Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä

Maailmanloppu tulee lauantaina. Ensi lauantaina. Juuri ennen päivällisaikaa, kirjoittaa noita Agnes Nutter tarkoissa ennustuksissaan.

Tämä harmittaa demoni Crowleyta ja hänen "vihamiestään" enkeli Aziraphalea, jotka ovat vuosituhansien aikana tavallaan tykäisyneet maailman menoon. Mutta miten estää maailmanloppu?

No, siten että pysäyttää Ilmestyskirjan ratsastajat, värvää noidanmetsästäjien armeijan ja nitistää itse Antikristuksen. Joka on mitä miellyttävin yksitoistavuotias nuorimies. Ja joka on vahingossa päässyt katoamaan.

     Pratchettin ja Gaimanin kulttiklassikko sai uuden suomennoksen tänä vuonna ja päätin tarttua siihen heti. En ole aikaisempaan suomennokseen tutustunut, joten en osaa sanoa, kuinka paljon tämä erosi edeltäjästä. Kirjan aloitettuani sain kuitenkin nopeasti todeta, että kirjasta tulisi ihan viihdyttävä lukukokemus (tai oikeastaan kuuntelukokemus). 

     Hyviä enteitä seuraa siis enkeliä ja demonia, Aziraphale ja Crowley, sekä maailmanlopun aiheuttajaa, Adam. Kirjan alussa kerrotaan Adamin lapsuudesta ja tämän vaiheen koin hieman pitkästyttävänä. Kun noita Agnesin ennustukset maailmanlopusta tulee julki, toiminta alkaa.

     Odotukseni olivat korkealla, sillä kirja on kuitenkin suosittu ja luettu. Olin innoissani kun sain kirjan käsiini. Valitettavasti kirja ei kuitenkaan lunastanut aivan kaikkia odotuksiani, varsinkin kirjan huumoriosuus ei omalla kohdallani toiminut kovin hyvin. Odotin joitain hauskempaa, suurempaa ja vielä vähän viihdyttävämpää. Ei tämä kuitenkaan aivan huono kokemus ollut, mutta ei myöskään niin hyvä, että haluaisin tarttua kirjaan uudelleen.

Good omens: The nice and accurate prophecies of Agnes Nutter, witch
Suomentanut: Mika Kivimäki
Genre: fantasia, klassikko, huumori

Äänikirjan lukija: Aku Laitinen
Kustantaja: Jalava
Julkaisuvuosi: 1990, suom. 2020 (ensimmäinen suomennos 1992)

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,25

Helmet2020:
1. Kirja vanhempi kuin sinä

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa monta ihmistä

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja (Pratchett 2015)

49. Julkaistu 2020

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti - Naistenviikko 2020

Muumilaaksossa tapahtuu merkillisiä luonnonilmiöitä, jotka pessimistinen Piisamirotta tulkitsee tuhon merkeiksi. Muumipeikko ja Nipsu lähtevät etsimään kaukaista tähtitornia ottaakseen asiasta selvää. Matkallaan he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, joka tietää, että omituisten ilmiöiden takana on pyrstötähti. Mukaan liittyvät myös neuvokas Niisku ja hänen viehättävä sisarensa Niiskuneiti.
Taival etenee huimasta seikkailusta toiseen. Lopulta on enää hyvin vähän aikaa ehtiä takaisin kotiin varoittamaan vaarallisesta pyrstötähdestä, joka syöksyy uhkaavasti kohti Muumilaaksoa...

     Muumilaakson tarinat ovat klassikoita, mutta itse en jostain syystä ole kirjoihin ennen tarttunut. Nyt kuitenkin päätin kokeilla ja rakastuin samantien. Tove Janssoniin on myös hyvä lopettaa tämän vuoden naistenviikon postaukset.

     Muumipeikko ja pyrstötähti on sarjan toinen osa, mutta se ei lukemista haitannut. Hahmot esiteltiin hyvin ja Muumipeikko sekä Nipsu pääsivät paremmin parrasvaloihin. Heidän matkansa varrelta löytyivät Nuuskamuikkunen sekä Niiskut, parin hemulin lisäksi. Kirjan rentous vakavasta aiheesta toimi ja kaikki se toiminta sai kirjan hujahtamaan nopeasti.

     Pyrstötähden jälkeen odotan innolla sitä, koska pääsen tarttumaan myös sarjan jatko-osiin ja toivottavasti myös ensimmäiseen osaan. Tämän kirjan perusteella ainakin on odotettavissa paljon menoa ja melskettä, eikä tylsiä hetkiä tule. Mietin vain, että mitenköhän innoissani olisin lapsena näistä ollut, kun nyt jo olen ihan täpinöissäni. Tai sitten sarjojen ja elokuvien katsominen on tehnyt näistä vain niin nostalgisia, että innostus muodostuu sitä kautta. 

Kometjakten
Suomentanut: Laila Järvinen
Genre: lapset, fantasia, klassikko
Sarja: Muumilaakson tarinoita #2
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1946, suom. 1955, tarkistettu painos 2018

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,27

Helmet2020:

1. Kirja on vanhempi kuin sinä

4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä

23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä

34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio. Ja Tove sai nyt viimeisen päivän kunniapaikan.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

2. Kun kuningas kuolee (Elina Backman)

3. Armonvuosi (Kim Liggett)

4. Kiviäidit (Erin Kelly)

5. Vi (Kim Thúy)

6. Vieraat (Johanna Sinisalo)

Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna

Charlie on lukion ensimmäisellä luokalla. Hän on ikäistään älykkäämpi, mutta ujo ja sisäänpäin kääntynyt, mikä tekee uusiin ihmisiin tutustumisesta vaikeaa. Charlie on seinäruusu, joka haluaisi heittäytyä mukaan elämään, mutta oman pään vangiksi on helppoa jäädä. Väistämättä Charlien on kuitenkin kohdattava tuntematon maailma: ensimmäiset treffit, suudelmat ja bileet, uudet ystävät, seksi ja The Rocky Horror Picture Show. Ne maagiset hetket, kun äärettömyyden tunteeseen riittää ajokortti ja täydellinen kokoelmakasetti. Mutta vaikka seinän vierustalta näkee kaiken tarkasti, Charlie ei voi jäädä sivustakatsojaksi loppuelämäkseen. Joskus on otettava selvää, miltä elämä tuntuu keskellä tanssilattiaa.

     Elämäni seinäruusuna on kirja, jonka lukemista olen miettinyt siitä asti, kun kirjasta tehty elokuva julkaistiin. Elokuva jätti jälkensä itseeni ja halu lukea kirjaa kasvoi pikkuhiljaa. Samalla kuitenkin hieman jännitin kirjaan tarttumista. Mitä jos se ei olekaan niin hyvä, kuin elokuva oli?

     Elämäni seinäruusuna on moderni klassikko, kasvukertomus, ajatuksia herättävä teos. Se on kertomus Charliesta, joka miettii liikaa, eikä tästä syystä elä elämäänsä. Hän saa opettajaltaan luettavaksi kirjoja ja ohjeen lakata miettimästä asioita puhki. Charlie tutustuukin yllättäen kahteen pari vuotta vanhempaan nuoreen ja täten hänen elämänsä muuttuu. Lukion ensimmäinen vuosi on tästä syystä hyvin erilainen, kuin Charlie ensin kuvitteli.

     Kirja oli hyvin kirjoitettu. Kirja koostuu Charlien "ystävälle" lähettämistä kirjeistä, joissa hän kertoo vuoden aikaisia tapahtumia. Kirjeet ovat hyvin pohdiskelevia ja tapahtumia hyvin kuvailevia. Hahmoihin ei kuitenkaan syvennytä juuri lainkaan, minkä itse koin hieman ongelmalliseksi. Päiväkirjamaiset kirjeet myös tekivät kirjan perusluonteelta sellaisen, että varsinaista juonta ei tuntunut olevan. Oli vain sarja tapahtumia vuoden ajalta ja jotkin niistä liittyivät toisiinsa. 

     Charlien vuoden kuvaukseen mahtuu paljon ja kasvua on havaittavissa enemmänkin. Kirjassa on mukana hieman romantiikkaa ja tärkeitä aiheita. Mukaan on myös tungettu paljon pilven polttoa ja muita huumeita, joka omaan korvaan kuulosti hieman yliampuvalta (johtuu varmaan vain kulttuurieroista). Muuten kirja oli kyllä ihan viihdyttävä, pidin kuitenkin enemmän elokuvasovituksesta (yllätys itsellenikin).

The Perks of Being a Wallflower
Suomentanut: Jussi Korhonen
Genre: nuoret, realistinen fiktio, romantiikka, klassikko, LGBT
Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 1999, suom. 2010

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,20

Helmet2020: 

4. Kuvauksessa monta ihmistä

16. Kirjalla kirjassa tärkeä rooli

34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana

45. Esikoisromaani

Sami Makkonen: Kalevala - Sampo (kuvitettu)

Väinämöinen, Lemminkäinen ja muut urhot lähtevät matkaan kohti Pohjolaa ryöstääkseen Sammon, mutta perillä heitä odottaa Pohjolan emäntä kauheine voimineen.

     Sami Makkosen kuvittaman Kalevalan toinen osa, Sampo, oli jatkoa ensimmäiselle teokselle. Tunnettu tarina sai päätöksensä tässä synkässä, mustanpuhuvassa teoksessa. Väinämöisen ja hänen kumppanien taistelut heräsivät eloon uudella tavalla.

     Ihastuin ensimmäiseen osaan, joten ei ole yllätys, että pidin tästäkin. Synkkä teema jatkui, mutta nyt tarina oli ehkä hieman paremmin jaoteltu osiin. Alastomia naisia ei ollut niin paljoa esillä kuin ensimmäisessä osassa, mikä on vain hyvä asia. Eniten kuitenkin itseeni näiden teosten kohdalla kolahti kuitenkin kuvituksen tyyli.

     Itselleni Kalevala ei ole kovin tuttu teos, mutta näitä kahta kirjaa lukiessa oli mukava huomata, että yllättävän paljon tuli tuttuja asioita esille. Oli siellä toki niitäkin kohtia, jotka olivat hieman tuntemattomampia itselle. Omalla kohdalla nämä kirjat eivät luoneet sitä ajatusta, että haluanpa tutustua alkuperäiseen Kalevalaan vielä paremmin, mutta ehkä joku saa näistä sellaisenkin kipinän. Joka tapauksessa, itse tykkäsin näistä kovasti, vaikka näissä omat omituisuutensa olikin.

Genre: sarjakuva, klassikko, fantasia
Kustantaja: Like/Otava
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Kalevala
Arvosana: *****
Goodreads: 3,45

C.S. Lewis: Velho ja leijona

Avaa ovi lumottuun maailmaan!
Neljä sisarusta astuu vaatekaapin läpi Narnian salaperäiseen valtakuntaan ja jännittäviin seikkailuihin.
Narniassa on ikuinen talvi eikä koskaan joulua niin kauan kuin Valkea velho hallitsee maata. Toivo Narnian pelastamisesta Valkean velhon vallasta on lähes menetetty, kunnes sen asukkaat kuulevat mahtavan Aslan-leijonan paluusta.

     Velho ja leijona on C.S. Lewisin ensimmäinen julkaistu osa Narnian tarinoista. Myöhemmin julkaistu Taikurin sisarenpoika kuitenkin sijoittuu ennen tämän osan tapahtumia. Itse en ole aikaisemmin Lewisin klassikkokirjoja lukenut, vaikka elokuvat on tullut nähtyä useaan otteeseen. Tästä syystä kirjan tapahtumat olivat aikalailla jo tiedossa ennen lukemista. Lisäksi tarinaan uppoutuessani kävi hyvin nopeasti selväksi, että elokuvat on tehty hyvinkin paljon kirjan tarinaa seuraten, joten yllätyksiä ei tullut.
     C.S. Lewis osaa kertoa tarinaa upeasti, joten ei ole ihme, että tämä tarina meidän neljästä päähenkilöstä oli niin viihdyttävä. Nopealukuinen tarina nappaa mukaansa ja jättää odottamaan lisää. Narnia on kirjassa aivan yhtä ihmeellinen kuin elokuvissakin, ellei ihmeellisempi.
     Vaikka Velho ja leijona oli miellyttävä kirja lukea, olisin kaivannut lisää kerrontaa neljästä sisaruksesta. Nyt he jäivät hieman valjuiksi, vaikka tärkeimmät luonteenpiirteet tulikin kerrottua. Ehkä seuraavissa osissa pääsemme tutustumaan heihin vielä paremmin.

The lion, the witch, the wardrobe 
Suomentanut: Kyllikki Hämäläinen
Genre: lapset, fantasia, seikkailu, klassikko
Sarja: Narnian tarinat #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1950, suom. 1960

Kirjailijan muut teokset: Taikurin sisarenpoika
Arvosana: ****
Goodreads: 4,22

Helmet2020: 1. Kirja vanhempi kuin sinä, 13. Kirjassa eksytään, 24. Kirjailija kirjoittanut yli 20 kirjaa, 34. Nimessä luontoon liittyvä sana, 38. Kannessa puu
PopSugar2020: 33. At least four-star rating on Goodreads, 35. Three-word title, 46. Author has written more than 20 books, 48. Published in the 20th century 
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 18. By an author you've only read once before, 19. A fantasy, 44. Related to witches, 47. A classic

J.R.R. Tolkien: Sormuksen ritarit

Kun tummat pilvet kerääntyvät Keski-Maan taivaalle ja mantereen mahtavien katse on suuntautunut muualle, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä...
Hobitti nimeltä Frodo Reppuli saa Bilbo-sedältään perinnön. Kohta Frodolle selviää, että hän on saanut haltuunsa Sormusten sormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Petollisten taikavoimien sormus on oitis vietävä tuhottavaksi, ja suojakseen Frodo saa Vapaista kansoista koostuvan yhdeksänhenkisen saattueen. Monia vaaroja on saattueella uhkanaan, kun matka suuntautuu kauas Morian synkkiin kaivoksiin ja haltioiden säihkyviin saleihin.

     Sormuksen ritarit aloittaa tunnetun ja suositun trilogian. Itse olen yrittänyt aloittaa tämän lukemista useampaankin otteeseen, mutta en ole koskaan päässyt sataa sivua pidemmälle. Nyt kuitenkin päätin rämpiä tämän kirjan, menisi siihen miten kauan tahansa. Pyrkimykseni tuottivat tulosta ja jossain kohtaa huomasin, että nauttisin lukemisesta ja viimein pääsin viimeiselle sivulle asti.
     Suurin ongelmani tämän kirjan kohdalla oli sen hidastempoisuus. Tarina ei edennyt ja laulunpätkiä oli enemmän kuin tarpeeksi (pakko myöntää, että en lukenut niistä kaikkia). Yhdeksän sormuksen ritarin matka tuntui pidemmältä kuin nälkävuosi ja kirjan lukemisen jälkeen oli sellainen olo, että eihän tässä tapahtunut niin paljoa kuin näin monella sivulla olisi voinut tapahtua. Ja älkää nyt käsittäkö väärin. Maailman kuvaus tässä kirjassa oli kaunista ja selkeää, sitä vain olisi voinut olla jonkin verran vähemmän ja toimintaa enemmän.
     Tämä kirja oli vaikea arvioida ja tätä tekstiä on vaikea kirjoittaa. Tolkienin kirjasarja on melkein kaikille jollain tavalla tuttu, joten kirjan tarinaan ei varmasti tarvitse sen tarkemmin paneutua. Kirjasarjaa pidetään fantasiakirjallisuuden klassikkona ja Tolkienia ainakin jollain tasolla nykyfantasian isänä. Ja vaikka itse rakastan fantasiaa, en voi sanoa tykänneeni ainakaan tästä osasta niin paljoa, että lähtisin suosittelemaan sitä kovin herkästi muille. Ja tämän sanottuani tiedän, että moni on eri mieltä kanssani, mutta jokaisella saakoon olla oma mielipiteensä. En kuitenkaan aio jättää sarjaa kesken, mutta en myöskään ihan heti tartu seuraavaan osaan.

The Fellowship of the Ring
Suomentanut: Kersti Juva & Eila Pennanen, runot Panu Pekkanen
Genre: fantasia, seikkailu, nuoret, aikuiset, klassikko
Sarja: Taru sormusten herrasta #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1954, suom. 1973

Kirjailijan muut teokset: The Hobbit
Arvosana: ***½
Goodreads: 4,36

Helmet2020: 1. Kirja vanhempi kuin sinä, 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 9. Kohdataan pelkoja, 12. Tehty näytelmä tai ooppera, 24. Kirjailija kirjoittanut yli 20 kirjaa, 39. Kirjassa lennetään
PopSugar2020: 9. With a map, 18. With made-up language, 33. At least four-star rating on Goodreads, 46. By an author who has written more than 20 books, 48. Published in the 20th century
Goodreads2020: 5. The first book in a series, 6. A mode of transportation on the cover (elokuvakansi), 18. By an author you've only read once, 19. A fantasy, 34. Sub genre that starts with a letter in your name (S), 44. Related to witches, 47. A classic

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

Raikas, anarkistisen huumorin sävyttämä romaani "maakylän Romeosta ja Juliasta".
Kuusitoistavuotias Allu toivoo pääsevänsä Tukholmaan, mutta hänet lähetetäänkin maalle, kesäapulaiseksi sukulaistaloon. Ikävyyden kärjen katkaisee Kerttu, ja kaikki muukin muuttuu.

     Häräntappoase on jo kauemman aikaa ollut klassikko, joka luetaan koulussa. Tai ainakin vielä pari vuotta sitten tästä kirjasta oli lehdessä juttua, että se on edelleen yksi niistä teoksista, jonka kaikki lukee. Itsekin olen tämän joskus peruskoulussa lukenut. Muistikuvani siitä on hyvin hatarat, mutta jotenkin minulla on sellainen olo, että tykkäsin. Nyt, kymmenen vuoden päästä, en tiedä mitä sanoa.
     Kyseessähän on Härkösen esikoisteos, jonka hän kirjoitti ollessaan lukiossa. Kirja on myös voittanut J.H. Erkon palkinnon, parhaana esikoisteoksena. Ja kyllähän tässä kirjassa on omat parhaat puolensakin, mutta samalla siinä ei ole. Nyt tämän lukukerran jälkeen minulla on sellainen olo, että voisin lukea tämän vielä joskus uudelleen. Samalla kuitenkin on sellainen olo, että en tykännyt tästä teoksesta yhtään. Tässä kirjassa oli hyvää huumoria, mutta kokonaisuutena tämä ei ollut mikään ihmeellinen tarina. Tämä oli kasvutarina nuoresta teinipojasta, joka heitettiin kaupungista maalle kesän ajaksi. Ei mitään sen ihmeellisempää.
     Juonellisesti tässä kirjassa ei ollut oikein mitään sykähdyttävää. Dialogit saivat joskus hymyn huulille, mutta siihen se sitten jäikin. Monessa kohtaa mietin, että mitä tässä nyt taas oikein tapahtuu. Hahmot tuntuivat oudoilta, varsinkin heidän reaktiot ja tekemiset. Päädyin vain miettimään omaa nuoruuttani ja sitä, miten asiat toimivat paljon helpommin (tai sitten omat mielikuvat ovat vääristyineitä). Muuten kyllä tämä teos oli hyvin todentuntuinen nuoren ajatuksista.

Genre: nuoret, klassikko
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1984

Kirjailijan muut teokset: Ihan ystävänä sanon
Arvosana: *½
Goodreads: 3,09

Margaret Atwood: Orjattaresi

Vavahduttava dystopia lähitulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa vanhatestamentilliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan. Hedelmälliset naiset on alistettu nimettömiksi synnytyskoneiksi, jotka kiertävät ylhäisöperheissä tekemässä lapsia. He ovat orjaakin huonommassa asemassa, heillä ei ole edes omaa nimeä. Myös yläluokan rouvat ovat naisvihan uhreja: kukaan nainen ei saa lukea, kukaan nainen ei saa asua yksin. Ja vähitellen kapinan siemenet itävät kaikkien luokkien, kaikkien kastien naisissa.

Nolite te bastardes carborundorum.

     Orjattaresi on nyt noussut pinnalle HBO:n sarjan ja tulevan jatko-osan (Testamentit) takia, joten totta kai minun piti lukea tämä myös. Odotukseni olivat korkealla, sillä niin takakansi kuin kuulemani kommentitkin kirjasta olivat jotain, mikä sai minut innostumaan tästä kirjasta. Sitten aloin lukea tätä ja hyvin nopeasti tajusin, että kirjailijan tyyli kertoa tätä tarinaa ei ollut minua varten. Sen lisäksi tarina herätti monia kysymyksiä jo alusta asti ja ollessani jo puolivälissä kirjaa, sain vasta yhden vastauksen. Joihinkin kysymyksiin en saanut koskaan selkeää vastausta. Mitä/ketä ovat enkelit? Millä perusteella naiset jaoteltiin kasteihin/rooleihin? Mistä kaikki sai alkunsa? Miten näin annettiin tapahtua?
     Heti kirjan alkumetreillä selviää, että päähenkilömme (kenen nimeä ei muistaakseni tullut missään vaiheessa esille), on elänyt jo ajalla ennen kaikkea tätä muutosta. Hänellä on ollut mies, lapsi ja kissa. Tästä ajasta nähdään vilauksia pitkin tarinaa. Näin saadaan tutustua hieman myös päähenkilömme äitiin ja erääseen ystävään, Moiraan. Näiden pätkien lisäksi menneisyydestä kerrotaan myös niitä pätkiä, jolloin muutos on jo tapahtunut, päähenkilömme on jäänyt kiinni ja hänestä muiden naisten joukossa koulutetaan orjatarta, "siitostammaa". Näissä pätkissä pääsemme myös tutustumaan Moiraan, hän on samassa paikassa ja hän ei suostu muutokseen.
     Menneisyyden pätkien välissä on pilkahdus nykyhetkeä. Pätkiä päivän kulusta, mutta sitten taas pompataan takaisin muistelmiin. Nykyhetkestä saadaan vain pieniä palasia, enkä ainakaan minä saanut luotua noiden pätkien avulla niin ehjää kuvaa, kuin olisin halunnut. Pääperiaatteet tulivat kyllä selville. Orjattaret viettävät yön talon komentajan (eli miehen) kanssa, samalla kun komentajan vaimo katselee vierestä. Vaimot eivät saa hankkia muulla tavalla lapsia. Heidän tehtävänsä on vain hallita taloutta ja sen jäseniä. Lisäksi taloudessa asuu muita naisia, jokaisella on oma tehtävänsä ja roolinsa talouden pyörittämisessä. Jokaisen roolin erottaa siitä, minkä värisiin vaatteisiin he pukeutuvat. Orjattaret pukeutuvat punaiseen ja heidän kasvonsa on siipien peitossa, jotta heitä ei voi katsoa kukaan, kenellä ei ole siihen oikeutta.
     Kirjan tarina on karu ja mielenkiintoinen. Itseäni valitettavasti vain häiritsi tässä teoksessa niin moni asia, että en kokenut tätä maailmaani mullistavana kirjana. Suurin ongelma oli ehkä kerronta ja se, että vaikka menneisyydestä kerrottiin jotain, jäi tarinaan silti suuria aukkoja, joihin kaipasin kipeästi vastausta. Eniten haluaisin saada vastauksen kysymykseeni siitä, miten tämän kaiken vain annettiin tapahtua ilman sen suurempaa vastarintaa?

Älä anna niiden perhanoiden nitistää itseäsi.

Nimi: Orjattaresi (The Handmaid's Tail)
Kirjailija: Margaret Atwood
Suomentanut: Matti Kannosto
Genre: klassikko, scifi
Sarja: Orjattaresi #1
Sivumäärä: 436
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1985 (suom. 1986, korjattu 2017)

Arvosana: ***½

C.S. Lewis: Taikurin sisarenpoika

Digory ja Polly löytävät salaisen käytävän, joka yhdistää heidän kotitalojaan. Käytävän kautta he joutuvat Charnin maahan, jonka ilkeän kuningattaren, Jadiksen, he vahingossa herättävät. Charnin valtakunnassa Digory ja Polly pääsevät myös seuraamaan Narnian maan luomista.

     Narniasta kertovat tarinat ovat varmasti melkein kaikille jollain tavalla tuttuja. Ensimmäisenä mieleen tulee vaatekaappi ja leijona Aslak. Tai ainakin itselleni tulevat ne ensin mieleen. Taikurin sisarenpoika kuitenkin kertoo tarinan ennen tuota kaappia ja leijonaa. Tai no, leijona on mukana ja Narnian synty.
     Taikurin sisarenpoika on vähän kuin luomiskertomus. Se antaa pohjan kaikille muille Narnian tarinoille. Se kertoo miten Narnia luotiin, miten paha velho päätyi tuohon muuten niin upeaan maailmaan, miten maailman ensimmäiset kuninkaalliset valittiin. Lisäksi tarina kertoo, miten Narniaa suojeleva puu sai alkunsa. Kaikessa tässä on mukana kaksi lasta, Digory ja Polly. Uteliaat lapset, jotka joutuvat aikuisten oikkujen takia maailmaan, jossa on taikaa.
     Itse en henkilökohtaisesti kauheasti tykännyt tästä tarinasta. En ole varma oliko enemmän ongelmana tunnelma siitä, että tämä on vain pohja kaikelle muulle vai se tosiasia, että tässä ei tapahtunut juuri mitään suurta ja ihmeellistä. Kyllä tässä jännitystä ja tapahtumia oli, mutta jotenkin kaikki tapahtumat kuitattiin vain kommentilla, että tästä lisää muissa tarinoissa/kirjoissa. Se häiritsi omaa lukukokemustani yllättävän paljon.
     Ehkä olisin tykännyt tästä lapsena enemmän. Ehkä olisin hämmästellyt enemmän kirjan maailmaa, sillä hämmästelin sitä nyt jo hieman. Nyt kuitenkaan tarina ei vienyt minua mennessään ja kirjan lukeminen tuntui aika tuskalta, jos ihan totta puhutaan. Moneen kertaan halusin jättää tarinan kesken, mutta olin päättänyt lukea kaikki Narnian tarinat, joten en halunnut jättää yhtään tarinaa välistä. Nyt kun viimeinenkin sivu on käännetty, en koe saaneeni tästä kirjasta juuri mitään. Se oli keskinkertainen kertomus, joka on ihan hyvä pohja kaikelle muulle, mutta yksittäisenä teoksena se ei ollut mikään ihmeellinen.

Nimi: Taikurin sisarenpoika (The Magician's Nephew)
Kirjailija: C.S. Lewis
Suomentanut: Kyllikki Hämäläinen
Genre: lapset, fantasia, seikkailu, klassikko
Sarja: Narnian tarinat #1
Sivumäärä: 159
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1955 (suom. 1959)

Arvosana: ***½

Sami Makkonen: Kalevala (kuvitettu)

Upea ja kouraiseva sarjakuvatulkinta Suomen kansalliseepoksesta.
Väinämöinen, Joukahainen, Lemminkäinen ja muut tarunomaiset hahmot heräävät henkiin jylhästi kuvitetussa albumissa.

     Tämä kuvitus on Sami Makkosen ensimmäinen suomeksi julkaistu teos, muuten hän on kerännyt mainetta Amerikassa. Kalevalan suurkuvitus mahtuu kaksien kansien väliin, tämän ollessa niistä ensimmäinen. Itselleni ei Makkosen tuotanto ole ennestään tuttua, mutta onneksi Kalevala on edes hieman (vaikka täytyy myöntää, että tietoni siitä on ihan liian alhaiset).
     Aivan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että jos haluat sarjakuvan/kuvitetun romaanin tuovan esille hahmojen tunteita, persoonaa ym, tämä kirja ei ehkä ole sinua varten. Tämä teos painaa eteenpäin tapahtuma tapahtumalta, jättämättä tilaa hahmokeskeiselle kerronnalle. Hahmojen tunteita ei juurikaan tuoda esiin, ei kuvissa eikä teksteissä. Jos tämä ei ole sinulle ongelma, tämä kirja voi olla sinua varten.
     Kirjan kuvitus on hyvin graafista ja synkkää. Mitään positiivisia tunteita kuvat eivät saa aikaan, mutta itse en sellaista odottanutkaan. Mielestäni tämä kuvitettu teos oli mielenkiintoinen, mieleenpainuva ja omalla erikoisella tavallaan hyvin onnistunut toteutus. Teoksen tekemisessä on käytetty pienenä inspiraationa Akseli Gallen-Kallelan maalauksia, joista osa on pienillä muutoksilla saatu sisällytettyä tähän teokseen.
     Tätä teosta on kritisoitu seksismistä, sillä naiset ovat lähes aina puolialastomina. Itseäni tämä seikka ei sinällään haitannut.

Nimi: Kalevala
Kirjailija: Sami Makkonen
Genre: sarjakuva, klassikko, fantasia
Sivumäärä: 168
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ****½

Lukuhaasteet: Helmet19 (27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja)

Paulo Coelho: Alkemisti

Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.

Alkemisti on kertomus nuoresta andalusialaisesta paimenesta Santiagosta, joka lähtee toteuttamaan unelmaansa ja etsimään maailman hienoimpia aarteita. Hän suuntaa Espanjasta Tangerin markkinoille, matkaa halki Egyptin aavikon kohti pyramideja, kunnes tapaa alkemistin.
Tarina Santiagon matkallaan löytämistä aarteista opettaa meille viisauksista tärkeimmän: kuuntele sydäntäsi, opi tulkitsemaan elämän tiellä olevia merkkejä ja - ennen kaikkea - kurkota kohti unelmiasi.

     Alkemisti on lyhyt tarina Santiago nimisestä paimenesta, kuka näkee kaksi kertaa unta samasta aarteesta. Näiden unien innoittamana hän lähtee etsimään tätä aarretta ja saa matkalla tietää sen olevan hänen elämäntiensä tarkoitus. Matka on pitkä ja sen varrelle mahtuu paljon. Niin iloisia kuin surullisiakin hetkiä. Epätoivoa. Toivoa. Hämmennystä. Onnistumisia.
     En itse ole kovin uskonnollinen ihminen ja kirjat, jotka toistavat uskonnollisia asioita eivät yleensä tunnu kovin luontevilta lukea. Tämän kirjan loppu oli varsinkin sellainen, että Jumala, Allah, Hän, mainittiin useammin kuin kerran. En tiedä onko se hyvä vai huono. Kuitekin siinä kohtaa kun Santiago puhui tuulen ja auringon kanssa maailmankieltä, oma uskoni tähän kirjaan alkoi mennä. Ehkä tämä ei ollut minua varten. Itselleni tämä kirja ei siis ollut sellainen, joka muuttaisi elämäni täysin, vaikka niin osittain luvataan. Minulle tämä oli kirja muiden joukossa, joka ei jättänyt paljon mitään käteen.
     Tämä kirja kertoo lyhyesti siis kohtalosta, elämäntiestä joka jokaisella on, mutta jonka harva kulkee loppuun asti. Tämä on tarina siitä, kun eräs paimen oppii kuuntelemaan sydäntään ja löytää vihdoin aarteensa. Tämä on kirja ennusmerkeistä joita seuraamalla pääsee kulkemaan omaa reittiään. Tämä on kirja positiivisuudesta, onnistumisesta. Omalla kohdallani kirjassa kuitenkin oli jotain, minkä takia en kokenut tätä lukukokemusta erityisen hyväksi. Ehkä se oli itse tarinan optimistisuus. Ehkä se oli kirjoitustyyli. Ehkä tätä ei vain ollut tarkoitettu minulle.

     "Tuosta päivästä lähtien aavikko olisi paljon tärkeämpi. Hän [Fatima] katselisi sitä ja yrittäisi arvata, mitä tähteä poika seurasi aarretta etsiessään. Hänen olisi lähetettävä suudelmansa tuulen mukana ja toivottava, että tuuli hipaisisi pojan kasvoja ja kertoisi, että hän oli elossa ja odotti poikaa niin kuin nainen odottaa urhollista miestään joka etsii unelmaansa ja aarrettaan. Tuosta päivästä lähtien aavikko merkitsisi yhtä ainutta asiaa: toivoa pojan paluusta."

Nimi: Alkemisti (O Alquimista)
Kirjailija: Paulo Coelho
Suomentanut: Sanna Pernu
Genre: klassikko, fantasia
Sivumäärä: 167
Kustantaja: Bazar Kustannus
Julkaisuvuosi: 1988 (suom. 2002)

Arvosana: **½
Lukuhaasteet: Helmet19 (8. Lukeminen yleissivistystä)

J.R.R. Tolkien: The Hobbit

Bilbo Baggins is a hobbit who enjoys a comfortable, unambitious life, rarely traveling any farther than his pantry or cellar. But his contentment is disturbed when the wizard Gandalf and a company of dwarves arrive on his doorstep one day to whisk him away on an adventure. They have launched a plot to raid the treasure hoard guarded by Smaug the Magnificent, a large and very dangerous dragon. Bilbo reluctantly joins their quest, unaware that on his journey to the Lonely Mountain he will encounter both magic ring and a frightening creature known as Gollum.

     Aloitin tämän kirjan lukemisen pienellä jännityksellä, sillä olen joskus yrittänyt (pariinkin otteeseen), lukea Taru sormusten herrasta -trilogian ensimmäistä osaa, huonolla menestyksellä. Jotenkin ajattelin, että tämä kirja tulee varmaan olemaan samanlainen, tylsää kuvailua pitkän ajan ja ehkä jossain vaiheessa tapahtuu jotain ihmeellistä. Toinen syy jännitykseeni oli se, että omasta kirjahyllystäni tämä löytyy vain englannin kielisenä painoksena, joten luetunymmärtämisessä voisi tulla vaikeutta. Ja niinhän siinä osittain tulikin, sillä kirjan teksti oli joiltain osin hyvin vanhaa ja useammassakin kohtaa tuli vastaan hieman outoja sanoja. Vaikeuksien jälkeen kuitenkin voittoon ja voin sanoa, että tämä oli paljon parempi kirja kuin alkuun osasin odottaa.
     Hobitti kertoo siis Bilbo Reppulin matkasta kohti kääpiöiden ennen muinoin omistamaa vuorta, jossa nyt asusta lohikäärme Smaug. Matkan varrelle riittää menoa ja melskettä, eikä läheltä-piti -tilanteilta vältytä. Matkalla Bilbo putoaa Klonkun "pesään" ja löytää sormuksen. Sormuksen avulla hän saa parannettua mainettaan kääpiöiden silmissä, ketkä eivät aluksi usko Bilbosta olevan oikein mihinkään. Sormuksen avulla hän pääsee myös pois monesta kiipelistä ja saa joukon matkan jatkumaan.
     Kirjan juoni eteni hyvää vauhtia eteenpäin heti alusta alkaen, eikä turhaa kuvailua ollut. Näin kun luin englanniksi, tuo kuvailun vähäisyys oli vain plussaa. Jos olisin lukenut suomeksi, olisin ehkä kaivannut sitä hieman lisää. Kaikki tarpeellinen kuitenkin kuvailtiin hyvin, varsinkin hahmot. Täytyy kuitenkin myöntää, että Bilbon seuralaiset menivät jotkut sekaisin, mutta onneksi muistin elokuvista jonkun verran, että kuka on kuka.
     Juoni siis eteni hyvää vauhtia ja jos ottaa huomioon, että tästä kirjasta on tehty peräti kolmiosainen elokuvasarja, ei kirjaan mahdu kauheasti mitään ylimääräistä. Sillä jos olet nähnyt nuo elokuvat niin tiedät, että niissäkin tapahtuu jos vaikka ja mitä. Elokuviin verrattuna kirjassa tapahtumat menivät aikalailla samalla tavalla. Toki muutoksia oli paljon (ja elokuvissa on paljon sellaista mitä kirjassa ei ole), mutta pääpiirteet olivat hyvinkin lähellä toisiaan. Silti erilaisuuksia oli sen verran, että kirjaa oli mukava lukea ja sitä ei tullut koko aikaa verrattua elokuviin (tosin siitä, kun viimeksi näin elokuvat on jo toki aika kauan).
     Kaikkien hyvin piirteiden lisäksi kirjassa oli ainakin yksi asia, joka itseäni hieman ärsytti ja otti aina silmään. Kirjassa oli meinaan hyvin paljon kohtia joiden pointti oli suurin piirtein "tästä lisää myöhemmin" tai "tästä jo kerroin". Mielestäni tällaiset lisäykset ovat turhia ja tässä kirjassa niitä oli usein. Toki ne eivät kauheasti tarinaa hidastaneet, ne tuntuivat vain ylimääräisiltä.
     Kaiken kaikkiaan tämä oli teos, jonka ihan mielelläni voisin lukea vielä joskus uudelleen. Ehkä seuraavaksi suomeksi, jos vaikka ymmärtäisi vielä paremmin, että mistä on milloinkin kysymys.

Nimi: The Hobbit or There and Back Again
Kirjailija: J.R.R. Tolkien
Genre: fantasia, seikkailu, nuoret, klassikko, lapset
Sivumäärä: 276
Kustantaja: Houghton Mifflin (suom. WSOY)
Julkaisuvuosi: 1937 (suom. 1985)

Arvosana:***½