Margaret Atwood: Orjattaresi

Vavahduttava dystopia lähitulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa vanhatestamentilliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan. Hedelmälliset naiset on alistettu nimettömiksi synnytyskoneiksi, jotka kiertävät ylhäisöperheissä tekemässä lapsia. He ovat orjaakin huonommassa asemassa, heillä ei ole edes omaa nimeä. Myös yläluokan rouvat ovat naisvihan uhreja: kukaan nainen ei saa lukea, kukaan nainen ei saa asua yksin. Ja vähitellen kapinan siemenet itävät kaikkien luokkien, kaikkien kastien naisissa.

Nolite te bastardes carborundorum.

     Orjattaresi on nyt noussut pinnalle HBO:n sarjan ja tulevan jatko-osan (Testamentit) takia, joten totta kai minun piti lukea tämä myös. Odotukseni olivat korkealla, sillä niin takakansi kuin kuulemani kommentitkin kirjasta olivat jotain, mikä sai minut innostumaan tästä kirjasta. Sitten aloin lukea tätä ja hyvin nopeasti tajusin, että kirjailijan tyyli kertoa tätä tarinaa ei ollut minua varten. Sen lisäksi tarina herätti monia kysymyksiä jo alusta asti ja ollessani jo puolivälissä kirjaa, sain vasta yhden vastauksen. Joihinkin kysymyksiin en saanut koskaan selkeää vastausta. Mitä/ketä ovat enkelit? Millä perusteella naiset jaoteltiin kasteihin/rooleihin? Mistä kaikki sai alkunsa? Miten näin annettiin tapahtua?
     Heti kirjan alkumetreillä selviää, että päähenkilömme (kenen nimeä ei muistaakseni tullut missään vaiheessa esille), on elänyt jo ajalla ennen kaikkea tätä muutosta. Hänellä on ollut mies, lapsi ja kissa. Tästä ajasta nähdään vilauksia pitkin tarinaa. Näin saadaan tutustua hieman myös päähenkilömme äitiin ja erääseen ystävään, Moiraan. Näiden pätkien lisäksi menneisyydestä kerrotaan myös niitä pätkiä, jolloin muutos on jo tapahtunut, päähenkilömme on jäänyt kiinni ja hänestä muiden naisten joukossa koulutetaan orjatarta, "siitostammaa". Näissä pätkissä pääsemme myös tutustumaan Moiraan, hän on samassa paikassa ja hän ei suostu muutokseen.
     Menneisyyden pätkien välissä on pilkahdus nykyhetkeä. Pätkiä päivän kulusta, mutta sitten taas pompataan takaisin muistelmiin. Nykyhetkestä saadaan vain pieniä palasia, enkä ainakaan minä saanut luotua noiden pätkien avulla niin ehjää kuvaa, kuin olisin halunnut. Pääperiaatteet tulivat kyllä selville. Orjattaret viettävät yön talon komentajan (eli miehen) kanssa, samalla kun komentajan vaimo katselee vierestä. Vaimot eivät saa hankkia muulla tavalla lapsia. Heidän tehtävänsä on vain hallita taloutta ja sen jäseniä. Lisäksi taloudessa asuu muita naisia, jokaisella on oma tehtävänsä ja roolinsa talouden pyörittämisessä. Jokaisen roolin erottaa siitä, minkä värisiin vaatteisiin he pukeutuvat. Orjattaret pukeutuvat punaiseen ja heidän kasvonsa on siipien peitossa, jotta heitä ei voi katsoa kukaan, kenellä ei ole siihen oikeutta.
     Kirjan tarina on karu ja mielenkiintoinen. Itseäni valitettavasti vain häiritsi tässä teoksessa niin moni asia, että en kokenut tätä maailmaani mullistavana kirjana. Suurin ongelma oli ehkä kerronta ja se, että vaikka menneisyydestä kerrottiin jotain, jäi tarinaan silti suuria aukkoja, joihin kaipasin kipeästi vastausta. Eniten haluaisin saada vastauksen kysymykseeni siitä, miten tämän kaiken vain annettiin tapahtua ilman sen suurempaa vastarintaa?

Älä anna niiden perhanoiden nitistää itseäsi.

Nimi: Orjattaresi (The Handmaid's Tail)
Kirjailija: Margaret Atwood
Suomentanut: Matti Kannosto
Genre: klassikko, scifi
Sarja: Orjattaresi #1
Sivumäärä: 436
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1985 (suom. 1986, korjattu 2017)

Arvosana: ***½