Meeri Koutaniemi & Ann-Mari Leinonen: Vahvaksi rikotut

Teoksessa on äänessä raiskauksesta selvinneet naiset. Seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuu vuosittain Suomessa noin 50 000 ihmistä. Seksuaalinen väkivalta on osa arkipäivää, ja se koskettaa jokaista yhteiskuntaluokkaa, ikäryhmää ja sukupuolta. Vahvaksi rikotut sisältää suomalaisten naisten tarinoita heidän kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta. 

     Harkitsin kirjaa lukiessani, että kirjoitanko tästä mitään tänne. Mietin, onko minulla oikeutta sanoa tästä kirjasta mitään. Kirja sisältää ihmisten omasta elämästä kertomuksia, eikä minulla ole kokemusta heidän kokemasta tuskasta. Sitten mietin, että jos saa tällä tekstillä jonkun muun kiinnostumaan tästä kirjasta, tämä on sen arvoista.

     Seksuaalinen väkivalta ei ole itselleni vieras asia, mutta siitä kertovat kirjat eivät ole kovin usein päätyneet omalle lukulistalle. Varsinkin kirjat, jotka eivät ole fiktiivisiä, ovat vielä harvemmin edustettuina. Omalla kohdalla tällaisiin kirjoihin tarttuminen on jäänyt pelon takia. Kuinka raskaasti otan tosielämästä kertovat tapahtumat?

     Luin tätä teosta viikon ajan. Kirja sisältää neljätoista kertomusta, joten luin kaksi päivässä. Tahti sopi itselleni todella hyvin. Useamman kertomuksen lukeminen kerralla olisi ollut liikaa. Jo niistä kahdesta tunteet nousivat sen verran pintaan, että tarvitsin hetken rauhoittumiseen. Haluaisin vain halata näitä naisia. Haluaisin viedä heidän kokemukset pois ja auttaa heitä eteenpäin elämässä. Haluaisin muuttaa Suomen lainsäädäntöä seksuaaliväkivaltaan liittyen. Haluaisin muuttaa ihmisten asenteita. Haluaisin, että aiheesta olisi enemmän avointa keskustelua.

Genre: non-fiktio, psykologia
Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2020

Goodreads: 4,58

Helmet2020: 7. Rikotaan lakia, 9. Kohdataan pelkoja, 46. Kirjassa on sauna, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published 2020, 11. An anthology, 33. At least four-star rating on Goodreads
Goodreads2020: 12. Collaboration between +2 people, 22. Major theme of survival, 48. Published 2020

Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni

Oletko joskus juuttunut puolisosi kanssa kinaan, jossa kumpikin puhuu aivan eri asioista? Oletko saanut kollegalta sähköpostia, joka on vaikuttanut tylyltä? Oletko ollut kokouksessa, jossa et käsitä mistä muut puhuvat, eikä kukaan tunnu ymmärtävän mitä sinä tarkoitat, vaikka selität asiat kristallinkirkkaasti? Oletko ajatellut, että kaikki ympärilläsi ovat idiootteja?
Yleisin syy sosiaalisiin konflikteihin on erilainen tapa viestiä, ja jotta voisi käsittää muita, pitää ensin ymmärtää itseään.
Kirjan luettuasi havahdut takuuvarmasti huomaamaan, että idioottien määrä ympärilläsi on vähentynyt huomattavasti.

     Aloitetaan siitä tosiasiasta, että en lukenut tätä kirjaa kokonaan loppuun. Pääsin kyllä viimeiselle sivulle asti, mutta toisen puoliskon kirjasta tulin vain selanneeksi ja lukeneeksi lauseen sieltä ja toisen täältä. Viimeisten sivujen aikana en tuntunut "oppivan" mitään uutta ja sellaista, mikä ei olisi tullut mieleen ensimmäisen puoliskon aikana.
     Toinen tosiasia, en ehkä kuulu kirjan kohdeyleisöön, sillä en ole ajatellut (kovin usein ainakaan), että ympärilläni olevat olisivat kaikki idiootteja. Enkä siis kirjan luettuani kokenut, että idioottien määrä olisi vähentynyt huomattavasti. Näistä lähtökohdista on siis hyvä lähteä purkamaan mielipidettäni tästä kirjasta.

     "- - Totuus on, että olemme erilaisia, ja haluan huomauttaa, että erilaisuuksien alleviivaaminen voi olla hyväksi niin kauan kuin teemme sen oikealla tavalla. Väärin käytettynä mikä tahansa työkalu on vaarallinen. Vaarallisuus liittyy pikemminkin työkalun käyttäjään kuin siihen itseensä."

     Thomasin tekstin jaottelu perustuu osittain IPUn materiaaleihin. Loput tekstistä on hänen kokemuksiaan ja kertomuksiaan ympärillään olevista ihmisistä. Kertomuksia, jotka eivät kiinnostaneet minua joten hyppelin niiden yli ihan suosiolla. Jokaisen kertomuksen lopussa oli pieni kertaus siitä, mitä tästä opimme. Luin vain ne pätkät. Se riitti minulle. Valitettavasti nuo kertaukset olivat yleensä samaa toistoa kuin oli kertomuksen edellä ollut teksti, johon kertomus toimi esimerkkinä. Eli toisin sanoen, sama asia kerrottiin ennen ja jälkeen kertomuksen. Jossain kohtaa tämä alkoi lähinnä ärsyttää itseäni (minkä takia toisen puoliskon kirjasta vain selailin läpi).
     Kirja lähtee siitä liikkeelle, mitä ovat nämä neljä eri väristä ihmistyyppiä/käyttäytymismallia. Jokaisesta on omat lukunsa, selkeästi jaoteltuna ja piirteet on kuvailtu positiivisuuden kautta. Sitten mennään negatiivisiin puoliin. Eli toisin sanoen, ne asiat mitkä olivat positiivisia, viedän yli ja tehdään niistä negatiivisia. Kun näistä negatiivisuuksista ollaan päästy yli, käydään läpi samoja asioita taas hieman eri näkökulmasta. Toistellaan siis samoja asioita vielä vähän lisää, jos vaikka ei heti alussa ole ymmärtänyt miten minkäkin värinen ihminen käyttäytyy.
     Kirjan idea on hyvä, toteutus ei niinkään. Tai sitten en ole self help -kirjojen lukija. Ehkä pitäisi harjoitella sitäkin taitoa. Uskon kuitenkin, että tämä kirja olisi ollut huomattavasti mielekkäämpi lukea ilman kaikkea sitä saman asian kertaamista. Sieltä täältä kirjaa löytyi hyviä asioita, mutta suurimmaksi osaksi teksti tuntui turhalta liipalaapalta, jota oli turhauttavaa ja tylsää lukea. En voikaan olla miettimättä, että miten tämä kirja saavutti sellaisen suosion Suomessa ilmestyessään?

Nimi: Idiootit ympärilläni - Kuinka ymmärtää muita ja itseään (Omgiven av idioter)
Kirjailija: Thomas Erikson
Suomentanut: Riie Heikkilä
Genre: psykologia, self help
Sivumäärä: 314
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2014 (suom. 2017)

Arvosana: **