Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset

He tappoivat äitini.

He tukahduttivat magiamme.

He yrittivät haudata meidät.

Nyt me nousemme.

Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa. Yhdet sytyttivät tulia, toiset houkuttelivat aaltoja - ja Zélien äiti kutsui kuolleiden sieluja. Kaikki muuttui sinä yönä, kun magia katosi. Julman kuninkaan käskystä Zélien äiti tapettiin ja hänen kansansa jätettiin vaille toivoa. 

Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan ja oman veljensä avulla Zélien on voitettava nopeudessa ja oveluudessa prinssi, joka haluaa tuhota kaiken lopullisesti.

Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään. Hän kamppailee hallitakseen voimiaan - ja vastustaakseen vihollista, joka vetää häntä oudosti puoleensa.

     Veren ja luun lapset on ilmestynyt suomeksi muutama vuosi sitten ja omaan hyllyyni se päätyi melkeinpä heti ilmestymisensä jälkeen. Olin kuullut kirjasta niin paljon hyvää, että olisin halunnut päästä lukemaan sen heti. Toisin kuitenkin kävi. Muut kirjat ovat syystä tai toisesta kiilanneet tämän eteen ja kuten moni muukin oman hyllyni teoksista, jäi tämä aivan liian pitkäksi aikaa vaille huomiotani. Nyt kuitenkin päätin siirtää muut kirjat syrjään ja tartuin tähän teokseen, sillä mielenkiintoni tätä kohtaan ei ollut laantunut yhtään.

     Veren ja luun lapset edustaa aika tavanomaista nuorten fantasiaa, romantiikalla höystettynä. Juonikuvio on monista aiemmin ilmestyneistä teoksista tuttu ja siitä tätä kirjaa on moni kritisoinut. Itseäkin hieman häiritsi juonen arvattavuus, mutta tarina imaisi minut niin syvälle, että kokonaisuuden kannalta se ei häirinnyt liikaa. 

     Sarjan avausosaksi tässä oli riittävästi jännitystä, tarina eteni nopealla tahdilla ja hahmot tuntuivat todellisilta. Eriarvoisuus on tärkeässä osassa läpi kirjan ja kapina kytee pinnan alla. Maailma on hyvin luotu ja se tuntui ainakin itsestä mielenkiintoiselta. Paljon jätettiin myös kertomatta, ehkä tähän tulee muutos jatko-osissa. Esikoisromaaniksi kuitenkin hyvä alku ja en malta odottaa, että pääsen toisen osan pariin (joka myös löytyy jo omasta hyllystä, mutta toivottavasti tulen tarttumaan siihen nopeammin kuin tähän).

Children of Blood and Bone
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu, romantiikka
Sarja: Orïshan perintö #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Arvosana: *****
Goodreads: 4,09

Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuiluja, Auringonlaskuissa, Oksan hyllyltä

Katharine McGee: Amerikan kuninkaalliset

Velvollisuus.

Juonittelu.

Kruunu.

Prinsessa Beatricesta on tulossa Amerikan ensimmäinen kuningatar. Kruununperijänä hän on aina tiennyt, mitä häneltä odotetaan. Mutta kun vanhemmat patistavat häntä löytämään itselleen sopivan puolison, velvollisuus tuntuu äkkiä kuristavalta.

Täydellisen sisarensa varjossa prinsessa Samantha saa tehdä melkein mitä haluaa. Bileprinsessaa ei tunnu kiinnostavan juuri mikään... paitsi se ainoa poika, jota hän ei voi saada.

Samanthan kaksoveli, huoleton huliviliprinssi Jefferson, on koko Amerikan unelmävävy - ja autuaan tietämätön kamppailusta, jota kaksi hyvin erilaista nuorta naista käy hänen sydämestään.

     Vaihtoehtohistorialliset kirjat harvoin päätyvät omaan lukemistooni, mutta nyt päätin tarttua sellaiseen. Ketäpä ei kiinnostaisi tietää maailmasta, jossa Amerikassa olisikin kuninkaallisia presidentin sijaan. 

     "Olet kuullut tarinna niin monta kertaa, että pystyt kertomaan sen itsekin: Yorktownin taistelun jälkeen eversti Lewis Nicola pudottautui polvilleen kenraali George Washingtonin eteen ja pyysi koko kansakunnan puolesta, että hän ryhtyisi Amerikan ensimmäiseksi kuninkaaksi."

     Katharine McGee on kirjoittanut aikaisemminkin trilogian, jota en itse ole lukenut. Nyt kuitenkin päätin tarttua hänen uuden trilogian ensimmäiseen osaan ja en tiedä mitä sanoisin tästä kokemuksesta. Olin todella innoissani kirjan ideasta ja odotin jotain maailmaa mullistavaa. Petyin kuitenkin suuresti, sillä omaan makuuni kirjan toteutus hieman ontui. Amerikka oli edelleen maailman napa ja koko muu maailma tuntui vain sivujuonteelta. Lisäksi juonellisesti koko kirja oli vain yhdestä ihmissuhdedraamasta toiseen hyppimistä.

     Yhdestä asiasta kuitenkin tykkäsin. Henkilöhahmoista. He tuntuivat kokonaisilta, kiinnostavilta ja olivat ainakin hieman erilaisia toisiinsa nähden. Kirjan monista ongelmista ainakin osa olisi saatu selvitettyä jo heti alkuunsa puhumalla asioista ääneen, mutta tässäkin tapahtui kehitystä kirjan edetessä. Sitten saapuivat kirjan viimeiset sivut, joilla tämä kaikki kehitys tunnuttiin heittävän viemäristä alas. 

     Amerikan kuninkaalliset oli viihdyttävä kirja, joka ei kuitenkaan jäänyt mitenkään erityisesti mieleen. Lukeminen oli nopeaa, mutta en ole vielä päättänyt, tulenko tarttumaan jatko-osaan (ilmestynyt englanniksi syyskuussa 2020).

American royals
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: nuoret, romantiikka, realistinen fiktio, vaihtoehtohistoriallinen
Sarja: Amerikan kuninkaalliset #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 3,86

Muissa blogeissa: Amma, Kirjapöllön huhuiluja, Siniset helmet
Helmet2020:

4. Kannessa ja kuvauksessa monta ihmistä

11. Vaihtoehtohistoria

49. Julkaistu 2020

Veronica Roth: Viillot

Cyra on Shotetin hallitsevan julman tyrannin sisar. Hänellä on erityinen kyky, lahja joka tuottaa hänelle kipua, mutta antaa myös pelottavan voiman - ja hänen veljensä käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen.
Akos veljineen kaapataan Shotetiin rauhaa rakastavasta Thuvesta. Myös Akosilla on erikoinen lahja. Kun hänen ja Cyran kohtalot risteävät, heillä on vain kaksi vaihtoehtoa: auttaa toisiaan tai tuhota toisensa.

     Veronica Roth on aikaisemmin tunnettu Outolintu-sarjastaan. Sarja oli aikoinaan menestynyt ja kun Roth alkoi kirjoittaa uutta kirjaansa, sitä odotettiin innolla. Kun Viillot sitten ilmestyi, vastaanotto oli hyvin ristiriitainen. Omaan hyllyyni tämä kirja päätyi vasta viime vuonna, vaikka ilmestymisestä onkin jo hetki. Nyt päätin tarttua tähän ja antaa mahdollisuuden kaikista lukemistani kommenteista huolimatta.
     Kirja alkoi omalla kohdallani jotenkin jäykästi, sillä en tuntunut heti pääsevän jyvälle siitä, että mitä kirjassa tapahtuu. En ole varma, että oliko ongelmana oma keskittymiskyvyttömyyteni vai se, että heti ensimmäiseksi aletaan puhua Kukintaseremoniasta ilman mitään alustusta. Oli syy kumpi tahansa, hyvin nopeasti tarina imaisi minut kyytiinsä ja lopulta tulin ahmineeksi tämän kahdessa päivässä.
     Viillot on tieteisfantasiaa, eli fantasian lisäksi siinä on scifin piirteitä. Harmi vain, että kirjan scifi-osuus jäi hyvin pieneksi ja mitättömäksi. Kirjan maailma sijoittuu avaruuteen ja se koostuu pääosin yhdeksästä planeetasta. Lisäksi kirjassa mainitaan jonkin verran kehittynyttä teknologiaa. Maailman kuvaus kuitenkin oli niin heikkoa, että sitä ei ollut juuri lainkaan. Tämä on myös suuri syy siihen, miksi tämä ei ollut itselleni viiden tähden kirja.
     Vaikka ympäröivän maailman kuvaus oli kirjassa olematonta, muuten kirja oli mielenkiintoinen ja juoni imaisi mukaan. Kuten YA-kirjallisuudessa on usein tapana, myös tässä oli hieman romantiikkaa. Joiltain osin se tässä kirjassa toimi, eikä sitä viety liian pitkälle liian nopeasti. Itse kuitenkin olisin kaivannut hieman lisää pohjustusta, kuin mitä nyt oli tarjolla.
     Kirja keskittyi hyvin paljon thuvhelaisten ja shotetlaisten väliseen kinaan siitä, kumpi oli heidän planeetan kansaa ja kummalla oli enemmän oikeuksia. Shotetlaiset eivät ole julistettu varsinaiseksi kansaksi ja heidän vihansa thuvhelaisia kohtaan ajaa heitä eteenpäin. Onneksi tällaiset ongelmat on kuitenkin helpoin ratkaista tyrannimaisella hallitsemisella ja sodalla. Kaiken tämän keskellä on oraakkelien lausumat kohtalot, jotka tapahtuvat ihmisen valinnoista huolimatta ja ovat muuttumattomia. Nämä kohtalot eivät kuitenkaan ole kaikkien mieleen, varsinkaan jos ne osoittavat jonkinlaista heikkoutta.

     ""Pyörre kulkee kaiken elollisen läpi", Sifa jatkoi, "ja saa sen kukoistamaan. Pyörre kulkee jokaisen ihmisen läpi, joka täällä elää ja hengittää, ja ilmenee omalla tavallaan kaikissa meissä. Pyörre kulkee jokaisen kukan läpi, joka kukkii keskellä jäätä.""

Carve the Mark
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: fantasia, nuoret, scifi, romantiikka
Sarja: Viillot #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017

Arvosana: ****
Goodreads: 3,78

Muissa blogeissa: mininkirjat, Yöpöydän kirjat, Sivujen välissä
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 9. Kohdataan pelkoja, 30. Pelastetaan ihminen, 39. Kirjassa lennetään
PopSugar2020: 20. Picked because the title caught your attention, 27. Feat one of the seven deadly sins (viha)
Goodreads2020: 2. An author whose last name is one syllable, 5. A first book in a series, 10. Between 400-600 pages, 11. Originally published in a year that is a prime number, 19. A fantasy, 34. Sub genre that starts with a letter in your name (S)