Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Xiomara Batista on aina pitänyt sanansa sisällään. Hänellä on kuitenkin paljon sanottavaa, ja hän vuodattaa turhautumisensa ja intohimonsa muistikirjansa sivuille. Kun Xiomara saa kutsun koulun lavarunouskerhoon, hänellä on vihdoin tilaisuus tulla kuulluksi. Mutta kykeneekö hän lausumaan ajatuksensa ääneen?

     Säeromaanit ovat lisääntyneet omassa lukemistossani tänä vuonna ja nyt tartuin Elizabeth Acevedon tunnettuun kirjaan. Runoilija X on paljon puhuttu kirja ja odotin innolla hetkeä, kun pääsin sen lukemaan.

     Runoilija X kertoo Xiomarasta ja hänen arjestaan ja tunteista. Kirja imaisi minut heti mukaansa ja innostus vain kasvoi kirjan edetessä. Xiomaran vaiheet kuvataan selkeästi ja säeromaani soljui hyvin eteenpäin. Kirjan luettuani jäin kaipaamaan lisää, mutta niinhän sen kuuluukin olla. Tämä vain oli koskettava ja upea tarina nuoren elämästä. Ja voin suositella todellakin tämän lukemista muille ja koska kyseessä on nopealukuinen säeromaani, sopii se hieman tiukempaankin aikatauluun. 

     Yksi pieni miinus omalla kohdallani oli muutamat vuoropuhelut, joita ei oltu käännetty suomeksi. Joitakin näistä oli myöhemmin käännetty, mutta ei kaikkia. Tämä on kuitenkin vain omasta kielitaidottomuudestani johtuva pieni juttu ;)

Poet X
Suomentanut: Leena Ojalatva
Genre: runous, nuoret, realistinen fiktio
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Kirjailijan muut teokset: Clap when you land

Arvosana: *****
Goodreads: 4,43

Helmet2020:

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä

27. Säeromaani

Kirsti Kuronen: Merikki

Ruusu muutti B-rappuun, kun Meri oli viisi. Siitä lähtien he ovat olleet erottamattomat surusiskot. Ruusun kanssa Meri on soutanut kumiveneellä myrskyyn, nähnyt verikuun, piirtänyt vihkot täyteen mustia sydämiä, tehnyt loputtomasti lettejä ja kuvannut joka ikisen letin vlogiin. Nyt he ovat 14-vuotiaita, ja kesäloman alkaessa Ruusu lähtee kuukaudeksi saaristoon. Sen jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen. Ruusu viihtyy yhtäkkiä eri porukoissa, joissa hän ei todellakaan ole ollut. Kuka sotkee Merin elämää?

   Merikki on Kirsti Kurosen kolmas säeromaani, mutta valitettavasti itse en ole aikaisemmin tutustunut hänen kirjallisuuteensa. Nyt kuitenkin päätin tarttua tähän noin sata sivuiseen ja nopeasti luettavaan teokseen. Olen aikaisemmin lukenut yhden säeromaanin ja rakastuin siihen (Yksi, Sarah Crossan), joten totta kai odotukseni olivat korkeat myös tämän kirjan kohdalla.
     Merikki kertoo Merin ja Ruusun ystävyydestä, sen muuttumisesta ja vaiheista. Meri huomaa, että hänen suruystävänsä on ystävystynyt uusiin ihmisiin, eikä halua enää tehdä lettivideoita Merin kanssa. Tämän lisäksi Merin väitetään tehneen asioita, joita hän ei ole tehnyt. Hänen väitetään olleen jossain, missä hän ei ole oikeasti ollut. Onko Meri sekoamassa?

     Minä olen Meri,
     sinä olet Ruusu,
     me ollaan me
     nyt vähän rikki
     me ollaan rikki
     me rikki
     merikkimerikki
     merikkimerikki

     Merikki oli alusta loppuun hyvä ja koskettava tarina, ei siinä mitään. Minua kuitenkin häiritsi kirjassa kaksi asiaa, Merin luonne ja kirjan lopetus. Meri tuntui alusta asti sellaiselta henkilöltä, joka saa tunteet nousemaan pintaan. En tykännyt hänestä, turha sitä on pehmittää. Ymmärrän Ruusua paremmin kuin hyvin, olisin itse tehnyt varmaan samalla tavalla ja hankkinut uusia ystäviä. Jos toinen päättää kaikesta eikä näe tässä mitään väärää, on sellaisen kanssa vaikea olla ystävä.. varsinkin jos haluaisi itsekin tehdä jotain päätöksiä joskus.
     Kirja oli jossain vaiheessa hieman sekava, mutta tämä sekavuus sai selityksen kyllä matkan varrella. Kirjan loppu vastasi muodostuneisiin kysymyksiin, mutta silti kirja tuntui loppuvan aivan tyysti kesken. Jotekin tämän kirjan lopetus ei vain ollut sellainen, joka olisi minun mieleen. Eihän näin voi lopettaa, eihän?

Genre: säeromaani, nuoret
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,24

Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Kirjasähkökäyrä, Kirjapöllön huhuiluja
Kirja luettu vuoden 2019 puolella, joten en merkkaa lukuhaasteisiin sopivuutta.

Sarah Crossan: Yksi

Grace ja Tippi eivät siedä sitä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kuin mitään muuta siskokset toivovat, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä, kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?
Mutta tyttöjä odottaa raastava valinta. On tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.

     Romaani runon muodossa. Ensimmäinen laatuaan, jonka itse luen. En ole kovin suuri runouden ystävä, sillä yleensä en ymmärrä runoja ja niiden merkitystä. Tässä kuitenkin kun teksti on kirjoitettu kuten "normaali" runo, vähän useammin vain enteriä painaen, jopa minä ymmärsin mitä luin.
     Kirja kertoo siis siamilaisten kaksosten elämästä lyhyen pätkän verran. Kirjassa on useampi sata sivua, mutta runomuotonsa takia se on hyvin nopeaa luettavaa ja tempo on tasainen. Alku lähtee nopeasti liikkeelle ja tapahtumaketju vyöryää eteenpäin pikaisella tahdilla. Yksi runo on pieni vilkaisu kokonaisuuteen ja yhdessä ne luovat uskomattoman tarinan. Koskettavan. Herkän. Mielettömän. Voisin lukea tämän heti perään toisen kerran ja itkeä ilosta ja surusta. Eikä tämä tuottaisi mitään ongelmia.
     Kuitenkin, koska tämä oli runomuodossa, ei tarina tuntunut saavan kaikkea sitä mitä se olisi ansainnut. Tarinasta jäi uupumaan jotain, mutta toki sitten kirjasta olisi tullut vielä paksumpi. Mutta samalla tarina olisi ollut syvempi. Olisin kaivannut päähenkilöiden mielenmaailman vielä suurempaa kuvausta.

     "Se on vain totuus
joka ei
koskaan
häviä
mihinkään."

One
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Genre: nuoret, realistinen fiktio, runous
Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi: 2015 suom. 2018

Arvosana:****½
Goodreads: 4,16

Muissa blogeissa: Kymmenes kirjain, Kirjat kertovat, Kannesta kanteen

Rupi Kaur: Milk and Honey

Milk and honey is a collection of poetry and prose about survival. It is about the experience of violence, abuse, love, loss, and femininity. It is split into four chapters, and each chapter serves a different purpose, deals with different pain, heals a different heartache.

     Maitoa ja hunajaa on kokoelma runoja ja proosia, kuvituksia siellä täällä. Se on omalla tavallaan koskettava kertomus naisesta, joka eroaa ja yrittää päästä miehestä yli. Se on kertomus rakkaudesta, itseen ja toisiin. Se on mielenkiintoinen kokonaisuus.

     "it must hurt to know
     i am your most
     beautiful
     regret

     i didn't leave because
     i stopped loving you
     i left because the longer
     i stay the less
     i loved myself"

    Tämä teos siis muodostui melkein kokonaan "runoista". Todellisuudessa tämä kirja oli tarina, jossa muutaman sanan välein oli lyöty enteriä. Tämä teki tästä kirjasta vaikealukuisen ja hieman oudon kokemuksen. Odotin jotain muuta. Oikeita, erillisiä runoja. En tarinaa, joka on paloiteltu monelle riville. Muutamassa kohdassa lauseita oli onnistuttu kirjoittamaan kunnolla peräkkäin, ilman isoja kirjaimia, pisteet sentään oli paikallaan.

     "i don't know what living a balanced life
     feels like
     when i am sad
     i don't cry i pour
     when i am happy
     i don't smile i glow
     when i am angry
     i don't yell i burn"

     Kaikessa outoudessaan tämä oli kuitenkin kaunis. Tarina. Toteutus. Kuvat. Idea. Tykkäsin siis, loppujen lopuksi. Tämä ei ollut sellainen kirja mitä yleensä luen, mutta olen iloinen, että tartuin tähän. Kirjassa oli muutamia kohtia jotka saivat kunnolla myös ajattelemaan. Itseä ja muita. Omaa ajattelua muista. Ja itsestä. Lisäksi tämä oli hyvin nopea lukea, joten ärsyyntymisaste ei päässyt nousemaan liian korkealle ;)

     "our struggle to
     celebrate each other is
     what's proven most difficult
     in being human"

Nimi: Milk and Honey (suom. Maitoa ja hunajaa)
Kirjailija: Rupi Kaur (suomentanut Riikka Majanen)
Genre: runous, feminismi
Sivumäärä: 204
Kustantaja: Createspace (Otava)
Julkaisuvuosi: 2014 (2017)

Arvosana: ***½