Yksittäisten sarjakuvien kokoelma, osa 1

Vuorossa olisi seuraavaksi kokoelma yksittäisiä sarjakuvia, joista jokainen kosketti jollain tavalla :)

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki

Suuri Kurpitsa, 2014, ****, nonfiktio, historiallinen

Olen lukenut aikaisemmin Takalolta Memento morin ja se oli niin upea teos, että halusin tutustua enemmänkin tämän sarjakuvataiteilijan tuotantoon. Ensimmäisenä käteen tarttui hänen toinen omaelämäkerrallinen sarjakuvansa, joka kertoo matkasta talon ostoon ja sen remontointiin.

En tykännyt tästä ihan niin paljoa kuin Memento morista, mutta tämäkin oli koskettava ja kauniisti tehty teos. Takalon piirrostyyli on miellyttävää katseltavaa ja tarina eteni hyvällä tahdilla. Aion jatkossakin tarttua hänen teoksiinsa, sen verran vakuuttavia nämä kaksi häneltä lukemaani teosta ovat olleet.

Petra Tanninen: Erityisen herkkää elämää

Nemo, 2019, ***, nonfiktio, realistinen fiktio, mielenterveys

Erityisen herkkää elämää kertoo nimensä mukaiseti eristyisherkän elämästä lyhyinä välähdyksinä ja tuokioina. Lyhyet, yhden sivun mittaiset kohtaukset olivat samaistuttavia ja selkeitä. Tämä teos ei kuitenkaan aivan yltänyt odotuksieni tasolle ja jäin kaipaamaan jotain enemmän. Toimii hyvänä keskustelun avaajana, mutta sen syvällisemmin en lähtisi tätä analysoimaan.

Noelle Stevenson: Nimona

HarperCollins, 2015, ****, fantasia, nuoret, LGBT

Nimona on Stevensonin esikoissarjakuva, joka on mielenkiintoinen alusta loppuun asti. Piirrostyyli on riittävän yksinkertainen ja juoni pysyy kasassa hyvin. Sarjakuvan hahmot ovat erilaisia ja viihdyttäviä. Tarinan edetessä oli mukava tarkastella päähenkilömme Nimonan kehitystä muodonmuuttajana ja ihmisenä. Yksinkertaisesti tämä oli miellyttävä ja nopealukuinen englannin kielinen sarjakuva, jota voin suositella myös muille tutustuttavaksi.

Kay O'Neill: The Tea Dragon Society

Oni Press, 2017, *****, lapset, fantasia, LGBT

The Tea Dragon Society on hempeän kevyttä luettavaa, joka sopii niin lapsille kuin vanhemmillekin lukijoille. Kirjassa Greta löytää tea dragonin ja täten tutustuu unohduksiin jäävän lohikäärmeiden hoitoon. Teos on saanut myös kaksi jatko-osaa, joita ei ainakaan omasta kirjastostani valitettavasti ole saataville. Silti ajatuksissani on vielä joskus päästä nekin lukemaan, oli tämän sen verran sympaattinen ja ihana lukukokemus.

Raina Telgemeier: Ghosts

Graphix, 2016, ****, realistinen fiktio, nuoret, fantasia

Olen tutustunut Telgemeierin tuotantoon hänen omaan elämään pohjautuvien teosten parissa. Nyt kuitenkin vuorossa oli fantasian elementtejä sisältävä Ghosts, joka oli myös mielenkiintoinen teos. Kirjan siskosten välinen ystävyys ja heidän kehittyminen ihmisinä kuvattiin kauniisti ja tarina eteni hyvällä tahdilla.

Raina Telgemeier: Drama

Graphix, 2012, ***, realistinen fiktio, romantiikka, nuoret, lapset

Drama kertoo Calliesta, joka haluaa päästää mukaan koulun näytelmään. Lopulta hän päätyy näytelmän kulisseihin lavasuunnittelijaksi. Draamaa on luvassa niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Hyvällä tahdilla etenevä sarjakuva, joka oli mukava lukea, mutta ei jäänyt erityisemmin mieleen.