkutauti, sillä osassa selviytyjistä se herätti kummia, uusia kykyjä.
Pian kolmetoistavuotias Fallon Swift ei tunne maailmaa ajalta ennen Surmaa, mutta uudessa maailmassa häntä odottaa merkittävä rooli. Fallon on kasvanut veljineen rauhaisalla maatilalla turvassa hänenkaltaisiaan vainoavilta, fanaattisilta Puhtauden Sotureilta.
Mutta nyt Fallonin on lähdettävä, sillä hän on Valittu. Kouluttautumalla ja harjoittelemalla hänestä on tulossa se, joksi hänen kuuluu tulla. Kun aika on kypsä, hän tarttuu miekkaan ja kilpeen ja käy taisteluun pimeyttä vastaan.

     Toinen koitos on jatko-osa Ensimmäinen vuosi -kirjalle ja tarina jatkuu vähän yli kymmenisen vuotta myöhemmin. Ensimmäisessä osassa syntynyt Valittu, Fallon, lähtee kahden vuoden koulutukseen ja saa oppia velho Mallickilta.
     Sarjan ensimmäinen osa tuntui minusta tylsältä hahmojen esittelyltä. Tässä osassa oli mukana paljon uusia henkilöitä, olihan ensimmäisen osan lapset jo kasvaneet huimasti, mutta jotenkin nyt heidän esittelyille ei tuntunut jääneen niin paljoa tilaa kaikkien tapahtumien keskellä. En ole vielä aivan varma, oliko tämä hyvä vai huono asia.
     Tässä osassa sattuu ja tapahtuu. Pääpaino on Fallonin tarinassa ja koulutuksessa kohti Valitun taitoja ja tietoja. Siinä sivussa päästään hieman näkemään New Hopen tilannetta, kylän, joka rakentui ensimmäisessä osassa ja jolla on suuri merkitys tulevan sodan kannalta. Tykkäsin tästä kovasti, sillä ensimmäisen osan monessa hahmossa hyppely oli taakse jäänyttä aikaa ja tarinaa oli helpompi seurata. Juoni eteni verkkaisesti ja tasaisesti, välillä hypättiin muutama kuukausi eteenpäin. Mielenkiinto pysyi alusta loppuun asti, vaikka tietenkin loppua kohti suuremmat tapahtuvat pitivät hieman enemmän otteessaan.

     "Fallon tarttui ohjaksiin ja kiipesi satulaan. "Muistakaa, että täytän silloin viisitoista. Haluan lahjoja."
     Hän kannusti Gracen liikkeelle. Mallick ratsasti hänen viereensä ja osoitti etelää kohti.
     Fallon kääntyi ja vilkaisi vielä kerran taakseen: hänen perheensä seisoi lähekkäin hänen synnyinkotinsa edessä."

     Vaikka tykkäsin tästä kirjasta todella paljon, oli siinä myös asioita mitkä ehkä hieman särähtivät korvaan. Ensinnäkin, päähenkilöllämme Fallonilla oli hieman ärsyttävä "minä menen yksin maailmaa vastaan" -asenne. Toiseksi, kirjaan oli selkeästi ollut pakko tunkea sitä nuorten kirjallisuuden romantiikkaa, jolle ei kuitenkaan ollut aikaa antaa kunnolla pohjustusta. Kolmanneksi, toisen päähenkilömme Duncanin ajatuksissa ei tuntunut kauheasti olevan muuta kuin nuorten naisten rinnat.

     ""Sinä opit tietämään, ja minä autan sinua. Annoit valan. Oletko siis tehnyt valintasi ja päättänyt taistella hyvän puolesta?"
     Fallon tökki keittoaan. "Taisin tehdä sen jo silloin, kun purin tavarani. Minua pelottaa.""

     Eniten kuitenkin kirjan luettuani minua hämmensi tunne siitä, että tämä ei ollut kokonaisuutena yhden kirjan veroinen. Sama tunne minulle tuli ensimmäisen osan jälkeen. Jotenkin nämä kaksi osaa tuntuivat vain yksiltä kokonaisuuksilta jotain isompaa teosta. Nämä teokset sopivat hyvin yhteen, mutta mielestäni ne olisivat voineet olla samojen kansien välissä (ja siihen lisäksi vielä kuuluisi se trilogian päätösosa).

Of Blood and Bone
Suomentanut: Lauri Sallamo, Heidi Tihveräinen
Genre: fantasia, nuoret, scifi, romantiikka
Sarja: Valitun aikakirjat #2
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Kirjailijan muut teokset: Ensimmäinen vuosi
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,29

Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat
Helmet2020: 9. Kohdataan pelkoja, 28. Tulevaisuudesta kertova, 31. Kerrotaan elämästä maaseudulla, 39. Kirjassa lennetään, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan
PopSugar2020: 6. A bildungsroman, 27. Featuring one of the seven deadly sins (viha), 33. At least four-star rating on Goodreads, 46. Author has written more than 20 books
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 19. Fantasy, 22. Major theme of survival, 44. Related to witches  

Antti Rönkä: Jalat ilmassa

Uusi kaupunki, uudet ystävät, uusi alku.
Aaro aloittaa opinnot yliopistossa. Hän haluaisi mennä mukaan porukoihin, lounaalle ja baariin, mutta häntä raastaa piinava tunne, ettei häntä kaivata eikä haluta.
Vaikka kouluvuodet kiusaajineen ovat mennyttä elämää, Aaro ei pysty hetkeksikään unohtamaan, miten huono ja mitätön hän on muiden silmissä.
Voi joko sulkea ovet ja paeta maailmaa, tai sitten mennä kohti pelkojaan ja paljastaa toiselle itsensä pohjiaan myöten.

     Jalat ilmassa oli alusta asti koskettava lukukokemus, enkä voi kuin suositella kirjan lukemista kaikille. Röngän tyyli kertoa kiusaamisesta ja sen jättämistä jäljistä on hienoa, mutta turhia asioita ei kaunistella. Maailman kuvailulle ei jää tilaa, kun kaikki keskittyminen on käytetty ajatuksiin ja hetken mielijohteista kertomiseen.
     Jalat ilmassa on Antti Röngän omakohtaisista kokemuksista ammentava teos ja tällaisten kirjojen arviointi on aina vaikeaa. Siksi en ala sen enempää kertomaan omaa mielipidettäni itse tarinasta. Tämän kirjan tarina kerrotaan kahdesta ajasta, ala-asteelta ja nykyhetkestä kun yliopistossa on käynnissä ensimmäinen vuosi. Kahden aikatason tapahtumat tukevat toisiaan ja kylmät väreet kulki ainakin omissa käsissä tätä lukiessa.
     Haluan vielä antaa erikoismaininnan kirjan kanteen liittyen. Kansi on mielestäni upea ja tajusin sitä sivusta katsoessani, että siinä on myös toisen ihmisen kasvot. Tällaiset pienet yksityiskohdat lämmittävät aina sydäntä (kunhan ne vain tajuaa).

Genre: fiktio, omaelämä, aikuiset
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ****½
Goodreads: 3,89

Muissa blogeissa: Kirjaluotsi, Kirsin Book Club, Tuijata, Kirjamerkkinä lentolippu
Helmet2020: 34. Nimessä luontoon liittyvä sana, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 39. Kirjassa lennetään, 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 15. About/involving social media, 34. Meant to read in 2019, 41. Written by an author in their 20s, 50. A main character in their 20s
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 15. Set in a global city 

Marissa Meyer: Cinder

A forbidden romance.
A deadly plague.
Earth's fate hinges on one girl...
Cinder, a gifted mechanic in New Beijing, is also a cyborg. She's reviled by her stepmother and blamed for her stepsister's sudden illness. But when her life becomes entwined with the handsome Prince Kai's, she finds herself at the center of a violent struggle between the desires of an evil queen - and a dangerous temptation.
Cinder is caught between duty and freedom, loyalty and betrayal. Now she must uncover secrets about her mysterious past in order to protect Earth's future.
This is not the fairytale you remember. But it's one you won't forget.

     Cinder aloittaa tulevaisuuteen sijoittuvan sarjan, jossa päästään tutustumaan kyborgeihin, vanhojen satujen prinsessoihin sekä henkilöihin joilla on voimia (Lunar). Tätä kaikkea sävyttää romantiikka, sodan pelko sekä epävarmuus siitä, mitä kaikkea oma historia pitää sisällään.
     Cinder on saanut vaikutteensa Tuhkimosta. On ilkeä äitipuoli ja kaksi siskopuolta, joista tosin toinen ei ole aivan niin ilkeä. Valitettavasti hänen kohtalonsa on sairastua ja täten Cinder päätyy etsimään vasta-ainetta valtakunnassa leviävään ruttoon. Samaan aikaan prinssi Kai suunnittelee tanssiaisia ja etsii itselleen epätoivoisesti naista, jonka kanssa voisi mennä naimisiin. Hänen isänsä, nykyinen keisari, on sairastunut ruttoon ja vasta-ainetta ei meinaa löytyä. Aika on vähissä ja juuri silloin kunigatar Levana saapuu aluksellaan ja antaa yhden pullollisen vasta-ainetta. Hänellä on kuitenkin ehtonsa.
     Mietin pitkään, luenko tätä kirjaa/kirjasarjaa. Lopulta päätin, että annan ainakin tälle ensimmäiselle osalle mahdollisuuden ja katsotaan sitten, haluanko lukea myös seuraavan osan jossain vaiheessa. Tämä osa veikin minut sitten niin hyvin mukanaan, että harkitsen vakavasti toisen osan aloittamista.
     Tämä teos oli alusta loppuun koukuttava. Keskivaiheilla tarina junnasi ehkä hieman paikallaan, mutta lopun tapahtumat etenivät sitten niin vauhdilla, että hyvä kun perässä pysyi. Ja kun kirja sitten loppui, jäin kaipaamaan lisää. Vaikka tarinan pohjalla oli selkeästi havaittavissa alkuperäisen sadun idea, oli tässä myös paljon uutta ja omaa. Kaikki ei mennyt kuten alkuperäisessä sadussa, eikä kaikki ollut niin selkeää ja onnellista. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä uudelleen kerrotusta tarinasta, joka ei ollut liian lähellä alkuperäistä. Vielä jos tämä joskus suomennettaisiin, niin useampi voisi kokea hyvän tarinan uudelleen kerrottuna.

Genre: scifi, fantasia, nuoret
Sarja: Lunar Chronicles #1
Kustantaja: Feiwel & Friends
Julkaisuvuosi: 2012

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,15

Maggie Stiefvater: The Raven Boys

Even if Blue hadn't been told her true love would die if she kissed him, she would stay away from boys. Especially the ones from the local private school. Known as Raven Boys, they only mean trouble.
But this is the year that everything will change for Blue.
This is year that she will be drawn into strange and sinister world of the Raven Boys. And the year Blue will discover that magic does exist.
This is the year she will fall in love.

     The Raven boys aloittaa Maggie Stiefvaterin uuden nuorten fantasiasarjan, joka sijoittuu meidän maailmaamme. Blue asuu äitinsä ja suvun muiden naisten kanssa talossa, jossa ennustetaan korteista ja muista. Blue on kuitenkin erilainen kuin sukunsa muut naiset, hän ei näe. Hänen kykynsä on se, että hän vahvistaa toisten näkökykyä ja muita maagisia asioita. Lisäksi hänestä on yksi jos toinenkin ennustanut, että Bluen suudelma tappaa hänen tosirakkauden.
     Raven boys tarkoittaa poikia, jotka käyvät kylän rikkaiden koulussa ja eivät ole maineeltaan kuitenkaan niitä puhtaimpia. Koulun käytävillä kävelee erilaisia persoonia ja niistä muutama on lyöttäytynyt yhteen. Pari rikasta ja yksi köyhä, joka esittää olevansa varakkaampi kuin todellisuudessa on. Tässä porukassa on yksi, joka pitää heidät yhdessä, Gansey. Hänellä on pakkomielle, jonka eteen hänen ystävänsä tekevät myös töitä. Eräänä päivänä pojat päätyvät ennustettaviksi ja kohtalo alkaa nivoutua yhteen.
     Tämä kirja on melkeinpä alusta loppuun teinidraamaa, jossa tyttö ei halua ihastua, eikä varsinkaan rakastua, mutta tapahtumien edetessä nuoren pää meinaa mennä sekaisin. Erilaisia ennustuksia vilisee tarinassa, mutta mikään niistä ei oikein saa todellista tapahtumaa rinnalle (vielä). Jostain syystä kuitenkin tykkäsin tästä, vaikka tämä on hyvin samantapainen kuin muutkin nuorten kirjat. Juoni eteni hyvin ja kaikkea ei paljastettu heti. Lisäksi tämä kirja jätti jonkin verran kysymyksiä jälkeensä, joten jatko-osat on pakko lukea jossain vaiheessa.
     Olen lukenut Stiefvaterilta aikaisemmin Väristys-sarjaa ja tykkäsin siitä aivan yhtä paljon kuin tästäkin. Tykkään Stiefvaterin tyylistä kirjoittaa. Siinä on jotain niin kaunista ja taiteellista, että jo sen takia voisin lukea häneltä millaista vain tuotantoa. Hän osaa luoda erilaisia hahmoja ja pitää ne loppuun asti erilaisina. En sano, että olisin tykännyt kaikista tämän kirjan hahmoista, ehei. Mutta heissä jokaisessa oli joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista haluan tietää lisää.

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: The Raven Cycle #1
Kustantaja: Scholastic
Julkaisuvuosi: 2012

Kirjailijan muut teokset: Väristys, Viettelys
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,06

Leigh Bardugo: Varjo ja riipus

Alina Starkov on teini-ikäinen orpotyttö ja rivisotilas, joka tietää ettei välttämättä selviä hengissä ensimmäisestä vaelluksestaan Varjojen maan halki. Varjojen maa on yliluonnollisen pimeä ja synkkä alue, jota asuttavat lukemattomat ihmislihaa syövät hirviöt. Se katkaisee ravkalaisten pääsyn merelle, ja retkikunnat ylittävät alueen säännöllisesti kuljettaakseen meritse tulevia tarvikkeita. Kun Alinan rykmentti joutuu raivoisan hyökkäyksen kohteeksi, Alinen uinuneet voimat heräävät tämän pelastaessa parasta ystäväänsä hirviöiden kynsistä.
Tieto Alinan poikkeuksellisesta kyvystä leviää ja hänet pestataan grishojen eliittisotajoukkoihin. Grishat ovat ihmisiä, joilla on erilaisia maagisia voimia. Joukkojen pahamaineinen johtaja Darkling uskoo, että Alinan voima riittää tuhoamaan Varjojen maan ja yhdistämään sodan rikki repimän valtakunnan, mutta vain Alina itse pystyy hallitsemaan kesyttämätöntä kykyään. Ravkaan kohdistuvan uhan kasvaessa menneisyyden salaisuudet alkavat paljastua Alinalle ja hän ymmärtää, että ne voivat tuhota paitsi hänen kotimaansa myös kaiken mitä hän rakastaa.

   Fantasiaa, seikkailua, romantiikkaa... jos kaipaat sitä, niin tässä on kirja juuri sinulle. Omalla tavallaan kevyttä, mutta kuitenkin sen verran fantasiapainotteista, että et unohda olevasi epätodellisessa maailmassa vieraana.
     Varjo ja riipus aloittaa trilogian, mutta myös isomman sarjakokonaisuuden. Se luo pohjan maailmalle, kertoo taian muodostumisesta ja sen periaatteista sekä esittelee tärkeimmät hahmot ja heidän ajatuksensa lukijalle. Se ei anna vastausta kaikkiin kysymyksiin, se ei ehkä ole täydellinen kokonaisuus, mutta se loi ainakin minuun halun lukea ja tietää lisää tästä taianomaisesta ja salaisuuksia sisältävästä maailmasta. Kirja on Bardugon esikoisteos, mikä näkyy kirjan tekstissä ja tarinan etenemisessä. Se ei ole niin monipuolinen ja moniulotteinen kuin voisi olla, mutta se on riittävästi näitä asioita, jotta hahmoihin voi rakastua.
   Tarinan hahmot ovat nuoria (suurimmaksi osaksi) ja heillä on pitkä matka oppia, mutta onneksi heidän eteensä heitetään ratkaistava ongelma toisensa perään ja lopulta he voivat juhlia. Vai voivatko sittenkään? Juonellisesti tämä teos on hieman ennalta-arvattava, mutta halusin antaa sen anteeksi, sillä tämän lukeminen oli niin suuri nautinto. Tämä kirja luo hyvän ja vakaan pohjan muun tarinan kehitykselle ja uskon seuraavien osien nousevan tämän pohjalta korkealle taivaisiin. En voi siis kuin vain suositella. Jos nuorille aikuisille suunnattu fantasia on se sinun juttusi.

Shadow and Bone
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Grishaversumi #1 (Shadow and Bone Trilogy)
Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2012 suom. 2019

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,03

Sarah Crossan: Yksi

Grace ja Tippi eivät siedä sitä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kuin mitään muuta siskokset toivovat, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä, kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?
Mutta tyttöjä odottaa raastava valinta. On tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.

     Romaani runon muodossa. Ensimmäinen laatuaan, jonka itse luen. En ole kovin suuri runouden ystävä, sillä yleensä en ymmärrä runoja ja niiden merkitystä. Tässä kuitenkin kun teksti on kirjoitettu kuten "normaali" runo, vähän useammin vain enteriä painaen, jopa minä ymmärsin mitä luin.
     Kirja kertoo siis siamilaisten kaksosten elämästä lyhyen pätkän verran. Kirjassa on useampi sata sivua, mutta runomuotonsa takia se on hyvin nopeaa luettavaa ja tempo on tasainen. Alku lähtee nopeasti liikkeelle ja tapahtumaketju vyöryää eteenpäin pikaisella tahdilla. Yksi runo on pieni vilkaisu kokonaisuuteen ja yhdessä ne luovat uskomattoman tarinan. Koskettavan. Herkän. Mielettömän. Voisin lukea tämän heti perään toisen kerran ja itkeä ilosta ja surusta. Eikä tämä tuottaisi mitään ongelmia.
     Kuitenkin, koska tämä oli runomuodossa, ei tarina tuntunut saavan kaikkea sitä mitä se olisi ansainnut. Tarinasta jäi uupumaan jotain, mutta toki sitten kirjasta olisi tullut vielä paksumpi. Mutta samalla tarina olisi ollut syvempi. Olisin kaivannut päähenkilöiden mielenmaailman vielä suurempaa kuvausta.

     "Se on vain totuus
joka ei
koskaan
häviä
mihinkään."

One
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Genre: nuoret, realistinen fiktio, runous
Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi: 2015 suom. 2018

Arvosana:****½
Goodreads: 4,16

Muissa blogeissa: Kymmenes kirjain, Kirjat kertovat, Kannesta kanteen

Jo Nesbo: Lepakkomies

Rikostutkija Harry Hole on lähetetty Australiaan tutkimaan nuoren norjalaisnaisen murhaa.
Hole saa työparikseen aboriginaalin Andrew Kensingtonin, josta tuntuu kehittyvän myös ystävä. Kun ratkaisu tuntuu olevan käden ulottuvilla, osoittautuu, ettei kumpikaan ole sitä miltä näyttää. Holen oman menneisyyden haamut ajavat hänet vaikeuksiin.

   Jo Nesbo on tunnettu ja suosittu norjalainen kirjailija, kenen esikoisteos Lepakkomies oli minun lukulistallani seuraavaksi. Odotin kokemusta innolla, sillä dekkari-innostukseni on tässä viimeisen vuoden aikana vain yltynyt ja halusin päästä lukemaan minulle suositellun kirjailijan suurta sarjaa. Aikaisemmin olen lukenut Nesbolta muutaman kirjan, jotka ovat jakaneet mielipiteeni kahtia. Yksi floppi, yksi todella hyvä ja kaksi siltä väliltä. En siis ollut aivan varma, mitä odottaa, mutta olin innoissani. Todella.
     Kirja alkaa, kuten harvat dekkarit alkavat, siitä kun etsivä matkustaa paikkaan X (tällä kertaa Australiaan). Murhasta ei puhuta, se selviää vasta myöhemmin. Murhaa ei heti kuvailla, se tulee myöhemmin. Syy Australiaan matkustukseen, tulee myöhemmin. Tämä kaikki sinetöi sen, että minun oli pakko saada luettua kirja mahdollisimman nopeasti. Halusin vastauksia, janosin niitä. Ja mikä parasta, kun yksi kysymys sai vastauksen, tuli uusia kysymyksiä. Juoni oli rakennettu niin, että se ei ollut liian selkeä ja aina välillä tapahtui jotain, mikä esti laskemasta kirjaa alas. Hyvän dekkarin ainekset siis.

     ""Totuus on se, ettei kukaan elä totuudella ja ettei kukaan siksi ole kiinnostunut totuudesta. Se totuus, jonka me muodostamme mielessämme, on vain ihmisten totuudesta saaman hyödyn summa mitattuna sillä, kuinka paljon valtaa kelläkin on."

     En ole itse käynyt Australiassa enkä ole tutustunut aboriginaalien historiaan sen enempää, joten en voi sanoa kuinka totta kirjassa kerrotut asiat olivat. Vanhan uskomuksen tarinat kuitenkin tekivät minuun vaikutuksen ja niiden avulla juoni eteni sutjakkaasti ja luontevasti. Tarinan avulla saatiin myös luotua toisenlainen syvyys tarinaan, joka muuten olisi ehkä ollut liian tavallinen.
     Lepakkomies on Nesbon esikoisteos, mikä näkyy joiltain osin kirjaa lukiessa. Kaikki tapahtumat eivät täysin käy järkeen niiden tapahtuessa, mutta niistä on myöhemmin hyötyä. Lisäksi Harry Hole ei kuuluu niihin päähahmoihin, joihin on helppo samaistua (ainakaan kaikkien), mutta juuri siksi tykkään hänestä. Hän ei ole ärsyttävä, hän on erilainen. Toki samanlaisista ongelmista kärsiviä etsiviä on muissakin sarjoissa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä, vaikka tämä ei olekaan se suosituin muihin sarjan osiin verrattuna.

Flaggermusmannen
Suomentanut: Outi Menna
Genre: trilleri, mysteeri, rikos
Sarja: Harry Hole #1
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 1997 suom. 2001
Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Lisää verta, Macbeth

Arvosana: ****½
Goodreads: 3,54

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin - punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeinen eliitti hallitsee.
     Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaiseta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.
     Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.

     Punainen kuningatar oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoinen, mukaansatempaava ja upea lukuelämys, jonka en olisi halunnut loppuvan. Tämä kirja piti otteessaan alusta loppuun, eikä tylsiä hetkiä päässyt syntymään. Koko ajan oli jotain, mutta samaan aikaan tapahtumia ja melskettä ei ollut liikaa.
     Tämä kirja on kuvaus tulevaisuuden maailmasta, jossa kansa on jakautunut kahtia. Toiset palvelee ja toiset hallitsee. Ne ketkä hallitsevat, ovat voimakkaita henkilöitä ja heidän hallintansa perustuu osin pelkoon. Sitten eräänä päivänä valtakunnan hallitsevissa osissa tapahtuu isku, jonka takana on Purppurakaarti. Punaisista (ja ehkä jopa hopeisistakin) henkilöistä koostuva joukko, joka haluaa tasa-arvoista kohtelua kaikille. Samaan aikaan kuninkaan silmien alle ilmestyy Mare, tyttö jolla on voimia, vaikka hänen verensä on punaista.
     Kirjan tapahtumat lähtevät nopeasti liikkeelle ja seikkailu saa alkaa. Kehen voi luottaa, kun jokainen voi pettää sinut. Maren maailma muuttuu yhdessä päivässä niin paljon, että häntä aletaan kouluttamaan kuninkaan hoviin sopivaksi. Hänestä tulee prinsessa. Hän tutustuu kahteen upeaan mieheen, veljeksiin, Cal ja Maven. Hän ei tunnista omia tunteitaan, mutta lukija kyllä ymmärtää hänen vaikeutensa sitäkin paremmin. Lisäksi on Lucas, joka toimii Maren saattajana joka paikkaan ja pitää hänet aisoissa, että mitään ei pääse tapahtumaan.

     "Lucas tulkitsee hiljaisuuteni järkytykseksi, mutta hän on väärässä. Minä tunnen raivoa.
     Jokainen voi pettää kenet tahansa."

     Tykkäsin tästä kirjasta todella paljon. Se ei ole täydellinen, mutta se on sellainen, jonka pariin voin aivan hyvin lähteä uudestaan. Ja tämä kirja oli todellakin sellainen, että haluan lukea jatko-osat. Päähenkilössä oli piirteitä, jotka itseäni ärsyttivät, mutta se nyt on aivan normaalia. Olisin halunnut muistutella hänen alkuperäisiä ajatuksia kirjan loppua kohti mentäessä, mutta jokainen tehkööt omat virheensä ja niiden virheiden kautta tämä itse sarja lähteekin rakentumaan varmasti aivan uusiin mittoihin. Olin hieman peloissani kolmiodraama-asetelman vuoksi, mutta se pidettiin onneksi pienenä, eikä noussut pääosaan missään vaiheessa. Ja koska päähenkilön ymmärrys omista asioistaan oli niin pieni, niin ei tullut edes sellaisia päänsisäisiä kohtauksia, missä mietittäisiin kahden miehen välillä.

Nimi: Punainen kuningatar (Red Queen)
Kirjailija: Victoria Aveyard
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: fantasia, nuoret, scifi, romantiikka
Sarja: Hopea #1
Sivumäärä: 451
Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2016)

Arvosana: ****½

Lukuhaasteet: PopSugar19 (11. Kirjan kannessa vaate tai asuste)
Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Oksan hyllyltä, Kirjakko ruispellossa, Lukutoukan kulttuuriblogi, Ullan luetut kirjat

Sami Makkonen: Kalevala (kuvitettu)

Upea ja kouraiseva sarjakuvatulkinta Suomen kansalliseepoksesta.
Väinämöinen, Joukahainen, Lemminkäinen ja muut tarunomaiset hahmot heräävät henkiin jylhästi kuvitetussa albumissa.

     Tämä kuvitus on Sami Makkosen ensimmäinen suomeksi julkaistu teos, muuten hän on kerännyt mainetta Amerikassa. Kalevalan suurkuvitus mahtuu kaksien kansien väliin, tämän ollessa niistä ensimmäinen. Itselleni ei Makkosen tuotanto ole ennestään tuttua, mutta onneksi Kalevala on edes hieman (vaikka täytyy myöntää, että tietoni siitä on ihan liian alhaiset).
     Aivan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että jos haluat sarjakuvan/kuvitetun romaanin tuovan esille hahmojen tunteita, persoonaa ym, tämä kirja ei ehkä ole sinua varten. Tämä teos painaa eteenpäin tapahtuma tapahtumalta, jättämättä tilaa hahmokeskeiselle kerronnalle. Hahmojen tunteita ei juurikaan tuoda esiin, ei kuvissa eikä teksteissä. Jos tämä ei ole sinulle ongelma, tämä kirja voi olla sinua varten.
     Kirjan kuvitus on hyvin graafista ja synkkää. Mitään positiivisia tunteita kuvat eivät saa aikaan, mutta itse en sellaista odottanutkaan. Mielestäni tämä kuvitettu teos oli mielenkiintoinen, mieleenpainuva ja omalla erikoisella tavallaan hyvin onnistunut toteutus. Teoksen tekemisessä on käytetty pienenä inspiraationa Akseli Gallen-Kallelan maalauksia, joista osa on pienillä muutoksilla saatu sisällytettyä tähän teokseen.
     Tätä teosta on kritisoitu seksismistä, sillä naiset ovat lähes aina puolialastomina. Itseäni tämä seikka ei sinällään haitannut.

Nimi: Kalevala
Kirjailija: Sami Makkonen
Genre: sarjakuva, klassikko, fantasia
Sivumäärä: 168
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ****½

Lukuhaasteet: Helmet19 (27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja)

Camilla Läckberg: Saarnaaja

Varhaisena kesäaamuna pikkupojan ritarileikke saa äkillisen lopun. Poika löytää maasta alastoman naisen, joka tuijottaa suoraan häneen.
Nuori nainen on murhattu. Poliisi on ymmällään, kun ruumiin alta löytyy kahden naisen luurangot. Mitä tekemistä vastalöydetyllä ruumiilla on kahden 1970-luvun lopussa kadonneen naisen kanssa? Etsitäänkö nyt murhaajaa, joka on odottanut yli kaksikymmentä vuotta edellisen rikoksensa jälkeen, vai onko liikkeellä jäljittelijä?
Konstaapeli Patrik Hedström saa tutkinnan johdettavakseen, ja pian mystinen tapaus vaivaa häntä päivin öin. Kun sitten neljäs nainen katoaa, Patrik tietää että jokainen sekunti on kallis, jos hänet aiotaan löytää elävänä.

     En ole aikaisemmin tutustunut Läckbergin tuotantoon, mikä on yksi pieni ihme sinällään, kun miettii hänen tunnettavuuttaan. Nyt kuitenkin päätin lukea yhden hänen kirjoistaan, enkä malttaisi odottaa päästäkseni lukemaan seuraavankin. Nimittäin ainakin tästä kirjasta tykkäsin, ja paljon.
     Jos kaipaa dekkaria, jossa tapahtuu jännittäviä asioita koko ajan ja murhia vilisee tekstin keskellä, niin tämä teos ei ole sinulle. Jos kuitenkin kaipaat välillä dekkaria, jossa on rikoksen selvittelyn ympärillä kunnon sukudraamaa ja eri ihmisten elämän selvittelyä, tämä on sinulle. Kirja muodostuu niin monesta palasta, että varmaan toisella lukukerralla vasta ymmärtää kaiken mahdollisen.
     Pidin tässä dekkarissa melkein kaikesta, juonesta, hahmoista, tarinan muodostumisesta. Kertomus piti koko ajan kiinnostuksen yllä. Sen lisäksi oli helppo pysyä perässä sen suhteen, että mitä tapahtuu ja missä ja kenelle. Voin siis vain suositella tämän lukemista, jos et vielä jostain syystä ole kirjaan (tai kirjasarjaan) tarttunut. Tätä osaa lukiessa myös huomasi sen, että jos olisi lukenut myös sarjan ensimmäisen osan, jotkin asiat olisivat jo tuttuja. Tämä teos toimi kuitenkin hyvin myös yksinään, joten suurta ongelmaa sen suhteen ei ollut itselläni.

Nimi: Saarnaaja (Predikanten)
Kirjailija: Camilla Läckberg
Suomentanut: Outi Menna
Genre: jännitys, mysteeri, rikos, trilleri
Sarja: Fjällbacka #2
Sivumäärä: 367
Kustantaja: Schildts & Söderströms / Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2004 (suom. 2011)

Kirjailijan muut teokset: Jääprinsessa
Arvosana: ****½