Kun Thomas herää hississä, hän muistaa vain nimensä. Hänen ympärillään on tuntemattomia - poikia, joiden muistot ovat myös kadonneet.
"Hauska tavata. Tervetuloa Aukiolle."
Aukiota reunustaa korkeat kivimuurit, joiden takana on alati muuttuva labyrintti. Se on ainoa reitti ulos - ja kukaan ei ole selvinnyt siitä elossa.
"Kaikki tulee muuttumaan."
Sitten saapuu tyttö. Ensimmäinen ikinä.
Ja hänen mukanaan tullut viesti on kauhistuttava.
"Muista. Selviydy. Juokse."
Labyrintti aloittaa saman nimisen trilogian. Tästä kirjasta alkaa uskomaton selviytymistarina. Aluksi pojilla on vain omat nimensä ja sen jälkeen alkaa matka kohti päämäärää. Kun Thomas ja Teresa saapuvat hissillä labyrintin keskukseen muiden poikien joukkoon, loppu alkaa olla lähellä ja uskollisuus, sekä luottamus joutuvat koetukselle. Miksi he ovat joutuneet labyrinttiin? Miten sieltä pääsee pois? Kuka on kaiken takana? Voiko uusiin tulokkaisiin luottaa, vai ovatko he vihollisia?
Lukija pääsee tälle upealle matkalle tarkkaillen Thomasin matkaa hieman kauempaa. Juonipainotteinen (vaikkakin hidas sellainen) kirja ei kauheasti paljasta Thomasin luonteesta ja piirteistä, vielä vähemmän muista hahmoista. Siihen nähden miten hitaasti kaikki tarinassa eteni, olisin ehkä kaivannut jotain hahmojen kuvausta johonkin väliin. Nyt kirja oli vain täynnä Thomasin esittämiä kysymyksiä, joihin hän eikä lukija sen paremmin saanut vastausta. Kaikki jätettiin pimentoon, kunnes alkoi tapahtua.
Ensimmäiset kaksisataa sivua menivät siinä, kun kerrottiin poikien arjesta labyrintin keskellä sijaitsevalla aukiolla. Okei, kyllähän siinä muutakin oli, mutta ei mitään kovin ihmeellistä ja jännittävää. Sitten viimeiset sivut olivat täynnä toimintaa ja tapahtumia. Yhtäkkiä homma oli hoidossa ja kirja loppu. Yllättävää kyllä, vaikka alku oli melko hidas, se oli nopeasti luettu.
Tämän kirjan (ja koko sarjan) perusteella on tehty elokuva, jonka olen nähnyt muutamankin kerran. Kirjan alku kulki hyvin samoja uomia, mikä hieman haittasi omaa lukemistani. Tiesin mitä tulee tapahtumaan, mutta kaikki eteni niin hitaasti, että teki mieli hyppiä sivuja yli. Loppu oli onneksi erilainen kuin elokuvassa (tai ainakaan muistikuvissani se ei ollut samanlainen) ja sen takia mielenkiinto pysyi hyvin yllä viimeiselle sivulle asti.
Kirjan maailma oli hyvin luotu ja kuvailtu, mutta hahmojen käsittely jäi hieman laimeaksi. Kuten sanoin, hahmoihin ei päässyt oikein sisälle, sillä heistä ei kerrottu juuri mitään. Edes päähenkilöön, Thomasiin, ei päässyt kunnolla sisälle. Hän vain kyseli kysymyksiään, teki uhkarohkeita temppuja ja yritti selvästi tappaa itsensä. Muuten kyllä tykkäsin kirjasta. Sen hitaan etenemisen vuoksi tätä oli helppo lukea ilman, että tarvitsi miettiä liikaa. Yleensä scifi kirjat ei ole sellaisia, mutta vaihtelu virkistää. Kirja jätti myös paljon kysymyksiä avoimeksi, ja näihin kysymyksiin toivottavasti saadaan vastaus sarjan muissa osissa.
Nimi: The Maze Runner (suom. Labyrintti)
Kirjailija: James Dashner (suom. Jussi Korhonen)
Genre: scifi, nuoret
Sarja: The Maze Runner #1 (Labyrintti #1)
Sivumäärä: 374
Kustantaja: Delacorte Press
Julkaisuvuosi: 2009 (suom. 2015)
Arvosana: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti