Muutama poiminta syksyn luetuista

Vuoden vaihteesta on kulunut jo pieni hetki ja viime vuonna lukemistani kirjoista moni on vielä mainitsematta täällä blogin puolella. Muutamia kokoelma- postauksia on tulossa vielä kirjoista, joita tulin lukeneeksi viime vuonna ennen elokuuta. 

Nyt kuitenkin halusin nostaa esille pari kirjaa, jotka luin tai kuuntelin syys-joulukuun aikana. Näiden joukkoon mahtuu niin lapsille, nuorille kuin aikuisille suunnattuja kirjoja. Ja jokainen niistä on omalla tavallaan suosittelemisen arvoinen.

Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

HarperCollins, 2021, Päivi Paju (suomentaja), Vilma Kinnunen (äänikirjan lukija), historiallinen, maaginen realismi, mysteeri

"Sääntö nro 1: Myrkkyä ei saa ikinä käyttää toisen naisen vahingoittamiseen.

Sääntö nro 2: Murhaajan ja uhrin nimet täytyy merkitä apteekkarin kirjaan."

     Kuuntelin Myrkynkeittäjän äänikirjana ja olin sen lumoissa koko kirjan ajan. Useammassa ajassa ja henkilönäkökulmassa kulkeva kirja oli viihdyttävä, mutta tunteikas. Liikutuksen keskellä kirjassa oli myös riittävästi kepeyttä. Kirjan salaisuudet kutkuttivat ihanasti ja myrkynkeittäjän puodissa olisi voinut viettää kauemminkin aikaa. 

Aiden Thomas: Hautausmaan pojat

Karisto, 2021, Inka Parpola (kääntäjä), nuoret, fantasia, mysteeri

"Yltäkylläinen YA-romaani yhdistelee murhamysteeriä, kummitustarinaa ja romantiikkaa."

     Hautausmaan pojat on nuorille suunnattua kirjallisuutta, jossa on haamuja, rakkautta ja vähemmistön etujen ajamista. Ajankohtaiselta tuntuvaa kirjaa voin suositella myös hieman vanhemmallekin lukijalle. Tämä vain oli juuri niin ihanaa luettavaa, kuin kommenteista olen päässyt lukemaan. Ihastuttavat hahmot vetivät tarinaa eteenpäin ja olisin voinut jäädä heidän matkaan pidemmäksi aikaa.

Dess Terentjeva: Ihana

WSOY, 2021, säeromaani, nuoret

Ihana oli lasten ja nuorten Finlandia -ehdokkaana vuonna 2021, mutta omalle lukulistalle se päätyi jo ennen ehdokkuutta. Syynä oli se, että kyseessä on säeromaani ja vielä kotimainen sellainen. Eihän sellaista voi jättää lukematta.

Valitettavasti omaan lukukokemukseen vaikutti pieni ähky säeromaaneista ja tämä ei sykähdyttänyt niin paljoa, kuin se varmasti olisi voinut. Jäin kaipaamaan sanoilla leikittelyä, suuria tunteita, uusia ajatuksia, mieleen jäämistä. Näiltä osin tämä teos ei kuitenkaan yltänyt asettamaani näkymättömään tavoitteeseen. Voi myös olla, että en ihan ollut kirjan kohderyhmää.

Susanna Clarke: Piranesi

WSOY, 2021, Helene Bützow (kääntäjä), fantasia, mysteeri, maaginen realismi

"Ihmismieli on labyrinteistä mutkikkain. Hypnoottinen ja älykäs fantasiaromaani, joka palkitsee lukijansa moninkertaisesti." (Werner&Jarl)

     Jokaiseen vuoteen mahtuu ainakin yksi "mitä juuri luin"-kokemus. Tänä vuonna Piranesi oli yksi näistä kirjoista. Aloitin sen fyysisenä kirjana ja meinasin jo jättää homman kokonaan kesken, kunnes vaihdoin äänikirjaan ja kitkuttelin sen avulla loppuun. Oliko loppu sen arvoinen? Ei välttämättä. Tämä varmasti on yksi niistä kirjoista, joita joko rakastaa tai sitten ei. Tällä kertaa itse en niinkään päässyt tämän kirjan hienouden sisään ja loppuratkaisu oli pieni pettymys.

Anja Portin: Radio Popov

S&S, 2020, lapset, satu

"Jännittävä ja humoristinen, lämminhenkinen tarina tuo mieleen lastenkirjallisuuden rakastetuimmat klassikot, Astrid Lindgrenin ja Marjatta Kurenniemen saturomaanit." (Kustantamo S&S)

     Radio Popov on lastenkirja, joka aikuisenkin kannattaa lukea. Se on tarina yksinäisyydestä, lapsuudesta ja oivalluksista. Kirjan alku ei tuntunut kovin ihmeelliseltä, mutta loppua kohti tarina parani. Tämä oli ihana ja sympaattinen lukukokemus, enkä yhtään ihmettele, miksi se sai lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon vuonna 2020. Itse tutustuin tähän äänikirjan muodossa, mutta olen miettinyt, että tutustuisin myös fyysiseen kirjaan ja siinä samalla Miila Westin kuvituksiin.

Anniina Mikama: Myrrys

14-vuotias orpo Niilo elää kovissa oloissa Kivihalmeen talon kasvattina. Hän ei muista omaa menneisyyttään, johon liittyy vaiettu salaisuus. Kun talossa tarvitaan tietäjän apua, ottaa mahtava myrrys palkkioksi Niilon rengikseen ja perehdyttää hänet parantamisen ja henkimaailman saloihin. Elämä korpimetsän armoilla kasvattaa Niilosta vahvan ja rohkean. Monien seikkailujen jälkeen menneisyys alkaa paljastua Niilolle ja hän nousee vastustamaan heitä, jotka ovat tehneet hänelle vääryyttä.

     Anniina Mikama on tullut monelle tutuksi hänen aiemmin ilmestyneestä Taikuri ja taskuvaras-sarjasta, joka omastakin hyllystä löytyy, mutta on vielä lukematta. Nyt kuitenkin halusin tarttua tähän uutuuteen ja lähteä tutustumaan hieman historiallisempaan maailmaan.

     Myrrys on tarina Niilosta, joka päätyy orpolapsena Kivihalmeen taloon, mutta elämä talossa ei ole auvoisinta aikaa. Niiloo päätyy tietäjän luokse ja pian salaisuudet alkavat selvitä ja Niilon menneisyys siinä mukana. Haasteilta ei vältytä ja luottamus on koetuksella. 

     Upea maailma ja hahmot kantavat tarinaa eteenpäin ja lukemista ei voi lopettaa. Itse tulin osittain kuunnelleeksi tämän teoksen, eikä se yhtään huonontanut lukukokemusta. Kirjan loputtua jäin kaipaamaan lisää.

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu, historiallinen
Kustantaja: WSOY (2021)

Äänikirjan lukija: Markus Bäckman

Arvosana: ****

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja, Siniset helmet, Lastenkirjahylly

Taylor Jenkins Reid: Daisy Jones & the Six

Daisy Jones oli 1970-luvun rockmaailman myyttinen, valovoimainen ikoni. Hän kasvoi Los Angelesissa seksin, huumeiden ja ennen kaikkea rock 'n' rollin ympäröimänä. Kuvankauniilla Daisylla oli poikkeuksellinen ääni, mutta tähti hänestä tuli vasta, kun tuottaja pani hänet lavalle yhdessä nosteessa olevan The Sixin kanssa.

Daisyn ja bändin keulakuvan Billyn välillä oli räjähtävää kemiaa. Sellaista, josta syntyy vain legendoja.

     Daisy Jones & The Six on tarina ihmisistä, ihmissuhteista, musiikista, menestyksestä, maineesta ja elämästä. Se on haastatteluna kerrottu tarina menneistä ajoista, muistelua ajasta, joka muutti hahmojen elämän. 

     Odotukseni olivat todella korkealla kun tartuin tähän kirjaan. Olin joskus ajatellut, että lukisin teoksen englanniksi, mutta nyt pääsin lukemaan sen suomeksi. Ehkä joskus vielä tulen tarttumaan alkuperäiseenkin kieleen. Voin jo melkein nähdä itseni lukemassa tämän kirjan uudelleen, sillä se todellakin ylitti vielä ne korkeat odotukseni. 

     Kirja oli alusta loppuun mielenkiintoinen, tunteita oli laidasta laitaan. Yksinkertaisesti tämä oli henkeä salpaava kirja, kaikkine vaiheineen. Kirjaa lukiessa tuntui, kuin olisi lukenut oikeasti olemassa olleesta bändistä. Tarina vain piti aidon tunteesta loppuun asti. Ja äänikirjana tämä tuntuisi varmasti vieläkin aidommalta, sillä myös suomenkielinen versio on tehty alkuperäisen tavoin monen lukijan voimin.

Daisy Jones & the Six
Suomentanut: Inka Parpola
Genre: historiallinen, realistinen fiktio, romantiikka
Kustantaja: Gummerus (2019, suom, 2021)

Arvosana: *****

Muissa blogeissa: Mitä luimme kerran, 1001 kirjaa, Lukemattomat maailmat

Tietokirjoja ja elämäkertoja, osa 2

Vielä muutama tietokirja ja elämäkerrallinen tarina :)

Anne Pennanen: Pako päihdehelvetistä

Into, 2021, nonfiktio

Pako päihdehelvetistä on Jennan tarina karusta lapsuudesta ja nuoruudesta aikuisuuteen, jossa asiat alkavat pikkuhiljaa palata hyville uomille. Tarinaansa kertoessaan Jenna on ollut kuusi vuotta ilman päihteitä ja hänen tavoitteena on saada kaikki huostaanotetut lapsensa takaisin. Pitkä ja kivikkoinen tie on siis vielä edessä, mutta toivottavasti suurempi osa on jo jäänyt taakse.

     Tälläiset selviytymistarinat ovat tärkeitä. Ne ovat tärkeitä niin samoista asioista kamppaileville kuin näistä asioista tietämättömille. Tälläiset tarinat avaavat silmiä, jos ne on oikein tehty. Tämän kirjan kohdalla, en ole täysin varma asiasta. Varmasti se auttaa joitakin, mutta itse koin, että Jennan matka ei ole vielä niin varmoissa uomissa, että siitä olisi pystynyt kirjoittamaan vielä kirjaa. Kaikki se katkeruus yhteiskuntaa ja ymmärtämättömyys omia tekemisiään kohtaan huokui tästä kirjasta. Ehkä muutaman vuoden kuluttua tilanne olisi ollut jo eri ja tästä kirjasta olisi voinut saada enemmän irti.

Laura Roininen: Perhe parrasvaloissa

Avain, 2021, ****, nonfiktio, novelli

Perhe parrasvaloissa on kokoelma kymmenen perheen tarinasta. Nämä perheet ovat kaikki erilaisia ja "ydinperheen" mallia venyttäviä. Nopealukuinen teos avaa erilaisia perhemalleja kattavasti. Sen tavoitteena on laajentaa käsitystämme erilaisista perheistä ja mielestäni se onnistuu tässä tavoitteessa. En kuitenkaan ollut aivan varma tätä lukiessani, että kenelle tämä kirja oli suunnattu.

Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta

Suomalaisen kirjallisuuden seura/SKS, 2020, ****, nonfiktio, historiallinen

Pullopostia Seilin saarelta on kirja Saima Rahkosesta ja hänen elämän vaiheista. Samalla kirja pitää sisällään mielenterveyden hoidon vaiheita. Tämä oli hyvä tietoteos ja koskettava tarina, jonka taustalla on suuri työmäärä. Yksinkertaisesti vain viihdyin tämän kirjan parissa alusta loppuun saakka ja olisin halunnut vielä tietää enemmän.

Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on

Art House, 2020, ****, Ari Jaatinen, nonfiktio, huumori

Kolme yövuoroa jouluun on on Adam Kayn toinen nuoren lääkärin päiväkirja, joka on julkaistu. Kohta voi vähän kirpaista julkaistiin suomeksi 2019 ja se jakoi lukijoita kahteen leiriin. Osa tykkäsi paljonkin, osa taas ei päässyt Kayn huumorin syövereihin sisälle. Itse kuuluin tähän ensimmäiseen joukkoon ja tästä syystä päätin tarttua myös tähän kirjaan. Enkä pettynyt. Kirja jatkoi hyvin edeltäjänsä jäljissä ja sai naurua aikaan. 

Richard Shepherd: Epäluonnolliset syyt

WSOY, 2020, *****, Veera Kaski, nonfiktio, mysteeri

Epäluonnolliset syyt sukeltaa ruumiinavausten maailmaan oikeuslääkärinä toimineen Shepherdin muistelmissa. 30 vuotta oikeuslääkärinä Iso-Britanniassa toiminut Shepherd on ollut monissa tapauksissa mukana ja hän on nähnyt jos jonkinlaista kuolemaa. Kirja avaa hyvin näitä tapauksia ja samalla sukelletaan Shepherdin omaan elämään ja hänen työnsä vaikutuksiin. Tämä oli teos, jota oli vaikea jättää kesken. Luin muutaman tarinoista fyysisestä kirjasta ja loput kuuntelin äänikirjana. Markus Järvenpää sopi hyvin lukijaksi tälle kirjalle.

Delia Owens: Suon villi laulu

Sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta.

Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia - vai jotain aivan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää entisellään.

     Suon villi laulu on suuren suosion saanut kirja Kyasta, marskimaalla asuvasta tytöstä, ja hänen kasvustaan naiseksi. Tämän tarinan rinnalla selvitetään marskimaalla kuoleen miehen tapausta. Kirjaa on ylistetty sen luontokuvauksesta, koskettavasta kasvutarinasta ja kaikesta muusta. Omat ajatukseni ovat soutaneet ja huovanneet tämän kirjan kohdalla, mutta lopulta ajattelin antaa tälle mahdollisuuden. Tartuin siis hyvin skeptisesti äänikirjaan, jonka Sanna Majuri luki hyvin taidokkaasti.

     Kirjan kuuntelun jälkeen ajatukseni olivat melko ristiriitaiset. Koin, että kirjassa oli paljon hyvää, mutta toisaalta siinä oli myös äänikirjana vaiheita, jotka olisin voinut vain skipata. Mikäli olisin tarttunut tähän fyysisenä kirjana, en suoraan sanottuna usko, että olisin saanut luettua tätä loppuun saakka.

     Kehuttua luonnon kuvausta ja suon monimuotoisuuden kerrontaa oli paljon, ja ymmärrän miksi jotkut ovat tätä kirjaa tästä kehuneet. Itseeni tämä ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta, olisin hyvin voinut jättää nämä pätkät vähemmälle. Kyan kasvutarina taas, sen koin melko mielenkiintoisena, vaikkakin joiltain osin se ei tuntunut kovin uskottavalta. Ryysyistä-rikkauksiin -tarinoita tarvitaan kuitenkin aina lisää ja tässä kirjassa se oli sentään Kyan alkuperän vuoksi erilainen. Mitä sitten taas tulee kirjan mysteeriin, en ollut tämän fani. En vain jostain syystä päässyt siitä osuudesta kunnolla selvyyteen ja sen käsittely tuntui puuduttavalta, varsinkin loppua kohti mentäessä.

     Yksinkertaisesti sanottuna: äänikirjana toimi itselleni juuri ja juuri, mutta fyysisenä kirjana arvioni olisi jäänyt varmasti vielä huonommaksi. Kuunnellessani ymmärsin kuitenkin, miksi jotkut ovat tästä niin paljon tykänneet. Minun olisi vain pitänyt luottaa ensimmäiseen ajatukseeni tästä kirjasta, sillä ei tämä loppujen lopuksi ollut ihan se oma juttuni.

Where the Crawdads Sing
Suomentanut: Maria Lyytinen

Äänikirjan lukija: Sanna Majuri
Genre: mysteeri, romantiikka, historiallinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ***
Goodreads: 4,46

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjaluotsi, Paljon melua kirjoista, Maailmankirjat, Raijan kirjareppu, Annelin kirjoissa, Leena Lumi, Tuijata, Lumiomena, Kirjakaapin avain, Ruusun nimi, Kirjarikas elämäni, Kirjoihin kadonnut, Melkein maalla, Lillin lukunurkka, Kirjakaapin kummitus, Nannan kirjakimara

Yksittäisten sarjakuvien kokoelma, osa 2

Vielä kertaalleen lisää sarjakuvia, sitten päästään seuraavanlaisiin teoksiin :)

Junji Ito: Uzumaki

2013, ****, kauhu, fantasia

Uzumaki on mangaa kauhun suositulta tekijältä, Junji Itolta. Uzumaki kertoo kaupungista, jonka spiraali on ottanut valtaansa ja leviää leviämistään. Itse en ole mikään kauhukirjallisuuden ystävä, mutta päätin silti tarttua tähän teokseen. Tämä oli hyvä, mielenkiintoinen, erilainen ja tyyliltään koukuttava. Tätä oli vain pakko jatkaa ja kauhulla odottaa, millaisia piirroksia seuraavalta sivulta ilmestyy. En voi suositella tätä kaikille, koska kuvat olivat joskus niin vastenmielisiä, että itsekin teki mieli vain sulkea kirja ja jättää koko homma kesken. Eli omalla vastuulla tarttuisin tähän teokseen.

Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom

2019, *****, romantiikka, YA, LGBT

Bloom on ihanan sympaattinen kasvutarina, joka sijoittuu suurelta osin leipomon arkeen. Ari on päättänyt koulunsa ja haluaisi muuttaa isoon kaupunkiin bändinsä kanssa. Perheen leipomo jäisi kuitenkin tällöin ilman pyörittäjää ja Ari on valintojen edessä. Sarjakuva oli alusta loppuun sydäntä särkevä lukukokemus, jonka kokisin uudelleen ihan koska vain.

Ari Folman: Anne Frankin päiväkirja

2019, ****, Tammi, historiallinen, nonfiktio

Kaikki varmasti tietävät Anne Frankin ainakin jollain tasolla, on ainakin kuullut hänestä. Hänestä kertovia kirjoja ja hänen päiväkirjoja on julkaistu jos minkälaisessa muodossa, mutta itse en ole syystä tai toisesta näihin ennen tarttunut. Nyt kuitenkin päätin aloittaa hänen tarinaan tutustumisen helposta päästä, sarjakuvan avulla.

Koskettava tarina toimi ihan hyvin sarjakuvan muodossa, toki paljon tuntui jäävän myös kertomatta. Mikäli haluaa pikaisen käsityksen Anne Frankista, tämä toimii siihen hommaan vallan mainiosti. Omalla kohdallani en ole vielä aivan varma, herättikö tämä myös kiinnostuksen alkuperäisteokseen tarttumisesta.

Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: This One Summer

2014, **, YA, realistinen fiktio

This One Summer on tarina ystävyydestä, elämän hankaluudesta ja kasvusta. Rose ja hänen perheensä matkustaa joka kesä kesämökille ja siellä on vastassa Rosen hyvä ystävä Windy. Tänä kesänä kaikki tuntuu kuitenkin muuttuneen, Rosen vanhemmat riitelevät koko ajan ja Rose yrittää etsiä tekemistä mökin ulkopuolelta. Draamalta ei kuitenkaan voi välttyä sielläkään.

Luin tämän sarjakuvan toukokuun alkupuolella, eikä minulla ole tällä hetkellä tästä juurikaan muistikuvia. Se kertoo siis jotain tästä teoksesta. Odotin tältä jotain suurta, sillä sarjakuva on ollut ehdolla jos minkälaisiin palkintoihin ja kanteenkin on päätynyt muutaman palkinnon tarra. Tämä jätti kuitenkin vähän kylmäksi.

Tillie Walden: On a Sunbeam

2018, ***, scifi, fantasia, LGBT, romantiikka, YA

On a Sunbeam on avaruusseikkailu kadonneen rakkauden löytymisestä. Tarinaa keskittyy päähenkilön ajatuksiin, tunteisiin ja matkaan. Siinä sivussa päästään pätkittäin tutustumaan upeasti luotuun avaruuteen, josta olisi voitu näyttää enemmänkin paloja. Sarjakuva oli miellyttävää luettavaa, mutta ainakaan itselleni se ei jäänyt juurikaan mieleen.

Mariko Tamaki & Rosemary Valero-O'Connell: Laura Dean Keeps Breaking Up With Me

2019, ***, romantiikka, LGBT

Sarjakuva Freddystä, kuka haluaisi vain olla Laura Deanin kanssa, joka ei kuitenkaan tunnu kykenevän pysymään parisuhteessa. Suhteensa kanssa kipuillessa Freddyn parasystävä alkaa lipua myös kauemmas, sillä hän ei jaksa olla enää Freddyn tukena. Freddy saa neuvoja oman tilanteensa helpottamiseksi, mutta haluaako hän tehdä viimeiset suuret päätökset?

Sarjakuva tuntui tulevan minua vastaan joka puolella, joten lopulta päätin tarttua siihen. Tämä kuitenkin päätyi hieman pettymykseksi itselle, lähinnä päähenkilön tyhmyyden vuoksi. Tarina ei napannut kunnolla mukaansa, eikä se saanut aikaan juurikaan hyviä tunteita. Ihan luettava sarjakuva, mutta olisin voinut jättää lukemattakin.

Diana Gabaldon: Muukalainen

Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle.

Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamtta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia.

Clairen on pakko hyväksiä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen, sassenach. Pian hän tutustuu punatakkikapteeni Jonathan Randalliin ja moneen muuhun Frankin tarinoista tuttuun aikalaiseen. Frankin esi-isät eivät Clairea kuitenkaan viehätä - sen sijaan salskea nuori skotti alkaa vetää Clairea vastustamattomasti puoleensa.

Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. Ja pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdessä ja rakastettu toisella vuosisadalla.

     Omasta hyllystäni on jo muutaman vuoden (?) ajan löytynyt Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan seitsemän osaa. Järkäleimäisiä pokkareita, jotka ovat tuijottaneet minua syyttävästi, kun olen valinnut niiden vierestä luettavaksi kirjoja. Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja tartuin sarjan ensimmäiseen osaan. Helpottaakseni luku-urakkaa, otin kirjan myös äänikirjana kuunteluun.

     Muukalainen on Gabaldonin esikoisromaani, joka aloittaa mainetta saaneen kirjasarjan. Sarja nousi uudelleen pinnalle sen pohjalta tehdyn tv-sarjan mukana ja sitä kautta itsekin tutustuin Gabaldonin tuotantoon. En ole tv-sarjaa katsonut, sillä halusin lukea kirjat ensin (ainakin osan niistä). Sarjan katsominen on siis venynyt venymistään, ehkä nyt päädyn aloittamaan sen katsomisen, kun sain ensimmäisen kirjan vihdoin luettua. 

     Kirjan juoni, hahmot ja maailma imaisivat mukaansa aivan alusta alkaen. Omalla tavallaan tämä oli kevyttä luettavaa, mutta samalla tämä ei ollut kevyttä. Romantiikan keskellä on valtataisteluja ja taistelua itsensä kanssa. Mikä on oikein ja mikä väärin? Onko väärin rakastaa kahta miestä, kahdella eri aikakaudella? Onko halu jäädä suurempi kuin halu lähteä?

     Ennen kirjaan tarttumista olin tietoinen, että kirja sisältää useita seksikohtauksia. Niiden määrä pääsi silti yllättämään tarinan edetessä. Itselleni ne eivät olleet ongelma, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Näiden kohtausten lisäksi kirjassa oltiin lähellä raiskausta niin monta kertaa, että koen pakolliseksi mainita siitäkin, varoituksen sanana niille, ketkä eivät halua sitä kokea kirjoissa.

     Lukiessani ymmärsin hyvin, miksi tämä kirja(sarja) on suosittu. Gabaldon osaa luoda aidon tuntuisen maailman ja hahmot. Tämä oli mielenkiintoinen sarjan avausosa ja aion kyllä jatkaa sarjan lukemista (en ehkä ihan heti, mutta kuitenkin joskus).

Outlander
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Genre: fantasia, historiallinen, romantiikka, aikuiset
Sarja: Matkantekijä #1

Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 1991, suom. 2002

Arvosana: ****
Goodreads: 4,23

Muissa blogeissa: Cillan kirjablogi

Säeromaanien loistoa, osa 1

Kulunut vuosi on ollut tapahtumia täynnä ja postausten julkaiseminen on jäänyt taka-alalle. Kirjat on ollut hyvä tapa rentoutua ja erilaisia teoksia onkin tullut luettua vino pino. Nyt kun ajattelin taas ryhdistäytyä täällä blogin puolella, julkaisen "muutaman" kokoelmapostauksen lyhyillä saateteksteillä näistä luetuista kirjoista. Johonkin väliin varmasti mahtuu myös yksittäisistä kirjoista julkaisuja :)

Ajattelin, että nämä kokoelmat voitaisiin aloittaa säeromaaneilla. Nämä kirjat ovat nopeita lukea ja voin suositella kaikkia.

Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais

Otava 2021, **

Veera Salmi on aikaisemmin kirjoittanut mm. lapsille suunnatun Puluboi ja Poni -kirjasarjan, mihin itse en ole päässyt tutustumaan. Nyt kuitenkin tartuin hänen uutuusteokseensa, uuteen kotimaiseen säeromaaniin. 

Olin niinku aurinko paistais kertoo ensirakkaudesta koronakevään aikana, samaan aikaan kun äiti ei poistu huoneestaan ja Gabrielin tulee huolehtia myös pikkusiskostaan. Nopealukuinen kirja tuli ahmaistua yhdessä illassa, mutta sen suurempia tunteita tämä ei itsessäni herättänyt. Sanoilla leikkimistä oli jonkin verran, mutta se tuntui hieman teennäiseltä. Nyt tämä tuntui enemmänkin vain säeromaanilta, joka olisi hyvin voinut olla myös normaalin romaanin muodossa kirjoitettu.

Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö unelmoi

Brown Girl Dreaming 2014, S&S 2021, Katja Laaksonen, ***½, historiallinen

Ruskea tyttö unelmoi on muistelmateos lapsuudesta ja nuoruudesta. Rotuerottelu ja taistelu omista oikeuksista on käynnissä. 

Tasaisella tahdilla etenevä teos, josta olisin toivonut tykkääväni enemmän. Jostain syystä jäin kuitenkaan kaipaamaan jotain lisää, tunnetta ja ajatuksia. Mietin vain, että jos olisin lukenut kirjan alkuperäiskielellä, olisin saanut tästä enemmän irti...

Jason Raynolds: Minuutin mittainen ikuisuus

Long Way Down 2017, Otava 2021, Niko Toiskallio, ****

Jason Raynolds on palkittu kirjailija ja runoilija, jonka säeromaani ilmestyi alkuvuodesta myös suomeksi. Minuutin mittainen ikuisuus kertoo viisitoistavuotiaasta Willistä, joka on lähdössä kostamaan veljensä murhaa. Hissimatka alaspäin on elämää muuttava ja saa Willin horjumaan päätöksensä kanssa.

Koskettava ja ajatuksia herättävä kirja jäi mieleen pitkäksi aikaa. Ehkä vielä joskus päädyn lukemaan tämän toisen kerran ja pääsen vielä enemmän pintaa syvemmälle.

Thanhha Lai: Inside out & back again

2013, ****, historiallinen

Inside Out & Back Again on Vietnamin sodan jaloista Yhdysvaltoihin pakenevan perheen tarina lapsen näkökulmasta. Säeromaanin muodossa kerrottu tarina etenee tasaista tahtia, tunnetta täynnä jokaisella rivillä. Elämä Vietnamissa ja Yhdysvalloissa on hyvin erilaista ja Lai osaa hienosti sanoilla taituroida nuo maisemat lukijan eteen. Kirjailijan omakohtainen kokemus on varmasti tuonut oman mausteensa kirjan tarinaan, niin koskettava tämä teos oli lukea.

Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki

On kesä 1940, ja 19-vuotias Vivian Morris saapuu New Yorkiin. Uhrattuaan opintonsa turhamaisuuden alttarille hän ryhtyy epäsovinnaisen Peg-tätinsä omistaman revyy-teatterin pukuompelijaksi. Manhattanilla sijaitsevassa ränsistyneessä mutta ylväässä Lily Playhousessa Vivian tutustuu kokonaiseen karismaattisten hahmojen maailmankaikkeuteen, iloluontoisista showtytöistä maineikkaisiin näyttelijöihin.

Sodan varjo leijuu Manhattanin yllä, mutta Vivian uusine ystävineen nauttii elämän maljasta viimeiseen pisaraan, juhlii ja rakastaa. Hän tekee myös valtavia virheitä, joutuu maksamaan niistä - ja ymmärtää seuraukset kunnolla vasta vuosien päästä. Mutta tärkein läksy, jonka hän tulee eläänsä varrella oppimaan, on kuitenkin se, ettei tarvitse olla kiltti tyttö ollakseen hyvä ihminen.

     Tyttöjen kaupunki on kirja, joka jakaa lukijoita kahteen ryhmään. Toiset rakastavat kirjaa, toiset eivät niinkään. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja miettin kauan, että miten annan tälle kirjalle tähtiä.

     Kirja kuvaa hyvin Vivianin matkan eri vaiheita. Kirja on kerrottu Vivianin näkökulmasta, kun hän kertoo tarinaansa häneen yhteyttä ottaneelle naiselle. Alussa kerrotaan hyvin pitkästi Vivianin ensivaiheita näyttelijöiden maailmassa ja hänen kasvustaan New Yorkin asukkaaksi. Puolessa välissä kirjaa Vivianin elämässä alkaa tapahtua vähän enemmänkin ja hänen teoillaan alkaa tulla seurauksia. Loppukirja menee itsesäälissä rypemiseen, sieltä nousemiseen ja uuden alun alkamiseen. 

     Tarinaansa kertova Vivian on kirjan alusta asti hyvin selvillä siitä, millainen hän oli nuorempana ollut. Rikkaasta perheestä kotoisin olevana hän oli etuoikeutettu, mutta ei tajunut sitä itse. Tätä asiaa toistettiin useaan otteeseen, mitä mielestäni ei olisi tarvittu. Hahmona Vivian tuntui kasvavan vastoinkäymistensä kautta jopa maailmaa ymmärtäväksi henkilöksi.

     Maailman kuvaus kirjassa oli hyvin tehty ja lukiessa tuli sellainen olo, kuin näkisi vanhan New Yorkin silmiensä edessä. Omaa lukukokemustani kuitenkin häiritsi tarinan hidas tempo ja turhiin kohtauksiin pysähtyminen. Lisäksi jotkut hahmoista jäivät hieman etäisiksi ja olisin halunnut tietää heistä lisää, sillä he kuitenkin olivat tärkeitä muun tarinan kannalta. Itseäni myös jotenkin häiritsi kirjan kuvaus sodasta. Toki toinen maailmansota ei yltänyt raakuutensa kanssa Yhdysvaltojen rannoille samalla tavalla kuin Euroopassa, mutta olisin odottanut sen vaikuttavan edes jollain tavalla maailman menoon.

City of girls
Suomentanut: Taina Helkamo
Genre: historiallinen, romantiikka, realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 4,04

Muissa blogeissa: Kahvikissan kirjahylly, Oksan hyllyltä, Karlan kirjahylly, Suvikukkasia, Mannilainen
Helmet2020:

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

49. Julkaistu 2020

Hallie Rubenhold: Viisi - Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit

Polly, Annie, Elizabeth, Catherine ja Mary Jane eivät koskaan tavanneet, mutta he ovat kuuluisia samasta syystä: heidät murhattiin Lontoon Whitechapelissa vuonna 1888. Murhaaja muistetaan kautta maailman, mutta naiset leimattiin "vain prostituoiduiksi".

     Viisi on Hallie Rubenholdin kokoama teos Viiltäjä-Jackin viidestä naisuhrista. Kirja avaa jokaisen naisen tarinaa yksitellen syntymästä kuolemaa, joidenkin kohdalla on käsitelty myös uhrien vanhempien historiaa pidemällä aikavälillä. Jokaisen naisen tarina on tarkkaan kuvattu, lopun hetkiä lukuunottamatta.

     Viiltäjä-Jackin teot eivät ole itselleni ennestään tuttuja. En ole lukenut aiheesta, eikä se ole tullut muutenkaan esille aikaisemmin (tai ainakaan en muista tällaista tapahtuneen). Tartuin siis suurella mielenkiinnolla kirjaan ja sen sisältöön.

     Viisi oli alusta loppuun mielenkiintoinen ja hyvin koottu kirja. Omaan makuun kirjassa mentiin joissain kohdissa hieman liian yksityiskohtaisesti läpi naisten tarinoita. Ensimmäiseen tarinaan oli lisäksi liitetty paljon tapahtumahetken lainsäädäntöjä, mitkä eivät itseäni niin paljoa kiinnostaneet. Kirjassa myös tuotiin hyvin esille niitä naisten vaiheita, joista ei ollut varmaa tietoa saatavilla. Teos tuo myös hyvin selvästi ja vahvasti esiin päätarkoitustaan, uhreista vain yksi toimi prostituoituna, vaikka heidät kaikki leimattiin alan harjoittajiksi.

The five. Untold lives of the women killed by Jack the Ripper
Suomentanut: Mari Janatuinen
Genre: non-fiktio, rikos, historiallinen

Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,20

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Kirja vieköön, Nörttitytöt, Kirjarouvan elämää, Kirjasähkökäyrä, Villasukka kirjahyllyssä, Kirjakaapin kummitus, Donna mobile, Hemulin kirjahylly
Helmet2020:

4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

49. Julkaistu 2020

Alix E. Harrow: The Ten Thousand Doors of January

Every door opens a door...

In a sprawling mansion filled with peculiar treasures, January Scaller is a curiosity herself. As the ward of wealthy Mr Locke, she feels little different from the artifacts that decorate the halls: carefully maintained, largely ignored and utterly out of place.

But her quiet existence is shattered when she stumbles across a strange book. A book that carries the scent of other worlds and tells a tale of secret doors, of love, adventure and danger. Each page reveals more impossible truths about the world, and January discovers a story increasingly entwined with her own.

     The ten thousand doors of January alkaa siitä, kun January on vain seitsemän vuotias ja hän löytää ensimmäistä kertaa salaisen oven. Tällöin Mr Locke, mies jonka huomaan hänen isänsä on hänet laskenut, kieltää Januarya uskomasta moisia mielikuvituksen tuotteita. Ja näin January päättää tehdä, kunnes vanhemapana hänen on aika alkaa epäillä Mr Locken sanoja.

     Alix E. Harrow on niittänyt kirjallaan mainetta muualla maailmassa ja minun on ollut tarkoitus tarttua tähän teokseen jo useammankin kerran. Kirjaa ei olla vielä suomennettu, mutta ehkä senkin aika vielä joskus koittaa. Tällöin voi olla, että tartun tähän vielä uudelleen.

     The ten thousand doors of January oli koskettava ja mukaansatempaava teos, ei siinä mitään. Januaryn ja hänen isänsä suhde on omalla tavallaan hyvin paljon kirjan keskiössä ja itse ehkä jäin kaipaamaan vielä vähän lisää kerrontaa tästä aiheesta. Kirja on kerrottu Januaryn näkökulmasta ja näiden kertomusten välissä on pätkiä kirjasta, jonka January löytää. Kirja paljastaa todellisuutta pala palalta ja lopulta se on avainasemassa Januaryn kohtalon kannalta.

     En tiedä tökkikö omalla kohdalla englanniksi lukeminen niin paljon, että tämä kirja ei kokonaisuutena tuntunut niin uskomattomalta, vai mikä asiaan oli syynä. Kirjan juoni eteni ihan jouhevasti ja se antoi riittävästi lukijalle tietoa, mutta silti lukeminen hieman takkusi ja laskin kirjan useaan otteeseen käsistäni. Lisäksi muutaman juonenkäänteet olivat niin selvästi tulossa, että ne eivät itseäni ainakaan yllättäneet. Jollain tavalla tämä oli kuitenkin hyvä kirja ja tosiaan, jos tämä joskus suomennetaan, niin saatan tarttua tähän uudelleen.

Genre: fantasia, nuoret, historiallinen, seikkailu
Kustantaja: Orbit
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,11

Helmet2020:

16. Kirjalla kirjassa tärkeä rooli

45. Esikoiskirja

Katja Törmänen: Maan tytär

Kohtalo ja muinaiset perinteet ovat heittäneet siskokset Aslaugin ja Freydisin erilleen toisistaan. Kumpikin on jättänyt vanhan kotikylänsä taakseen ja joutuu hakemaan paikkaansa uudessa yhteisössä. Jumalten oikut punovat sisarusten kohtalot jälleen yhteen, mutta riittävätkö heidän näkijänlahjansa pelastamaan sotaa käyvät kylät, kun niitä uhkaavat ikiaikainen kirous ja miehinen vallanhimo?

     Luin Katja Törmäsen Karhun morsian-kirjan aikaisemmin kesällä ja nyt pääsin tarttumaan tämän vuoden uutuuteen. Selvittelyistäni huolimatta missään ei lukenut, että Maan tytär olisi jatko-osa aiemmin ilmestyneelle kirjalle, mutta koska hahmot ovat samat ja ajanjakso sijoituu Karhun morsiamen jälkeiseen aikaan, pidän tätä teosta jatko-osana. Toisaalta, Maan tytär oli kirjoitettu niin, että se toimii myös itsenäisenä teoksena.

     Maan tytär jatkaa samalla upealla linjalla, jonka Karhun morsian aloitti. Historiallinen ote, mytologia, viikinkitunnelma.. kaikki ovat sellaisia asioita, joista itse tykkään. Yksinkertaisesti tämä kirja piti otteessaan yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin osa ja jäin kaipaamaan lisää. Kirjan tunnelma on tiivis ja vaikka juoni ei ole kovin nopeatempoinen, kaikki muu kerronta juonen ympärillä pitää lukijan otteessaan.

     En tiedä mitä muuta voisin tästä sanoa. Tykkäsin tästä todella paljon ja toivon, että kirja(sarjan) löytää vielä moni muukin.

Genre: fantasia, historiallinen
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Karhun morsian
Arvosana: ****½
Goodreads: 3,74

Muissa blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Yksi luku vielä
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

38. Kannessa puu

49. Julkaistu 2020

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Syrjäisen maaseutukartanon tanssiaisiin kutsuttu Aiden Bishop saa kylmäävän tiedon: juhlapäivän iltana klo 23 kartanon tytär Evelyn murhataan.

Evelyn ei kuitenkaan kuole ainoastaan kerran. Kun hänet on murhattu, kartanon vieraat heräävät mystisesti aina uudelleen samaan tanssiaispäivään.

Painajaismaisen kierteen katkaistakseen Aidenin on löydettävä murhaaja, ennen kuin rikosta ehtii edes tapahtua.

     Evelynin seitsemän kuolemaa tuli itselleni tutuksi alunperin englanninkielisestä booktubesta heti kirjan julkaisun aikoihin. Suomennosta odotellessani jännitys ja odotukset kasvoivat melko paljon. Kun sitten viimein sain tämän kirjan käsiini, en pystynyt laskemaan sitä käsistäni ennen loppua.

     Kirja kertoo Aiden Bishopista, joka yrittää selvittää Evelynin murhaa. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, vaan tutkimustapa on erilainen. Aiden herää joka aamu eri henkilönä, jolla on jotain tekemistä Evelynin kuoleman kanssa. Ennen viimeistä päivää Aidenin tulee kertoa, miten ja miksi joku murhaa Evelynin. Samalla hän yrittää pelastaa Annan, naisen, jonka nimeä hän huutaa ensimmäisenä aamunaan ollessaan metsässä.

     Evelynin seitsemän kuolemaa oli tehty mielestäni melko onnistuneesti. Juoni oli mielenkiintoinen ja ainakin minut kirja piti hyvin otteessaan. Pieniä paloja totuudesta julkaistiin hyvällä tahdilla ja jännitys pysyi loppuun asti. Lukijana itse ainakin olin lopusta aivan pihalla ja ehkä se oli tarkoituskin. Ongelmaksi kuitenkin nousi monta näkökulmaa ja se, että näissä eri näkökulmissa pompittiin vähän liiankin usein. Vaikka luin tätä ihan fyysisenä kirjana ja sain välillä vilkuilla kirjan etuosassa olevaa nimilistaa, en aina pysynyt ihan kaikesta selvillä. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos olisin kuunnellut tätä äänikirjana. 

The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Genre: mysteeri, trilleri, fantasia, aikuiset, scifi, historiallinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,90

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjanmerkkinä lentolippu, Luetut.net, Maailmankirjat, Tuijata, Kirjoihin kadonnut, Kuiske, Kartanon kruunaamaton lukija, Annelin lukuvinkit
Helmet2020:

7. Kirjassa rikotaan lakia

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

45. Esikoiskirja

49. Julkaistu 2020

Kim Thúy: Vi - Naistenviikko 2020

Nuori Vi on perheensä ainoa tytär ja vanhempiensa silmäterä. Kun sota pakottaa Vin perheen jättämään kotimaansa, hellityksi ja varjelluksi syntyneen lapsen koko elämä muuttuu.

Isä jää Vietnamiin, äiti ja veljet sopeutuvat uuteen elämään Kanadassa. Vin tulevaisuus on kuitenkin toisenlainen. Etsiessään paikkaansa maailmassa hän kulkee Saigonista Montrealiin, Suzhousta Bostoniin, Kambodzasta Berliinin murtuvalle muurille.

     Kim Thúy nousi ihmisten tietoisuuteen esikoisromaanillaan Rulla vuonna 2009. Vi on kirjan sisarteos, kertoen matkasta Saigonista pois. Olin suunnitellut lukevani ensin kirjailijan esikoisteoksen ja sitten vasta tämän, mutta kirjastoon tekemäni varaukset tulivat toisessa järjestyksessä. Nyt Vin luettuani, en usko lukevani esikoisteosta ainakaan vähään aikaan.

     Vi kertoo äidistä ja hänen neljästä lapsestaan, jotka matkaavat Saigonista muiden pakolaisten kanssa etsimään parempia elinoloja. He päätyvät Kanadaan ja pyrkivät jatkamaan siellä elämäänsä osana yhteisöä ja yhteiskuntaa. Kirjan päähenkilönä on Vi, tyttö, joka haluaa toteuttaa unelmiaan ja joka joutuu taistelemaan äitinsä toiveita vastaan.

     Vi oli koskettava kirja, se oli mielenkiintoinen, se oli nopeasti luettava. Itselleni kirja oli kuitenkin liian rikkonainen lyhyine lauseineen, liian kauniilla kielellä kirjoitettu. Odotukseni olivat hieman liian korkeat ja kirja ei kolahtanut niin hyvin, kuin olisin toivonut. Kirjan tarina ei vain saanut minua niin paljoa mukaansa, että olisin tykännyt tästä enempää. Kokonaisuutena, kirjan tarkoitus ei kunnolla hahmottunut minulle. Tämä oli ihan mukava matkakertomus, mutta siihen se sitten omalla kohdalla jäikin.

Vi
Suomentanut: Marja luoma
Genre: realistinen fiktio, omaelämäkerrallinen, historiallinen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016, suom. 2019

Arvosana: **
Goodreads: 3,81

Helmet2020: 32. Alunperin kielellä, jota et osaa (ranska)

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

2. Kun kuningas kuolee (Elina Backman)

3. Armonvuosi (Kim Liggett)

4. Kiviäidit (Erin Kelly)

Pajtim Statovci: Bolla

Arsimilla on vaimo, mutta kun hän tapaa Pristinan yliopistolla lääketiedettä opiskelevan Milosin, hän ei voi kuin ottaa tavaransa ja seurata. Heidän välilleen syttyy tulinen suhde, joka jatkuu, kunnes sota ajaa Arsimin perheineen maanpakoon. Kun Arsim vuosia myöhemmin palaa yksin sodan runnomaan Pristinaan, herää epätoivo. Mitä Milosille, ja mitä heille, oikein tapahtui?

     Kaunokirjallisuuden Finlandia -palkinnon viime vuonna saanut Bolla tuntui takakannen tekstin perusteella sellaiselta, että jättäisin sen väliin. Halusin kuitenkin kokeilla ja laitoin kirjan varaukseen. Kun sitten sain tämän palkitun teoksen käsiini, hämmästyin sen paksuutta. Tai oikeastaan sitä, että kirja ei ollut kovin paksu. Olin jostain syystä odottanut melkein viidensadan sivun opusta, mutta sainkin luettavakseni kirjan, jossa on vähän yli kaksisataa sivua. Uskoni siihen, että saisin tämän luettua ilman suurempia ongelmia, alkoi kasvaa.
     Bolla sijoittuu Kosovoon, jossa sota runtelee maisemaa. Arsim tapaa miehen, Milosin, ja heidän välilleen syntyy suhde. Sota kuitenkin ajaa miehet erilleen, kun Arsim lähtee pakoon perheensä kanssa. Vuodet kuluvat ja miehet elävät omaa elämäänsä niillä keinoin, jotka heille annetaan. Milos joutuu sodan kynsiin ja pyrkii selviytymään. Arsim kokee uuden maailman outona ja hän ei kykene kunnolla sopeutumaan. Erilaisten vaiheiden kautta Arsim joutuu palaamaan takaisin kotimaahansa ja hän päättää etsiä Milosin.
     Joiltain osin tykkäsin tästä. Kirjan tarina oli mielenkiintoinen ja koskettava. Kertomus oli jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen oli mielestäni paras. Siinä päästiin keskittymään kahden miehen väliseen suhteeseen. Se oli osa, jonka lukeminen eteni nopeasti ja vailla ongelmia. Toiset kaksi osaa eivät sitten oikein mielestäni toimineetkaan niin hyvin, mutta toisaalta niiden merkitys kokonaisuuden kannalta oli tärkeä.
     Arsim alkoi jo ensimmäisen osan aikana tuntua hieman vastenmieliseltä hahmolta ja kirjan loppua kohden mentäessä, ajatus vain vahvistui. Hänen tekojen syitä ei kuitenkaan selitetty kovin hyvin, joten vastenmielisyys vain lisääntyi. Entä sitten Milos? Hänen ajatuksistaan kerrottiin muistikirjan pätkien muodossa. Muuten hän kuitenkin jäi vähän tyhjäksi hahmoksi. Olisin halunnut tietää hänestä ja hänen vaiheistaan enemmän.
     Kirjan luettuani en ollut aivan varma omista ajatuksistani sen suhteen, tykkäsinkö tästä kirjasta paljon vai oliko tämä aivan kamala. Jokin tässä vain omalla kohdallani tökki, mutta Statovcin tyyli jotenkin herätti mielenkiintoni.

Genre: sota, LGBT+, historiallinen, romantiikka
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,08

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 7. Rikotaan lakia
PopSugar2020: 23. Won an award in 2019, 33. At least four star rating on Goodreads
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 23. Featuring an LGBT+ character, 27. A historical fiction, 39. By an author whose name you're not quite sure how to pronounce 

Sanna Isto: Sirpale

Kolme kesäviikkoa koiravahtina, kun muu perhe on matkoilla: mikä ihana vapaus! Mutta lukioikäisen Minjan unelmaloma ei ehdi edes kunnolla alkaa, kun kohtalo jo ottaa ohjat käsiinsä. Lattialistan alta löytynyt vanha kahvikupinkorva tempaisee hänet toiseen aikaan ja berliiniläisen kotitalon hurjaan historiaan. Huoneet pysyvät samoina, vaikka kaikki muu on toisin.
Helteet, huvitukset ja ihana Luca saavat odottaa, kun Minja uppoutuu asunnossa edellisellä vuosisadalla eläneiden ihmisten tarinaan. Perheen elämään liittyy murheellinen mysteeri, josta Minja saa vihiä. Voisiko Minja vielä auttaa häntä, ja jos voisi, mikä kaikki muuttuisi?

     Jotkut kirjat ovat sellaisia, että jollain pienellä tavalla ne kiinnostavat, mutta silti pelottaa aloittaa niiden lukeminen. Mitä jos en kuitenkaan pidä siitä? Tämän kirjan kohdalla ajatukseni kulkivat juuri näitä rajoja. Harkitsin useampaan otteeseen, että en tarttuisi tähän teokseen, mutta tässä sitä nyt kuitekin ollaan. Kirja on luettuna ja näin jälkeenpäin kun mietin asiaa, olisin voinut jättää tämän kirjan lukemattakin. Enkä tarkoita tätä nyt millään pahalla tai huonolla tavalla, itselleni tämä kirja ei vain sopinut, mutta ei tämä myöskään mikään aivan kamalakaan lukukokemus ollut.
     Kuten moni minua ennenkin on maininnut, kirjan kansilehden alla on karttakuva historiallisesta Berliinistä. Itselläni oli kirjaston kirja lainassa, joten valitettavasti en päässyt tätä upeutta sen tarkemmin katselemaan. Pienet yksityiskohdat kuitenkin lämmittävät aina mieltä, joten siitä oli pakko mainita. Lainakirjaa lukiessa harmitti myös vähän se, että ei päässyt tiirailemaan sisäkansiin tehtyjä talon pohjapiirrustuksia. Olisi ollut kiva päästä näkemään selkeämmin ero nykyisyyden ja historiallisen Berliinin ajan taloissa.
     Sirpale on aikamatkustusromaani ja ennen lukemista ajatukseni kirjan aikamatkustuksesta oli hieman erilainen. Nopeasti minulle kuitenkin selvisi, että kirjan päähenkilö Minja käy useampaan otteeseen menneisyydessä. Hän tuntuu olevan ainoa, joka pystyy käyttämään kahvikupinkorvaa, eikä kukaan usko häntä kun hän kertoo tarinaa menneisyyden tytöstä. Minjan vierailut menneisyydessä eivät kuitenkaan aina mene niin kuin hän on ne suunnitellut, vaan matkaa tulee mutkia useammankin kerran. Itseäni näissä mutkissa kuitenkin häiritsi se, että niillä ei ollut vaikutuksia nykyisyyteen. Ja tämä jos jokin on sellainen asia, mitä en kirjojen aikamatkustuksessa voi käsittää.

     "Aloin pikkuhiljaa tajuta. Friedan elämä oli muodostunut sellaiseksi kuin se oli, koska tietyt asiat olivat tapahtuneet. Toisenlaiset tapahtumat olisivat luoneet pohjan toisenlaiselle nykyisyydelle. Sillä menneisyys todellakin oli nykyisyyden siemen, aivan niin kuin nykyisyys on tulevan. Jos todella haluaisin auttaa Friedaa, minun olisi tehtävä se täällä ja nyt."

     Kirjaan oli yritetty luoda jännitystä ja kuten kirjan takakannessakin puhutaan, menneisyydessä on mysteeri jota Minja yrittää selvittää. Tarinan alkumetreiltä näin lukijana asiat kuitenkin olivat aika selviä ja kun ne sitten myöhemmin selvisivät meidän päähenkilöllemmekin, en lukijana ollut yllättynyt. Olisinkin kaivannut tähän mysteeriin liittyen jotain suurta ja ihmeellistä, kun nyt paljastukset tuntuivat aika laimeilta.
     Sirpaleen alku tuntui aika lupaavalta ja ensimmäiset sata sivua tulin lukeneeksi aika lailla yhdellä kertaa. Sen jälkeen tarina kuitenkin meni aika sekavaksi, se ei edennyt ja hommat kävi tylsäksi. Puolessa välissä mielessäni jopa käväisi, että jätänkö tämän kirjan kesken. Itselleni tämä ei siis ollut oikeastaan yhtään sopiva teos, mutta ei tämä silti huonoimmastakaan päästä ole. Jäin myös kaipaamaan lisää kerrontaa historiallisesta Berliinistä.

Genre: nuoret, historiallinen, romantiikka
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***
Goodreads: 3,64

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja
Helmet2020: 37. Ajankohta merkittävä tekijä, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan, 44. Kirjassa kirjeenvaihtoa, 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema
PopSugar2020: 9. With a map, 36. With a pink cover
Goodreads2020: 23. Feat an LGBT+ character, 27. A historical fiction, 52. Related to time 

Jussi Adler-Olsen: Aakkostalo

James ja Bryan, kaksi brittipilottia, ammutaan koneineen alas toisessa maailmansodassa, ja he päätyvät vihollislinjojen taakse. Miehissä viriää toivo, kun he onnistuvat kiipeämään junaan, joka kuljettaa haavoittuneita SS-miehiä itärintamalta kotiin. He tekeytyvät sairaiksi saksalaissotilaiksi aikomuksenaan paeta myöhemmin.
Sen sijaan he päätyvät Aakkostaloon, suljettuun mielisairaalaan. Jos he paljastuvat, heidät teloitetaan vakoojia. Kuinka kauan voi esittää psyykkisesti sairasta mielen murtumatta oikeasti? Ja ovatko James ja Bryan ainoita tekosairaita?

     Joskus tulee varattua kirjastosta kirjoja, joista ei tiedä mitään ja olettaa asioita. Tämä kirja on yksi niistä. Jos olisin perehtynyt tämän kirjan sisältöön ennen varauksen laittamista, en ehkä olisi päätynyt lukemaan tätä kirjaa.. ainakaan vielä. Ja miksikä näin? Ensinnäkin, en tiennyt tämän olevan Adler-Olsenin esikoisromaani, joka on nyt vain uudelleen suomennettu. Toiseksi, en tiennyt tämän kirjan sijoittuvan toisen maailmansodan synkkiin hetkii. Kolmanneksi, en tiennyt tämän kirjan kertovan "mielisairaista".. tosin tämä seikka ei olisi haitannut, vaikka se olisi ollut tiedossa.
     Näistä kaikista seikoista, jotka olisivat saattaneet hillitä haluani laittaa kirja varaukseen, ei muodostunut kuitenkaan kirjaa lukiessani suuria ongelmia. Luulin ennen kirjan aloittamista, että historiallisten sotaa käsittelevien kirjojen kiintiöni oli täyttynyt vähäksi aikaa, mutta tämä kirja yllätti ja tunkeutui ajatusteni ohi. Varsinaisen sodan kuvaamista oli vain alussa pieni määrä, joten se ei aiheuttanut suuria ongelmia. Mielisairauksia kohtaan kokemani mielenkiinto sai tyydytystä tätä teosta lukiessani, mutta ei niin paljoa, ettenkö olisi jäänyt kaipaamaan lisää. Oikeastaan kirjan luettuani vain se jäi harmittamaan. Olisin kaivannut kirjan alkuun paljon enemmän kerrontaa niistä tunteista, joita mielisairaalassa vietetty aika sai aikaan tekosairaissa.
     Aakkostalon tarina oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa kertoi Bryanin ja Jamesin päätymisestä mielisairaalaan ja siellä olosta. Osa ei ollut kovin jännittävä, mutta se oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan. Sitten alkoi toinen osa.. joka ei lähtenyt niin hyvin käyntiin. Melkein sadan sivun verran tunnuttiin kuljettavan joutokäynnillä ja tarina ei ottanut kulkeakseen. Toinen osa sijoittui kolmekymmentä vuotta myöhempään aikaan ja tarinaa kerrottiin lähinnä Bryanin näkökulmasta. Minun on pakko myöntää, että näiden kankeiden sivujen aikana meinasin siirtää kirjan syrjään ja tarttua seuraavaan teokseen. Päätin kuitenkin antaa kirjan lopulle vielä mahdollisuuden ja kyllähän se tarina lähti taas uuteen nousuun.
     Kirjan loppu oli koskettava (niin, että kyyneleet valui), jännittävä ja todella koukuttava. Tarina saatiin hyvin sidottua yhteen ja ensimmäisen osan tapahtumia kuvailtiin uudessa valossa. Esikoisromaaniksi tämä teos oli upea lukukokemus. Kuitenkin minun on pakko myöntää, että tämä ei ole sellainen kirja, joka sopeisi kaikille. Lisäksi hahmot olisivat ehkä kaivanneet vielä hieman lisää lihaa luidensa ympärille, mutta omalla kohdalla juoni ja sen eteneminen sekä muu kerronta korjasi näitä puutteita.

     "Bryen ei saanut heti palautettua mieleen olinpaikkaansa, kun vieraat äänet kohosivat kumeasta kolinasta hauraiksi helähdyksiksi. Sitten hän muisti. Raitiovaunut olivat jo edellisenä iltana toivottaneet hänet tervetulleeksi Freiburgin kaduille, ja nyt ne sanoivat hänelle myös hyvää huomenta."

Alfabethuset
Suomentanut: Katriina Huttunen (ensimmäisen suomennoksen Jorma-Veikko Sappinen)
Genre: historiallinen, trilleri, mysteeri, jännitys
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 1997, suom. 2000 ja 2018

Kirjailijan muut teokset: Pullopostia
Arvosana: ****
Goodreads: 3,64

Helmet2020: 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa monta ihmistä, 7. Kirjassa rikotaan lakia, 22. Kirjassa on epäluotettava kertoja, 30. Kirjassa pelastetaan ihminen, 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa (tanska), 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa, 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa puu, 39. Kirjassa lennetään, 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 5. Set in a city that has hosted the Olympics, 48. Published in the 20th century
Goodreads2020: 4. Set in place/time you wouldn't want to live, 10. 400-600 pages, 11. Originally published in a year that is a prime number, 15. Set in global city, 16. Set in rural/sparsely populated area, 18. By an author you've read once before, 22. The major theme of survival, 27. A history/historical fiction, 40. A book with a place name in the title, 41. A mystery, 52. A book related to time 

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

Heitä on viisi. Tulisieluinen Linda, joka ottaa ohjat käsiinsä. Hiljainen Katri, joka myötäilee siskoaan. Pehmeä Aada, joka vilkuilee komeaa Peetua. Jenny, joka vain etsii jännitystä. Ja Bea, joka parhaiten heistä ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu.
Tehtaantytöt on heitetty vallattuun huvilaan hoitamaan haavoittuneita keväällä 1918 - ilman kokemusta tai koulutusta. Vaikka kaikki saattoi hetken kuulostaa seikkailulta, on todellisuus kauhea ja vakava. Kun Peetu kannetaan paareilla sisään, on leikki viimeistään ohi ja tytöillekin annetaan aseet käteen.

     Yksi kevät sijoittuu vuoteen 1918, kun punaiset ja valkoiset taistelivat toisiaan vastaan. Kirja seuraa viittä nuorta tyttöä/naista, jotka yrittävät selvitä sodan melskeessä parhaansa mukaan vaihe vaiheelta. Tarina on koskettava ja sydäntä riipaiseva.
     Lyhyeksi kirjaksi tämä tarina pitää sisällään paljon. On salaisuuksia, on ihastumisia, on kuolemaa, on surua. On viisi sielua, jotka ovat yhdessä, mutta kuitenkin niin erillään. Aikana, jolloin jokainen huolehti omasta itsestään.
     Ennen kirjan aloittamista en tiennyt mistä tämä kertoo, mikä voi olla hyvä asia. Jos olisin ennen kirjan lainaamista tiennyt kirjan tarinasta jotain, en ehkä olisi päätynyt ottamaan tätä hyllystä ja kantamaan kotiini. Sotatarinat eivät ole ehkä ihan niin oma juttuni. Tämä kuitenkin on nuorten kirja, mikä hieman jo antaa osviittaa siitä, että tämä ei kuulu niihin raaimpiin sotakertomuksiin. Lisäksi tässä ei mennä niin syvälle ajatuksiin ja tapahtumiin, kuin muuten ehkä olisi menty.
     Olen lukenut Lähteenmäeltä aikaisemminkin muutaman teoksen ja jo niiden kirjojen kohdalla tykkäsin hänen kerrontatyylistä. Asiallinen, mutta ei liian synkkä, vaikka aihe antaisi siihen mahdollisuuden. Tämä teos jatkaa tätä linjaa, enkä siis voinut kuin ihastua ja rakastua. Hahmoista kerrotaan juuri sen verran kuin on tarpeen. Tarina etenee hyvällä vauhdilla. Lukijan mielenkiinto pysyy yllä alusta loppuun asti. Mitä muuta sitä voisi toivoa nuorten kirjalta, joka kertoo Suomen historiasta ja sen kauheasta ajanjaksosta?

Genre: nuoret, sota, historiallinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Muita teoksia: Iskelmiä

Arvosana: ****
Goodreads: 3,55

Jan Guillou: Arnin perintö

Tarunhohtoinen kuvaus Arnin lapsenlapsesta Birgeristä, paremmin tunnettu Birger Jarlina, joka oli Tukholman perustaja ja Ruotsin yhdistäjä. Birger oli kaukana pyhimyksestä. Hän oli synnynnäinen voittaja, jota moraaliset tai käytännön esteet eivät pidätelleet. Hänen perustamistaan laeista, koti-, kirkko-, ja naisrauhasta, muodostui valtion sääntöjen tukipilari 600 vuodeksi eteenpäin.

     Arnin perintö on itsenäinen jatko-osa aikaisemmin tänä vuonna lukemalleni trilogialle. Se seuraa Birgeria, Arn Magnussonin pojanpoikaa aikana, jolloin Arn ja hänen poikansa ovat kuolleet sodassa tanskalaisia vastaan. Nyt maassa vallitsee taas rauha, mutta kuninkaan kruunu ei ole varmoissa käsissä ja epävarmuus kurkistelee nurkan takana etsien hyvää aikaa iskeä.
     Kuten aikaisempien osien kohdalla, sodasta kertominen ja kruunun perillisestä vääntäminen eivät ole niitä asioita, joista itse tykkään lukea. Ja mitäpä muuta tämä osa olisi ollut kuin juuri sitä. Kerronta oli aivan yhtä hyvää ja luontevaa kuin aikaisemminkin. Valitettavasti tarina kuitenkaan ei tuntunut etenevän kovin kovaa tahtia ja oma mielenkiinto ei meinannut pysyä mukana aivan loppuun asti.
     Ristiretki trilogian ja tämän itsenäisen osan kohdalla kuitenkin on ollut mukavaa se, että on päässyt tutustumaan (joskin fiktiivisesti) Ruotsin historiaan. Se on kiinnostava, mutta kuitenkaan aiheesta ei ole tullut muuten lueskeltua. Eli jos tästä pitää jotain positiivista löytää, niin historiallinen aspekti. Valitettavasti muuten tämä sarja ei kuulu niihin, joihin palaisin joskus uudelleen.

Arvet efter Arn
Suomentanut: Arvi Tamminen
Genre: historiallinen, sota
Sarja: Ristiretki #4
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2001, suom. 2003

Kirjailijan muut teokset: Tie Jerusalemiin, Temppeliherra, Pohjoinen valtakunta
Arvosana: **½
Goodreads: 3,76

Kate Morton: Kellontekijän tytär

Vuonna 1862 joukko nuoria taiteilijoita kokoontuu Thamesin varrelle Birchwoodin kartanoon viettämään raukeaa, inspiroivaa kesää. Sitten tapahtuu jotakin kamalaa.
     Vuonna 2017 nuori lontoolainen arkistonhoitaja Elodie löytää nahkalaukun, jossa on valokuva huomiota herättävän näköisestä naisesta viktoriaanisissa vaatteissa sekä luonnonlehtiö, johon on hahmoteltu suuri talo joenpenkereellä. Kuka kuvan nainen on? Ja miksi kartano tuntuu Elodiesta oudon tutulta? Tarina taiteesta, rakkaudesta ja menetyksestä yhdistää lumoavasti historiaa, salaisuuksia ja mysteeriä.

     Kirjan tarina muodostuu monesta ajankohdasta, monen henkilön näkökulmasta. Kaikki palaset ja tarinat kuitenkin yhdistyvät viimeistään lopussa ja ne muodostavat upean palapelin tarinasta, joka oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan. Silti, tämä eteni niin hitaasti ja melkein kaikki "mysteerit" ehti keksimään jo ennen kuin ne varsinaisesti kerrottiin kirjassa. Koko kirjan ajan tunnuttiin vain kiertelevän itse aiheen ympärillä. Tästä kirjasta olisikin saatu paljon lyhyempi ja vielä mielenkiintoisempi teos, jos monia (turhia) kohtia olisi poistettu.
     Tykkäsin Mortonin tyylistä kirjoittaa kirjaansa. Hänen muut teoksensa eivät ole minulle tuttuja, mutta tämä teos sai kuitenkin mielenkiintoni kasvamaan. Ehkä tutustun muihinkin hänen kirjoihin vielä joskus. Kuvailua oli riittävästi ja hahmoista sai juuri sen verran irti, kuin kullekin hahmolle oli tarpeellista. Kirja tuntui hyvin vanhanaikaiselta (tätä mielikuvaa vielä vahvisti vanhahtava päähahmo) ja historiallinen kuvaus oli kohdallaan.

     "Tässä maailmassa on harvoja varmoja asioita, mutta sen minä teille sanon, että totuus riippuu kertojasta."

     Yksittäiset pätkät olivat hyviä, mutta kokonaisuutena tämä ei oikein toiminut. Hahmojen tarinat olivat upeita ja hyvin luotuja ja joidenkin hahmojen tarinoihin olisin halunnut päästä vielä vähän paremmin kiinni. Alussa tarinaa jaksotti hyvin nykyajan tapahtumat, joissa Elodie tutkii löytämäänsä kuvaa ja yrittää selvittää siinä olevaa naista. Juttu ei tunnu oikein lähtevän purkautumaan, vaikka päästään hyvinkin lähelle loppua. Kuitenkin pätkiä menneisyydestä, milloin kenenkin, on aina nykyisyyden pätkien välissä ja niistä lukijana yrittää sitten luoda jotain kokonaisuutta. Loppua kohti mennessä nykyisyyden pätkät jäävät suureksi osaksi taka-alalle, tai sitten ne eivät juurikaan sisällä mitään tarinalle tarpeellista. Eri kohtia menneisyydestä ladotaan päällekäin ja useamman kerran mietin, että miksi tämä tarina oli tässä välissä ja mihin sitä tarvitaan kokonaisuuden kannalta.
     Eniten ehkä tätä kirjaa lukiessa jäin kaipaamaan vastauksia kysymyksiini liittyen kellontekijän tyttäreen ja hänen kohtalon aiheuttajaan. Miten kellontekijän tytär antoi tälle henkilölle luvan oleskella talossa ja miksi. Kyllä, joitain viitteitä vastauksiin löytyy kirjasta, mutta olisin halunnut siihen kunnollisia vastauksia. Se tarina olisi voinut olla jonkun turhemman tilalla.

     "Nyt tiedän täsmälleen, mitä hän tarkoitti. Todellinen pelko ei koskaan katoa. Tunne ei väisty, vaikka sen aiheuttaja on jo kauan sitten unohtunut. Maailma näyttäytyy uudessa valossa, eikä pelon avaamaa ovea voi enää sulkea."

Nimi: Kellontekijän tytär (The Clockmaker's Daughter)
Kirjailija: Kate Morton
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Genre: historiallinen, mysteeri
Sivumäärä: 556
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018 (suom. 2019)

Arvosana: ***½

Lukuhaasteet: Helmet19 (50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja), PopSugar19 (36. Kummitustarina)