Clare Mackintosh: Panttivanki (Dekkariviikko 2022)

Voit pelastaa satoja elämiä - tai sen yhden kaikista arvokkaimman.

Tunnelma suoran Lontoo-Sydney -yhteyden avajaislennolla on sähköinen. Bisnesluokan 56 matkustajan joukossa huhutaan olevan monia kuuluisuuksia, ja perillä lentoa vastaanottamassa on joukko toimittajia.

Mina on yksi tarkoin valituista lentoemännistä, jotka on otettu mukaan tälle historiaan jäävälle lennolle. Hän yrittää keskittyä työhönsä ja olla miettimättä liikoja viisivuotiaan tyttärensä tilannetta. Tai avioliittonsa valtaisia ongelmia.

Lentokone on vasta noussut ilmaan, kun Mina saa hyytävän viestin nimettömältä matkustajalta, joka aikoo varmistaa, ettei kone tule koskaan pääsemään määränpäähänsä. Tämä tarvitsee Minan avukseen - ja tietää tarkalleen, miten saada hänet tottelemaan.

Laskeutumiseen on kaksikymmentä tuntia. Kahdessakymmenessä tunnissa ehtii tapahtua paljon...

     Clare Mackintosh on kirjailija, joka on kerännyt suosiota aikaisemmilla osillaan, joista itse olen tullut lukeneeksi vasta vain yhden. Kun hänen uusin kirjansa ilmestyi suomeksi viime vuonna, en halunnut tarttua siihen heti. Jostain syystä se ei saanut kiinnostustani heräämään. Kuluneen vuoden aikana olen lukenut muutamia kommentteja kirjasta, osa on ollut ylistäviä ja mukaan on mahtunut myös paljon vastakkaisia mielipiteitä. Mutkikkaan matkan päätteeksi tämä kirja kuitenkin ilmestyi omaan lukupinooni ja päätin antaa sille mahdollisuuden. 

     Panttivanki on yksi niistä kirjoista, joissa tuntuu olevan liikaa asiaa yksien kansien väliin laitettuna. Kirjassa keskitytään tapahtumiin lentokoneessa, mutta yhtä suuren palan kakusta vie myös tapahtumat Minan ja Adamin kotona sekä heidän suhteen menneisyydessä. Kirjassa kietoutuu yhteen monta asiaa, joista muutaman selvittäisi ihan vain puhumalla. Keskiössä on mm. ilmastonmuutos, riippuvuus, lapsen kasvatus ja mielenterveyden ongelmat. Kaikkea yritetään käsitellä tasavertaisesti, mutta lopputulos jättää hieman kylmäksi. Plussana mainittakoon päähenkilöiden sisäiset ajatuskaavat ja tunteiden käsittely, niin nais- kuin mieshahmojenkin kohdalla.

     Kirja kerrotaan pääosin Minan ja Adamin näkökulmasta. Tämän lisäksi saadaan lukea muutamia yksittäisiä lukuja lentokoneen matkustajista ja heidän syistä olla koneessa matkalla Australiaan. Kirjan loppuun mennessä näidenkin tarinoiden syyt tulevat toki selväksi lukijalle, mutta niitä lukiessa ne tuntuivat hieman tylsiltä ja turhilta, sillä ne eivät tunnu siinä hetkessä antavan mitään uutta tarinalle. 

     Kirjan loppua on kehuttu useissa lukemissani kommenteissa. Ja niin minunkin on tehtävä. Se oli yllättävä, myönnän. Tämä yksi yllätys ei kuitenkaan pelasta koko kirjaa, joka suurelta osin tuntui hieman puuduttavalta luettavalta. Alun tahmeudesta kertoo jo se, että varsinainen koneen kaappaus tapahtuu vasta kirjan puolessa välissä. Luulin ennen kirjaan tarttumista sen olevan enemmän keskiössä. Tämän jälkeen tapahtumat alkavat edetä hieman paremmalla tahdilla, mutta kiinnostusta loppua kohtaan se ei onnistunut omalla kohdalla luomaan. Jäin kaipaamaan enemmän jännitystä ja ahdistavuutta, nyt tämä kaikki jäi saamatta. 

Hostage
Suomentanut: Marja Luoma

Genre: jännitys
Kustantaja: Gummerus (2021)

Kirjailijan muut teokset: Lopun jälkeen
Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Kirsin book club, Lukutuulia, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjasähkökäyrä, Luettua ja maistettua, Kirjarouva

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen (Dekkariviikko 2022)

Tukholman kaduilla asuvia kerjäläisiä vaanii sarjamurhaaja. Poliisit epäilevät tappajan olevan mielenvikainen, yksinäinen tekijä. Pian kuitenkin selviää, että murhien takana on järjestäytynyt taho, jolla on pirullinen suunnitelma. Samaan aikaan joukko ystäviä ja sukulaisia kerääntyy suremaan kunnianhimoista nuorta poliisia – äitiä, tytärtä ja sisarta. 

     Kerjäläinen on Sofie Sarenbrantin suositun kirjasarjan viides osa. Kirja on ilmestynyt suomeksi jo muutama vuosi sitten, mutta itse olen tutustunut sarjaan vasta tämän vuoden puolella. Olen lukenut nämä viisi osaa melko nopealla aikataululla, mutta nyt tulen pitämään pienen tauon näistä. Sarjan aikaisemmat osat eivät ole nousseet suosikkeihini, eikä tämä osa tehnyt poikkeusta. 

     Tämä osa jatkaa samalla tyylillä kuin aikaisemmat osat. Tarina etenee omalla joutuisalla tahdillaan ja juonenkäänteitäkin mahtuu matkaan mukaan ihan hyvällä tahdilla. Näistä käänteistä kuitenkin jäi uupuumaan yllätyksellisyys ja jännitys. Mikäli olet tykännyt aikaisemmista osista, en usko tämän osan olevan poikkeus. Itse kuitenkin jäi kaipaamaan jotain uutta verrattuna aikaisempaan.

     Suurimpana ongelmana tässä sarjassa koen henkilöhahmot. He ovat sopivan erilaisia ja eri hahmojen äänet on eroteltavissa. Jostain syystä hahmot kuitenkin tuntuvat hieman kaikesta muusta maailmasta irrallisilta. Aivan kuin he olisivat olemassa vain tässä hetkessä, ilman menneisyyttä tai tulevaisuutta. Tätä ajatusta on vaikea selittää lyhyesti tai fiksusti, mutta kuitenkin. Toki tilanne ei ole kaikkien hahmojen kohdalla tämä, mutta jokaisessa osassa on tuntunut olevan ainakin muutamia tällaisia hahmoja.

     Näin viisi osaa sarjaa luettuani ymmärrän, miksi jotkut tästä tykkää. Tämä on hieman kevyempää luettavaa, eikä keskity vain todistusaineiston keräämiseen. Tärkeässä roolissa on erilaiset ihmissuhteet ja elämä kriiseineen. Ehkä jollain hahmolla voisi olla hieman pienempiäkin kriisejä välillä? Ehkä minun on kuitenkin nyt aika todeta, että ainakaan tässä hetkessä tämä ei ole minulle suunnattu kirjasarja. Saatan vielä joskus tarttua seuraaviin osiin, mutta sen näkee sitten myöhemmin.

Tiggaren
Suomentanut: Helene Bützow

Genre: jännitys, rikos, mysteeri
Sarja: Emma Sköld #5
Kustantaja: WSOY (2016, suom. 2019)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa, Kuoleman kintereillä, Avoimet ovet, Osasto 73
Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä, Kuunnellut äänikirjat, Kuristava kirsikka

Outi Moisio: Kun äänesi löysi minut

Lukion viimeisellä luokalla oleva Emilia saa roolin uuden koulunsa musikaalista. Mukana on myös aina aurinkolaseja pitävä mielettömän upeasti laulava Johan, joka ei jostain syystä haluaisi Emiliaa lähelleen. Musikaaliharjoitusten lomassa Emilia ihastuu Johaniin ja tunne tuntuu olevan molemmin puoleinen, ainakin välillä. Emilia alkaa kuitenkin pian nähdä outoa valoa Johanin ympärillä. Käsittämättömät katoamiset kesken dueton saavat hänet epäilemään, että Johanilla on jotain salattavaa. Kun totuus lopulta paljastuu, se laittaa uusiksi Emilian uskomukset, toiveet ja tulevaisuuden.

Emilian tapaaminen saa Johanin elämän sekaisin. Tunteet, ja erilaiset säännöt, repivät häntä kahteen suuntaan, ja kun hän lopulta paljastaa Emilialle salaisuutensa, ei takaisin ole enää paluuta.

     Outi Moision viime vuoden lopulla ilmestynyt Kun äänesi löysi minut osui silmääni Facebookissa Moision mainostamana. Kirjan kuvaus sai kiinnostukseni heräämään, joten laitoin kirjan heti varaukseen kirjastosta. Se, että kirja on ensimmäinen osa kahden kirjan sarjasta, vain lisäksi varmuuttani haluta tarttua tähän. Kun kirja sitten vihdoin päätyi omaan lukupinooni työpöydän kulmalle, tartuin siihen heti mahdollisuuden tullessa. 

     Mikäli tämä kirja olisi julkaistu noin viisi vuotta sitten, olisin varmasti rakastunut tähän. Silloin lukupinossani oli useita samantyylisiä kirjoja: paranormaalia nuorten kirjallisuutta yltiöpäisellä romantiikalla höystettynä. Nyt tämä kirja ei päässyt omissa käsissäni sille tasolle, kun se voisi jonkun muun kohdalla päästä. Ja tästä syystä suosittelen kaikkia tarttumaan siihen ja kokeilemaan, toimisikö tämä sinun kohdalla paremmin.

     Ei tämä kirja huonokaan ollut, en vain ehkä ollut juuri tämän kirjan kohdeyleisöä. Itselle tämä kirja oli hieman liian tasapaksu ja hitaasti etenevä teos, täynnä nuorta rakkautta, joka vie jalat alta jokaisessa kulmassa ja käänteessä. Jäin myös kaipaamaan hahmoilta jotain lisää, nyt he jäivät hieman etäisiksi. Tämä tosin osin selittyy sillä, että tarina kerrotaan Emilian näkökulmasta ja Johanin ajatuksista saadaan käsitys vain muutamissa kohdissa lyhyesti ja ytimekkäästi.

     Kuten sanottu, kirjassa oli suuressa roolissa romantiikka ja sen käänteet. Joskus en edes ymmärtänyt kaikkien käänteiden syytä. Ehkä se vain oli nuoren rakkauden aikaan samaa tunteiden vaihtelua laidasta laitaan ilman sen kummempaa syytä? Joillekin tämä toimii varmasti paremmin kuin itselle, nyt se aiheutti lähinnä ärsytystä. 

     Mikäli kiinnostuksesi kirjaa kohtaan heräsi, mutta fantasia ei ole sinun juttusi, suosittelen silti tähän tarttumista. Vaikka kirjaa voi kuvailla fantasian alle kuuluvaksi, fantasian elementit ovat hyvin pienessä roolissa ja sitä ei tungeta väkisin lukijalle. Jos taas olet fantasian rakastaja, tämä kirja voi silti olla sinulle sopiva. Fantasiaa oli mielestäni juuri sopivissa määrin. Ja vaikka se herätti kysymyksiä, toivon näihin tulevan vastauksia sarjan toisessa osassa.

     Yhtenä tärkeänä tekijänä kirjassa kulkee mukana musiikki. Kirjan loppuun onkin listattu liuta kappaleita, joihin on viitteet myös tekstin seassa. Listauksesta löytyi niin itselle tuttuja kuin tuntemattomiakin kappaleita. Koin tämän ihanana lisänä, vaikka itse en kappalelistaa hyödyntänytkään lukiessani. 

Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Kadonnut ääni #1
Kustantaja: BoD (2021)

Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja

Rick Riordan: Pedon varjo

Kanen sisarukset Carter ja Sadie tiesivät saavansa koulutusta taikavoimien käytössä saattaakseen muinaisten Egyptin jumalten järjestyksen jälleen maailmaan. Mutta heillä ei ollut aavistustakaan, että maailma suistuisi samalla täydelliseen sekasortoon.

Kaaoksen käärme Apep uhkaa tuhota koko maailman. Taikurit ovat kääntyneet toisiaan vastaan, ja jumalat ovat katoamassa. Lisäksi Kanen sisarusten rinnalla taistelleista ystävistä toinen on kadottamassa elämänvoimansa ja toinen pitää aisoissa vanhuudenhöperöä Ra-auringonjumalaa.

Syöksyessään hengenvaarallisesta seikkailusta toiseen sisarukset yrittävät olla ajattelematta, että he ovat vain pari nuorta, joiden tehtävänä on estää maailmaa syöksymästä omaan tuhoonsa.

     Pedon varjo on egyptin mytologialla maustetun Kanen aikakirjat trilogian päätösosa. Kuten aikaisemmat kaksi osaa, olen lukenut tämänkin kirjan joskus aikaisemmin, mutta siitä kerrasta ei ole mitään muistikuvia. Edes nyt lukiessani ei tullut sellaista oloa, että tämä olisi jollain tavalla tuttu. Ehkä se kertookin jotain silloisesta lukukerrasta ja epäilen, että tämän kerran jälkeen tilanne olisi jotenkin muuttunut.

     Mikäli trilogian toinen osa Liekehtivä valtaistuin olikin mielestäni hieman ensimmäistä osaa parempi, tämä päätösosa ei jaksanut innostaa missään vaiheessa. Tämä oli hieman lyhyempi kuin aikaisemmat osat, mutta sen lukemiseen meni silti kauemmin. Tulin tätä lukiessani ajatelleeksi, että Sadien ja Carterin kohtalo eivät missään kohtaa nousseet itselle huolenaiheeksi. Eikä heidän ystävienkään. Mikäli minulla ei olisi tällä hetkellä tavoitteena lukea kaikkia Riordanin kirjoja, olisin jättänyt tämän kirjan kesken useaan otteeseen. Kirjalle antamani kolme tähteä ovat olemassa vain siksi, että Riordan osaa kyllä kirjoittaa. Tämä kirja(sarja) ei vain nyt ollut minulle.

The Serpent's Shadow
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi, Liekehtivä valtaistuin
Arvosana: ***

Rick Riordan: Punainen pyramidi

Taikavoimia, seikkailua ja Egyptin kiehtovaa mytologiaa!

Äitinsä kuoleman jälkeen Canen sisarukset Carter ja Sadie tapaavat vain harvoin. Sadie jää asumaan Lontooseen, Carter sen sijaan matkustaa egyptologi-isänsä kanssa ympäri maailmaa.

Sisarukset vieraantuvat toisistaan, heillä ei ole enää juuri mitään yhteistä. Ei ennen jouluaattoa, jolloin isä vie heidät British Museumiin, lupaa "korjata kaiken" - ja aloittaa aiheuttamalla mittavan räjähdyksen. Samalla hän tulee vapauttaneeksi muinaisen Egyptin pahamaineisimman jumalan Sethin.

     Punainen pyramidi aloittaa uuden Riordanin kirjasarjan, tällä kertaa kyseessä on trilogia muinaisen egyptin mytologiaa hyväksi käyttäen. Riordanin Percy Jacksonista kertovat kirjat ovat yksiä suosikkejani ja tämä kirja jatkaa laadukasta työtä. Ainoa miinus tämän sarjan kohdalla on se, että egyptin mytologia ei ole lähimpänä omaa sydäntä ja sen kautta tämä sarja ei kiinnosta ihan niin paljoa, kuin muut Riordanin kirjat. Olen tullut lukeneeksi koko trilogian silloin, kun se ilmestyi, mutta muistikuvia tuosta lukemisesta ei ole jäänyt.

     Kirja on laadukasta Riordania: hahmot ovat mielenkiintoisia ja aidon tuntuisia, tarina etenee vauhdikkaasti, kirja pitää lukijan otteessa alusta loppuun saakka. Tarina kerrotaan vuorotellen Carterin ja Sadien näkökulmasta, ja tämä sopii kirjalle hyvin. Valitettavasti itseäni ei kovin paljon jäänyt kiinnostamaan heidän jatkonsa. Maailma on loppumassa ja sisarusten tehtävänä on pelastaa se, vaikka he vasta muutama päivä sitten saivat tietää sukunsa salaisuuden. Tavoitteenani on kuitenkin saada luettua Riordanin kaikki kirjat (osa uudelleen), joten tulen jatkamaan trilogian parissa.

The Red Pyramid
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: nuoret, fantasia, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #1
Kustantaja: Otava (2010, suom. 2011)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri
Arvosana: ***

Victoria Aveyard: Maailmojen murtaja

Pimeys on valtaamassa Allwardin. Viimeinen maailmat yhdistävä kehrä on sammuttanut jo tuhat vuotta sitten, ja sen myötä ovat katkenneet yhteydet eri ulottuvuuksien välillä. Nyt jokin on muuttumassa. Vallanhimoinen Taristan aikoo verenperintönsä voimalla avata kehrät, vapauttaa muinaisen jumaluuden ja syöstä maailman kaaokseen.

Jopa syrjäisessä satamakaupungissa asustelevat Corayne an-Amarat tuntee lähestyvän pimeyden. Pian totuus valkenee hänelle: hän on kehräverinen, Taristanin ainoa sukulainen ja muinaisen suvun viimeinen jäsen, joka voi pelastaa tuhoaan kohti ajautuvan maailman. Avukseen Corayne saa sekalaisen seurueen: Aseenkantajan, jonka on valittava kotinsa ja kunniansa välillä. Kuolemattoman, joka janoaa kostoa rikotun valan vuoksi. Verenhimoisen ja joukoistaan karkotetun palkkamurhaajan. Muinaisen noidan, joka verhoaa ennustukset arvoituksiksi. Väärentäjän, jolla on luurankoja kaapissaan. Palkkionmetsästäjän, jolla on mielessä kosto.

     Victoria Aveyard on tullut itselle aikaisemmin tutuksi hänen Hopea-sarjasta, josta olen ehtinyt lukea kaksi ensimmäistä osaa. Huomatessani, että hänen uusin kirjansa ilmestyisi myös suomeksi, halusin tarttua siihen mahdollisimman nopeasti. Saatuani paksun kirjan käteeni, aloitin sen lukemisen innoissani. Jonkin aikaa luettuani vaihdoin kuitenkin äänikirjan kuunteluun.

     Odotukseni olivat melko korkealla, mutta kirja ei aivan yltänyt näihin odotuksiin. Mielenkiintoni tarinaa tai sen hahmoja kohtaan jäi valjuksi koko kirjan matkalta. Tätä lisäsi vielä se ongelma, että hahmoja tuntui olevan aivan liikaa, eikä yksikään jäänyt kunnolla mieleen. Maailma oli kirjassa ehkä ainoa asia, mistä oikeasti pidin ja juonikin osittain. Harmikseni en vielä kuitenkaan osaa sanoa, tartunko jatko-osaan kun se joskus ilmestyy. Tai sitten minun pitäisi antaa tälle vielä uusi mahdollisuus, paremmalla hetkellä.

Realm Breaker
Suomentanut: Jussi Korhonen

Äänikirjan lukija: Inkeri Hyvönen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Maailmojen murtaja #1
Kustantaja: Aula & Co (2021)

Kirjailijan muut teokset: Punainen kuningatar, Lasinen miekka
Arvosana: ***

B.B. Alston: Amari ja yön veljet

Siitä lähtien, kun 13-vuotiaan Amari Petersin isoveli katosi jäljettömiin, Amari on jaksanut toivoa hyviä uutisia. Kouluvuoden viimeisenä päivänä Amari löytää veljensä huoneesta tikittävän salkun ja kutsun Yliluonnollisten asiain viraston pääsykokeisiin. Paljastuu, että hänen veljensä on ollut Viraston salainen agentti ja kadonnut kesken vaarallisen tehtävän.

Amari itse joutuu vaikeuksiin heti Virastoon saavuttuaan. Hänen yliluonnolliset kykynsä paljastuvat laittomiksi ja pian hänen epäillään olevan mukana salajuonessa, joka uhkaa koko yliluonnollista maailmaa. Amari ei kuitenkaan voi luovuttaa, ei nyt kun hän on vihdoin saamassa selville, mitä hänen veljelleen todella tapahtui.

     B.B. Alstonin Amari ja yön veljet keräsi suosiota ilmestyessään, varsinkin englannin kielisessä kirjatubessa. Kun kirja sitten ilmestyi suomeksi, päätin tarttua siihen melkeinpä heti. Aloitin kirjan lukemisen fyysisenä kirjana, mutta se ei saanut niin hyvin imaistua mukaansa, että päädyin kuuntelemaan loput kirjasta Yasmine Yamajakon lukemana.

     Amari ja yönveljet on Alstonin lapsille/nuorille suunnattu esikoisromaani. Kirjan takakannen teksti sai mielenkiintoni heräämään ja odotin innolla kirjan lukemista. Tarina lähti hyvin käyntiin ja hahmot oli hyvin luotuja ja mielenkiintoisia. Jokin tarinassa kuitenkin omalla kohdalla tökki sen verran, että kirja jäi keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Ehkä nuoremmalle yleisölle toimii paremmin. Yön veljet jäivät kuitenkin vielä niin suureksi mysteeriksi, että tartun ehkä jatko-osaan kun se joskus ilmestyy.

Amari and the Night Brothers
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Äänikirjan lukija: Yasmine Yamajako
Genre: fantasia, lapset, nuoret, seikkailu
Kustantaja: Otava (2021)

Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Annin tarinablogi, Kirjasähkökäyrä

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

Nora ei ole nähnyt lapsuudenystäväänsä vuosiin, kunnes eräänä päivänä hän saa kutsun tämän polttareihin, joita vietetään talossa metsän keskellä kaukana maaseudulla. Mutta jokin menee vikaan, pahasti vikaan.

Nora herää sairaalasta loukkaantuneena ja muistinsa menettäneenä.

Joku on murhattu. Mitä mökillä oikein tapahtui? Voiko Nora itse olla murhaaja?

Synkimmillä salaisuuksilla on tapana paljastua.

     Olen tullut lukeneeksi pari Waren uusinta teosta, Lukitut ovet ja Lumimyrsky, ja nyt päädyin tarttumaan hänen ensimmäiseen jännäriin. Warelta on tätä kirjaa ennen julkaistu salanimellä nuorille suunnattua fantasiaa (näitä ei ole suomennettu). Aikaisemmin lukemani teokset ovat olleet viihdyttäviä, mutta ne eivät ole tehneet sen suurempaa vaikutusta. Tämä teos jatkaa valitettavasti samalla linjalla.

     Synkän metsän siimeksessä alkaa sillä tiedolla, että jotain on mennyt pahasti pieleen polttareissa ja tarinan kertoja, Nora, on päätynyt sairaalaan. Tarina etenee Noran näkökulmasta niin sairaalassa, polttareissa kuin menneisyydessä. Lopulta palaset alkavat loksahdella paikalleen ja päästään kohti loppuratkaisua. 

     Omalla painollaan etenevä tarina on nopeasti luettavaa, mutta ei jäänyt sen suuremmin mieleen. Hahmoista löytyi enemmän ja vähemmän ärsyttäviä piirteitä, joiden sokkelossa lukijana yritti luovia ja saada käsitystä siitä, miksi nämä ihmiset ovat päätyneet näihin polttareihin. Jotkin vihamieliset silmäykset jäivät kokonaan vaille vastausta ja loppu tuntui hieman "helpolta" ratkaisulta. Nora on rikoskirjailija ja hän muistaa mainita tästä muutamaankin otteeseen yrittäessään ratkaista tapahtumia, mutta hänen tekonsa eivät aina tunnu kovin järkeviltä.

     Kuten aikaisemmin Warelta lukemani kirjat, ei tämäkään ollut mikään suurta jännitystä sisällään pitävä teos. Pieniä murusia oli ripoteltu sinne tänne, painottuen kirjan loppupuoliskolle. Nämä murenat eivät kuitenkaan luoneet yhdessä kovin jännittävää tai ahdistavaa olotilaa ainakaan omalla kohdalla. Ja kuten aikaisemmin lukemieni osien jälkeen, jäin kaipaamaan suurempaa jännitettä loppua kohti mentäessä. Tämä oli hyvä välikirja, mutta ei se kovin suuria tunteita herättänyt. Silti, jostain käsittämättömästä syystä, tulen varmasti lukemaan Warelta vielä muitakin kirjoja.

In a dark, dark wood

Suomentaja: Oona Nyström

Genre: mysteeri

Kustantaja: Otava (2015, suom. 2017)

Arvosana: ***

Aikaisemmin luetut: Lukitut ovet, Lumimyrsky 

Muissa blogeissa: Kirjarikas elämäni, Amman kirjablogi, Lumiomena, Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa, Unelmien aika, Sivumerkkejä, Yksi luku vielä, Kirjakaapin avain, Järjellä ja tunteella

Tietokirjoja ja elämäkertoja, osa 1

Seuraavaksi vuorossa muutama nonfiktiivinen, hyvin informatiivinen kirja :)

Anna-Sofia Nieminen & Niku Hooli: Aikuisten perhe 

Kosmos, 2019, ***, nonfiktio, novelli

Aikuinen perhe on kirja ihmisistä, ketkä ovat valinneet lapsettomuuden. Kirjan idea on lähtenyt liikkeelle kirjailijoiden omasta kriisistä, ja jollain tasolla se myös näkyi kirjaa lukiessa. Haastatteluista koostuva kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Henkilökohtaisesti en saanut tätä lukiessa mitään sen ihmeellisempiä ahaa-elämyksiä, mutta ehkä vähemmän aihetta miettineelle niitäkin tulee.

Elina Jokinen: Säröjen kauneus

Tuuma, 2020, ***, nonfiktio, self help

Luin Säröjen kauneus -kirjan äänikirjana, joitain pätkiä luin fyysisestä kirjasta. Kirja luo kirjaparin Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kirjan kanssa, jonka luin hieman tämän teoksen jälkeen. 

Kovin paljoa tästä ei jäänyt mieleen. Kyllä tämän kuunteli ilman ongelmaa, mutta ei se sen suuremmin herättänyt ajatuksia. Ehkä jos olisin lukenut tämän kokonaan fyysisenä kirjana, olisin saanut tästä enemmän irti.

Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja

Into, 2020, ***, nonfiktio, feminismi, self help

Runkkarin käsikirja oli kirja, johon tartuin hieman epäröiden, mutta samalla odotukseni olivat korkealla. Loppujen lopuksi olin hieman pettynyt lopputulokseen. Samalla tämä oli kuitenkin ihan kelpo kirja aiheeseen tutustuvalle, ilman että tarvii mennä kovin syvälle aiheeseen. Jotkin kielellisistä valinnoista särähti omaan korvaan ja kirjan luettuani mietin, olisiko näitä valintoja muuttamalla kirjasta saadun hieman ajattomamman.

Marja Kihlström: Oikeilla nimillä

Kosmos, 2020, *****, nonfiktio

Oikeilla nimillä on seksuaalikasvatusopas, johon mielestäni kaikkien olisi hyvä tarttua. Kirja on hyvä perusteos aiheeseen ja auttaa käsittelemään niin omaa kuin toistenkin seksuaalisuutta. Teos alkaa oman seksuaalisuuden pohtimisella ja tämän jälkeen syvennytään kasvun eri vaiheisiin.

Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään / Mercedes Bentso - Totuus ja tunnustus

Johnny Kniga, 2019/2020, omaelämäkerrallinen, feminismi

Ei koira muttei mieskään ja Totuus ja tunnustus ovat Linda-Maria Roineen eli Mercedes Bentson omasta elämästä ja hänen kokemuksista kertovia kirjoja. 

Ei koira muttei mieskään käy läpi Roineen elämää vaihe vaiheelta, joskus hieman edestakaisin kulkien. Kirja oli nopea lukea, mutta joissain kohtia se tuntui hieman toistavalta ja yksitoikkoiselta. Kirjan tekemisessä on ollut mukana myös Venla Pystynen.

Totuus ja tunnustus ottaa enemmän kantaa yhteiskunnalliseen ajatteluun. Tykkäsin tästä hieman enemmän ja tätä voisin jopa lähteä suosittelemaan. Tämä vain oli kaikessa yksinkertaisuudessaan silmiä avaava teos.

Katri Norrlin & Nelli Kenttä: Vitun ruma

"Somen takia koen itseni päivittäin iljettäväksi."

Sosiaalinen media luo ulkonäköpaineita ja maailma pyörii ulkonäön ympärillä. 

Vitun ruma on vaikuttava kirja ulkonäöstä ja epäreiluista kauneusihanteista tänä päivänä. Teoksessa pureudutaan aiheisiin incel-liikkeestä OnlyFansiin ja thinspirationista male gazeen.

     Nuorille selkeästi suunnattu Vitun ruma on kirja ulkonäköpaineista, feminismistä ja kauneusihanteista. Isot teemat käsitellään nopeasti, melko pintapuolisesti, sen enempää kuitenkaan mihinkään takertumatta. Tiedon tulvaa on kevennetty kirjailijoiden välisillä viestiketjuilla, heidän seuraajilta saaduilla kommenteilla ja julkisuudesta tuttujen henkilöiden haastatteluilla. Ulkoasusta on yritetty tehdä mahdollisimman paljon nuoren silmää miellyttävä, mikä saattaa hieman tökkiä vanhemman lukijan kohdalla.

     Ensiksi, haluan ottaa esiin (kuten moni muukin ennen minua) kirjan nimen. Se oli yksi syy, miksi päätin tähän kirjaan tutustua bongatessani sen uutuuskirjojen katalogista. Se pysäytti ja sai mielenkiintoni heräämään. Halusin tietää, miksi kirjalle on valittu moinen nimi. Kirjan luettuani, en saanut vastausta tähän kysymykseeni. En vain voi vieläkään ymmärtää, millaisen prosessin päätteeksi ollaan päädytty tähän lopputulokseen. Mutta en voi kieltää sitä, etteikö se olisi huomiota herättävä ja varmasti sitä kautta kirja on saanut enemmän huomiota osakseen.

     En ole täysin varma, onko tätä kirjaa mainostettu kuinka paljon "tietokirjana", mutta sellaisella mielikuvalla itse tähän tartuin. Tästä syystä tätä lukiessani itseäni häiritsi, että lähteisiin viittamista ei ollut kuin muutamissa kohdissa. Lähdeluettelo kuitenkin löytyi lopusta, siitä plussaa. Tähän liittyen myös tuntui, että kirja vain toi esiin paljon erilaisia teemoja ja ajatuksia, sen enempää kuitenkaan analysoimatta näitä. Jäin siis kaipaamaan syvemmälle menemistä ja moniuloitteisuutta monen aiheen kohdalla. Tämä analyysin puute häiritsi myös kirjailijoiden itsensä tuottaman kyselyn pohjalta luoduissa kaavioissa. Koko sivun vievät kuvakaaviot olisivat mielestäni kaivanneet myös hieman avaamista tai ainakin niiden tuloksista olisi voinut olla edes lyhyet maininnat tekstissä. Nyt ne tuntuivat jäävän hieman irralliksi tekstiin verrattuna.

     Julkisuuden henkilöiden haastattelut olivat mielestäni hyvä lisä kaiken tiedon keskelle. Olisin kuitenkin kaivannut hieman moninaisempaa näkökulmaa tähän, sillä kirjan yhtenä suurena teemana oli moninaisuuden hyväksyminen. Entä kirjailijoiden välinen viestittely? Sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Ne tuntuivat vain katkaisevan koko homman, eivätkä antaneet lukijalle mitään uutta muun tekstin keskellä. 

     Kokonaisuutena tämä kirja oli hyvä tietopaketti aiheesta ja toimii hyvin "esittelykirjana", mikäli aihe ei ole ennestään tuttu. Nuorille ja muille ulkonäköpaineista kärsiville varmasti opettavainen kirja ja saa aikaan pohdintaa. 

Genre: nonfiktio, feminismi
Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2021

Arvosana: ***
Goodreads: 3,31

Delia Owens: Suon villi laulu

Sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta.

Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia - vai jotain aivan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää entisellään.

     Suon villi laulu on suuren suosion saanut kirja Kyasta, marskimaalla asuvasta tytöstä, ja hänen kasvustaan naiseksi. Tämän tarinan rinnalla selvitetään marskimaalla kuoleen miehen tapausta. Kirjaa on ylistetty sen luontokuvauksesta, koskettavasta kasvutarinasta ja kaikesta muusta. Omat ajatukseni ovat soutaneet ja huovanneet tämän kirjan kohdalla, mutta lopulta ajattelin antaa tälle mahdollisuuden. Tartuin siis hyvin skeptisesti äänikirjaan, jonka Sanna Majuri luki hyvin taidokkaasti.

     Kirjan kuuntelun jälkeen ajatukseni olivat melko ristiriitaiset. Koin, että kirjassa oli paljon hyvää, mutta toisaalta siinä oli myös äänikirjana vaiheita, jotka olisin voinut vain skipata. Mikäli olisin tarttunut tähän fyysisenä kirjana, en suoraan sanottuna usko, että olisin saanut luettua tätä loppuun saakka.

     Kehuttua luonnon kuvausta ja suon monimuotoisuuden kerrontaa oli paljon, ja ymmärrän miksi jotkut ovat tätä kirjaa tästä kehuneet. Itseeni tämä ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta, olisin hyvin voinut jättää nämä pätkät vähemmälle. Kyan kasvutarina taas, sen koin melko mielenkiintoisena, vaikkakin joiltain osin se ei tuntunut kovin uskottavalta. Ryysyistä-rikkauksiin -tarinoita tarvitaan kuitenkin aina lisää ja tässä kirjassa se oli sentään Kyan alkuperän vuoksi erilainen. Mitä sitten taas tulee kirjan mysteeriin, en ollut tämän fani. En vain jostain syystä päässyt siitä osuudesta kunnolla selvyyteen ja sen käsittely tuntui puuduttavalta, varsinkin loppua kohti mentäessä.

     Yksinkertaisesti sanottuna: äänikirjana toimi itselleni juuri ja juuri, mutta fyysisenä kirjana arvioni olisi jäänyt varmasti vielä huonommaksi. Kuunnellessani ymmärsin kuitenkin, miksi jotkut ovat tästä niin paljon tykänneet. Minun olisi vain pitänyt luottaa ensimmäiseen ajatukseeni tästä kirjasta, sillä ei tämä loppujen lopuksi ollut ihan se oma juttuni.

Where the Crawdads Sing
Suomentanut: Maria Lyytinen

Äänikirjan lukija: Sanna Majuri
Genre: mysteeri, romantiikka, historiallinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ***
Goodreads: 4,46

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjaluotsi, Paljon melua kirjoista, Maailmankirjat, Raijan kirjareppu, Annelin kirjoissa, Leena Lumi, Tuijata, Lumiomena, Kirjakaapin avain, Ruusun nimi, Kirjarikas elämäni, Kirjoihin kadonnut, Melkein maalla, Lillin lukunurkka, Kirjakaapin kummitus, Nannan kirjakimara

Yksittäisten sarjakuvien kokoelma, osa 2

Vielä kertaalleen lisää sarjakuvia, sitten päästään seuraavanlaisiin teoksiin :)

Junji Ito: Uzumaki

2013, ****, kauhu, fantasia

Uzumaki on mangaa kauhun suositulta tekijältä, Junji Itolta. Uzumaki kertoo kaupungista, jonka spiraali on ottanut valtaansa ja leviää leviämistään. Itse en ole mikään kauhukirjallisuuden ystävä, mutta päätin silti tarttua tähän teokseen. Tämä oli hyvä, mielenkiintoinen, erilainen ja tyyliltään koukuttava. Tätä oli vain pakko jatkaa ja kauhulla odottaa, millaisia piirroksia seuraavalta sivulta ilmestyy. En voi suositella tätä kaikille, koska kuvat olivat joskus niin vastenmielisiä, että itsekin teki mieli vain sulkea kirja ja jättää koko homma kesken. Eli omalla vastuulla tarttuisin tähän teokseen.

Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom

2019, *****, romantiikka, YA, LGBT

Bloom on ihanan sympaattinen kasvutarina, joka sijoittuu suurelta osin leipomon arkeen. Ari on päättänyt koulunsa ja haluaisi muuttaa isoon kaupunkiin bändinsä kanssa. Perheen leipomo jäisi kuitenkin tällöin ilman pyörittäjää ja Ari on valintojen edessä. Sarjakuva oli alusta loppuun sydäntä särkevä lukukokemus, jonka kokisin uudelleen ihan koska vain.

Ari Folman: Anne Frankin päiväkirja

2019, ****, Tammi, historiallinen, nonfiktio

Kaikki varmasti tietävät Anne Frankin ainakin jollain tasolla, on ainakin kuullut hänestä. Hänestä kertovia kirjoja ja hänen päiväkirjoja on julkaistu jos minkälaisessa muodossa, mutta itse en ole syystä tai toisesta näihin ennen tarttunut. Nyt kuitenkin päätin aloittaa hänen tarinaan tutustumisen helposta päästä, sarjakuvan avulla.

Koskettava tarina toimi ihan hyvin sarjakuvan muodossa, toki paljon tuntui jäävän myös kertomatta. Mikäli haluaa pikaisen käsityksen Anne Frankista, tämä toimii siihen hommaan vallan mainiosti. Omalla kohdallani en ole vielä aivan varma, herättikö tämä myös kiinnostuksen alkuperäisteokseen tarttumisesta.

Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: This One Summer

2014, **, YA, realistinen fiktio

This One Summer on tarina ystävyydestä, elämän hankaluudesta ja kasvusta. Rose ja hänen perheensä matkustaa joka kesä kesämökille ja siellä on vastassa Rosen hyvä ystävä Windy. Tänä kesänä kaikki tuntuu kuitenkin muuttuneen, Rosen vanhemmat riitelevät koko ajan ja Rose yrittää etsiä tekemistä mökin ulkopuolelta. Draamalta ei kuitenkaan voi välttyä sielläkään.

Luin tämän sarjakuvan toukokuun alkupuolella, eikä minulla ole tällä hetkellä tästä juurikaan muistikuvia. Se kertoo siis jotain tästä teoksesta. Odotin tältä jotain suurta, sillä sarjakuva on ollut ehdolla jos minkälaisiin palkintoihin ja kanteenkin on päätynyt muutaman palkinnon tarra. Tämä jätti kuitenkin vähän kylmäksi.

Tillie Walden: On a Sunbeam

2018, ***, scifi, fantasia, LGBT, romantiikka, YA

On a Sunbeam on avaruusseikkailu kadonneen rakkauden löytymisestä. Tarinaa keskittyy päähenkilön ajatuksiin, tunteisiin ja matkaan. Siinä sivussa päästään pätkittäin tutustumaan upeasti luotuun avaruuteen, josta olisi voitu näyttää enemmänkin paloja. Sarjakuva oli miellyttävää luettavaa, mutta ainakaan itselleni se ei jäänyt juurikaan mieleen.

Mariko Tamaki & Rosemary Valero-O'Connell: Laura Dean Keeps Breaking Up With Me

2019, ***, romantiikka, LGBT

Sarjakuva Freddystä, kuka haluaisi vain olla Laura Deanin kanssa, joka ei kuitenkaan tunnu kykenevän pysymään parisuhteessa. Suhteensa kanssa kipuillessa Freddyn parasystävä alkaa lipua myös kauemmas, sillä hän ei jaksa olla enää Freddyn tukena. Freddy saa neuvoja oman tilanteensa helpottamiseksi, mutta haluaako hän tehdä viimeiset suuret päätökset?

Sarjakuva tuntui tulevan minua vastaan joka puolella, joten lopulta päätin tarttua siihen. Tämä kuitenkin päätyi hieman pettymykseksi itselle, lähinnä päähenkilön tyhmyyden vuoksi. Tarina ei napannut kunnolla mukaansa, eikä se saanut aikaan juurikaan hyviä tunteita. Ihan luettava sarjakuva, mutta olisin voinut jättää lukemattakin.

Antti Rönkä: Nocturno 21:07

Omakohtainen romaani seksuaalisestä häpeästä.

Seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. Silti hän ei voi kontrolloida seksuaalisia halujaan, joita hänen ikätoverinsa pitävät täysin luonnollisina.

Romaanin toisessa tasossa minäkertoja seuraa Antin häpeäpainia. Minäkertoja ymmärtää, että hänen on tapettava kaikkea häpeävä puoli itsessään voidakseen olla vapaa.

     Antti Rönkä on noussut monen lukijan tietoisuuteen aiemmin ilmestyneiden Jalat ilmassa ja Silloin tällöin onnellinen kirjojen avulla. Itsekin olen ne lukenut ja tykkäsin kyllä molemmista. Tästä syystä päätin, että haluan lukea myös tämän hänen uutukaisensa heti kun mahdollista. Nocturno 21:07 on aiempien kirjojen tapaan Röngän omaan elämään ainakin jollain tasolla pohjautuva kirja, tällä kertaa seksuaalisen häpeän näkökulmasta. Odotukseni olivat korkealla ja tartuin innolla aihetta käsittelevään kirjaan (koska olen sitä mieltä, että seksuaalisesta häpeästä kirjoitetaan aivan liian vähän, tai sitten omiin silmiin ei ole kauheasti sellaisia kirjoja osunut).

     Nocturno 21:07 eteni kahdessa aikatasossa, nykyisyydessä ja Antin murroiässä. Näin tarinassa saatiin kerrottua siitä ajasta, kun seksuaalinen häpeä sai alkunsa ja siitä ajasta, jolloin tästä seksuaalisesta häpeästä oli jo ainakin jollain tasolla päästy yli. Lopulta nämä aikatasot yhdistyivät hienosti ja tarina tuntui eheältä kokonaisuudelta.

     Häpeästä kertovissa kirjoissa aina lukijana toivon, että päähenkilö pääsisi häpeästä ennen kuin kirja loppuu. Tai ainakin, että häpeän vähenemistä käsitellään selkeästi, ainakin jollain tasolla. Tätä kirjaa lukiessani ja loppuun päästyäni jäin miettimään, että päästiinkö tässä teoksessa sellaiseen lopputulokseen. Jollain tasolla kyllä, mutta olisin toivonut, että asian kanssa olisi päästy vielä pidemmälle. Prosessina (seksuaalisesta) häpeästä irtautuminen on pitkä ja kivinen tie, ja kyllä tässäkin kirjassa päähenkilö on päässyt jo hyvään alkuun. Toivottavasti tämä luo myös toivoa muille, saman asian kanssa painiville.

     Vaikka tykkäsin tästä kirjasta, ei se kuitenkaan ollut itselleni mikään erityisen valaiseva lukukokemus. Odotukseni olivat aiempien teoksien vuoksi niin korkealla, että tämä kirja tuntui jäävän niiltä osin kovin etäiseksi. Tästä huolimatta aion tarttua jatkossakin Röngän kirjoihin, mikäli hän vielä jatkossakin kirjoittaa yhtä koskettavista ja tärkeistä aiheista.

Genre: omaelämäkerrallinen, realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2021

Kirjailijan muut teokset: Jalat ilmassa, Silloin tällöin onnellinen
Arvosana: ***
Goodreads: 3,31

Muissa blogeissa: Tuijata, Marjatan kirjat, Kirja vieköön

Yksittäisten sarjakuvien kokoelma, osa 1

Vuorossa olisi seuraavaksi kokoelma yksittäisiä sarjakuvia, joista jokainen kosketti jollain tavalla :)

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki

Suuri Kurpitsa, 2014, ****, nonfiktio, historiallinen

Olen lukenut aikaisemmin Takalolta Memento morin ja se oli niin upea teos, että halusin tutustua enemmänkin tämän sarjakuvataiteilijan tuotantoon. Ensimmäisenä käteen tarttui hänen toinen omaelämäkerrallinen sarjakuvansa, joka kertoo matkasta talon ostoon ja sen remontointiin.

En tykännyt tästä ihan niin paljoa kuin Memento morista, mutta tämäkin oli koskettava ja kauniisti tehty teos. Takalon piirrostyyli on miellyttävää katseltavaa ja tarina eteni hyvällä tahdilla. Aion jatkossakin tarttua hänen teoksiinsa, sen verran vakuuttavia nämä kaksi häneltä lukemaani teosta ovat olleet.

Petra Tanninen: Erityisen herkkää elämää

Nemo, 2019, ***, nonfiktio, realistinen fiktio, mielenterveys

Erityisen herkkää elämää kertoo nimensä mukaiseti eristyisherkän elämästä lyhyinä välähdyksinä ja tuokioina. Lyhyet, yhden sivun mittaiset kohtaukset olivat samaistuttavia ja selkeitä. Tämä teos ei kuitenkaan aivan yltänyt odotuksieni tasolle ja jäin kaipaamaan jotain enemmän. Toimii hyvänä keskustelun avaajana, mutta sen syvällisemmin en lähtisi tätä analysoimaan.

Noelle Stevenson: Nimona

HarperCollins, 2015, ****, fantasia, nuoret, LGBT

Nimona on Stevensonin esikoissarjakuva, joka on mielenkiintoinen alusta loppuun asti. Piirrostyyli on riittävän yksinkertainen ja juoni pysyy kasassa hyvin. Sarjakuvan hahmot ovat erilaisia ja viihdyttäviä. Tarinan edetessä oli mukava tarkastella päähenkilömme Nimonan kehitystä muodonmuuttajana ja ihmisenä. Yksinkertaisesti tämä oli miellyttävä ja nopealukuinen englannin kielinen sarjakuva, jota voin suositella myös muille tutustuttavaksi.

Kay O'Neill: The Tea Dragon Society

Oni Press, 2017, *****, lapset, fantasia, LGBT

The Tea Dragon Society on hempeän kevyttä luettavaa, joka sopii niin lapsille kuin vanhemmillekin lukijoille. Kirjassa Greta löytää tea dragonin ja täten tutustuu unohduksiin jäävän lohikäärmeiden hoitoon. Teos on saanut myös kaksi jatko-osaa, joita ei ainakaan omasta kirjastostani valitettavasti ole saataville. Silti ajatuksissani on vielä joskus päästä nekin lukemaan, oli tämän sen verran sympaattinen ja ihana lukukokemus.

Raina Telgemeier: Ghosts

Graphix, 2016, ****, realistinen fiktio, nuoret, fantasia

Olen tutustunut Telgemeierin tuotantoon hänen omaan elämään pohjautuvien teosten parissa. Nyt kuitenkin vuorossa oli fantasian elementtejä sisältävä Ghosts, joka oli myös mielenkiintoinen teos. Kirjan siskosten välinen ystävyys ja heidän kehittyminen ihmisinä kuvattiin kauniisti ja tarina eteni hyvällä tahdilla.

Raina Telgemeier: Drama

Graphix, 2012, ***, realistinen fiktio, romantiikka, nuoret, lapset

Drama kertoo Calliesta, joka haluaa päästää mukaan koulun näytelmään. Lopulta hän päätyy näytelmän kulisseihin lavasuunnittelijaksi. Draamaa on luvassa niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Hyvällä tahdilla etenevä sarjakuva, joka oli mukava lukea, mutta ei jäänyt erityisemmin mieleen.

Sarjakuvasarjojen sankareita, osa 2

Toinen osa sarjakuvasarjojen parissa :)

Marjorie Liu & Sana Takeda: Monstress vol. 1-5

****, *****, fantasia, kauhu

Monstress kertoo tarinan Maikasta, kenen äiti on kuollut, kuka jakaa oudon yhteyden hirviön kanssa. Synkät sarjakuvat imaisevat lukijan mukaansa yksityiskohtaisella piirrostyylillä ja ihanilla hahmoilla. Sarjan maailma on hyvin luotu ja ihanan monimuotoinen. On kuitenkin myönnettävä, että välillä meinasin pudota kärryiltä, että mihin tapahtuman sijoittuvat. Onneksi nämä hetket olivat lyhyitä ja kärryille pääsi taas nopeasti. Jatkoakin on vielä tulossa ja odotan sitä innolla.

Joe Hill & Gabriel Rodríguez: Locke & Key vol. 1-3

***, ****, kauhu, fantasia

Locke & Key on sarjakuvasarja, johon itselläni on hieman kahtiajakoinen suhtautuminen tällä hetkellä. Omalla tavallaan tykkäsin tarinasta: kertomus kartanosta, jossa erilaiset avaimet avaavat erilaisia ovia ja samalla syöksytään vihan ja pelon maailmaan. Ensimmäinen osa, Welcome to Lovecraft, sai minut vakuuttumaan ja halusin jatkaa seuraavaan osaan. Toinen ja kolmas osa, Head games ja Crown of Shadows, eivät kuitenkaan saaneet pidettyä omaa mielenkiintoani niin paljoa yllä, että olisin vielä jatkanut sarjan parissa. Ehkä joskus päädyn tarttumaan seuraaviin kolmeen osaan. Kovin herkille lukijoille en kuitenkaan voi tätä sarjakuvaa suositella, sillä piirrostyyli ja itse tarina eivät kuvaa ruusuilla tanssimista.

Kieron Gillen & Jamie McKelvie: The Wicked & The Divine vol. 1

***, fantasia

"Every ninety years, twelve gods incarnate as humans. They are loved. They are hated. In two years, they are dead."

The Wicked & the Divine herätti kiinnostukseni ja päädyin lukemaan sarjan ensimmäisen osan. Sarjassa on yhteensä ilmestynyt yhteensä yhdeksän osaa, mutta tällä hetkellä en ole täysin varma siitä, tulenko jatkamaan sarjan parissa. The Faust Act esitteli hyvin tarinan lähtökohdan ja tavallaan se sai mielenkiintoni pysymään korkealla. Piirrostyyliltään melko simppeliä sarjakuvaa oli miellyttävä lukea, mutta hahmoja oli niin paljon, että en meinannut pysyä kaikista ihan perillä. Ehkä jos antaisin vielä toiselle osalle mahdollisuuden, tykästyisin tähän enemmän.

Sam Maggs: Fangirl vol. 1: The Manga

****, YA, romantiikka, realistinen fiktio

Fangirl: The Manga on Sam Maggsin kuvittama versio Rainbow Rowellin samannimisestä romaanista. Tällä hetkellä sarjakuvana on ilmestynyt vasta yksi osa, mutta toisen osan pitäisi ilmestyä vuonna 2022. Itse en ole päätynyt lukemaan alkuperäisromaania, mutta ehkä vielä joskus tutustun siihenkin.

Sarjakuvamuoto kuitenkin oli miellyttävä lukea ja tykästyin hahmoihin. Piirrostyyli oli simppeli ja tarina eteni hyvällä tahdilla. Yksinkertaisesti tykkäsin ja voin suositella. En malta odottaa jatko-osien ilmestymistä.

John Allison & Lissa Treiman: Giant days vol. 1-5

****, realistinen fiktio, YA, huumori, romantiikka, LGBT

Giant days kertoo kolmesta nuoresta naisesta, jotka aloittavat opiskelun yliopistossa ja tutustuvat näin toisiinsa. Susan, Esther ja Daisy ovat hyvin erilaisia, mutta aivan ihania persoonia, ja heidän matkansa varrelle mahtuu monenlaisia kommelluksia. Sarjan viisi ensimmäistä osaa käsittelee heidän ensimmäistä lukuvuotta ja siihen mahtui niin paljon tunnetta, että en malta odottaa sitä hetkeä, kun pääsen jatkamaan näiden naisten tarinan parissa. Yhteensä neljätoista osaa sisältävä sarja on tällä hetkellä yksi suosikeistani. En voi kuin suositella!

Sarjakuvasarjojen sankareita, osa 1

Seuraavaksi vuorossa olisi sarjakuvasarjoja :)

C.S. Pacat & Johanna The Mad: Fence vol. 1-4

****

Fence kertoo koulun miekkailujoukkueesta. Nicholaksella on yksi unelma: olla hyvä miekkailussa ja voittaa arvokisoja. Yhtenä vaiheena tämän unelman saavuttamiseksi on päästä Kings Rown kouluun. Sarjan ensimmäisessä osassa päästään tämän unelman tavoittelemisen alkumetreille ja jatko-osissa tämä tarina jatkuu.

Vaikka miekkailu ei ole niitä urheilulajeja, joista niin välittäisin, tämä sarjakuvasarja oli miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Piirrostyyli oli riittävän yksikertaista ja tarina etenee miellyttävällä tahdilla. Jatkoakin toivottavasti on vielä tulossa.

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga vol. 1-9

***, ****, scifi, fantasia, seikkailu

Saga on kaunis sarjakuvasarja Alanasta ja Markosta, sekä heidän pakomatkastaan. Tarina kerrotaan heidän lapsen muistelmana ja samalla päästään tutustumaan eripuolella galaksia elävien elämään. Jokainen osa on menoa ja melskettä täynnä, eikä näitä voinut laskea käsistään. Hyvin etenevä tarina pitää otteessaan ensimmäisestä osasta lähtien. 

     Ensimmäiset seitsemän (7) osaa löytyy myös suomenkielisinä versioina. Ehkä vielä viimeisetkin osat saadaan käännettyä.

Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper girls vol. 1-6

***, ****, scifi, seikkailu

Paper girls on sellainen sarja, jonka ymmärtäminen oli useamman kerran vaikeaa ja joskus en edes yrittänyt pysyä perässä. Tarina lähtee liikkeelle, kun 12-vuotias Erin aloittaa postinjakajana ja tutustuu muihin samaa työtä tekeviin tyttöihin. Tytöt joutuvat erään aamuyön tunteita hyökkäyksen kohteeksi ja he pakenevat taloon, jonka kellarista löytyy aikakone. Tästä alkaa seikkailu ajassa, jossa tosiaan, välillä on vaikea pysyä perässä.

     Sarjakuvat olivat helppoa luettavaa, vaikka piirrostyyli ei ollut täysin omaan makuuni. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin juonessa perillä pysyminen. Loppua kohden osat kuitenkin paranivat ja tyttöjen kasvua oli mukavaa seurata.

Jeff Lemire & Dustin Nguyen: Descender vol. 1-6

***, ****, *****, scifi

Descender on scifi-seikkailu, joka tarttuu lukijaansa ja pitää otteessaan jokaisen osan luodessa mielenkiintoista tarinaa. TIM-21 on robotti, jolla on yllättävän tärkeä rooli tulevissa tapahtumissa. TIM etsii veljeään ja näin hän joutuu elämänsä seikkailuun. Kuka on ystävä? Kehen voi luottaa?

     Hyvällä tahdilla etenevä tarina pitää mielenkiintoa yllä loppuun asti. Kolmannelle osalle päädyin antamaan vain kolme tähteä, mutta muut osat saivat neljä tai viisi tähteä.

Jeff Lemire & Dustin Nguyen: Ascender vol. 1-3

***, ****, scifi

Ascender on jatkoa Descender-sarjakuvasarjalle. Aikaa on kulunut 10 vuotta ja paljon on muuttunut siinä ajassa. Nyt kuitenkin tutut hahmot päätyvät taas pakosalle. Nyt maailmassa on taikuutta ja Äiti hallitsee pelolla.

     Ascender ei saanut mielenkiintoani heräämään aivan samalla tavalla kuin Descender. Sarjakuvat oli helppo lukea, mutta tarina ei imaissut mukaansa. Sekavilta tuntuvat kaksi ensimmäistä osaa saivat miettimään, lopettaisinko sarjan lukemisen kokonaan. Päätin kuitenkin lukea myös kolmannen osan, joka olikin jo parempi kuin ensimmäiset osat. Neljännen osan pitäisi ilmestyä vielä loppuvuoden aikana ja tällä hetkellä ajatuksenani on vielä tarttua siihen.

Gerard Way: The Umbrella academy vol. 1-3

**, ***, scifi, fantasia

The Umbrella Academy kertoo seitsemästä lapsesta, joilla on supervoimia ja heidän on tarkoitus pelastaa maailma. Ensimmäiset vuotensa he ovat kasvaneet yhdessä ja opetelleet voimiensa käyttöä. Lopulta ryhmä hajoaa ja he elävät omaa elämäänsä eri puolilla maailmaa. Kun heidän adoptioisänsä kuolee, ryhmä kokoontuu yhteen uudelleen.

     En osaa sanoa, mikä näissä sarjakuvissa jostain syystä tökki.. mutta mikään näistä kolmesta osasta ei ollut erityisemmin omaan makuuni. Sarjakuvat tuntuivat välillä hieman sekavilta, hahmoja oli paljon ja ajassa/paikassa hypittiin vähän väliä. Kokonaiskuvan hahmottaminen oli ainakin omalla kohdallani vaikeaa. Lisäksi oman vaikeutensa toi piirrostyyli, joka ei ollut omaan silmään kovin selkeää ja helppolukuista. Tästä on tehty myös tv-sarja, ehkä kokeilen sitä vielä joskus jos tämä saa mielenkiintoni heräämään uudelleen.

Säeromaanien loistoa, osa 2

Toinen osa säeromaanien kokoelmaa on täällä. Kolme säeromaania, joita voin taas suositella kaikille. Jokainen näistä kertoo itsensä löytämisestä ja laittaa lukijansa miettimään.

Dean Atta: The Black Flamingo 

Harper Collins, 2019, *****, LGBT+

The Black Flamingo on kertomus itseensä tutustumisesta ja löytämisestä. Päähenkilö Michael on osin kreikkalainen ja osin jamaikalainen, mutta ei riittävästi kumpaakaan voidakseen tuntea kuuluvansa joukkoon. Eräänä päivänä Michael löytää Drag-maailman ja pikkuhiljaa ymmärtää löytäneensä oman paikkansa ja porukkansa.

Koskettava teos, jota ei voi laskea käsistään. Toivon vain, että tämä kirjaa ilmestyisi myös suomeksi jossain vaiheessa. Tämä on säeromaani, jonka toivoisin kaikkien lukeavan. Se laittaa ajattelemaan ja miettimään myös omaa paikkaa maailmassa.

Sarah Crossan: Toffee

2019, ****

Sarah Crossan on löytänyt paikkansa säeromaanien lukijoiden sydämestä. Vielä suomentamaton Toffee on kasvutarina Allisonista. Hän karkaa kotoa ja päätyy hylätyltä vaikuttavaan taloon. Talossa hän tutustuu Marlaan, vanhaan dementiasta kärsivään naiseen. Marlaa luulee Allisonia lapsuudenystäväkseen, eikä Allison korjaa tätä väärinkäsitystä.

Toffee on taattua Crossanin laatua, joten jos olet tutustunut hänen muihin säeromaaneihin, suosittelen myös tämän lukemista.

Sarah Crossan & Brian Conaghan: We come apart

2018, ***, romantiikka

Nicu ja Jess ovat kokeneet paljon omilla tahoillaan. He ovat samassa koulussa ja ystävystyvät huomaamatta. Tämä ystävyys syvenee päivä päivältä, mutta voivatko he olla yhdessä? Säeromaani eteni hyvällä vauhdilla ja Nicun vaikeus ulkomaalaisena uudessa koulussa nosti tunteita pintaan. Muuten tästä kuitenkin tuntui puuttuvan jotain, mikä olisi tehnyt tästä unohtumattoman kokemuksen. 

Margaret Atwood: Testamentit

15 vuotta Orjattaresi-romaanin tapahtumien jälkeen Gileadin tasavallan teokraattinen hallinto on yhä vallan kahvassa, mutta ilmassa on merkkejä siitä, että se on alkanut mädäntyä sisältäpäin.

Tällä ratkaisevalla hetkellä kolmen täysin erilaisen naisen elämät risteävät - kenties mullistavin seurauksin. Kaksi heistä on kasvanut rajojen vastakkaisilla puolilla: yksi Gileadissa tärkeän komentajan etuoikeutettuna tyttärenä, toinen Kanadassa, missä hän marssii Gileadin vastaisissa mielenosoituksissa ja seuraa tv-uutisia maan kauheuksista. Nämä kaksi nuorta kuuluvat ensimmäiseen sukupolveen, joka on varttunut uuden valtakauden aikana. Heidän todistajanlausuntonsa punoutuvat yhteen kolmannen äänen kanssa: yksi hallinnon hirmuvallan toimeenpanijoista kerää salaisuuksia ja käyttää niitä armottomasti edukseen.

     Testamentit on jatkoa Orjattaresi-kirjalle. Itselleni Orjattaresi oli pienoinen pettymys, joten tartuin hieman haparoivin käsin tähän osaan. Kirjan lukemisen jälkeen minulla oli hieman sellainen olo, että olisin voinut jättää kirjan lukemattakin. Tämä ei silti tarkoita, että tämä olisi ollut huono kirja.

     Siitä on aikaa, kun luin sarjan ensimmäisen osan, joten en kauheasti osannut yhdistää tämän kirjan tapahtumia menneeseen. Joitain muistijälkiä tämä kirja kuitenkin sai aktivoitumaan, mutta niin vähän, että en osaa näitä yhtäläisyyksiä alkaa erottelemaan. Henkilöhahmot olivat jotkut tuttuja, mutta suuri osa oli uusia. Hahmojen kuvaukset toimivat ja heidän tarinat etenivät hyvällä tahdilla. Tasapaino kolmen naisen tarinoiden välillä oli ihan hyvä ja ne yhdistyivät hyvin loppua kohti mentäessä.

     Kokonaisuutena tämä kuitenkin oli omasta mielestäni ihan hyvä, mutta ei erinomainen. Laatu oli samaa kuin aikaisemmassakin kirjassa, joten sen suhteen ei tule suuria yllätyksiä. Kirja jätti edelleen kysymyksiä jälkeensä, mutta antoi myös vastauksia myös ensimmäisen osan jättämiin aukkoihin. Jos kuitenkin tykkäsit Orjattaresi-kirjasta, niin suosittelen lukemaan myös tämän.

The Testaments
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Genre: scifi
Sarja: Orjattaresi #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Kirjailijan muut teokset: Orjattaresi
Arvosana: ***
Goodreads: 4,21

Muissa blogeissa: Tähtivaeltaja, Kirjoihin kadonnut, Donna mobile, Iltaluvut, Ruusun nimi, Luettua elämää, Luettua ja maistettua, Todella vaiheessa
Helmet2020:
4. Kuvauksessa monta ihmistä

6. Kirja nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella

28. Tulevaisuudesta kertova kirja

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja (Otavan kirjasto)

Christopher Paolini: Kulkuri, noita ja lohikäärme

On kulunut vuosi siitä, kun Eragon etsi lohikäärmeratsastajille uuden kotiseudun, Valkeat vuoret. Eragonin kaikki aika menee velvollisuuksien ja työn parissa, neuvotteluissa kääpiöiden, haltioiden ja urgalien kanssa, lohikäärmeen munien vartioinnissa, ratsastajien koulutuksessa. Saphira huomaa Eragonin uupumuksen ja neuvoo häntä lähtemään etsimään uusia seikkailuja: "Mene. Äläkä tule takaisin ennen kuin olet paremmalla tuulella."

Kuka on majataloon saapuva salaperäinen kulkuri, joka pystyy taikomaan ilman sanoja? Miten käy lohikäärmeen kirouksesta kärsivän Elva-tytön? Päihittääkö Ilgra Kulkaros-vuoren jättimäisen lohikäärmeen?

     Christopher Paolini on tullut tunnetuksi Perillinen-sarjastaan ja nyt häneltä on julkaistu samaan maailmaan sijoittuva kolmen tarinan kokoelma. Itse en ole vielä ehtinyt lukemaan koko sarjaa, mutta päätin silti tarttua tähän teokseen. Muutama juonipaljastus tätä lukiessa tuli, mutta itseäni se ei häirinnyt.

     Kulkuri, noita ja lohikäärme on kirja, joka aiheutti hieman ristiriitaisia tunteita. Ennen kirjan lukemista ajattelin, että tykkäisin tästä ja antaisin helposti neljä tai viisi tähteä. Kirjan aloitettuani ymmärsin nopeasti, että tästä kirjasta ei olisi siihen. Kolme tarinaa olivat ihan mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, mutta ne eivät napanneet niin tiukasti otteeseensa, kuin odotin. 

     Ensimmäinen tarina kertoo kulkurista, joka on kirjasarjan lukijoille ennestään tuttu. Tarinalla on opetus ja itse tykkäsin tästä tarinasta ehkä eniten. Toinen tarina keskittyy sarjasta tuttuun Elvaan ja Angelaan ja heidän matkaansa. Sekin oli mielenkiintoinen, mutta jokin siinä tökki ja jäin kaipaamaan lisää. Kolmas tarina kertoo lohikäärmeestä, joka majoittuu pienen kylän viereiselle kalliolle. Tämä tarina ei jostain syystä kiinnostanut itseäni juuri yhtään. Tämän lisäksi tarina oli puolet kirjan pituudesta ja sitä olisi ehkä voinut hieman lyhentää.

     Kokonaisuutena tämä oli ihan luettava kirja. Paolini osaa kirjoittaa ihan kiinnostavasti, mutta novellien kohdalla itse jään usein kaipaamaan lisää, ja niin myös tämän kirjan kohdalla. Ehkä kun olen saanut sarjan kaikki osat luettua, tartun tähän vielä uudelleen. 

The Fork, the Witch and the Worm
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, lapset, nuoret, seikkailu
Sarja: Perillinen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018

Kirjailijan muut teokset: Eragon, Esikoinen
Arvosana: ***
Goodreads: 3,82

Muissa blogeissa: Minna Siikilä-Laitila, Lukufiilis

Grady Hendrix: Horrorstör

Jotain outoa on meneillään Orskin huonekalumyymälässä Ohion Clevelandissä. Valvontakameroissa ei näy mitään epätavallista, mutta joka aamu tavaratalosta löytyy rikottuja Kjërring-kirjahyllyjä, hajonneita Glans-juomalaseja ja tuhottuja Liripip-vaatekaappeja. Kauppa ei käy, ja tavaratalonjohtajat ovat epätoivoisia.

Ratkaistakseen arvoituksen kolme työntekijää ilmoittautuu vapaaehtoisiksi tekemään 9-tuntisen yövuoron. Aamun pikkutunneilla he partioivat tavaratalossa, tutkivat outoja sattumuksia ja kokevat lopulta karmaisevia yllätyksiä.

     Horrorstör on kirja, joka kiehtoi minua ennen kuin tartuin siihen. En ole kovin ihmeellinen kauhukirjallisuuden kuluttaja, joten halusin tarttua tähän klassiseen kummitustarinaan. Pieni huumorin ripaus ei ollut huono asia, sillä ajattelin sen hieman pehmentävän kirjan kauhuja.

     Horrorstör oli mielenkiintoinen lukukokemus. Alku oli melko hidas, hahmot olivat hieman valjut, huumoria en itse löytänyt eikä kauhun kokemuksiakaan juuri ollut. Silti, omalla tavallaan, tämä oli ihan miellyttävä kirja lukea, vaikka se ei ollutkaan kovin ihmeellinen. Kommentteja lukiessani huomasin muutaman maininneen kirjan lopetuksen. Omalla kohdallani tuo ei ollut ongelma, vaikka kirjalle ei olekaan tulossa jatkoa. 

Suomentanut: Anna Kalpio
Genre: kauhu, huumori, mysteeri
Kustantaja: Lector Kustannus
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2015

Arvosana: ***
Goodreads: 3,64

Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

13. Kirjassa eksytään

30. Kirjassa pelastetaan ihminen