Tietokirjoja ja elämäkertoja, osa 1

Seuraavaksi vuorossa muutama nonfiktiivinen, hyvin informatiivinen kirja :)

Anna-Sofia Nieminen & Niku Hooli: Aikuisten perhe 

Kosmos, 2019, ***, nonfiktio, novelli

Aikuinen perhe on kirja ihmisistä, ketkä ovat valinneet lapsettomuuden. Kirjan idea on lähtenyt liikkeelle kirjailijoiden omasta kriisistä, ja jollain tasolla se myös näkyi kirjaa lukiessa. Haastatteluista koostuva kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Henkilökohtaisesti en saanut tätä lukiessa mitään sen ihmeellisempiä ahaa-elämyksiä, mutta ehkä vähemmän aihetta miettineelle niitäkin tulee.

Elina Jokinen: Säröjen kauneus

Tuuma, 2020, ***, nonfiktio, self help

Luin Säröjen kauneus -kirjan äänikirjana, joitain pätkiä luin fyysisestä kirjasta. Kirja luo kirjaparin Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kirjan kanssa, jonka luin hieman tämän teoksen jälkeen. 

Kovin paljoa tästä ei jäänyt mieleen. Kyllä tämän kuunteli ilman ongelmaa, mutta ei se sen suuremmin herättänyt ajatuksia. Ehkä jos olisin lukenut tämän kokonaan fyysisenä kirjana, olisin saanut tästä enemmän irti.

Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja

Into, 2020, ***, nonfiktio, feminismi, self help

Runkkarin käsikirja oli kirja, johon tartuin hieman epäröiden, mutta samalla odotukseni olivat korkealla. Loppujen lopuksi olin hieman pettynyt lopputulokseen. Samalla tämä oli kuitenkin ihan kelpo kirja aiheeseen tutustuvalle, ilman että tarvii mennä kovin syvälle aiheeseen. Jotkin kielellisistä valinnoista särähti omaan korvaan ja kirjan luettuani mietin, olisiko näitä valintoja muuttamalla kirjasta saadun hieman ajattomamman.

Marja Kihlström: Oikeilla nimillä

Kosmos, 2020, *****, nonfiktio

Oikeilla nimillä on seksuaalikasvatusopas, johon mielestäni kaikkien olisi hyvä tarttua. Kirja on hyvä perusteos aiheeseen ja auttaa käsittelemään niin omaa kuin toistenkin seksuaalisuutta. Teos alkaa oman seksuaalisuuden pohtimisella ja tämän jälkeen syvennytään kasvun eri vaiheisiin.

Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään / Mercedes Bentso - Totuus ja tunnustus

Johnny Kniga, 2019/2020, omaelämäkerrallinen, feminismi

Ei koira muttei mieskään ja Totuus ja tunnustus ovat Linda-Maria Roineen eli Mercedes Bentson omasta elämästä ja hänen kokemuksista kertovia kirjoja. 

Ei koira muttei mieskään käy läpi Roineen elämää vaihe vaiheelta, joskus hieman edestakaisin kulkien. Kirja oli nopea lukea, mutta joissain kohtia se tuntui hieman toistavalta ja yksitoikkoiselta. Kirjan tekemisessä on ollut mukana myös Venla Pystynen.

Totuus ja tunnustus ottaa enemmän kantaa yhteiskunnalliseen ajatteluun. Tykkäsin tästä hieman enemmän ja tätä voisin jopa lähteä suosittelemaan. Tämä vain oli kaikessa yksinkertaisuudessaan silmiä avaava teos.

Antti Rönkä: Nocturno 21:07

Omakohtainen romaani seksuaalisestä häpeästä.

Seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. Silti hän ei voi kontrolloida seksuaalisia halujaan, joita hänen ikätoverinsa pitävät täysin luonnollisina.

Romaanin toisessa tasossa minäkertoja seuraa Antin häpeäpainia. Minäkertoja ymmärtää, että hänen on tapettava kaikkea häpeävä puoli itsessään voidakseen olla vapaa.

     Antti Rönkä on noussut monen lukijan tietoisuuteen aiemmin ilmestyneiden Jalat ilmassa ja Silloin tällöin onnellinen kirjojen avulla. Itsekin olen ne lukenut ja tykkäsin kyllä molemmista. Tästä syystä päätin, että haluan lukea myös tämän hänen uutukaisensa heti kun mahdollista. Nocturno 21:07 on aiempien kirjojen tapaan Röngän omaan elämään ainakin jollain tasolla pohjautuva kirja, tällä kertaa seksuaalisen häpeän näkökulmasta. Odotukseni olivat korkealla ja tartuin innolla aihetta käsittelevään kirjaan (koska olen sitä mieltä, että seksuaalisesta häpeästä kirjoitetaan aivan liian vähän, tai sitten omiin silmiin ei ole kauheasti sellaisia kirjoja osunut).

     Nocturno 21:07 eteni kahdessa aikatasossa, nykyisyydessä ja Antin murroiässä. Näin tarinassa saatiin kerrottua siitä ajasta, kun seksuaalinen häpeä sai alkunsa ja siitä ajasta, jolloin tästä seksuaalisesta häpeästä oli jo ainakin jollain tasolla päästy yli. Lopulta nämä aikatasot yhdistyivät hienosti ja tarina tuntui eheältä kokonaisuudelta.

     Häpeästä kertovissa kirjoissa aina lukijana toivon, että päähenkilö pääsisi häpeästä ennen kuin kirja loppuu. Tai ainakin, että häpeän vähenemistä käsitellään selkeästi, ainakin jollain tasolla. Tätä kirjaa lukiessani ja loppuun päästyäni jäin miettimään, että päästiinkö tässä teoksessa sellaiseen lopputulokseen. Jollain tasolla kyllä, mutta olisin toivonut, että asian kanssa olisi päästy vielä pidemmälle. Prosessina (seksuaalisesta) häpeästä irtautuminen on pitkä ja kivinen tie, ja kyllä tässäkin kirjassa päähenkilö on päässyt jo hyvään alkuun. Toivottavasti tämä luo myös toivoa muille, saman asian kanssa painiville.

     Vaikka tykkäsin tästä kirjasta, ei se kuitenkaan ollut itselleni mikään erityisen valaiseva lukukokemus. Odotukseni olivat aiempien teoksien vuoksi niin korkealla, että tämä kirja tuntui jäävän niiltä osin kovin etäiseksi. Tästä huolimatta aion tarttua jatkossakin Röngän kirjoihin, mikäli hän vielä jatkossakin kirjoittaa yhtä koskettavista ja tärkeistä aiheista.

Genre: omaelämäkerrallinen, realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2021

Kirjailijan muut teokset: Jalat ilmassa, Silloin tällöin onnellinen
Arvosana: ***
Goodreads: 3,31

Muissa blogeissa: Tuijata, Marjatan kirjat, Kirja vieköön

Kim Thúy: Vi - Naistenviikko 2020

Nuori Vi on perheensä ainoa tytär ja vanhempiensa silmäterä. Kun sota pakottaa Vin perheen jättämään kotimaansa, hellityksi ja varjelluksi syntyneen lapsen koko elämä muuttuu.

Isä jää Vietnamiin, äiti ja veljet sopeutuvat uuteen elämään Kanadassa. Vin tulevaisuus on kuitenkin toisenlainen. Etsiessään paikkaansa maailmassa hän kulkee Saigonista Montrealiin, Suzhousta Bostoniin, Kambodzasta Berliinin murtuvalle muurille.

     Kim Thúy nousi ihmisten tietoisuuteen esikoisromaanillaan Rulla vuonna 2009. Vi on kirjan sisarteos, kertoen matkasta Saigonista pois. Olin suunnitellut lukevani ensin kirjailijan esikoisteoksen ja sitten vasta tämän, mutta kirjastoon tekemäni varaukset tulivat toisessa järjestyksessä. Nyt Vin luettuani, en usko lukevani esikoisteosta ainakaan vähään aikaan.

     Vi kertoo äidistä ja hänen neljästä lapsestaan, jotka matkaavat Saigonista muiden pakolaisten kanssa etsimään parempia elinoloja. He päätyvät Kanadaan ja pyrkivät jatkamaan siellä elämäänsä osana yhteisöä ja yhteiskuntaa. Kirjan päähenkilönä on Vi, tyttö, joka haluaa toteuttaa unelmiaan ja joka joutuu taistelemaan äitinsä toiveita vastaan.

     Vi oli koskettava kirja, se oli mielenkiintoinen, se oli nopeasti luettava. Itselleni kirja oli kuitenkin liian rikkonainen lyhyine lauseineen, liian kauniilla kielellä kirjoitettu. Odotukseni olivat hieman liian korkeat ja kirja ei kolahtanut niin hyvin, kuin olisin toivonut. Kirjan tarina ei vain saanut minua niin paljoa mukaansa, että olisin tykännyt tästä enempää. Kokonaisuutena, kirjan tarkoitus ei kunnolla hahmottunut minulle. Tämä oli ihan mukava matkakertomus, mutta siihen se sitten omalla kohdalla jäikin.

Vi
Suomentanut: Marja luoma
Genre: realistinen fiktio, omaelämäkerrallinen, historiallinen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016, suom. 2019

Arvosana: **
Goodreads: 3,81

Helmet2020: 32. Alunperin kielellä, jota et osaa (ranska)

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

2. Kun kuningas kuolee (Elina Backman)

3. Armonvuosi (Kim Liggett)

4. Kiviäidit (Erin Kelly)

Tiitu Takalo: Memento mori

Joulukuisena yönä Tiitu Takalo havahtuu äkilliseen, lamauttavaan päänsärkyyn. Ensiapupäivystyksessä selviää, että kyse on sairaudesta, joka vaatii pikaisen leikkauksen. 

Memento mori on Takalon omiin kokemuksiin perustuva tarina siitä, kuinka ihmisen elämä mullistuu odottamatta yhdessä yössä. Se on kertomus sairastumisesta, toipumisesta ja siitä, mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä. 

     Memento mori oli koskettava, upeasti kuvitettu sarjakuva Takalon omakohtaisesta kokemuksesta, aivoverenvuodosta. Sarjakuvassa käydään läpi vuodon alusta alkavat tapahtumat aina vuodeksi eteenpäin. Sarjakuva käsittelee kokemusta sairaalasta ja siitä pelosta, mitä ensimmäinen vuosi aiheuttaa. 

     Sarjakuvaan on saatu sisällytettyä ne tunteet, jotka vaikeissa tilanteissa ovat olleet läsnä. Lukemista ei vain voinut jättää kesken, sillä lukijana halusin tietää lisää. Halusin tietää sairauden aiheuttamia ajatuksia, siitä selviämistä. Tämä sarjakuva oli alusta loppuun sellainen, että se laittoi ajattelemaan. Suosittelen tämän lukemista kaikille. Ja koska kyseessä on sarjakuva, ei lukemiseenkaan mene ihan hirveän kauaa.

Genre: omaelämäkerrallinen, sarjakuva
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,66

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä
Helmet2020: 37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa
PopSugar2020: 1. Published in 2020
Goodreads2020: 22. With the major theme of survival

Mari Koppinen & Anna Puu: Minä olen Anna Puu

Linnuton puu. Mestaripiirros. Säännöt rakkaudelle. Me ollaan runo. Nälkäinen sydän...

Minulla ei ole päiväkirjoja. Lauluni ovat päiväkirjani.
Anna Puun laulut palauttavat hänen mieleensä sen hetken elämässä, jolloin laulu syntyi. Ne tuovat mieliin muistot, niin kipeät, suloiset kuin ristiriitaisetkin. Elämän koko kuvan. Anna Puun tarinan.

     Päätin jokin aika sitten, että haluan alkaa lukea enemmän elämäkertoja. Haasteeksi tuli valita sopivat kirjat, jotka jaksaisi lukea ilman sen suurempia ongelmia. Päätin sitten kokeilla Anna Puusta kertovaa kirjaa, sillä se ei ollut kamalan paksu ja sisälsi paljon kuvia. Ja kyllähän tätä naislaulajaa on tullut joskus kuunneltua enemmänkin, mutta sen tarkemmin en ole hänen elämäänsä tutustunut.
     Tämä teos oli nopealukuinen ja mielenkiintoinen. Kuvia oli paljon, kuten sanottu, ja myös laulujen sanoituksia oli esillä useampikin. Tarina eteni vaivattomasti ja tykkäsin kovasti kirjan minä-kertojasta (en tiedä onko elämäkerroissa usein näin, mutta kuitenkin). Kirjassa päästiin tutustumaan niin Anna Puun lapsuuteen kuin nuoruuden hullutteluihinkin. Idols-matka tuli myös tutuksi ja ura siitä eteenpäin. Tykkäsin tästä paljon ja nyt seuraavan elämäkerran kohdalla rima on jo paljon korkeammalla.

Genre: omaelämä
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019

Goodreads: 3,77

Helmet2020: 34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana, 42. Kirjassa isovanhempia
PopSugar2020: 14. An author with flora in their name
Goodreads2020: 12. Collaboration between two authors, 25. Related to arts

Antti Rönkä: Jalat ilmassa

Uusi kaupunki, uudet ystävät, uusi alku.
Aaro aloittaa opinnot yliopistossa. Hän haluaisi mennä mukaan porukoihin, lounaalle ja baariin, mutta häntä raastaa piinava tunne, ettei häntä kaivata eikä haluta.
Vaikka kouluvuodet kiusaajineen ovat mennyttä elämää, Aaro ei pysty hetkeksikään unohtamaan, miten huono ja mitätön hän on muiden silmissä.
Voi joko sulkea ovet ja paeta maailmaa, tai sitten mennä kohti pelkojaan ja paljastaa toiselle itsensä pohjiaan myöten.

     Jalat ilmassa oli alusta asti koskettava lukukokemus, enkä voi kuin suositella kirjan lukemista kaikille. Röngän tyyli kertoa kiusaamisesta ja sen jättämistä jäljistä on hienoa, mutta turhia asioita ei kaunistella. Maailman kuvailulle ei jää tilaa, kun kaikki keskittyminen on käytetty ajatuksiin ja hetken mielijohteista kertomiseen.
     Jalat ilmassa on Antti Röngän omakohtaisista kokemuksista ammentava teos ja tällaisten kirjojen arviointi on aina vaikeaa. Siksi en ala sen enempää kertomaan omaa mielipidettäni itse tarinasta. Tämän kirjan tarina kerrotaan kahdesta ajasta, ala-asteelta ja nykyhetkestä kun yliopistossa on käynnissä ensimmäinen vuosi. Kahden aikatason tapahtumat tukevat toisiaan ja kylmät väreet kulki ainakin omissa käsissä tätä lukiessa.
     Haluan vielä antaa erikoismaininnan kirjan kanteen liittyen. Kansi on mielestäni upea ja tajusin sitä sivusta katsoessani, että siinä on myös toisen ihmisen kasvot. Tällaiset pienet yksityiskohdat lämmittävät aina sydäntä (kunhan ne vain tajuaa).

Genre: fiktio, omaelämä, aikuiset
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ****½
Goodreads: 3,89

Muissa blogeissa: Kirjaluotsi, Kirsin Book Club, Tuijata, Kirjamerkkinä lentolippu
Helmet2020: 34. Nimessä luontoon liittyvä sana, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 39. Kirjassa lennetään, 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 15. About/involving social media, 34. Meant to read in 2019, 41. Written by an author in their 20s, 50. A main character in their 20s
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 15. Set in a global city 

Helmi Kekkonen: Olipa kerran äiti

Äitiydestä on kirjoitettu paljon, monia arvokkaita ja tärkeitä teoksia äitiyteen liittyvistä kriiseistä, ylikäymättömistä vaikeuksista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Mutta entä se tavallisen äidin tavallinen tarina? Onko sellaista olemassakaan?
Äitiysaiheisessa teoksessaan Helmi Kekkonen kertoo oman täysin tavallisen ja kaikin tavoin ainutkertaisen tarinansa äidiksi tulemisesta. Kahdesta aivan erilaisesta raskaudesta, kolmannesta joka päättyy kipeään keskenmenoon, voimakkaasta synnytyspelosta ja sen voittamisesta, ihanasta tyttärestä. Siitä, miltä tuntuu olla nuori äiti nykypäivänä, ja siitä, miltä äitiys on luultavasti äideistä aina tuntunut.

     Olipa kerran äiti ei ole Helmi Kekkosen ensimmäinen hänen omasta elämästään viitteitä ottava teoksensa, mutta se on ensimmäinen jonka minä hänen tuotannostaan luen. Ja tämän kirjan luettuani (tai oikeastaan kuunneltuani), olen enemmän kuin valmis tutustumaan myös muuhun Kekkosen tuotantoon. Olipa kerran äiti oli vain niin riipaisevan kaunis ja peittelemätön tarina äitiydestä ja sen vaiheista, alusta saakka kun ei vielä edes tiedä haluavansa lasta.
     Näiden kirjailijan omasta elämästä kertovien kirjojen arviointi ja niistä oman mielipiteen kirjoittaminen on aina vaikeaa. Sitten kun kirja on hyvä, kirjoittaminen on kuitenkin selkeästi helpompaa. Tämä teos ei ollut vain hyvä, se oli sellainen lukukokemus joka mielestäni mahdollisimman monen tulisi kokea. Äitiydestä ja huonoista päivistä puhumista harvoin kuulee samassa lauseessa, tämä kirja on vastakohta tälle. Ja itse koen, että tällaisia kirjoja tarvittaisiin lisää.
     Olipa kerran äiti alkaa siitä, kun kirjailija ei tiedä haluavansa lasta. Hän on tyytyväinen elämäänsä miehensä kanssa, mutta sitten tulee epäilys ja raskaus on alkanut. Tästä alkaa matka kohti uutta ja ihmeellistä, jotain mikä tässä kirjassa osataan kuvata houkuttelevana, mutta kuitenkaan ei kierretä niitä ikäviä asioita. Matkan ajan mukana kulkee epäilys, että mitä jos, ei olisikaan äiti. Kirjaa kuunnellessani hymyilin, itkin ja koin. Tämä kosketti ja syvältä, vaikka äitiys ei itselleni ole tuttua. En kyennyt lopettamaan kirjan kuuntelua kesken, mutta onneksi minulla oli vapaapäivä.

Genre: omaelämäkerrallinen, aikuiset
Kustantaja: Siltala

Äänikirjan lukija: Outi Vuoriranta
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ****
Goodreads: 3,93

Muissa blogeissa: Sivutiellä, Mitä luimme kerran, Kirjanmerkkinä lentolippu
Helmet2020: 9. Kirjassa kohdataan pelkoja, 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos, 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa, 42. Kirjassa on isovanhempia
PopSugar2020: 20. A book you picked because the title caught your attention, 35. A three-word title
Goodreads2020: 9. A book that can be read in a day, 52. A book related to time

Raakel Lignell: Älä sano että rakastat

Nuori, kunnianhimoinen ja elämännälkäinen viulisti lähtee Berliiniin rakentaakseen soittotekniikkansa uusiksi. Viulun soiton lisäksi mullistuu koko elämä.
Hylättyään lapsuutensa ahtaan uskonnollisen piirin, klassisen musiikin ehdottomuuden ja poikaystävänsä, hän ahmii kokemuksia ja elämää. Sitten tapahtuu se, mitä ei koskaan pitänyt tapahtua: raskaus. Alkaa syöksykierre ihmissuhteeseen, joka vaikuttaa alkuun unelmalta, vie Berliinistä Beniniin, mutta vähitellen nakertaa itsekunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden. Hyväily muuttuu väkivallaksi ja halu häpeäksi.
Seikkailunhaluinen, peloton mieli murtuu ja lopulta on helpointa hylätä itsensä.

     Älä sano että rakastat on riipaiseva, koukuttava ja kamala tarina väkivallasta, jota kenenkään ei pitäisi kokea. Kirjan mukana päästään katsomaan elämää niin Berliinin lisäksi Beninissä, jossa perhe tukee, mutta myös peittelee ja sanoo, että tämä on normaalia. Jokaisen sivun kääntäminen hieman pelotti, sillä ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta uteliaisuus vei voiton.
     Älä sano että rakastat sai minut suuttumaan, itkemään ja nauramaan. Eniten kuitenkin riipaisee se, että tämä on tositapahtumiin perustuva kertomus, ja olen iloinen, että Raakel on uskaltanut kirjoittaa tämän ja jakaa tarinansa niin monen kanssa. Parisuhdeväkivallasta on alettua puhua yhä enemmän, mikä on vain hyvä asia. Tämä teos on yksi niistä, joiden lukemista suosittelen koko sydämestäni ja vielä enemmän. Tämä vei mukanaan niin tarinallisesti kuin kerronnallisestikin. Tässä oli tapahtumia enemmän kuin tarpeeksi ja tunnelma pysyi koko kirjan ajan hyvänä, mutta vakavana.

Genre: omaelämäkerrallinen
Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: *****
Goodreads: 3,86

Muissa blogeissa: Kirjat kertovat, Reader, why did I marry him?

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

Nimi: Kaikki anteeksi
Kirjailija: Laura Manninen
Genre: omaelämäkerta
Sivumäärä: 322
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Luettu: helmikuu 2019

"Minulla oli kaksi elämää: se josta puhui ja se josta en puhunut."

     Laura, neljääkymmentä lähestyvä vahvatahtoinen feministi ihastuu Mikkoon, joka on monessa mielessä täydellinen: hurmaava, kohtelias, herkkä ja sympaattisesti oikutteleva mies.
     Vähitellen Laura, joka ei ole koskaan haaveillut lapsista, huomaa pyörittävänsä Mikon kanssa kolmilapsisen uusperheen arkea. On koira, omenapuut ja kauniisti vanhentunut omakotitalo.
     Jonkin aikaa kaikki näyttää täydelliseltä.

Arvostelu: "Kaikki anteeksi" on kuvaus perhe-/lähisuhdeväkivallasta. Asiasta, josta vaietaan. Niin ne, ketkä joutuvat kokijaksi, mutta myös ne, ketkä eivät joudu. En tiedä voidaanko melkein sanoa, että lähisuhdeväkivalta on (ollut) tabu, mikä on nyt saanut nostettua itsensä ihmisten tietoisuuteen ja puheisiin. Tai ainakin se yrittää matkata kohti tuota tavoitetta ja toivon todella, että jossain vaiheessa (mahdollisimman nopeasti) se saavuttaa kunnon näkyvyyden ja ihmiset heräisivät ajattelemaan.
     "Kaikki anteeksi" on Mannisen ensimmäinen romaani, omaelämäkerta kokemastaan. Kirja on koskettava ja lukukokemuksen arvoinen teos. Suunnittelin viime vuonna, että olisin lukenut sen heti julkaisun jälkeen, mutta toisin kävi. Nyt minulla oli aikaa ottaa kirja kunnolla käsittelyyn ja lukeminen sujui jouhevasti ja nopeasti. Suosittelen kirjan lukemista koko sydämestäni ja annoinkin neljä tähteä. Tämä on kirja, jonka lukee kerran ja jättää sitten taakseen. Mutta tuo lukukokemus pistää ajattelemaan ja toivomaan, että asiat menisivät parempaan suuntaan. Niin kokijan elämässä kuin yhteiskunnassakin.

     "Jotain outoa isovanhempieni väleihin liittyi, mutta olisiko muka mummini, ylpeä feministi, jäänyt ottamaan vastaan iskuja? Minä olin päättänyt jo teini-ikäisenä, että lähtisin ensimmäisestä lyönnistä, se luki päiväkirjassanikin, mutta mummin nuoruudessa ajat olivat tietysti toisenlaiset."

     Kirja lähtee siitä liikkeelle, kun Laura tapaa Mikon. Asiat lähtevät kulkemaan eteenpäin pikajunan tavoin. Asioissa hypitään suuria loikkia eteenpäin. Ennen kuin huomaakaan, Laura ja Mikko ovat ostaneet talon, ongelmia on ilmaantunut jo ennen sitä, nyt ongelmat vain lisääntyvät. Homma lähtee niin sanotusti lapasesta, eikä jälki ole kovin kaunista. Vaikka täytyy myöntää, että luulin ennen kirjan lukemistani sen sisältävän enemmän kuvausta fyysisestä väkivallasta. Toisaalta, ehkä on hyvä, että sitä ei ollut.

     "Jukan sanat pysäyttivät, samalla tavalla kuin Tuulan sanat ensimmäisellä kerralla. Jukka oli väkivaltaisten miesten auttamisen ammattilainen, eikä hänkään pystynyt valamaan toivoa. Jos minä jäisin ja jotain hirveää tapahtuisi, voisin syyttää vain ja ainoastaan omaa jääräpäisyyttäni. Minua oli varoitettu, todella suorin sanoin varoitettu."

     Itseäni kirjaa lukiessani häiritsi eniten kirjoitustyyli. Se oli liian taiteellista, erilaisten ilmausten kautta kirjoitettua. Mitään ei tunnuttu sanottavan täysin suoraan. Aina kierreltiin ja kaarreltiin. Puhuttiin ukkospilvistä, vesisateesta, vaikka mistä. Päätin kuitenkin, että se ei vähennä niin paljoa kirjan arvoa, että olisin antanut vähemmän tähtiä. Se kuitenkin häiritsi itseäni, ihan loppuun asti. Toisaalta, se oli ihan ymmärrettävää kirjan aiheen huomioon ottaen. Jossain muussa kirjassa tuollainen kirjoitustyyli olisi saanut minut laskemaan kirjan alas ja vaihtamaan seuraavaan.

     "Mikko häpesi itseään, ja minä omaa tilannettani, kaikkea mitä meille tapahtui, mitä Mikon lapset joutuivat kokemaan. Se esti minua puhumasta, ja niin me siirsimme häpeäämme seuraavalle ja taas seuraavalle sukupolvelle. Me opetimme, ettei ongelmista puhuta, ettei omaa perää liata, ja niin me jatkoimme ylisukupolvista vaikenemisen kehää. Väkivallan kiertokulkuakaan me emme pystyneet pysäyttämään, meistä ei tullut sukupolvea johon väkivalta olisi pysähtynyt. Minä jatkoin esi-isiemme perintöä, koska annoin väkivallan jatkua. Sellaisen naisen mallin minä annoin."

Arvosana: ****

Lukuhaasteet: Helmet19, PopSugar2019