Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

Lontoossa asuva Nikki on koko elämänsä yrittänyt etääntyä sikhiyhteisöstä ja murtaa vanhoillisia perinteitä. Kun Nikkin isä yhtäkkiä menehtyy, perhe joutuu taloudelliseen ahdinkoon. Kartuttaakseen kassaa Nikki hankkii työpaikan luovan kirjoittamisen opettajana.

Pian hänelle valkenee, että lähes kaikki opiskelijat ovat lukutaidottomia punjabilaisia leskiä. Luovan kirjoittamisen sijaan Nikki huomaa opettavansa aakkosia. Mutta kun yksi naisista löytää eroottisia tarinoita sisältävän kirjan ja lukee sitä luokassa ääneen, leskiin syttyy aivan uudenlainen opiskeluinto. Perinteisten asujen alla pulppuaa varsinainen luovuuden lähde, kun naiset alkavat kertoa tarinoitaan. Pian sana oppitunneista leviää naisyhteisön keskuudessa kulovalkean tavoin ja luokkahuoneen seinät pullistelevat osallistujista. Ei aikaakaan kun skandaalin ainekset ovat kasassa.

     Tähän kirjaan törmätessäni, sen enempää kirjan sisältöön tutustumatta, lisäsin sen lukulistalleni. Kirjan nimi kiehtoi sen verran, että en voinut tehdä muutakaan. Sitten luin jostain, että kirja ei sisällä, kuten itse olin nimen perusteella kuvitellut, tarinan leskien kertomuksia novellien tapaan. Tällöin päätin poistaa kirjan lukulistaltani. Seuraavan kerran kirja ilmestyi lukulistalleni, kun huomasin sen olleen Reese's Book Clubin kuukauden kirjana aikaisemmin. Ja lopulta päädyin kuuntelemaan sen äänikirjana syksyn aikana.

     Kirjaa aloittaessani ajatukseni olivat hieman sekavia, en ollut vieläkään varma olisiko kirjan lukeminen hyvä vai huono idea. Tai siis, ei mikään kirja varmasti koskaan täysin huono idea ole, mutta olisi sitä läjä muitakin kirjoja, joihin tutustua. Yritin kuitenkin aloittaa kuuntelun avoimin mielin. Tarina lähti hyvin käyntiin ja mietin, että tästä voi tulla vielä ihan hyvä kuuntelukokemus. Ja niin, ei siitä nyt ihan huono kokemus tullut, mutta olisin voinut käyttää tämän kuunteluajan johonkin muuhunkin kirjaan.

     Yksinkertaisesti sanottuna tämä kirja tuntui hieman sekavalta. Kuuntelemisen jälkeen en oikein tiennyt, yrittikö tämä kirja olla romantiikka vai jännitystä sisältävä kirja, kummankin osuus jäi heikoksi suoritukseksi. Lisäksi leskien eroottiset tarinat eivät ollee oikein omaan makuuni. Hahmot olivat hyvin luotuja ja erilaisia, mutta hekään eivät saaneet kiinnostustani kovin korkealle. Sekavuudestaan huolimatta loppu oli kuitenkin saatu joten kuten parsittua kokoon. Ja kyllä, näen miksi jotkut ovat tykänneet tästä (ehkä itsekin olisin, jos olisin alusta asti kirjaan ensimmäisen kerran törmätessäni ymmärtänyt, mistä on kyse), mutta henkilökohtaisesti tämä jää yhdeksi kirjaksi, josta en muista pian enää mitään.

Erotic Stories for Punjabi Widows
Suomentanut: Inka Parpola

Äänikirjan lukija: Maija Lang
Genre: romantiikka, chick lit, mysteeri
Kustantaja: Sitruuna (2017, suom. 2021)

Arvosana: **

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjojen kuisketta, Satunnainen ohikulkija

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Terävän humoristinen romaani iskee siekailematta uuvahtaneen avioliiton kipupisteisiin.
Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan - turhaan.
"Kulta, nyt ei ole hyvä hetki." Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset.
Missä vaiheessa hehku lopahti, ja he alkoivat puhua toisilleen kuin potilaat: "Mites sun niskat?" Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei ole välttämättä halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun.

     Anna-Leena Härkönen on omalla kohdalla ollut sellainen kirjailija, että haluaisin tykätä hänen kirjoistaan, mutta jostain syystä ne eivät ole olleet suosikkejani. Tästä syystä minulla oli omat ennakkoluuloni tätä kirjaa kohtaan ja sen lisäksi menin vielä lukemaan muutaman kommentin kirjaan liittyen, joka ei helpottanut tilannetta.

     Kuten Härkösen kirjoissa aikaisemminkin, myös tähän on osattu sisällyttää huumoria, vaikka aihe on vakava. Heli on tympääntynyt, kun hän ei saa avioliitossaan enää seksiä, joten hän alkaa miettiä muita vaihtoehtoja. Keskustelu Matin kanssa ei tunnut toimivan ja mies vaikuttaa muutenkin olevan enemmän kiinnostunut kaikesta muusta. Ympärillä arjessa pyörii myös pariskunnan yhteinen tytär.

     Ei kiitos oli mielestäni ihan viihdyttävä kirja. Se herätti ajatuksia, mutta hyviä ratkaisuja se ei antanut. Ihan kelpo kirja siis ja nopea välipala sitä tarvitsevalle. Ei kuitenkaan mikään mahtiteos, josta sen suurempia vastauksia kannattaisi alkaa hakemaan.

Genre: aikuiset, draama, chick lit, huumori
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2008

Äänikirjan lukija: Sari Mällinen

Kirjailijan muut teokset: Häräntappoase, Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia, Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia, Heikosti positiivinen, Avoimien ovien päivä
Arvosana: ***½
Goodreads: 2,90

Helmet2020:

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

Beth O'Leary: Kimppakämppä

Kustannustoimittaja Tiffy on vailla asuntoa sikamaisen kalliissa Lontoossa. Yöhoitaja Leonilla on yhden makuuhuoneen asunto ja kova tarve rahalle. He päätyvät loistavaan ratkaisuun, jota heidän ystävänsä pitävät hulluna: Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät, eikä heidän tarvitse edes tavata toisiaan.

Mutta kun yhteiseloon sotkeutuu romanttisia tunteita, menneisyyden traumoja ja vankilassa väärin perustein istuvia veljiä, kämppikset kohtaavat hankalampia haasteita kuin toisen pesemättömät tiskit keittiön altaassa.

     Kimppakämppä oli pitkään kirjalistalla, jonka kirjoihin en ajatellut koskaan koskevani. Jostain syystä kuitenkin päätin pistää kirjan varaukseen ja kun se saapui kirjastoon haettavaksi, olin edelleen kahden vaiheilla. Jokin tässä kirjassa vain ei saanut minua innostumaan. Kun sitten aloin vihdoin lukemaan kirjaa, se nappasi minut niin nopeasti mukaansa, että en pystynyt lopettamaan ennen viimeistä sivua.

     "Totta kai olen utelias ja googlaan hänet. Leon Twomey ei ole kovin tavallinen nimi, joten löydän hänet Facebookista ilman, että minun täytyy turvautua niihin epämiellyttäviin stalkkeritekniikoihin, joita tarvitsen kalastellessani Butterfingersille uusia kirjailijoita muilta kustantajilta."

     Kimppakämppä on rento ja viihdyttävä kirja, jossa on kuitenkin myös niitä synkkiä sävyjä pinnan alla. Tiffyn ja Leon elämässä on asioita, jotka vaikuttavat heidän nykyiseen elämään, eikä aina niin positiivisesti. Aiheita käsitellään huumorin kautta, mutta silti vakavasti. Ja kuten yleensä, kirja on melko ennalta-arvattava, mutta itseäni se ei tässä häirinnyt. Kirja vain tempaisi niin hyvin mukaansa, että pienet ongelmat eivät häirinneet.

The Flatshare
Suomentanut: Taina Wallin
Genre: romantiikka, chick lit, realistinen fiktio
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,12

Muissa blogeissa: Kirsin book club, Kartanon kruunamaton lukija, Kirjakaapin avain, Bibbidi bobbidi book, Annelin lukuvinkit, Kirjakaapin kummitus, Oksan hyllyltä, Paljon melua kirjoista
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

41. Kirjassa laitetaan ruokaa/leivotaan

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

49. Julkaistu 2020

Henriikka Rönkkönen: Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä

Kun sinkkuaikaa on takana jo vuosikymmen, sormi on Tinderin hakkaamisesta rakoilla ja sauvan paristot väsähtäneet, sitkeä rakkauden etsijä päättää palkita itsensä ihanalla lemmenlomalla. Matkakohde on houkutteleva mutta hieman arvaamaton: nyt lähdetään tutustumaan villiintyneen sinkun sisäiseen aarniometsään.

     Koen, että minulla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde Rönkkösen kirjojen kanssa. Määmatka on hänen kolmas sinkkuelämän vaiheista kertova kirja ja vaikka kaksi aikaisempaa kirjaa eivät ole olleet mielestäni kovinkaan hyviä, päätin tarttua tähän uutuuteen. Ennakkoluulot olivat korkeat ja odotuksia ei juurikaan ollut, mutta ehkä juuri sen takia tämä kirja pääsi yllättämään.

     Määmatka on aikaisempiin kirjoihin verrattuna hieman vakavamielisempi ja parisuhteen etsintä on selkeästi enemmän tarkoituksena. Toki Tinder on tässäkin kirjassa kovassa käytössä ja yöllisiä menoja kuvataan useampaan otteeseen. Bikinirajatapaukseen verrattuna tässä kirjassa oli todella paljon vähemmän pissa-kakka -huumoria, mutta kyllä se anaalikin siellä useamman kerran ehdittiin mainita.

     Vaikka tämä kirja olikin edeltäjäänsä parempi, ei tämä silti ollut mikään mestariteos. Lisäksi kahdessa edellisessä osassa on jo sen verran käsitelty sinkkuelämää, että omalla tavallaan tämä tuntui vähän turhalta toistolta. Kirjan lopussa tuli vähän sellainen olo, että tämä saattaisi olla viimeinen sinkkuuden ihmeistä kertova kirja. Omalla tavallaa pidän sitä hyvänä asiana, mutta samalla jään haikein mielin miettimään näitä kolmea teosta.

Genre: chick lit, aikuiset, huumori
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Mielikuvituspoikaystävä, Bikinirajatapaus
Arvosana: ***½
Goodreads: 2,82

Muissa blogeissa: Nörttitytöt
Helmet2020:

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Julkaistu 2020

Catherine Isaac: Sinusta, minusta, kaikesta

Kymmenvuotias William on kaikki kaikessa Jessicalle. Hänen vuokseen Jessica on valmis tekemään mitä tahansa, jopa matkustamaan kesäksi Ranskaan, jotta poika saisi tutustua isäänsä Adamiin. Olipa Jess itse Adamista mitä mieltä tahansa.

Viehättävä Dorgognen maaseutu ja aurinko valavat lämpöä jäseniin, mutta Jessin on pidettävä pää kylmänä, sillä Adam ei näytä muuttuneen. Omistamansa hotellin lisäksi miehen huomion vie nuori ja käsittämättömän kaunis tyttöystävä, eikä Williamille tunnu olevan tilaa. Omista tunteistaan huolimatta Jessin on keksittävä keino vahvistaa isän ja pojan suhdetta.

     Olen ihminen, joka saattaa valita kirjan luettavaksi pelkän kannen perusteella ja vasta aloitettuani lukemisen, tutustun kirjaan paremmin. Joskus tällä tavalla valituksi tulleet kirjat ovat todella hyviä, joskus taas eivät. Sinusta, minusta, kaikesta on kirja, jonka valitsin kannen perusteella kevään uutuuskatalogista. Tämä ei ollut todella hyvä, mutta ei tämä ollut huonokaan. Minun on kuitenkin myönnettävä, että tämä ei ollut sellainen kirja, johon olisin tarttunut luettani takakannen tekstin.

     Sinusta, minusta, kaikesta on rakkausromaani, joka toi mieleeni hyvin vahvasti Harlequin-romantiikan. Kirjan lopputulos oli tiedossa alusta asti ja sitä vain odotettiin, että millaisten tapahtumien kautta tähän lopputulemaan päästään. Ja vaikka kirjaan oli saatu pieniä epävarmuustekijöitä, loppu tuli hieman töksähtäen ja tunnelma ainakin omalla kohdallani hieman lässähti. Yksinkertaisesti loppuratkaisu tuntui hieman helpolta, eikä sitä oltu jaksettu alustaa kunnolla.

     Kirjaan oli saatu mahdutettua myös muita asioita, kuin rakkauden täyteinen Ranskan maaseutu. Kirjassa käsiteltiin vakavaa sairautta ja sen vaikutusta tulevaisuuteen. Epävarmuus omasta ja oman lapsen mahdollisesta sairastumisesta olivat käsin kosketeltavia. Muutenkin kerronta eteni jouhevasti ja hahmot tuntuivat aidoilta ja olivat samaistuttavia. 

     Sinusta, minusta, kaikesta on Catherine Isaacin ensimmäinen romaani uudella nimellä. Aikaisemmin hän on kirjoittanut salanimellä Jane Costello. 

You Me Everything
Suomentanut: Pirjo Ruti
Genre: romantiikka, realistinen fiktio, chick lit
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ***
Goodreads: 3,89

Helmet2020: 4. Kannessa ja kuvauksessa monta ihmistä, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published 2020, 35. A three-word title, 36. A pink cover 
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 48. Published 2020

Kate Davies: Syvään päähän

Vielä hetki sitten Julia ei ollut harrastanut seksiä kolmeen vuoteen.
Mutta nyt:
- Epäonninen yhden illan säätö syyttää häntä peniksensä rikkomisesta.
- Itsevarma lesbo flirttailee hänelle provokatiivisen käsitetaiteen äärellä.
- Julia miettii, tekeekö häpykarvoituksen ajelu hänestä huonon feministin.
Julia sukeltaa puolivahingossa Lontoon queer-maailman syvään päähän ja alkaa ymmärtää, että on aiemmin etsinyt rakkautta - ja nautintoa - ihan vääristä paikoista...

   Joskus kirjan takakansi saa innostuksen heräämään ja odottaa innolla sitä hetkeä, kun kirjan saa käteen ja pääsee lukemaan. Jostain syystä tämä kirja veti minua puoleensa. Ehkä se oli kirjan kannen väritys tai takakannen teksti. Joka tapauksessa, odotukseni olivat korkealla ennen kirjan aloittamista.
     Syvään päähän on tarina Juliasta, joka ei ole harrastanut seksiä kolmeen vuoteen. Hän päättää "korjata" tilanteen ja eräissä bileissä vastaan tulee juuri "sopiva" mies hoitamaan homman. Mies haisee ja vaikuttaa muutenkin huonolta valinnalta, mutta viimeistään kun tämä syyttää Juliaa peniksensä rikkomisesta, Julia miettii mitä ihmettä hän tekee miehen talossa. Tämän kokemuksen jälkeen syntyy päätös, että ei seksiä enää ikinä. Tämä päätös pitää pari päivää. Seuraavissa bileissä Julia sitten tapaa naisen, joka ehdottaa seksiä kanssaan. Yhden yön, ilman sen suurempia lupauksia. Julia tarttuu tilaisuuteen ja illan jälkeen hän miettii, onko hän aina ollut syvällä sisimmässään lesbo. Seksi naisen kanssa toimii ainakin paljon paremmin kuin miehen kanssa.
     Tämän itseensä uudelleen tutustumisen lisäksi Julia kohtaa naisen, Samin, jonka kanssa hän aloittaa suhteen. Läheiset antavat useita varoittavia katseita ja viestejä, mutta Juliaa tämä ei kiinnosta. Hän on rakastunut ja hän on valmis tekemään kaiken tämän naisen eteen. Moniavioisen, kontrolloivan ja BDSM:stä tykkäävän naisen eteen. Eli juuri niiden asioiden, joista Julia ei ennen suhdetta juurikaan innostunut.
     Syvään päähän alkoi kevyesti. Alussa saatoin jopa nauraa muutaman kerran. Tykkäsin Juliasta ja hänen ystävistään ja työkavereista. Ajattelin, että tästä tulee rento kirja joka hymyilyttää alusta loppuun. Olin väärässä. Kunnolla.
     Hyvin pian sen jälkeen, kun Julian ja Samin suhde lähtee kunnolla käyntiin, kirjan tunnelma muuttuu. Voisin jopa sanoa, että siitä tulee aika synkkä ja omalla tavallaan hieman ahdistava. Samin luonne, epävarmuus ja kontrolloivuus vievät tilaa Julian elämästä ja muuttaa häntä (ei hyvään suuntaan). Ystävät meinaavat unohtua ja perhesuhteet kärsivät. Loppua kohti mentäessä voidaan jopa nähdä, miten tapahtumat vaikuttavat Julian mielenterveyteen.
     Tässä kirjassa oli paljon hyvää. Nautin siitä, mutta samalla olin epävarma ajatuksistani. Lyhyesti sanottuna tämä kirja aiheutti itsessäni ristiriitaisia tunteita. Siihen nähden kuitenkin, että odotin humoristista ja rentoa kirjaa, tämä ei todellakaan ollut sitä. Ja sanottakoon vielä, että jos seksikohtausten kuvailu ei ole sinun juttusi, kannattaa tämä kirja ehkä jättää hyllyyn.

In at the Deep End
Suomentanut: Kristiina Vaara
Genre: LGBT+, aikuiset, romantiikka, chick lit, huumori, realistinen fiktio, draama
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019,  suom. 2020

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,58

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä
Helmet2020: 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published in 2020
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 23. Featuring an LGBT+ character, 48. Published in 2020

Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

Yhdeksän vierasta kokoontuu kymmeneksi päiväksi ylelliseen hyvinvointihotelliin. Paikka on täysin eristyksissä: tekniset vempaimet kerätään pois ja vieraat opettelevat meditoimaan ja olemaan hiljaa.
Frances tulee retriittiin parantelemaan kipuilevaa selkää, särkynyttä sydäntä ja harvinaisen kivuliasta paperihaavaa. Ylitettävänä on myös hänen kirjailijanuransa pahin kriisi. Samaan aikaan hotelliin majoittuu kahdeksan muuta uuden elämän etsijää. Joukkoon mahtuu pieni perhe, jonka surun kaikki aistivat, väsynyt kotiäiti, jonka ajatukset kiertävät kehää ja aviokriisissa kärvistelevä nuoripari.
Kenelläkään vieraista ei ole aavistusta mitä tuleman pitää. Sen tietää vain arvoituksellinen hotellin johtaja, karismaattinen Masa, joka ei tarjoa asiakkailleen pelkkää kehon puhdistusta ja taiji-liikkeiden harmoniaa, hän haluaa antaa heille jotain paljon enemmän. Jotakin kaiken mullistavaa. Pian paljastuu toimintaohjelma, joka totisesti saa jokaisen vieraan tolaltaan.

     Liane Moriarty ei ole itselleni aikaisemmin tuttu, mutta olen miettinyt hänen kirjojensa lukemista jo kauan. Nyt päädyin lukemaan Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista... enkä tiedä oliko se hyvä asia. Kun katsoo Goodreadsista, tämä kirja on kirjailijan yksi huonoiten arvioitu kirja. Päätin kuitenkin antaa tälle mahdollisuuden ja lähdin lukemaan ennakkoluulottomasti. Moriarty on kuitenkin kehuttu kirjailija ja uskoin tämän kirjan olevan mielenkiintoinen ja mukaansatempaava.
     Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on neljän ja puolensadan sivun mittainen teos. Kirjasta noin puolet menee siihen, kun kerrotaan joidenkin henkilöiden menneisyydestä ja siitä miten he päätyvät hyvinvointilomalle. Toinen puolisko on sekavaa, "jännittävää" selostusta siitä, miten viimeiset päivät hyvinvointilomalla kuluvat. Moni hahmo jää valjuksi ja heistä ei kerrota juuri lainkaan. Muutamien hahmojen henkilökuvauksesta olisi aivan hyvin voinut nipistää hieman tilaa näille muutamalle tuntemattomaksi jäävälle hahmolle tai sitten vain yksinkertaisesti pari hahmoa olisi pitänyt pudottaa kyydistä jo valmiiksi.
     Puolessa välissä kirjaa mietin, että jätänkö tämän kesken. Hahmojen historiasta kertominen ja jaarittelu eivät innostaneet minua lukemaan. Lukiessani joitain kommentteja kirjasta sain tietää, että puolen välin jälkeen tapahtuu käänne ja loppuosa on parempi. Jatkoin siis lukemista. Ja toki käänne tapahtui, käänne joka ei yllättänyt eikä miellyttänyt. Tämän käänteen jälkeen, kuten jo aikaisemmin sanoin, kirjasta tuli hieman sekava ja väkisin väännetyn oloinen. Myönnän, että loppuosa oli parempi kuin alku, mutta ei loppukaan mikään hyvä minun mielestäni ollut.
     Yhtenä ongelmana kirjassa koin stereotypiat ja tiettyjen asioiden toistamisen. Oli vain uutta urheiluautoaan rakastava mies. Entinen urheilija, jonka elämä on lähtenyt alamäkeen. Äkkirikastunut nainen, joka on käynyt läpi kaikki mahdolliset kauneusleikkaukset, koska hän ei koe itseään kauniina. Parikin vanhempaa naista, jotka haluaa laihduttaa. Ja vaikka todellisuudessa toinen näistä naisista ei halunnut laihduttaa, laihduttamista toistettiin kirjassa monta kertaa. Liian monta kertaa. Yli viisikymppinen nainen ei vain voinut olla tyytyväinen omaan kehoonsa ja elämäänsä. Jossain kohtaa kaikkea tätä oli vain liikaa ja se meni ärsyttävän puolelle.

     "Tyttöjen ajateltiin olevan tunteidensa vietävissä, mutta asia oli aivan päinvastoin. Tytöt hallitsivat tunteensa erinomaisesti. He kieputtivat niitä esillä kuin paraatisauvoja: Nyt minua itkettää! Nyt minua naurattaa! Kukaan ei tiedä mitä teen seuraavaksi! Et ainakaan sinä! Pojan tunteet olivat kuin baseball-räpylä jonka takaa häntä ei nähnyt."

Nine perfect strangers
Suomentanut: Helene Bützow
Genre: chick lit, trilleri, mysteeri, aikuiset
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Arvosana: **
Goodreads: 3,50

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Amman lukuhetki, Kirjaluotsi, Lumiomena
Helmet2020: 7. Kirjassa rikotaan lakia, 9. Kohdataan pelkoja, 33. Tapahtuu muodonmuutos, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 37. Ajankohta merkittävä tekijä, 42. Kirjassa isovanhempia
PopSugar2020: 15. Involving social media, 47. More than 20 letters in its title
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 22. Major theme of survival, 23. Featuring an LGBT+ character, 28. Book by an Australian author

Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä

Romaani naisen elämän suuresta solmusta - tarina täynnä hyviä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta.
Kolmekymppisen Astan aviomies on lähtenyt tiehensä, ja Asta matkustaa jouluksi lapsuudenkotiinsa. Siellä hän saa vastaansa perheensä rakkauden, jolla äiti aikoo parantaa tyttärensä erosurun. Äidin ja tyttären läheisyys paljastuu kuitenkin näennäisyydeksi, todellisten tunteiden pettämiseksi.

     Härkösen tuotannon lukuprosessini seuraavaksi teokseksi valikoitui Avoimien ovien päivä, joka kertoo Astasta ja hänen eron jälkeisestä elämästään. Astalla on homoystävä ja ongelmia perheensä kanssa. Hyvät ainekset siis viihdyttävälle kirjalle.
     Tämä teos tempaisi mukaansa jo alkuvaiheilta ja se oli viihdyttävä sekä sykähdyttävä loppuun asti. Kirjan tapahtumia värittää hieman Astan perheen uskonnollisuus ja halu itsenäisyyteen, jota ei tunnu kuitenkaan aikuisenakaan olevan. Lisäksi päästään käymään läpi Astan lapsuutta ja hänen pikkusiskojen mietteitä omasta elämästään. Kuitenkin keskiössä on Astan ja hänen äitinsä välit, jotka ovat kiemuroita täynnä.
     Avoimien ovien päivä käsitteli paljon erilaisia aiheita ja joistain niistä olisin halunnut lukea vielä lisää. Kirja kuitenkin loppui ennen kuin olisin halunnut, mutta niinhän ne aina tuppaavat tekevän. Tämä oli kuitenkin mielenkiintoinen kertomus hieman erilaisesta lapsuudesta ja tytär-äiti -suhteesta. Tämä tuntuu myös sellaiselta teokselta, että se kestäisi toisenkin lukukerran, jolloin huomaisi uusia asioita ja yhdistelisi asioita eri tavalla.

Genre: chick lit, aikuiset, draama
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1998

Kirjailijan muut teokset: Häräntappoase, Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia, Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia, Heikosti positiivinen
Arvosana: ****
Goodreads: 3,11

Kristiina Saha: Minäpäivät

Ärhäkästi pureva esikosromaani repii kappaleiksi konsulttikielen, onnellisuusteollisuuden ja selfhelpin. Hellevi on pikkupomo keskisuuressa ohjelmistosuunnitteluyrityksessä. Yyteet paukahtavat päälle. Hellevi antaa päivisin potkuja ja käy iltaisin hoitamassa äksyä sairasta äitiään. Kiitokseksi 20 palvelusvuodesta firma patistaa Hellevin muutosseminaariin. Muutos vai häviö? Mitkä ovat vaihtoehdot?

     Takakannessa on teksti "Rohkea ja suorasanainen Minäpäivät istuttaa lukijan sohvaan ja puhuu sydäntäsärkevästi jatkuvasta syyllisyydentunnosta ja yksinäisyydestä. Se kysyy, mikä on ihmisen mitta ja kuka sen täyttää?". Tämä jotenkin iski itseeni ja olin innokas aloittaessani kirjan lukemisen. Pian kuitenkin tajusin, että eihän tästä tule yhtään mitään. Jos tämä olisi ollut pidempi kirja (nyt n. 250sivua), en olisi jatkanut loppuun. Nyt kuitenkin pusersin itseni läpi tämän kokemuksen ja en tiedä mitä voisin sanoa.
     Ensinnäkin tämän kirjan kohdalla oli se ongelma, että en voinut oikein samaistua tähän. Olen vasta aloittamassa työuraani, joten työelämän vaatimukset eivät varsinaisesti ole päässeet iskemään minua kanveesiin. Toinen ongelma oli se, että en tiennyt yrittääkö tämä kirja olla vakava vai humoristinen. Nyt näiden yhdistelmä ei toiminut. Kolmas ongelma oli se, että tapahtumista hypittiin seuraavaan vähän liian suurilla hypyillä.
     Minäpäivät siis kertoo Hellevistä: hän on ollut samassa työpaikassa koko uransa, hänellä on skitsofreniaa sairastava äiti joka on vanhainkodissa, hän ei ole seurustellut eikä hänellä ole lapsia. Hellevi käy katsomassa usein äitiään, vaikka käynnit ovat raskaita. Nämä osuudet ovat kuitenkin jotain, mistä tykkäsin tässä kirjassa. Sitten kaikki muu olikin jotain, mistä en niin tykännyt.
     Melko pian kirjan alettua Hellevi saa työpaikaltaan lahjan seminaariin, jonka myötä muutoksen teko on mahdollista. Seminaarissa Hellevi tapaa miehen. Homma etenee. Seminaarin järjestäjät pommittavat erilaisilla tehtävillä, joiden suorittamiseen on viikko aikaa. Muutos koskee ulkonäköä, luonnetta, elämää, asenteita... kaikkea mahdollista. Hellevi on tehnyt kaiken väärin elämässään. Tämä jotenkin tökki itselläni. Hellevistä yritettiin muovata aivan eri ihminen. Ärsytti.
     Kirjan lopusta minulla ei juurikaan ole muistikuvia. Olen kuitenkin varma, että tarvoin kirjan loppuun asti. Ehkä tämä kuitenkin kertoo jotain siitä, miten hyvänä tätä kirjaa pidin. Joku oli Goodreadsissä verrannut tätä kirjaa Olga Kokon Munametsään. Siitä voin olla ainakin jonkin verran samaa mieltä, kumpikaan ei ollut minua varten.

Genre: chick lit, huumori
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: **
Goodreads: 3,10

Muissa blogeissa: Amman lukuhetki

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Kolmekymppinen Eleanor elää yksin ja säntillisen organisoitua elämää. Työssään hän on tarkka ja tehokas, mutta ei oikein osaa olla ihmisten kanssa vaan ottaa kaiken kirjaimellisesti ja herkästi sanoa paukauttaa mitä ajattelee. Kun työviikko on takana, Eleanor katoaa kotiinsa noutopizzan ja parin votkapullon kanssa eikä puhu kenellekään ennen maanantaita. Kerran viikossa Eleanor keskustelee sapekkaasti motkottavan äitinsä kanssa, mutta vieraita hänellä ei käy, sosiaalityöntekijää lukuun ottamatta.
     Miksi Eleanor on sellainen kun on? Kuin vahingossa yksinäisyyden muuri Eleanorin ympäriltä alkaa murtua, kun työtoverin ystävällinen teko aloittaa ketjureaktion, joka muuttaa Eleanorin pinttyneet tavat.

     "Perjantaisin en nouse heti töiden jälkeen bussiin vaan menen kulman taakse Tesco Metroon ostamaan juustotomaattikastikepizzan, chiantia ja kaksi isoa pulloa Glen's-votkaa. En tarvitse kovin paljon perjantaisin, vain muutaman kelpo kulauksen. Useimmiten herään sohvalla noin kello kolme aamuyöllä ja kompuroin sänkyyn. Jaan loput votkasta lauantaille ja sunnuntaille niin, etten ole päihdyksissä mutten myöskään selvä. Maanantaiaamuun on pitkä aika."

     Odotukseni tätä kirjaa kohtaan eivät olleet suuret, myönnän sen. Ajatus siitä, että luen jonkun kolmekymppisen tylsästä elämästä ei ollut houkutteleva, mutta sitten kuulin jostain, että tässä on myös mielenterveydellinen puoli. Siitä syystä tartuin tähän kirjaan. En kuitenkaan tiennyt miten mielenterveys liittyi tähän kirjaan tai miten se tulisi esiin kirjaa lukiessa. Yritin kuitenkin olla avoimin mielin ja antaa tälle kirjalle mahdollisuuden, jonka se ansaitsee.
     Kirjan alku oli järkyttävä. Miettisin kirjan lukemisen lopettamista kerran jos toisenkin, mitä tapahtuu harvoin. Päähenkilö Eleanor oli syy näihin tunteisiin. En pitänyt hänestä yhtään ja en olisi halunnut lukea hänen tarinaansa. Sitten, menin Facebookiin ja siellä minua vastaan tuli keskustelu tästä kyseisestä kirjasta. Kommenteissa jotkut tykkäsivät tästä kirjasta, toiset eivät. Ne ketkä eivät tykänneet, olivat saaneet kirjasta pitäneiltä vastauksia. Näissä vastauksissa kehotettiin jatkamaan alusta pidemmälle. Kirja kuulemma paranisi ja Eleanorin käytös ja tarina veisivät lukijan mennessään. Näistä kommenteista innostuneena päätin antaa tälle kirjalle mahdollisuuden ja päätin lukea kirjan loppuun vaikka väkisin.

     "Katsoin taas kuvajaistani. Olen terve ja vahva. Minulla on toimivat aivot ja myös ääni, vaikka se ei olekaan sointuva. Hengitin savua silloin kauan sitten, ja äänihuuleni vaurioituivat pysyvästi. Minulla on hiukset, korvat, silmät ja suu. Olen ihminen ja nainen, en enempää enkä vähempää.
- -
Sydämessäni on aivan yhtä paksuja ja rumia arpia kuin kasvoissani. Tiedän sen. Toivon että jäljellä on myös vahingoittumatonta kudosta, kohta jonka läpi rakkaus pääsee sisään ja ulos. Toivon niin."

     Olen ikionnellinen siitä, että luin tämän kirjan loppuun asti. Alusta huolimatta. En voi vieläkään sanoa tykkääväni siitä mitenkään erityisesti. Eleanor ei vieläkään ole suosikkihahmoni kaikista maailman hahmoista. Hän on kuitenkin tämän kirjan päähenkilö. Kirjan, joka sai minut itkemään ja nauramaan. Kirjan, joka oli niin riipaiseva, että minulta meni pari päivää ennen kuin pystyin aloittamaan seuraavan kirjan (ensimmäinen kerta ikinä!). Kirjan, jonka aijon joskus lukea uudelleen ja jota voin suositella koko sydämestäni kaikille, jotka ovat vähänkään kiinnostuneita tästä. Ja haluan vielä muistuttaa, että alun jälkeen se paranee. Kun ensin se ärsyyntymisaste saadaan maksimiin, kaikki paranee.

     "Nämä tosiasiat eivät ole muille mieluisaa kuultavaa, enkä mahda sille mitään. Jos joku kysyy kuulumisia, täytyy vastata: "Kaikki on hyvin." Ei saa kertoa, että itki itsensä uneen edellisenä iltana, koska ei ollut puhunut kenellekään kahteen päivään. Täytyy sanoa: "Kaikki on hyvin.""

     Kirjan tarinaa on vaikea käsitellä ilman, että kirjoitan kovin suuria spoilereita. Siksi en käsittele sitä sen suuremmin. Takakannen teksti antaa varmasti riittävästi tietoa siitä, mitä tämä kirja pitää sisällään. Sen verran voin kuitenkin tästä kirjasta sanoa, että tykkäsin kirjan tyylistä. Asioita ei kaunisteltu, tarina eteni sopivalla nopeudella niin, että lukija pysyy mukana, mutta tylsiä hetkiä ei kuitenkaan ehdi muodostua. Suoranaista hahmokuvausta ei ollut paljoa, mutta rivien välistä pääsi lukemaan kaiken tarvittavan. Hahmot muodostuivat kokonaisuudeksi tarinan edetessä ja muutokset hahmojen kehityksessä oli huomattavia.
     Kokonaisuutena tämä oli sellainen kasvutarina, joka on ajatuksia ja tunteita herättävä.

     "Minulle oli alkanut valjeta, että sisäinen ääneni - oma ääneni - oli oikeastaan varsin maltillinen ja rationaalinen. Äidin ääni oli arvostellut muita ja usuttanut minua tekemään samoin. Olin alkanut pitää aika tavalla omasta äänestäni, omista ajatuksistani. Halusin niille lisää tilaa. Niiden ansiosta minulle tuli hyvä ja jopa rauhallinen olo. Niiden ansiosta minusta tuntui, että olin oma itseni."

Nimi: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Eleanor Oliphant is Completely Fine)
Kirjailija: Gail Honeyman
Suomentanut: Sari Karhulahti
Genre: chick-lit, aikuiset
Sivumäärä: 429
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2017 (suom. 2018)

Arvosana: *****

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Kirja vieköön, Kahvikissan kirjahylly, Älä ota sitä niin vakavasti, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjamerestä ongittua

Emma Luoma: Vain huonoja vaihtoehtoja

Vastavalmistunut lääkäri Junita Laine palaa lapsuutensa kotikaupunkiin auttamaan veljeään Jeroa, joka on halvaantunut onnettomuudessa. Työ paikallisessa terveyskeskuksessa panee Junitan heti koville, potilaat eivät hoidu yhtä helposti kuin oppikirjoissa. Kotona murjottava Jerokin tuntuu ventovieraalta.
Kaupungissa alkaa tapahtua outoja onnettomuuskia, ja Junitan ja Jeron kynnykselle ilmestyy nimettömiä uhkauksia. Junita purkaa ahdistustaan juoksemiseen, punaviiniin sekä vertaistukeen, jota hän saa työkavereiltaan - erityisesti kollegalta, johon hän ihastuu vastoin suunnitelmiaan.
Kun viimeisin onnettomuus osuu liian lähelle, on Junitan selvitettävä, mitä kaupungissa oikeastaan tapahtuu ja kuka on nimettömien uhkauksien takana. Jerokin tuntuu salailevan jotakin. Voiko Junita luottaa enää edes omaan veljeensä?

     Takakannen tekstin perusteella odotin jotain jännittävää, ehkä vähän huumoria ja toimintaa joka ei jätä kylmäksi. Sain melkein sitä mitä odotin, huumoria toki oli vähemmän kuin kaipasin. Mutta kaikkea ei voi saada, eihän? Kustantajan sivuilla oli tällainen teksti: "Täydellinen paketti jännityksen, sairaalasarjojen ja chick lit-vivahteiden ystäville." En tiedä kuulunko aivan täysin tuohon joukkoon, mutta tämä kirja oli silti lukemisen arvoinen ja voin suositella sitä koko sydämestäni niille, ketkä tällaisista kirjoista pitää.
     Kirja lähtee liikkeelle siitä kun Junita muuttaa Jyväskylästä veljensä luokse, joka on joutunut pyörätuoliin. Näiden kahden välit ovat tulehtuneet monta vuotta sitten ja sen huomaa. Muutenkin heidän yhteiselonsa ei suju aivan mutkattomasti. Varsinkin kun talon etuovelle alkaa ilmestyä outoja asioita, kynttilöitä, eläimenraatoja... Lisäksi Junita aloittaa vanhan kotikuntansa terveysasemalla yhdeksänkuukauden pestinsä, mikä osoittautuu hankalammaksi kuin koulunpenkillä oli osannut kuvitella. Ja jos ongelmia ei vielä ole riittävästi, niin Junitan takaraivossa hakkaa pelko ex-miehestä, upeasta Pyrystä joka ei olekaan niin ihana kuin ulospäin näyttää. Tätä kaikkea kuitenkin pehmentää upea lääkärikollega.
     Alkuun kirja tuntui hieman tönköltä. Tai sitten kaipaan vähän menevyyttä kirjalta, mitä tämän alku ei aivan suonut. Loppua kohti kuitenkin tarina lähti paranemaan ja loppu oli jo aivan mahtavaa luettavaa. Jäin melkeinpä kaipaamaan lisää. Viimeisille sivuille oli saatu paljon toimintaa, jännitystä ja yllätyksiä. Koko kirjan edestä. Lopun ansiosta tästä kirjasta muodostui hyvä lukukokemus, jolle voin vaivatta antaa useammankin tähden.
     Vaikka kyseessä on Luoman esikoiskirja, ei se tullut kovin pahasti esiin. Tarina eteni jouhevasti ja loogisesti. Lisäksi kirjoituksesta huomasi sen, että Luoma on itsekin lääkäri, sillä lääketieteellisiä asioita oli avattu ja niistä oli kerrottu paremmin kuin ehkä yleensä. Tätä kautta tarinaan tuli todentuntuisempi tunnelma, mikä vain paransi lukukokemusta. Lisäksi hahmot oli luotu mielestäni hyvin, vaikka jäinkin hieman kaipaamaan parempaa selvittelyä ihmissuhteiden kehittymiseen liittyen. Mutta kaikkea ei voi saada ja eihän tämän kirjan ideanakaan ollut keskittyä ihmissuhteisiin, vaan mysteeriin ja sen selvittämiseen.

Nimi: Vain huonoja vaihtoehtoja
Kirjailija: Emma Luoma
Genre: jännitys, chick lit
Sivumäärä: 349
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ****