4. lokakuuta 2020

Mikki Lish & Kelly Ngai: Taikuuden talo

Hedy ja Spencer lähetetään jouluksi isoisänsä hoivoon taloon, joka on pullollaan taiakesineitä, joihin ei missään nimessä saa koskea. Pölyisiin kehyksiin alkaa ilmestyä viestejä, jotka johdattavat lapset kadonneen isoäitinsä kohtalon jäljille. Mitä heidän taikuri-isoisänsä salaa heiltä? Apunaan täytetty (puhuva) hirvenpää, (myöskin puhuva) karhuntalja ja joukko (sillä hetkellä) ruumiistaan irtautuneita henkiä, ja vastassaan hirveät gargoilit ja pahantahtoiset korpit, Hedy ja Spencer lähtevät selvittämään totuutta.

     Taikuuden talo on uuden lapsille suunnatun kirjasarjan avausosa ja se seuraa Hedy ja Spencerin seikkailuja heidän isoisänsä taikaesineitä sisältävässä talossa. Kirja tempaisi nopeasti mukaansa ja piti hyvin tahtinsa loppuun saakka. Pientä jännitystäkin oltiin kirjaan saatu mukaan, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, ettei nuoremmille lukijoillekin soveltuisi.
     Kirjassa keskitytään hyvin paljon juonen kehittymiseen ja sen eri vaiheisiin. Hahmokuvaustakin on, mutta se on jäänyt hieman taka-alalle. Päähenkilöt kuitenkin tulevat lukijalle riittävän tutuksi, jotta tarinasta ei putoa kyydistä. 
     Kokonaisuutena siis sellainen kirja, jota voin suositella lämpimästi (myös vanhemmillekin lukijoille). Mielenkiintoinen, viihdyttävä ja sopiva myös iltasatuna luettavaksi.

The house on Hoarder Hill
Suomentanut: Terhi Kuusisto
Genre: lapset, fantasia
Äänikirjan lukija: Rosanna Kemppi
Kustantaja: Aula Co
Julkaisuvuosi: 2020
Arvosana: ****
Goodreads: 3,75
Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly
Helmet2020:
4. Kannessa ja kuvauksessa monta henkilöä
30. Kirjassa pelastetaan ihminen
42. Kirjassa isovanhempia
49. Julkaistu 2020

2. lokakuuta 2020

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Terävän humoristinen romaani iskee siekailematta uuvahtaneen avioliiton kipupisteisiin.
Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan - turhaan.
"Kulta, nyt ei ole hyvä hetki." Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset.
Missä vaiheessa hehku lopahti, ja he alkoivat puhua toisilleen kuin potilaat: "Mites sun niskat?" Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei ole välttämättä halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun.

     Anna-Leena Härkönen on omalla kohdalla ollut sellainen kirjailija, että haluaisin tykätä hänen kirjoistaan, mutta jostain syystä ne eivät ole olleet suosikkejani. Tästä syystä minulla oli omat ennakkoluuloni tätä kirjaa kohtaan ja sen lisäksi menin vielä lukemaan muutaman kommentin kirjaan liittyen, joka ei helpottanut tilannetta.
     Kuten Härkösen kirjoissa aikaisemminkin, myös tähän on osattu sisällyttää huumoria, vaikka aihe on vakava. Heli on tympääntynyt, kun hän ei saa avioliitossaan enää seksiä, joten hän alkaa miettiä muita vaihtoehtoja. Keskustelu Matin kanssa ei tunnut toimivan ja mies vaikuttaa muutenkin olevan enemmän kiinnostunut kaikesta muusta. Ympärillä arjessa pyörii myös pariskunnan yhteinen tytär.
     Ei kiitos oli mielestäni ihan viihdyttävä kirja. Se herätti ajatuksia, mutta hyviä ratkaisuja se ei antanut. Ihan kelpo kirja siis ja nopea välipala sitä tarvitsevalle. Ei kuitenkaan mikään mahtiteos, josta sen suurempia vastauksia kannattaisi alkaa hakemaan.

Genre: aikuiset, draama, chick lit, huumori
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2008
Äänikirjan lukija: Sari Mällinen
3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

1. lokakuuta 2020

Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki

On kesä 1940, ja 19-vuotias Vivian Morris saapuu New Yorkiin. Uhrattuaan opintonsa turhamaisuuden alttarille hän ryhtyy epäsovinnaisen Peg-tätinsä omistaman revyy-teatterin pukuompelijaksi. Manhattanilla sijaitsevassa ränsistyneessä mutta ylväässä Lily Playhousessa Vivian tutustuu kokonaiseen karismaattisten hahmojen maailmankaikkeuteen, iloluontoisista showtytöistä maineikkaisiin näyttelijöihin.
Sodan varjo leijuu Manhattanin yllä, mutta Vivian uusine ystävineen nauttii elämän maljasta viimeiseen pisaraan, juhlii ja rakastaa. Hän tekee myös valtavia virheitä, joutuu maksamaan niistä - ja ymmärtää seuraukset kunnolla vasta vuosien päästä. Mutta tärkein läksy, jonka hän tulee eläänsä varrella oppimaan, on kuitenkin se, ettei tarvitse olla kiltti tyttö ollakseen hyvä ihminen.

     Tyttöjen kaupunki on kirja, joka jakaa lukijoita kahteen ryhmään. Toiset rakastavat kirjaa, toiset eivät niinkään. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja miettin kauan, että miten annan tälle kirjalle tähtiä.
     Kirja kuvaa hyvin Vivianin matkan eri vaiheita. Kirja on kerrottu Vivianin näkökulmasta, kun hän kertoo tarinaansa häneen yhteyttä ottaneelle naiselle. Alussa kerrotaan hyvin pitkästi Vivianin ensivaiheita näyttelijöiden maailmassa ja hänen kasvustaan New Yorkin asukkaaksi. Puolessa välissä kirjaa Vivianin elämässä alkaa tapahtua vähän enemmänkin ja hänen teoillaan alkaa tulla seurauksia. Loppukirja menee itsesäälissä rypemiseen, sieltä nousemiseen ja uuden alun alkamiseen. 
     Tarinaansa kertova Vivian on kirjan alusta asti hyvin selvillä siitä, millainen hän oli nuorempana ollut. Rikkaasta perheestä kotoisin olevana hän oli etuoikeutettu, mutta ei tajunut sitä itse. Tätä asiaa toistettiin useaan otteeseen, mitä mielestäni ei olisi tarvittu. Hahmona Vivian tuntui kasvavan vastoinkäymistensä kautta jopa maailmaa ymmärtäväksi henkilöksi.
     Maailman kuvaus kirjassa oli hyvin tehty ja lukiessa tuli sellainen olo, kuin näkisi vanhan New Yorkin silmiensä edessä. Omaa lukukokemustani kuitenkin häiritsi tarinan hidas tempo ja turhiin kohtauksiin pysähtyminen. Lisäksi jotkut hahmoista jäivät hieman etäisiksi ja olisin halunnut tietää heistä lisää, sillä he kuitenkin olivat tärkeitä muun tarinan kannalta. Itseäni myös jotenkin häiritsi kirjan kuvaus sodasta. Toki toinen maailmansota ei yltänyt raakuutensa kanssa Yhdysvaltojen rannoille samalla tavalla kuin Euroopassa, mutta olisin odottanut sen vaikuttavan edes jollain tavalla maailman menoon.

City of girls
Suomentanut: Taina Helkamo
Genre: historiallinen, romantiikka, realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020
Arvosana: **½
Goodreads: 4,04
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa
49. Julkaistu 2020

27. syyskuuta 2020

Raina Telgemeier: Hymy, Siskot ja Guts -koontipostaus

Raina on ihan tavallinen kuudesluokkalainen tyttö, ainakin siihen päivään saakka, jolloin hän kaatuu ja lyö hampaansa katukivetykseen. Tuosta päivästä alkaa monivaiheinen eikä ihan tuskaton hammastoimenpiteiden sarja, jossa porataan, oiotaan, kiskotaan ja väännetään, asennetaan niskaveto ja sovitetaan tekohampaita. Hammaslääkärin tuolissa koetun draaman lisäksi arkeen hiipii poikaystävähuolia, mutkikkaita ystävyyssuhteita sekä yksi maanjäristys. Raina oppii tärkeitä asioita rohkeudesta, ystävyydestä ja omasta itsestään. Vaikeudet voitetaan lempeällä huumorilla ja leveällä hymyllä.

     Hymy aloittaa Raina Telgemeierin samannimisen sarjakuvasarjan, joka sisältää ainaki jollain tasolla kirjailijan omakohtaisia kertomuksia. Hymy keskittyy paljon ulkonäköön ja sen luomiin paineisiin nuorten keskuudessa. Tarina sijoittuu pitkälle aikavälille, mutta pääpaino on Rainan lapsuudeen muuttumisesta nuoruudeksi. 
     Elämä sijoittuu 90-luvulle, mikä näkyi jonkun verran tarinan tapahtumissa. Varsinkin hammashoito on kehittynyt (toivottavasti) kirjan ajasta, mutta silti lääkärien kommentit ja teot saivat hampaat kiristymään. Lisäksi ulkonäköpaineet ovat varmasti nykyään vielä enemmän läsnä, ainakin sosiaalisen median tuoma paine lisää nuorten mahdollista taakaa entisestään. Yleisellä tasolla Hymy kuitenkin käsittelee myös tätä hyvin ja ihan jo sen takia suosittelen tätä kirjaa (ja koko sarjaa) nuoremmillekin lukijoille.
     Itseä tässä ehkä hieman häiritsi se, että kirjassa tulee nämä "poikaystävähuolet" esiin, mutta vain hyvin nopeasti. Olisin kaivannut tämän asian parempaa käsittelyä tai sitten sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Muuten kuitenkin tämä oli sarjakuvana nopea ja viihdyttävä lukukokemus.

Smile
Suomentanut: Suvi Clarke
Genre: lapset, nuoret, huumori, sarjakuva, realistinen fiktio, muistelma/oma elämä
Kustantaja: Twinsy
Julkaisuvuosi: 2009, suom. 2015
Arvosana: ****
Goodreads: 4,25


Kolme viikkoa. Kaksi siskoa. Yksi auto.
Rainan perhe lähtee automatkalle. Matka on pitkä - viikko San Franciscosta Coloradoon ja viikko takaisin. Raina on varustautunut korvalappustereoin, mutta maailmassa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi paristoja takapenkin rauhaa säilyttämään. Pikkusisko Amara tietää miten Rainan saa suuttumaan. 
Tarinassa piipahdetaan välillä Rainan muistoissa. Sisaruudessa on ollut niin huippuihania kuin huippukarmeitakin hetkiä. Herää myös kysymyksiä: miksi isä ei tullut mukaan automatkalle? Miksei Raina halua istua etupenkillä? Ja, mikä tärkeintä, osaavatko Raina ja Amara olla koskaan sovussa?

     Siskot on sarjan toinen osa, keskittyen erääseen kesällä tapahtuvaan sukutapaamiseen ja siihen liittyvään ajomatkaan. Kirja jatkaa samaa tyyliä, kuin Hymy, ollen viihdyttävä ja mielenkiintoinen alusta loppuun. Jostain syystä kuitenkaan en kokenut tätä ihan niin hyväksi sarjakuvaksi tarinallisesti, kuin ensimmäisen osan. Kirjassa oli hämmentäviä kohtia, varsinkin liittyen takakannen kysymykseen "Miksei Raina halua istua etupenkillä?". 
     Siskot on humoristinen kuvaus siskosten väleistä ja kesäloman tapahtumien väliin on selkeästi liitetty lapsuuden tapahtumia, liittyen Rainan pikkusiskon ja myöhemmin pikkuveljen syntymään. Lopputulos tuli ehkä hieman nopeasti ja olisin kaivannut siihen hieman lisää pohjustusta.

Sisters
Suomentanut: Suvi Clarke
Kustantaja: Twinsy
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2016
Arvosana: ****
Goodreads: 4,34


Raina wakes up one night with a terrible upset stomach. Her mom has one, too, so it's probably just a bug. Raina eventually returns to school, where she's dealing with the usual highs and lows: friends, not-friends, and classmates who think the school year is just one long gross-out session. It soon becomes clear that Raina's tummy trouble isn't going away... and it coincides with her worries about food, school, and changing friendships. What's going on?

     Guts on Telgemeierin sarjan uusin osa, jota ei ole ainakaan vielä suomennettu. Luin sarjakuvan siis englanniksi, mutta tekstit olivat melko helppoja ja selkeitä, että kirjan pystyy lukemaan ilman sen suurempaa kokemusta englanniksi lukemisesta. 
     Kirjassa Rainan "ongelma" lähtee käyntiin vatsataudista, jonka johdosta hän alkaa pelätä oksentamista ja yrittää estää tämän kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä vaikuttaa hänen koulun käyntiin sekä syömiseen ja sitä kautta myös ihmissuhteisiin. Terapian kautta Rainan tilanne lähtee laukeamaan ja asiaa päästää käsittelemään laajemmin.
     Kirja oli mielenkiintoinen ja hieman erilainen aiheeltaan, mitä itselle on tullut vastaan. Kirjan tarina oli opettavainen, kuten aikaisemmatkin osat olivat. Tässä kuitenkin aihe oli sellainen, että en tiedä toimiko se riittävän hyvin sarjakuvan muodossa. Itse jäin kaipaamaan ehkä laajempaa käsittelyä ja pohdintaa aiheesta.

Kustantaja: Scholastic
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: ****
Goodreads: 4,37

25. syyskuuta 2020

Margaret Atwood: Testamentit

15 vuotta Orjattaresi-romaanin tapahtumien jälkeen Gileadin tasavallan teokraattinen hallinto on yhä vallan kahvassa, mutta ilmassa on merkkejä siitä, että se on alkanut mädäntyä sisältäpäin.
Tällä ratkaisevalla hetkellä kolmen täysin erilaisen naisen elämät risteävät - kenties mullistavin seurauksin. Kaksi heistä on kasvanut rajojen vastakkaisilla puolilla: yksi Gileadissa tärkeän komentajan etuoikeutettuna tyttärenä, toinen Kanadassa, missä hän marssii Gileadin vastaisissa mielenosoituksissa ja seuraa tv-uutisia maan kauheuksista. Nämä kaksi nuorta kuuluvat ensimmäiseen sukupolveen, joka on varttunut uuden valtakauden aikana. Heidän todistajanlausuntonsa punoutuvat yhteen kolmannen äänen kanssa: yksi hallinnon hirmuvallan toimeenpanijoista kerää salaisuuksia ja käyttää niitä armottomasti edukseen.

     Testamentit on jatkoa Orjattaresi-kirjalle. Itselleni Orjattaresi oli pienoinen pettymys, joten tartuin hieman haparoivin käsin tähän osaan. Kirjan lukemisen jälkeen minulla oli hieman sellainen olo, että olisin voinut jättää kirjan lukemattakin. Tämä ei silti tarkoita, että tämä olisi ollut huono kirja.
     Siitä on aikaa, kun luin sarjan ensimmäisen osan, joten en kauheasti osannut yhdistää tämän kirjan tapahtumia menneeseen. Joitain muistijälkiä tämä kirja kuitenkin sai aktivoitumaan, mutta niin vähän, että en osaa näitä yhtäläisyyksiä alkaa erottelemaan. Henkilöhahmot olivat jotkut tuttuja, mutta suuri osa oli uusia. Hahmojen kuvaukset toimivat ja heidän tarinat etenivät hyvällä tahdilla. Tasapaino kolmen naisen tarinoiden välillä oli ihan hyvä ja ne yhdistyivät hyvin loppua kohti mentäessä.
     Kokonaisuutena tämä kuitenkin oli omasta mielestäni ihan hyvä, mutta ei erinomainen. Laatu oli samaa kuin aikaisemmassakin kirjassa, joten sen suhteen ei tule suuria yllätyksiä. Kirja jätti edelleen kysymyksiä jälkeensä, mutta antoi myös vastauksia myös ensimmäisen osan jättämiin aukkoihin. Jos kuitenkin tykkäsit Orjattaresi-kirjasta, niin suosittelen lukemaan myös tämän.

The Testaments
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Genre: scifi
Sarja: Orjattaresi #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Kirjailijan muut teokset: Orjattaresi
Arvosana: ***
Goodreads: 4,21
6. Kirja nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella
28. Tulevaisuudesta kertova kirja
43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja (Otavan kirjasto)

23. syyskuuta 2020

C.J. Tudor: The other people

Driving home one night, stuck behind a rusty old car, Gabe sees a little girl's face appear in the rear window. She mouths one word: "Daddy". It's his five-year-old daughter, Izzy.
He never sees her again.
Three years later, Gabe spends his days and nights travelling up and down the motorway, searching for the car that took his daughter, refusing to give up hope, even though most people believe that Izzy is dead.
Fran and her daughter, Alice, also put in a lot of miles on the motorway. Not searching. But running. Trying to keep one step ahead of the people who want to hurt them. Because Fran knows the truth. She knows what really happened to Gabe's daughter.
Then, the car that Gabe saw driving away that night is found, in a lake, with a body inside and Gabe is forced to confront events, not just from the night his daughter disappeared, but from far deeper in his past.
His search leads him to a group called The Other People.
If you have lost a loved one, The Other People want to help. Because they know what loss is like. They know what pain is like. They know what death is like.
There's just one problem... they want other people to know it too.

     C.J. Tudor on tullut aikaisemmin ilmestyneistä kirjoistaan (Liitu-ukko ja Paluu pimeästä) tutuksi, mutta itse en ole niihin ehtinyt vielä tutustumaan. Nyt kuitenkin tartuin Tudorin uutuuskirjaan, joka ilmestyi tammikuussa 2020. Suomennos on luultavasti tulossa, ehkä jopa ensi vuonna. 
     The other people kertoo tarinan Gabesta, jonka maailma romahtaa eräänä päivänä, kun hänelle ilmotetaan hänen vaimon ja lapsen kuolleen. Gabe ei kuitenkaan luovu toivosta, sillä hän uskoo nähneensä tyttärensä kotimatkallaan. Kukaan ei kuitenkaan tunnu uskovan Gabea, varsinkaan kun hänen talosta löytynyt kuollut tyttö todistetaan Gaben tyttäreksi.
     Kirja lähti heti liikkeelle tapahtumien keskeltä, mikä oli hyvä asia. Sen jälkeen asiat alkoivat sekavoitua ja lankojen yhdistäminen tuntui vähän haastavalta. Kysymyksiä putkahteli mieleen kirjan puoleen väliin mennessä useampia ja harvaan niistä tuli vastaus. Onneksi kuitenkin loppupuoliskolla kysymykset alkoivat saamaan myös niitä kaivattuja vastauksia, vaikka jotkut asiat jäivät edelleen hieman hämärän peittoon.
     Kirjaan oli liitetty pieni maagisen realismin elementti, minkä merkitys hieman jäi itselle epäselväksi. Omaan makuun sen olisi voinut jättää kokonaan pois, sillä sitä ei juurikaan avattu ja sen merkitys tuntui epämääräiseltä lisältä. Siitä huolimatta tykkäsin kirjasta todella paljon, mutta ymmärrän myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole tästä kirjasta innostuneet.

Genre: jännitys, trilleri, kauhu, mysteeri
Kustantaja: Ballantine Books
Julkaisuvuosi: 2020
Arvosana: ****
Goodreads: 3,86
4. Kuvauksessa monta ihmistä
42. Kirjassa isovanhempia
49. Julkaistu 2020

20. syyskuuta 2020

Laini Taylor: Strange the dreamer

The dream chooses the dreamer, not the other way around
- and Lazlo Strange, war orphan and junior librarian, has always feared that his dream chose poorly. Since he was five years old he's been obsessed with the mythic lost city of Weep, but it would take someone bolder than he to cross half the world in search of it. Then a stunning opportunity presents itself, in the person of a hero called the Godslayer and a band of legendary warriors, and he has to seize his chance or lose his dream forever.
What happened in Weep two hundred years ago to cut it off from the rest of the world? What exactly did the Godslayer slay that went by the name of god? And what is the mysterious problem he now seeks help in solving?
The answers await in Weep, but so do more mysteries - including the blue-skinned goddess who appears in Lazlo's dreams. How did he dream her before he knew she existed? And if all the gods are dead, why does she seem so real?

     Laini Taylor on tullut aikaisemmin tutuksi varmasti monelle Karou, savun tytär-kirjasta. Hänen uusinta sarjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu, mutta halusin silti päästä lukemaan teoksen. Strange the dreamer on kaksiosaisen sarjan avaus. Toinen osa, Muse of nightmares, on myös jo ilmestynyt ja siihen olisi itsekin tarkoitus tarttua vielä lähitulevaisuudessa.
     Strange the dreamer kertoo siis Lazlo Strangesta ja hänen matkastaan kohti Weep-nimistä kaupunkia. Lazlon ollessa pieni, hän kuulee useamman tarinan kyseisesta kaupungista, mutta eräänä päivänä paikan nimi katoaa kaikkien muistista. Tästä alkaa Lazlon matka ja jännittäviä tilanteita sattuu eteen kerran jos toisenkin.
     Kirja edustaa sitä melko normaalia YA-fantasiaa. Juoni tempaa mukaansa, maailma on hyvin rakennettu ja totta kai välissä on myös pieniä romantiikan hippuja. Taylorin kirjoitustyyli luo omanlaisen, maagisen tunnelman. Tykkäsin kirjasta alusta loppuun asti ja toivoisin todella, että kirja saisi jossain vaiheessa suomennoksenkin. Ja tosiaan, jatko-osa olisi tarkoitus jossain vaiheessa päästä lukemaan.

Genre: fantasia, romantiikka, nuoret
Sarja: Strange the dreamer #1
Kustantaja: Little, Brown books
Julkaisuvuosi: 2017
Arvosana: ****
Goodreads: 4,30


18. syyskuuta 2020

Katharine McGee: Amerikan kuninkaalliset

Velvollisuus.
Juonittelu.
Kruunu.

Prinsessa Beatricesta on tulossa Amerikan ensimmäinen kuningatar. Kruununperijänä hän on aina tiennyt, mitä häneltä odotetaan. Mutta kun vanhemmat patistavat häntä löytämään itselleen sopivan puolison, velvollisuus tuntuu äkkiä kuristavalta.
Täydellisen sisarensa varjossa prinsessa Samantha saa tehdä melkein mitä haluaa. Bileprinsessaa ei tunnu kiinnostavan juuri mikään... paitsi se ainoa poika, jota hän ei voi saada.
Samanthan kaksoveli, huoleton huliviliprinssi Jefferson, on koko Amerikan unelmävävy - ja autuaan tietämätön kamppailusta, jota kaksi hyvin erilaista nuorta naista käy hänen sydämestään.

     Vaihtoehtohistorialliset kirjat harvoin päätyvät omaan lukemistooni, mutta nyt päätin tarttua sellaiseen. Ketäpä ei kiinnostaisi tietää maailmasta, jossa Amerikassa olisikin kuninkaallisia presidentin sijaan. 

     "Olet kuullut tarinna niin monta kertaa, että pystyt kertomaan sen itsekin: Yorktownin taistelun jälkeen eversti Lewis Nicola pudottautui polvilleen kenraali George Washingtonin eteen ja pyysi koko kansakunnan puolesta, että hän ryhtyisi Amerikan ensimmäiseksi kuninkaaksi."

     Katharine McGee on kirjoittanut aikaisemminkin trilogian, jota en itse ole lukenut. Nyt kuitenkin päätin tarttua hänen uuden trilogian ensimmäiseen osaan ja en tiedä mitä sanoisin tästä kokemuksesta. Olin todella innoissani kirjan ideasta ja odotin jotain maailmaa mullistavaa. Petyin kuitenkin suuresti, sillä omaan makuuni kirjan toteutus hieman ontui. Amerikka oli edelleen maailman napa ja koko muu maailma tuntui vain sivujuonteelta. Lisäksi juonellisesti koko kirja oli vain yhdestä ihmissuhdedraamasta toiseen hyppimistä.
     Yhdestä asiasta kuitenkin tykkäsin. Henkilöhahmoista. He tuntuivat kokonaisilta, kiinnostavilta ja olivat ainakin hieman erilaisia toisiinsa nähden. Kirjan monista ongelmista ainakin osa olisi saatu selvitettyä jo heti alkuunsa puhumalla asioista ääneen, mutta tässäkin tapahtui kehitystä kirjan edetessä. Sitten saapuivat kirjan viimeiset sivut, joilla tämä kaikki kehitys tunnuttiin heittävän viemäristä alas. 
     Amerikan kuninkaalliset oli viihdyttävä kirja, joka ei kuitenkaan jäänyt mitenkään erityisesti mieleen. Lukeminen oli nopeaa, mutta en ole vielä päättänyt, tulenko tarttumaan jatko-osaan (ilmestynyt englanniksi syyskuussa 2020).

American royals
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: nuoret, romantiikka, realistinen fiktio, vaihtoehtohistoriallinen
Sarja: Amerikan kuninkaalliset #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020
Arvosana: **½
Goodreads: 3,86
4. Kannessa ja kuvauksessa monta ihmistä
11. Vaihtoehtohistoria
49. Julkaistu 2020

16. syyskuuta 2020

Beth O'Leary: Kimppakämppä


Kustannustoimittaja Tiffy on vailla asuntoa sikamaisen kalliissa Lontoossa. Yöhoitaja Leonilla on yhden makuuhuoneen asunto ja kova tarve rahalle. He päätyvät loistavaan ratkaisuun, jota heidän ystävänsä pitävät hulluna: Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät, eikä heidän tarvitse edes tavata toisiaan.
Mutta kun yhteiseloon sotkeutuu romanttisia tunteita, menneisyyden traumoja ja vankilassa väärin perustein istuvia veljiä, kämppikset kohtaavat hankalampia haasteita kuin toisen pesemättömät tiskit keittiön altaassa.

     Kimppakämppä oli pitkään kirjalistalla, jonka kirjoihin en ajatellut koskaan koskevani. Jostain syystä kuitenkin päätin pistää kirjan varaukseen ja kun se saapui kirjastoon haettavaksi, olin edelleen kahden vaiheilla. Jokin tässä kirjassa vain ei saanut minua innostumaan. Kun sitten aloin vihdoin lukemaan kirjaa, se nappasi minut niin nopeasti mukaansa, että en pystynyt lopettamaan ennen viimeistä sivua.

     "Totta kai olen utelias ja googlaan hänet. Leon Twomey ei ole kovin tavallinen nimi, joten löydän hänet Facebookista ilman, että minun täytyy turvautua niihin epämiellyttäviin stalkkeritekniikoihin, joita tarvitsen kalastellessani Butterfingersille uusia kirjailijoita muilta kustantajilta."

     Kimppakämppä on rento ja viihdyttävä kirja, jossa on kuitenkin myös niitä synkkiä sävyjä pinnan alla. Tiffyn ja Leon elämässä on asioita, jotka vaikuttavat heidän nykyiseen elämään, eikä aina niin positiivisesti. Aiheita käsitellään huumorin kautta, mutta silti vakavasti. Ja kuten yleensä, kirja on melko ennalta-arvattava, mutta itseäni se ei tässä häirinnyt. Kirja vain tempaisi niin hyvin mukaansa, että pienet ongelmat eivät häirinneet.

The Flatshare
Suomentanut: Taina Wallin
Genre: romantiikka, chick lit, realistinen fiktio
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,12
4. Kuvauksessa monta ihmistä
30. Kirjassa pelastetaan ihminen
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
41. Kirjassa laitetaan ruokaa/leivotaan
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
49. Julkaistu 2020

9. syyskuuta 2020

Hallie Rubenhold: Viisi - Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit

Polly, Annie, Elizabeth, Catherine ja Mary Jane eivät koskaan tavanneet, mutta he ovat kuuluisia samasta syystä: heidät murhattiin Lontoon Whitechapelissa vuonna 1888. Murhaaja muistetaan kautta maailman, mutta naiset leimattiin "vain prostituoiduiksi".

     Viisi on Hallie Rubenholdin kokoama teos Viiltäjä-Jackin viidestä naisuhrista. Kirja avaa jokaisen naisen tarinaa yksitellen syntymästä kuolemaa, joidenkin kohdalla on käsitelty myös uhrien vanhempien historiaa pidemällä aikavälillä. Jokaisen naisen tarina on tarkkaan kuvattu, lopun hetkiä lukuunottamatta.
     Viiltäjä-Jackin teot eivät ole itselleni ennestään tuttuja. En ole lukenut aiheesta, eikä se ole tullut muutenkaan esille aikaisemmin (tai ainakaan en muista tällaista tapahtuneen). Tartuin siis suurella mielenkiinnolla kirjaan ja sen sisältöön.
     Viisi oli alusta loppuun mielenkiintoinen ja hyvin koottu kirja. Omaan makuun kirjassa mentiin joissain kohdissa hieman liian yksityiskohtaisesti läpi naisten tarinoita. Ensimmäiseen tarinaan oli lisäksi liitetty paljon tapahtumahetken lainsäädäntöjä, mitkä eivät itseäni niin paljoa kiinnostaneet. Kirjassa myös tuotiin hyvin esille niitä naisten vaiheita, joista ei ollut varmaa tietoa saatavilla. Teos tuo myös hyvin selvästi ja vahvasti esiin päätarkoitustaan, uhreista vain yksi toimi prostituoituna, vaikka heidät kaikki leimattiin alan harjoittajiksi.

The five. Untold lives of the women killed by Jack the Ripper
Suomentanut: Mari Janatuinen
Genre: non-fiktio, rikos, historiallinen
Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020
Arvosana: ****
Goodreads: 4,20
4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa
49. Julkaistu 2020

7. syyskuuta 2020

Maiju Markkanen & Tero Tiittanen: Miten täältä pääsee pois?

Hauskimmat ja hirveimmät treffikokemukset. Äidiltä saatu kortsupussi ja muita kaameita kertomuksia ensitreffeiltä.
Maiju Markkasen ja Tero Tiittasen hilpeä kokoomateos Miten täältä pääsee pois? viihdyttävät sekä sinkkuja että entisiä sinkkuja. 

     Miten täältä pääsee pois? on kirja, jonka kuvaus sai minut innostumaan. Odotin oikeasti hauskoja ja hirveitä kokemuksia. Halusin päästä nauramaan ja kauhistelemaan. Ja osittain sainkin näitä toivomiani asioita. Sen lisäksi sain myös tarinoita siltä väliltä, ehkä enemmän kuin kaipasin.
     Luin kirjan melkein kuukausi sitten. Muistikuvani ovat hyvin hatarat, sillä kirja ei ollut mitenkään mieleenpainuvin kokemus. Tämä oli yksi novellikokoelma muiden melko tylsien kirjojen seassa. Se oli nopealukuinen ja omalla tavallaan viihdyttävä, mutta se myös ärsytti. Jotkut treffikokemukset nostivat karvat pystyyn, sillä vaikka kirjan ei takakannen mukaan ole tarkoitus "lynkata tai haukkua treffien toista osapuolta", jotkut kertomuksista tuntuivat juuri siltä.
     Markkanen ja Tiittanen ovat koonneet yhteen ihmisten lähettämiä kokemuksia. Vaikka kirjan kannen mukaan kirja sisältää sekä hauskoja että hirveitä kokemuksia, hauskoja ei ollut kuin nimeksi mukana. Muutamassa kohtaa muistan hymyilleeni, en tainnut naurahtaa kertaakaan. Sen sijaan hirveitä kokemuksia oli paljon ja valitettavasti niiden joukossa oli tarinoita, jotka olisi voinut jättää välistä tai muokata hieman. Maailmaan mahtuu paljon erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen, eikä kaikki aiheet ole sellaisia, joille mielestäni voi nauraa ja väittää epänormaaleiksi.

Genre: nonfiktio, huumori, novellikokoelma
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2020
Arvosana: **½
Goodreads: 2,45
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
49. Julkaistu 2020

4. syyskuuta 2020

Alix E. Harrow: The Ten Thousand Doors of January

Every door opens a door...
In a sprawling mansion filled with peculiar treasures, January Scaller is a curiosity herself. As the ward of wealthy Mr Locke, she feels little different from the artifacts that decorate the halls: carefully maintained, largely ignored and utterly out of place.
But her quiet existence is shattered when she stumbles across a strange book. A book that carries the scent of other worlds and tells a tale of secret doors, of love, adventure and danger. Each page reveals more impossible truths about the world, and January discovers a story increasingly entwined with her own.

     The ten thousand doors of January alkaa siitä, kun January on vain seitsemän vuotias ja hän löytää ensimmäistä kertaa salaisen oven. Tällöin Mr Locke, mies jonka huomaan hänen isänsä on hänet laskenut, kieltää Januarya uskomasta moisia mielikuvituksen tuotteita. Ja näin January päättää tehdä, kunnes vanhemapana hänen on aika alkaa epäillä Mr Locken sanoja.
     Alix E. Harrow on niittänyt kirjallaan mainetta muualla maailmassa ja minun on ollut tarkoitus tarttua tähän teokseen jo useammankin kerran. Kirjaa ei olla vielä suomennettu, mutta ehkä senkin aika vielä joskus koittaa. Tällöin voi olla, että tartun tähän vielä uudelleen.
     The ten thousand doors of January oli koskettava ja mukaansatempaava teos, ei siinä mitään. Januaryn ja hänen isänsä suhde on omalla tavallaan hyvin paljon kirjan keskiössä ja itse ehkä jäin kaipaamaan vielä vähän lisää kerrontaa tästä aiheesta. Kirja on kerrottu Januaryn näkökulmasta ja näiden kertomusten välissä on pätkiä kirjasta, jonka January löytää. Kirja paljastaa todellisuutta pala palalta ja lopulta se on avainasemassa Januaryn kohtalon kannalta.
     En tiedä tökkikö omalla kohdalla englanniksi lukeminen niin paljon, että tämä kirja ei kokonaisuutena tuntunut niin uskomattomalta, vai mikä asiaan oli syynä. Kirjan juoni eteni ihan jouhevasti ja se antoi riittävästi lukijalle tietoa, mutta silti lukeminen hieman takkusi ja laskin kirjan useaan otteeseen käsistäni. Lisäksi muutaman juonenkäänteet olivat niin selvästi tulossa, että ne eivät itseäni ainakaan yllättäneet. Jollain tavalla tämä oli kuitenkin hyvä kirja ja tosiaan, jos tämä joskus suomennetaan, niin saatan tarttua tähän uudelleen.

Genre: fantasia, nuoret, historiallinen, seikkailu
Kustantaja: Orbit
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: ***½
Goodreads: 4,11
16. Kirjalla kirjassa tärkeä rooli
45. Esikoiskirja

2. syyskuuta 2020

Erin Hunter: Hajonnut lauma

Leijona, jonka lauma on hylännyt.
Norsu, joka osaa lukea totuuden vainajien luista.
Paviaani, joka kapinoi kohtaloaan vastaan.

Sukupolvesta toiseen Afrikan tasankojen eläimet ovat noudattaneet ankaraa lakia: tapa vain elääksesi. Mutta nyt petojen ja saaliin välinen hauras tasapaino on vaakalaudalla, ja lain tulevaisuus riippuu näistä kolmesta epätodennäköisestä sankarista.

     Hajonnut lauma on Erin Hunterin Uljasmaa-sarjan avausosa. Kirja on alunperin julkaistu 2017 ja nyt se pääsi suomennettavaksi. Erin Hunterin nimimerkin alla kirjasarjan kirjoittamisesta on vastannut Gillian Philip.
     Olen lukenut Erin Hunterilta aikaisemmin vain yhden kirjan, ensimmäisen osan Soturikissoista (kirjoittanut Kate Cary). Ennen tuon sarjan jatkamista päätin tarttua tähän tänä vuonna suomennettuun kirjaan, uuden sarjan aloitukseen. Hajonnut lauma kertoo nuorista eläimistä ja pääosassa on leijona, norsu ja paviaani. Heidän kohtalot sitoutuvat yhteen yllättävillä tavoilla tarinan edetessä.
     Heti alusta alkaen Hajonnut lauma oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä lukukokemus. Juoni eteni hyvällä tahdilla ja tapahtumia oli riittävästi. Suuria ja ihmeellisiä juonenkäänteitä ei päästy näkemään, mutta se ei itseäni haitannut. Tarina piti riittävän hyvin muutenkin otteessaan.
     Kuuntelin osan kirjasta äänikirjana, lukijana toimi Panu Kangas (kesto 10h 40min). Kuuntelukokemus oli muuten ihan hyvä, mutta valitettavasti tähän kirjaan olisi sopinut paremmin useampi lukija. Nyt Kangas joutui muuntelemaan ääntään usean hahmon kohdalla ja itseäni tämä häiritsi melko paljon. Varsinkin silloin, kun oletetut naispuoliset hahmot kuulostivat hyvinkin möreiltä. Tämä on kuitenkin pieni tekijä, jonka en antanut häiritä liikaa.
     Hajonnut lauma oli mielenkiintoinen sarjan avaus ja se jätti kyllä kiinnostuksen jatko-osia kohtaan. Odotankin innolla seuraavan osan Savannin laki julkaisemista lokakuussa.

Broken pride
Suomentanut: Ulla Selkälä
Genre: fantasia, lapset
Äänikirjan lukija: Panu Kangas
Sarja: Uljasmaa #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2017, suom. 2020
Kirjailijan muut teokset: Villiin luontoon
Arvosana: ****
Goodreads: 4,28
Muissa blogeissa: Kirjataivas
Helmet2020:
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa
49. Julkaistu 2020

31. elokuuta 2020

Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Xiomara Batista on aina pitänyt sanansa sisällään. Hänellä on kuitenkin paljon sanottavaa, ja hän vuodattaa turhautumisensa ja intohimonsa muistikirjansa sivuille. Kun Xiomara saa kutsun koulun lavarunouskerhoon, hänellä on vihdoin tilaisuus tulla kuulluksi. Mutta kykeneekö hän lausumaan ajatuksensa ääneen?

     Säeromaanit ovat lisääntyneet omassa lukemistossani tänä vuonna ja nyt tartuin Elizabeth Acevedon tunnettuun kirjaan. Runoilija X on paljon puhuttu kirja ja odotin innolla hetkeä, kun pääsin sen lukemaan.
     Runoilija X kertoo Xiomarasta ja hänen arjestaan ja tunteista. Kirja imaisi minut heti mukaansa ja innostus vain kasvoi kirjan edetessä. Xiomaran vaiheet kuvataan selkeästi ja säeromaani soljui hyvin eteenpäin. Kirjan luettuani jäin kaipaamaan lisää, mutta niinhän sen kuuluukin olla. Tämä vain oli koskettava ja upea tarina nuoren elämästä. Ja voin suositella todellakin tämän lukemista muille ja koska kyseessä on nopealukuinen säeromaani, sopii se hieman tiukempaankin aikatauluun. 
     Yksi pieni miinus omalla kohdallani oli muutamat vuoropuhelut, joita ei oltu käännetty suomeksi. Joitakin näistä oli myöhemmin käännetty, mutta ei kaikkia. Tämä on kuitenkin vain omasta kielitaidottomuudestani johtuva pieni juttu ;)

Poet X
Suomentanut: Leena Ojalatva
Genre: runous, nuoret, realistinen fiktio
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019
Kirjailijan muut teokset: Clap when you land
Arvosana: *****
Goodreads: 4,43
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä
27. Säeromaani

28. elokuuta 2020

Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä

Maailmanloppu tulee lauantaina. Ensi lauantaina. Juuri ennen päivällisaikaa, kirjoittaa noita Agnes Nutter tarkoissa ennustuksissaan.
Tämä harmittaa demoni Crowleyta ja hänen "vihamiestään" enkeli Aziraphalea, jotka ovat vuosituhansien aikana tavallaan tykäisyneet maailman menoon. Mutta miten estää maailmanloppu?
No, siten että pysäyttää Ilmestyskirjan ratsastajat, värvää noidanmetsästäjien armeijan ja nitistää itse Antikristuksen. Joka on mitä miellyttävin yksitoistavuotias nuorimies. Ja joka on vahingossa päässyt katoamaan.

     Pratchettin ja Gaimanin kulttiklassikko sai uuden suomennoksen tänä vuonna ja päätin tarttua siihen heti. En ole aikaisempaan suomennokseen tutustunut, joten en osaa sanoa, kuinka paljon tämä erosi edeltäjästä. Kirjan aloitettuani sain kuitenkin nopeasti todeta, että kirjasta tulisi ihan viihdyttävä lukukokemus (tai oikeastaan kuuntelukokemus). 
     Hyviä enteitä seuraa siis enkeliä ja demonia, Aziraphale ja Crowley, sekä maailmanlopun aiheuttajaa, Adam. Kirjan alussa kerrotaan Adamin lapsuudesta ja tämän vaiheen koin hieman pitkästyttävänä. Kun noita Agnesin ennustukset maailmanlopusta tulee julki, toiminta alkaa.
     Odotukseni olivat korkealla, sillä kirja on kuitenkin suosittu ja luettu. Olin innoissani kun sain kirjan käsiini. Valitettavasti kirja ei kuitenkaan lunastanut aivan kaikkia odotuksiani, varsinkin kirjan huumoriosuus ei omalla kohdallani toiminut kovin hyvin. Odotin joitain hauskempaa, suurempaa ja vielä vähän viihdyttävämpää. Ei tämä kuitenkaan aivan huono kokemus ollut, mutta ei myöskään niin hyvä, että haluaisin tarttua kirjaan uudelleen.

Good omens: The nice and accurate prophecies of Agnes Nutter, witch
Suomentanut: Mika Kivimäki
Genre: fantasia, klassikko, huumori
Äänikirjan lukija: Aku Laitinen
Kustantaja: Jalava
Julkaisuvuosi: 1990, suom. 2020 (ensimmäinen suomennos 1992)
Arvosana: ***½
Goodreads: 4,25
Helmet2020:
1. Kirja vanhempi kuin sinä
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa monta ihmistä
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja (Pratchett 2015)
49. Julkaistu 2020

26. elokuuta 2020

Katja Törmänen: Maan tytär

Kohtalo ja muinaiset perinteet ovat heittäneet siskokset Aslaugin ja Freydisin erilleen toisistaan. Kumpikin on jättänyt vanhan kotikylänsä taakseen ja joutuu hakemaan paikkaansa uudessa yhteisössä. Jumalten oikut punovat sisarusten kohtalot jälleen yhteen, mutta riittävätkö heidän näkijänlahjansa pelastamaan sotaa käyvät kylät, kun niitä uhkaavat ikiaikainen kirous ja miehinen vallanhimo?

     Luin Katja Törmäsen Karhun morsian-kirjan aikaisemmin kesällä ja nyt pääsin tarttumaan tämän vuoden uutuuteen. Selvittelyistäni huolimatta missään ei lukenut, että Maan tytär olisi jatko-osa aiemmin ilmestyneelle kirjalle, mutta koska hahmot ovat samat ja ajanjakso sijoituu Karhun morsiamen jälkeiseen aikaan, pidän tätä teosta jatko-osana. Toisaalta, Maan tytär oli kirjoitettu niin, että se toimii myös itsenäisenä teoksena.
     Maan tytär jatkaa samalla upealla linjalla, jonka Karhun morsian aloitti. Historiallinen ote, mytologia, viikinkitunnelma.. kaikki ovat sellaisia asioita, joista itse tykkään. Yksinkertaisesti tämä kirja piti otteessaan yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin osa ja jäin kaipaamaan lisää. Kirjan tunnelma on tiivis ja vaikka juoni ei ole kovin nopeatempoinen, kaikki muu kerronta juonen ympärillä pitää lukijan otteessaan.
     En tiedä mitä muuta voisin tästä sanoa. Tykkäsin tästä todella paljon ja toivon, että kirja(sarjan) löytää vielä moni muukin.

Genre: fantasia, historiallinen
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2020
Kirjailijan muut teokset: Karhun morsian
Arvosana: ****½
Goodreads: 3,74
4. Kuvauksessa monta ihmistä
38. Kannessa puu
49. Julkaistu 2020

25. elokuuta 2020

Christopher Paolini: Kulkuri, noita ja lohikäärme

On kulunut vuosi siitä, kun Eragon etsi lohikäärmeratsastajille uuden kotiseudun, Valkeat vuoret. Eragonin kaikki aika menee velvollisuuksien ja työn parissa, neuvotteluissa kääpiöiden, haltioiden ja urgalien kanssa, lohikäärmeen munien vartioinnissa, ratsastajien koulutuksessa. Saphira huomaa Eragonin uupumuksen ja neuvoo häntä lähtemään etsimään uusia seikkailuja: "Mene. Äläkä tule takaisin ennen kuin olet paremmalla tuulella."
Kuka on majataloon saapuva salaperäinen kulkuri, joka pystyy taikomaan ilman sanoja? Miten käy lohikäärmeen kirouksesta kärsivän Elva-tytön? Päihittääkö Ilgra Kulkaros-vuoren jättimäisen lohikäärmeen?

     Christopher Paolini on tullut tunnetuksi Perillinen-sarjastaan ja nyt häneltä on julkaistu samaan maailmaan sijoittuva kolmen tarinan kokoelma. Itse en ole vielä ehtinyt lukemaan koko sarjaa, mutta päätin silti tarttua tähän teokseen. Muutama juonipaljastus tätä lukiessa tuli, mutta itseäni se ei häirinnyt.
     Kulkuri, noita ja lohikäärme on kirja, joka aiheutti hieman ristiriitaisia tunteita. Ennen kirjan lukemista ajattelin, että tykkäisin tästä ja antaisin helposti neljä tai viisi tähteä. Kirjan aloitettuani ymmärsin nopeasti, että tästä kirjasta ei olisi siihen. Kolme tarinaa olivat ihan mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, mutta ne eivät napanneet niin tiukasti otteeseensa, kuin odotin. 
     Ensimmäinen tarina kertoo kulkurista, joka on kirjasarjan lukijoille ennestään tuttu. Tarinalla on opetus ja itse tykkäsin tästä tarinasta ehkä eniten. Toinen tarina keskittyy sarjasta tuttuun Elvaan ja Angelaan ja heidän matkaansa. Sekin oli mielenkiintoinen, mutta jokin siinä tökki ja jäin kaipaamaan lisää. Kolmas tarina kertoo lohikäärmeestä, joka majoittuu pienen kylän viereiselle kalliolle. Tämä tarina ei jostain syystä kiinnostanut itseäni juuri yhtään. Tämän lisäksi tarina oli puolet kirjan pituudesta ja sitä olisi ehkä voinut hieman lyhentää.
     Kokonaisuutena tämä oli ihan luettava kirja. Paolini osaa kirjoittaa ihan kiinnostavasti, mutta novellien kohdalla itse jään usein kaipaamaan lisää, ja niin myös tämän kirjan kohdalla. Ehkä kun olen saanut sarjan kaikki osat luettua, tartun tähän vielä uudelleen. 

The Fork, the Witch and the Worm
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, lapset, nuoret, seikkailu
Sarja: Perillinen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018
Kirjailijan muut teoksetEragon, Esikoinen
Arvosana: ***
Goodreads: 3,82

24. elokuuta 2020

Salla Simukka: Lukitut

Te olette nyt vankilassa. Teidät on vangittu, koska on olemassa vahvat perusteet olettaa, että jokainen teistä tekee jossain vaiheessa rikoksen, josta teitä kuuluu rangaista. Ette ole tehneet noita rikoksia vielä, mutta todennäköisyyslaskelmat osoittavat, että teette ne. Olette täällä siksi, että nyt on viimeinen hetki tehdä parannus. Elämänne suunta voi vielä kääntyä. Jos pystytte ennen kahdeksantoistavuotissyntymäpäiväänne tunnustamaan tulevan rikoksenne ja osoittamaan katumusta, pääsette vankilasta. Mikäli ette, jäätte kärsimään rangaistustanne. 

     Lukitut on kirja, jonka takakannen teksti sai minut innostumaan. Odotukseni olivat korkealla, sillä Simukan kirjat ovat ennenkin olleet hyviä. Saatuani kirjan käteeni, en voinut laskea sitä ennen viimeisen sivun lukemista.
     Kirjan idea tuntui houkuttelevalta ja mielenkiintoiselta, mutta toteutus ei ollut niin kiinnostava, kuin olin odottanut. Lukitut piti otteessaan alusta loppuun, mutta jokin siitä kuitenkin uupui. Kirjan loppu oli omalla tavallaan pieni pettymys, mutta samalla se oli ihan odotettavissa.
     Kirjaa lukiessa jännitys oli käsin kosketeltavissa ja kääntelin sivuja innostuneena. Jännityksen rinnalle olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän tietoa hahmoista ja heidän ajatuksistaan. Lukitut seurasi tarinaa viiden päähenkilön näkökulmasta, minkä takia tarina tuntui hieman levällään olevalta palapeliltä. Alle kolmesataa sivuinen kirja suurella fontilla ei valitettavasti nyt sisältänyt niin paljoa tietoa, mitä itse olisin halunnut tietää. Tämä oli kuitenkin hyvin nopealukuinen teos ja voin kyllä suositella lukemista.

Genre: jännitys, nuoret
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2020
Kirjailijan muut teoksetKun enkelit katsovat muualleMinuuttivalssiToisaallaPunainen kuin veri, Sammuta valot! Sytytä valot!
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,09
49. Julkaistu 2020

20. elokuuta 2020

Grady Hendrix: Horrorstör

Jotain outoa on meneillään Orskin huonekalumyymälässä Ohion Clevelandissä. Valvontakameroissa ei näy mitään epätavallista, mutta joka aamu tavaratalosta löytyy rikottuja Kjërring-kirjahyllyjä, hajonneita Glans-juomalaseja ja tuhottuja Liripip-vaatekaappeja. Kauppa ei käy, ja tavaratalonjohtajat ovat epätoivoisia.
Ratkaistakseen arvoituksen kolme työntekijää ilmoittautuu vapaaehtoisiksi tekemään 9-tuntisen yövuoron. Aamun pikkutunneilla he partioivat tavaratalossa, tutkivat outoja sattumuksia ja kokevat lopulta karmaisevia yllätyksiä.

     Horrorstör on kirja, joka kiehtoi minua ennen kuin tartuin siihen. En ole kovin ihmeellinen kauhukirjallisuuden kuluttaja, joten halusin tarttua tähän klassiseen kummitustarinaan. Pieni huumorin ripaus ei ollut huono asia, sillä ajattelin sen hieman pehmentävän kirjan kauhuja.
     Horrorstör oli mielenkiintoinen lukukokemus. Alku oli melko hidas, hahmot olivat hieman valjut, huumoria en itse löytänyt eikä kauhun kokemuksiakaan juuri ollut. Silti, omalla tavallaan, tämä oli ihan miellyttävä kirja lukea, vaikka se ei ollutkaan kovin ihmeellinen. Kommentteja lukiessani huomasin muutaman maininneen kirjan lopetuksen. Omalla kohdallani tuo ei ollut ongelma, vaikka kirjalle ei olekaan tulossa jatkoa. 

Suomentanut: Anna Kalpio
Genre: kauhu, huumori, mysteeri
Kustantaja: Lector Kustannus
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2015
Arvosana: ***
Goodreads: 3,64
4. Kuvauksessa monta ihmistä
13. Kirjassa eksytään
30. Kirjassa pelastetaan ihminen

18. elokuuta 2020

Camilla Läckberg: Hopeasiivet

Juuri kun Faye luuli, että kaikki on hyvin, hänen elämänsä järkkyy taas. Hän on rakentanut uuden elämän ulkomailla, ex-puoliso Jack on vankilassa, ja Revenge-yritys menestyy. Mutta kun yritys aiotaan lanseerata Yhdysvaltoihin, uhkaa bisnestä yllättävä vaara, ja hänen on pakko palata Tukholmaan.
Faye on menettämässä kaiken, minkä eteen hän on uurastanut. Mutta onnistuuko hän nousemaan tuhkasta ja ottamaan vallan takaisin? Luottonaisensa avulla Faye aikoo kamppailla sen puolesta mikä on hänen - hän aikoo pelastaa itsensä ja ne, joita rakastaa.

     Hopeasiivet ovat jatkoa Kultahäkille, joka ainakin omalla kohdallani oli tavallaan pieni pettymys. Kultahäkki toi ristiriitaiset fiilikset ja mietin pitkään, haluanko oikeasti jatkaa sarjan parissa. Päätin kuitenkin antaa Hopeasiiville mahdollisuuden, enkä ole varma, oliko se oikea päätös. 
     Hopeasiivet jatkavat Fayen tarinaa pari vuotta Kultahäkin tapahtumien jälkeen. Kirja jatkaa samalla polulla kuin ensimmäinen osa, kalliita tuotemerkkejä vilahtelee tekstissä enemmän kuin tarpeeksi, muutama seksikohtaus on saatu ujutettua tarinaan ilman sen suurempaa syytä, jännitystä ei ole juuri yhtään. Kuuntelin kirjasta suurimman osan, enkä tiedä olisinko kyennyt lukemaan fyysistä kirjaa loppuun. Tämä versio Läckbergistä ei vain nappaa omalla kohdallani, vaikka hyviäkin piirteitä kirjoista löytyy. En usko, että tulen tarttumaan kolmanteen osaan ainakaan heti sen ilmestyttyä.

Vingar av silver
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Genre: jännitys, mysteeri, trilleri
Sarja: Faye #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Kirjailijan muut teoksetJääprinsessaSaarnaaja, NoitaKultahäkki
Arvosana: **½
Goodreads: 3,17
3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti
7. Rikotaan lakia
49. Julkaistu 2020

14. elokuuta 2020

John Gwynne: Malice

A black sun is rising...
Young Corban watches enviously as boys become warriors under King Brenin's rule, learning the art of war. He yearns to wield his sword and spear to protect his king's realm. But that day will come all too soon. Only when he loses those he loves will he learn the true price of courage.
The Banished Lands has a violent past where armies of men and giants clashed shields in battle, the earth running dark with their heartsblood. Although the giant-clans were broken in ages past, their ruined fortresses still scar the land. But now giants stir anew, the very stones weep blood and there are sightings of giant wyrms. Those who can still read the signs see a threat far greater than the ancient wars. Sorrow will darken the world, as angels and demons make it their battlefield. Then there will be a war to end all wars.

     John Gwynne on kerännyt jonkin verran mainetta fantasiasarjoillaan ja päätin nyt tarttua hänen esikoisteokseensa. Malice aloittaa neliosaisen fantasiasarjan ja valitettavasti sitä ei ole ainakaan vielä suomennettu. 
     Malice kertoo tarinaa useamman henkilöhahmon näkökulmasta ja täytyy myöntään, että itse menin niissä välillä hieman sekaisin. Kaupunkeja ja kyliä vilisi, eikä hahmoista meinannut tulla loppua. Kirjan edetessä päähenkilöt kuitenkin alkoivat hahmottua ja lopussa pysyi todella hyvin jo perillä siitä, kuka on kukakin ja mitä heille on tapahtunut.
     Kirja kertoo ajasta, jolloin sota on alkamaisillaan. Kuninkaat alkavat kerätä joukkoja ja liittolaisia, toisiin luottaminen on vaikeaa. Tärkeimpinä päähenkilöinä nousivat esiin nuori Corban sekä prinssi Nathair. Heidän matkaansa oli mielenkiintoista lukea ja odotan suurella jännityksellä, miten näiden kahden käy.
     Juonellisesti Malice eteni verkkaisesti ja loppuun oli kasattu suurimmat toimintakohtaukset. Itseäni tämä verkkaisuus ei kuitenkaan haitannut, sillä sen aikana saatiin hyvin luotua laajaa kuvaa maailmasta. Hahmoista taas olisin kaivannut lisää ulkoisen olemuksen kerrontaa. Nyt se puoli jäi hieman vaisuksi ja samalla hahmojen tekemisten miettiminen vaikeutui. Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin sen verran hyvä ja mielenkiintoinen, että aion todellakin jatkaa seuraavien osien pariin jossain vaiheessa.

Genre: fantasia
Sarja: The Faithful and the Fallen #1
Kustantaja: Tor
Julkaisuvuosi: 2012
Arvosana: ****
Goodreads: 4,14

12. elokuuta 2020

Henriikka Rönkkönen: Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä

Kun sinkkuaikaa on takana jo vuosikymmen, sormi on Tinderin hakkaamisesta rakoilla ja sauvan paristot väsähtäneet, sitkeä rakkauden etsijä päättää palkita itsensä ihanalla lemmenlomalla. Matkakohde on houkutteleva mutta hieman arvaamaton: nyt lähdetään tutustumaan villiintyneen sinkun sisäiseen aarniometsään.

     Koen, että minulla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde Rönkkösen kirjojen kanssa. Määmatka on hänen kolmas sinkkuelämän vaiheista kertova kirja ja vaikka kaksi aikaisempaa kirjaa eivät ole olleet mielestäni kovinkaan hyviä, päätin tarttua tähän uutuuteen. Ennakkoluulot olivat korkeat ja odotuksia ei juurikaan ollut, mutta ehkä juuri sen takia tämä kirja pääsi yllättämään.
     Määmatka on aikaisempiin kirjoihin verrattuna hieman vakavamielisempi ja parisuhteen etsintä on selkeästi enemmän tarkoituksena. Toki Tinder on tässäkin kirjassa kovassa käytössä ja yöllisiä menoja kuvataan useampaan otteeseen. Bikinirajatapaukseen verrattuna tässä kirjassa oli todella paljon vähemmän pissa-kakka -huumoria, mutta kyllä se anaalikin siellä useamman kerran ehdittiin mainita.
     Vaikka tämä kirja olikin edeltäjäänsä parempi, ei tämä silti ollut mikään mestariteos. Lisäksi kahdessa edellisessä osassa on jo sen verran käsitelty sinkkuelämää, että omalla tavallaan tämä tuntui vähän turhalta toistolta. Kirjan lopussa tuli vähän sellainen olo, että tämä saattaisi olla viimeinen sinkkuuden ihmeistä kertova kirja. Omalla tavallaa pidän sitä hyvänä asiana, mutta samalla jään haikein mielin miettimään näitä kolmea teosta.

Genre: chick lit, aikuiset, huumori
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2020
Kirjailijan muut teokset: Mielikuvituspoikaystävä, Bikinirajatapaus
Arvosana: ***½
Goodreads: 2,82
Muissa blogeissa: Nörttitytöt
Helmet2020:
3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
49. Julkaistu 2020

9. elokuuta 2020

Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Silloin tällöin onnellinen on isän ja pojan kirjeenvaihto, joka ei väistele kummankaan kipupisteitä eikä heikkouksia. Mitään peittelemättömän puheen lomasta välittyy niin väkevä lämpö ja luottamus, ettei vaikeimmistakaan asioista tarvitse enää vaieta.

     Luin Antti Röngän esikoisteoksen Jalat ilmassa viime vuonna ja tykkäsin siitä todella paljon. Nyt päätin tarttua isän ja pojan välisestä kirjeenvaihdosta kertovaan kirjaan ja odotukseni olivat korkeat. Olin kuullut kirjasta paljon hyvää ja nyt pääsin vihdoin itse tarttumaan tähän. 
     Kirjassa käytävä kirjeenvaihto keskittyy lähinnä kirjoittamiseen, pelkoon ja kirjoittamisen pelkoon, kuten kirjan pidempi nimi kertoo. Tämän lisäksi päästään hieman lukemaan paremmin jo Jalat ilmassa kirjassa esiin tulleita tapahtumia, nyt vähän eri näkökulmasta. Kirjeet ovat avoimia ja itselleni muutama niistä sai kyyneleet silmiin. Niitä oli vain ihana lukea, vaikka samalla oli sellainen olo, että nämä ovat liian yksityisiä, eikä toisten silmille tarkoitettuja.
     Silloin tällöin onnellinen ei ole kovin paksu ja se oli muutenkin nopeaa luettavaa. Kirjeissä oli vakavien aiheiden lisäksi myös huumoria, mikä piti kirjan hyvin tasapainossa. Kokonaisuutena tämä oli toimiva ja jotenkin jäin kaipaamaan lisää. 

Genre: non-fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020
Arvosana: ****
Goodreads: 4,23
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
49. Vuonna 2020 julkaistu

7. elokuuta 2020

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Syrjäisen maaseutukartanon tanssiaisiin kutsuttu Aiden Bishop saa kylmäävän tiedon: juhlapäivän iltana klo 23 kartanon tytär Evelyn murhataan.
Evelyn ei kuitenkaan kuole ainoastaan kerran. Kun hänet on murhattu, kartanon vieraat heräävät mystisesti aina uudelleen samaan tanssiaispäivään.
Painajaismaisen kierteen katkaistakseen Aidenin on löydettävä murhaaja, ennen kuin rikosta ehtii edes tapahtua.

     Evelynin seitsemän kuolemaa tuli itselleni tutuksi alunperin englanninkielisestä booktubesta heti kirjan julkaisun aikoihin. Suomennosta odotellessani jännitys ja odotukset kasvoivat melko paljon. Kun sitten viimein sain tämän kirjan käsiini, en pystynyt laskemaan sitä käsistäni ennen loppua.
     Kirja kertoo Aiden Bishopista, joka yrittää selvittää Evelynin murhaa. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, vaan tutkimustapa on erilainen. Aiden herää joka aamu eri henkilönä, jolla on jotain tekemistä Evelynin kuoleman kanssa. Ennen viimeistä päivää Aidenin tulee kertoa, miten ja miksi joku murhaa Evelynin. Samalla hän yrittää pelastaa Annan, naisen, jonka nimeä hän huutaa ensimmäisenä aamunaan ollessaan metsässä.
     Evelynin seitsemän kuolemaa oli tehty mielestäni melko onnistuneesti. Juoni oli mielenkiintoinen ja ainakin minut kirja piti hyvin otteessaan. Pieniä paloja totuudesta julkaistiin hyvällä tahdilla ja jännitys pysyi loppuun asti. Lukijana itse ainakin olin lopusta aivan pihalla ja ehkä se oli tarkoituskin. Ongelmaksi kuitenkin nousi monta näkökulmaa ja se, että näissä eri näkökulmissa pompittiin vähän liiankin usein. Vaikka luin tätä ihan fyysisenä kirjana ja sain välillä vilkuilla kirjan etuosassa olevaa nimilistaa, en aina pysynyt ihan kaikesta selvillä. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos olisin kuunnellut tätä äänikirjana. 

The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Genre: mysteeri, trilleri, fantasia, aikuiset, scifi, historiallinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020
Arvosana: ****
Goodreads: 3,90
7. Kirjassa rikotaan lakia
37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa
45. Esikoiskirja
49. Julkaistu 2020

5. elokuuta 2020

Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika

Aurinkoisena lauantaiaamuna kalifornialaisessa esikaupungissa 11-vuotias Julia saa vanhempiensa kanssa tietää, että maapallon pyöriminen on alkanut hidastua. Television täyttävät uutiset, jotka kertovat vuorokauden pidentyneen melkein tunnin yhden yön aikana. Viikkojen kuluessa päivät ja yöt pitenevät pitenemistään ja maan painovoima alkaa kasvaa. Linnut, vuorovedet ja ihmisten käytös luisuvat sekasortoon.
Maailman täyttyessä vaaroista Julian täytyy kohdata myös muutokset itsessään ja omassa pienessä maailmassaan: hänen vanhempiensa välille kasvava kuilu, ensirakkauden mukanaan tuoma haavoittuvuus, kasvava yksinäisyys ja yllättävä, lannistumaton rakkaus.

     Ihmeiden aika on yhdenlainen maailmanlopun kuvaus, jossa maapallon pyöriminen hidastuu päivä päivältä ja maailman tasapaino alkaa horjua. Kirjan päähenkilönä toimii Julia, joka kertoo omaa tarinaansa hieman vanhempana. En ollut ennen kirjan aloittamista tietoinen tästä kerronnan muodosta, joten useammat tekstin viittaukset tulevaan hieman häiritsivät. 
     Maailmanloppu ei tule usein esiin lukemissani kirjoissa. Tai ei ainakaan samalla tavalla kuin tässä kirjassa, näin lopullisesti. Tässä lopun kuvaus oli aidon oloista ja asiat etenivät hyvällä tahdilla. Muutoksista kerrottiin pikkuhiljaa ja lukijana pysyi hyvin perässä siitä, että missä mennään.
     Pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään, kelloaikalaisiin ja todellista aikaa käyttäviin. Kelloajasta tulee "maailmanaika" ja kaikki pyörii tämän ajan mukaan. Todellista aikaa käyttävät joutuvat siis sopeutumaan kellon määräämän tahdin lisäksi pitenevään vuorokauteen. Ja kuten aina kaikki erilainen saa aikaan reaktion, todellista aikaa käyttävät saavat päällensä vihaa ja epäilyksiä. 
     Ihmeiden aika oli omalla tavallaan hyvin nopeasti luettava ja mielenkiintoinen kirja. Kuitenkaan itse en kokenut tätä niin ihmeellisenä ja uskomattamana, kuin olin kuvitellut. Itselleni tämä oli hyvistä puolistaan huolimatta hieman keskivertoa parempi kirja, enkä oikein osaa selittää syytä tähän. Jäin kaipaamaan hieman laajempaa kuvausta, hieman enemmän juonta.

The age of miracles
Suomentanut: Pirkko Biström
Genre: scifi, fantasia, nuoret, aikuiset
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2012, suom. 2020
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,65
28. Tulevaisuudesta kertova kirja
37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa
42. Kirjassa on isovanhempia
49. Julkaistu 2020

24. heinäkuuta 2020

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti - Naistenviikko 2020

Muumilaaksossa tapahtuu merkillisiä luonnonilmiöitä, jotka pessimistinen Piisamirotta tulkitsee tuhon merkeiksi. Muumipeikko ja Nipsu lähtevät etsimään kaukaista tähtitornia ottaakseen asiasta selvää. Matkallaan he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, joka tietää, että omituisten ilmiöiden takana on pyrstötähti. Mukaan liittyvät myös neuvokas Niisku ja hänen viehättävä sisarensa Niiskuneiti.
Taival etenee huimasta seikkailusta toiseen. Lopulta on enää hyvin vähän aikaa ehtiä takaisin kotiin varoittamaan vaarallisesta pyrstötähdestä, joka syöksyy uhkaavasti kohti Muumilaaksoa...

     Muumilaakson tarinat ovat klassikoita, mutta itse en jostain syystä ole kirjoihin ennen tarttunut. Nyt kuitenkin päätin kokeilla ja rakastuin samantien. Tove Janssoniin on myös hyvä lopettaa tämän vuoden naistenviikon postaukset.
     Muumipeikko ja pyrstötähti on sarjan toinen osa, mutta se ei lukemista haitannut. Hahmot esiteltiin hyvin ja Muumipeikko sekä Nipsu pääsivät paremmin parrasvaloihin. Heidän matkansa varrelta löytyivät Nuuskamuikkunen sekä Niiskut, parin hemulin lisäksi. Kirjan rentous vakavasta aiheesta toimi ja kaikki se toiminta sai kirjan hujahtamaan nopeasti.
     Pyrstötähden jälkeen odotan innolla sitä, koska pääsen tarttumaan myös sarjan jatko-osiin ja toivottavasti myös ensimmäiseen osaan. Tämän kirjan perusteella ainakin on odotettavissa paljon menoa ja melskettä, eikä tylsiä hetkiä tule. Mietin vain, että mitenköhän innoissani olisin lapsena näistä ollut, kun nyt jo olen ihan täpinöissäni. Tai sitten sarjojen ja elokuvien katsominen on tehnyt näistä vain niin nostalgisia, että innostus muodostuu sitä kautta. 

Kometjakten
Suomentanut: Laila Järvinen
Genre: lapset, fantasia, klassikko
Sarja: Muumilaakson tarinoita #2
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1946, suom. 1955, tarkistettu painos 2018
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,27
1. Kirja on vanhempi kuin sinä
4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä
23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä
34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio. Ja Tove sai nyt viimeisen päivän kunniapaikan.
Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:
1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)
2. Kun kuningas kuolee (Elina Backman)
3. Armonvuosi (Kim Liggett)
4. Kiviäidit (Erin Kelly)
5. Vi (Kim Thúy)
6. Vieraat (Johanna Sinisalo)