Jo Nesbø: Isänsä poika

Nimi: Isänsä poika (Sønnen)
Kirjailija: Jo Nesbø
Suomentanut: Outi Menna
Genre: rikos, mysteeri, trilleri
Sivumäärä: 528
ISBN: 978-951-0-40856-8
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2014
Luettu: kesäkuu 2018

Murhamies ja heroinisti.

On istunut korkeimman turvaluokituksen vankilassa viimeiset 12 vuotta.

Vasta 30-vuotias.

Vapauttaa muut synneistään,

tunnustaa muiden rikokset ja 

kärsii heidän puolestaan.

Eräänä päivänä hän saa kuulla jotain, mikä muuttaa hänen koko elämänsä. Hänen on noustava jaloilleen ja rangaistava syyllisiä. Yksikään, joka on vahingoittanut väärää ihmistä, ei ole turvassa. On koittanut tuomiopäivä ja tuomion langettaa Sonny Lofthus, isänsä poika. Armon voivat saada vain ne, joilla ei ole mitään. Kukaan ei voi paeta, ei myöskään Sonny, sillä häntä jahtaavat niin poliisit kuin rikolliset.

Arvostelu: Tämä kirja ei ollut sellainen kun ensin takakannen luettuani ajattelin. Ei sinne päinkään. Mutta en ole pettynyt, tämä oli jotain parempaa. Tämä kirja vain oli jotain sellaista, minkä lukemista olisi halunnut jatkaa loputtomiin ja samalla asiat eivät tuntuneet etenevän riittävän nopeasti (vaikka siis kirjassa ei ollut yhtään sellaista hetkeä, jolloin ei olisi tapahtunut jotain).
     Alusta loppuun asti olin tämän kirjan pauloissa. Hahmot, kirjoitustyyli, kaikki. Se vain oli jotain sellaista, mikä pakotti lukemaan ja jatkamaan yömyöhään, vaikka aamulla oli aikainen herätys. Tätä vain ei voinut laskea käsistään. Helpotuksekseni useat luvut olivat hieman lyhyempiä, niin pystyi helposti lukemaan luvun loppuun ennen kuin laski kirjan alas käsistä.

     ""Me seisomme tässä, koska olemme kolunneet Akerselvan läpikotaisin ja tämä on ainoa paikka, jossa silta on niin korkealla ja vesi niin matalaa, että uhri olisi voinut iskeytyä kiviin riittävän kovalla voimalla. Lisäksi asuntola on tältä sillalta katsottuna kaikkein lähimpänä."
     "Palvelutalo", Kari sanoi.
     "Yrittäisitkö sinä itsemurhaa hyppäämällä tästä?"
     "En."
     "Tarkoitin siis, että jos haluaisit tappaa itsesi."
     Kari lakkasi vaihtamasta jalkaa. Vilkaisi kaiteen yli. "Valitsisin varmaan jonkin korkeamman paikan. Henkiin jäämisen mahdollisuus on liian suuri. Ja riski joutua pyörätuoliin."
     "Etkä luultavasti myöskään työntäisi ketään tältä sillalta, jos haluaisit tappaa hänet?"
     "Luultavasti en", Kari vastasi haukotellen.
     "Eli me etsimme henkilöä, joka ensin katkaisi Per Vollanilta niskan ja sen jälkeen heitti hänet jokeen tältä sillalta."
     "Tuo lienee se mitä te kutsutte hypoteesiksi."" s. 69

     Kirjassa tapahtumia kuvattiin usean ihmisen näkökulmasta. Siihen oli aluksi vähän vaikea tottua kun ei ollut ihan varma, että kenen suunnasta asioita kuvattiin. Ja alussa ei ihan muistanut, että kuka on kuka, joten sekin vaikeutti. Sen lisäksi jossain välissä näkökulma vaihtui täysin tuntemattomiin ja taas meni hetki käsittää, että mitä tapahtuu. Odotin koko kirjan ajan, että tarinaa kerrottaisiin itse päähenkilön, Sonnyn, näkökulmasta, mutta sitä ei tapahtunut. Ja oikeastaan se oli hyvä asia. Hänen ajatuksistaan sai aika hyvän käsityksen ilman tarkempaa kuvaustakin.
     Lyhyestä virsi kaunis, en tiedä mitä negatiivista sanoisin tästä kirjasta. Voin vain suositella sitä. Tämä ei ole perus dekkari, kuten ensin luulin. Ehei, tämä oli jotain aivan muuta. Jotain, mikä pitää itse lukea ja kokea, että sen ymmärtää.
Arvosana: *****