30. syyskuuta 2019

Camilla Läckberg: Jääprinsessa

Vanhaan kotikaupunkiinsa palaava Erica joutuu kohtaamaan lapsuutensa uudestaan, kun ystävä kahdenkymmenen vuoden takaa, säkenöivä Alexandra, löytyy kuolleena tyhjillään olevan talon kylpyammeesta. Vuodet ovat kuljettaneet Ericaa ja Alexandraa eri suuntiin: toisesta on tullut tukholmalainen kirjallisuudentutkija ja toisesta menestyksekäs göteborgilainen taidegalleristi. Onko kaikkia ihmisiä puoleensa vetänyt kaunotar voinut tehdä itsemurhan? Mikä hänen elämässään oli ollut näin pahasti pielessä? Oliko kyseessä sittenkään itsemurha? Talvihorroksessa uinuva Fjällbacka alkaa vähitellen paljastaa salaisuuksiaan. Tuttu ympäristö muuttuukin vieraaksi, mutta onneksi Erican elämään löytyy uusia kiintopisteitä.

   Ennen tämän kirjan lukemista, olin tarttunut saman sarjan toiseen osaan, Saarnaajaan. Nyt siis palasin ajassa hieman taaksepäin ja tiesin joitain asioita ennen kirjan aloittamista. Toisessa osassa ei kuitenkaan ollut kerrottu mitään kovin oleellista tämän osan tarinasta, joten se ei sen kummemmin itseäni haitannut. Tuon toisen osan lukemisen jälkeen minulle jäi hyvät fiilikset Läckbergistä ja hänen tyylistään kirjoittaa. Otin siis sen puolesta tämän osan hieman varovaisesti käsittelyyn, sillä tämä kaikessa olemuksessaan kuitenkin on naisen esikoisteos. Pelkoni olivat kuitenkin turhia ja tämä osa oli aivan yhtä mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu kuin sarjan jatko-osakin.
     Tarina lähtee käyntiin samalla tavalla kuin useimmat muutkin rikosromaanit, murhalla ja siitä kertomisella/kuvailulla. Sitten alkavat tutkinnat, tällä kertaa kahden erillisen tekijän kanssa. Hiljaisen Fjällbackan kylän poliisi ei ole tottunut murhiin, mutta he tarttuvat sen selvittämiseen kuin mihin tahansa muuhunkin hommaan ja ovat valmiita saamaan vastauksia. Samaan aikaan Erica, murhatun naisen lapsuudenystävä alkaa tutkia tapahtunutta, omien intressiensä kautta. Matkan varrella poliisissa työskentelevät Patrik ja Erica tutustuvat, kertoen toisilleen tutkintaan liittyviä asioita. Näin pala palalta salaisuudet alkavat paljastua.
     Tarina etenee miellyttävää tahtia, ei liian nopeasti, mutta kuitenkaan ei jämähdetä paikalleen. Lukija ehtii aivan hyvin prosessoimaan lukemaansa ja pysyy tahdissa mukana. Murhan selvittely etenee ja asioista kerrotaan useammankin hahmon näkökulmasta, mikä on omasta mielestäni virkistävä lisäys. Joskus on kiva lukea muidenkin kuin vain tutkijoiden ajatuksia ja toimia tulosten saamiseksi.
     Ehkä suurin miinus minun mielestäni tässä kirjassa (ja myös toisessa osassa) on lukujen pituus. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka tykkäävät kun luvut ovat lyhyitä ja selkeästi erotettu toisistaan. Valitettavasti Läckberg ei taida kuulua näihin ihmisiin, sillä tässäkin kirjassa luvut olivat parhaimmillaan 50 sivua pitkiä ja pahimmillaan 150+. Toki siinä välissä kerronnan kuvakulma ehti muuttua moneen otteeseen, mutta silti. Se häiritsi itseäni.

Isprinsessan
Suomentanut: Outi Menna
Genre: mysteeri, trilleri, rikos
Sarja: Fjällbacka #1
Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2004
Arvosana: ****
Goodreads: 3,72

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti