Erin Kelly: Kiviäidit - Naistenviikko 2020

Marianne kasvoi vanhan viktoriaanisen mielisairaalan varjossa, joka vainoaa häntä yhä hänen unissaan. Marianne oli 17-vuotias lähtiessään pakoon kaupunkia, perhettään, poikaystäväänsä Jesseä - ja ruumista, jonka he hautasivat. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Mariannen on pakko palata, ja hän tuntee heti menneisyyden kuristavan otteen. Yhä katkera Jesse uhkaa viimein paljastaa totuuden.

Marianne tekisi mitä vain vaaliakseen rakentamaansa elämää ja tytärtään, jonka ei halua koskaan kuulevan menneisyydestään. Mutta Marianne ei tiedä koko tarinaa - eikä hän ole ainoa, joka on valmis epätoivoisiin tekoihin varjellakseen salaisuuksia.

     Erin Kelly on kirjoittanut useamman psykologisen trillerin, mutta ymmärtääkseni Kiviäidit oli vasta toinen suomennettu teos. Aikaisemmin suomennettu Älä pimeään jää ilmestyi vuonna 2019 (alkuperäiskielellä 2017), mutta itse en ole siihen vielä ehtinyt tarttua. Voi olla, että vielä joskus tutustun siihenkin kirjaan, mutta nyt ei ole sen aika.

     Kiviäidit sai minut takakannen tekstin avulla innostumaan ja tarttumaan itseensä. Mielisairaaloihin liittyvät kirjat ovat jostain syystä itseäni kiinnostavia ja kahden ajan kuvaukset tuntuivat mielenkiintoisilta. En ole varma, olivatko odotukseni jotenkin liian korkeat, mutta tämä kirja ei aivan lunastanut niitä ja tästä syystä kirja oli pieni pettymys.

     Kirjan hahmot olivat hyvin luotuja ja todentuntuisia, mutta samalla jäin kaipaamaan lisää. Itseäni henkilökohtaisesti häiritsi liikaa Mariannen kontrollin tarve omaan tyttäreensä liittyen. Tätä asiaa painotettiin mielestäni liikaa ja Mariannen ajatukset pyörivät samoja ratoja, tehden turhaa toistoa. Kahdesta muusta keskiössä olevasta hahmosta, Jessestä ja Helenistä, olisin kaivannut lisää kerrontaa. Se mitä heistä kerrottiin, oli hyvin tehty, mutta silti he jäivät hieman etäisiksi, tärkeästä roolistaan huolimatta.

     Entä kirjan juoni sitten? Omaan makuuni tämä kirja oli hieman tylsä ja loppuratkaisu huono. Odotin jotain paljon suurempaa ja ihmeellisempää. Kirjan lukemiseen meni enemmän aikaa kuin sivumäärään nähden olisi tarvinnut. Mietin kirjan kesken jättämistä ainakin pariin otteeseen. Psykologinen vivahde kirjassa kuitenkin toimi ihan hyvin ja osittain siitä syystä kirja sai enemmän kuin kaksi tähteä.

Stone mothers
Suomentanut: Päivi Pouttu-Delière
Genre: trilleri, mysteeri, psykologinen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 3,55

Muissa blogeissa: Kirjoihin kadonnut, Leena Lumi, Kuunnellut äänikirjat, Kirjasähkökäyrä
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

7. Kirjassa rikotaan lakia

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

34. Kirjan nimessä luontoon liittyvä sana

42. Kirjassa on isovanhempia

49. Vuonna 2020 julkaistu

Naistenviikon kunniaksi blogissa nyt seitsemänä päivänä naisen kirjoittaman kirjan arvio.

Käy lukemassa lisää Tuijatan blogista: Naistenviikko 2020.

Aiemmat julkaisut:

1. Kesämyrsky (Siiri Enoranta)

2. Kun kuningas kuolee (Elina Backman)

3. Armonvuosi (Kim Liggett)

Clare Mackintosh: Lopun jälkeen

Max ja Pip ovat vahva pari. He rakastavat toisiaan valtavasti mutta pientä poikaansa Dylania vieläkin enemmän. Dylanin sairastuttua vakavasti Max ja Pip joutuvat tekemään yhdessä elämänsä isoimman ja vaikeimman päätöksen. He ovat eri mieltä.
Mahdottoman valinnan seuraukset uhkaavat tuhota heidät molemmat, eikä mikään ole enää niin kuin ennen. Mutta mitä vain voi tapahtua lopun jälkeen...

     Clare Mackintosh on tunnettu trillereistään. Ja täytyy myöntää, että ennen tämän kirjan lukemista kuvittelin tämän olevan yksi sellainen kirja. Olin enemmän väärässä kuin oikeassa. Lopun jälkeen on ainakin jonkin verran saanut ideaansa pohjaa Mackintoshin omasta elämästä. Päätöksestä, joka muuttaa elämän. Päätöksestä, jonka jälkeen miettii vielä kauan, että mitä jos olisimme päättäneet toisin.
     Lopun jälkeen oli raastava, koskettava, surullinen ja silti onnea sisältävä teos. Tämä oli sellainen teos, jota suosittelen kaikille niille, jotka siihen pystyvät. Joillekin tämä voi olla liian rankka kertomus, mutta toisaalta se voi myös auttaa itseä pääsemään yli omien päätösten jälkeisestä epävarmuudesta.
     Lopun jälkeen on jaettu kolmeen osaan, joista kaksi on "ennen" ja yksi "jälkeen". Tarinaa kerrotaan kolmen hahmon näkökulmasta, vanhempien ja lääkärin. Jokainen hahmo oli omalla tavallaan koskettava ja vaikka joskus heissä nousi esiin ärsyttäviä piirteitä, he tuntuivat aidoilta ja inhimillisiltä. He tekivät ja ajattelivat juuri niin, kuin todellisessakin tilanteessa tekisivät ja ajattelisivat.
     Kirjan "jälkeen" osio selkeästi painotti sitä, että kohtalolla on meille jokaiselle tarkoitus. Teemme minkä vain päätöksen, lopputulos on sama. Toki päätöksen molemmat reitit vievät vähän eri tavalla lopputulokseen, mutta väistämätöntä ei voi kuitenkaan ohittaa. Osio oli mielestäni hyvin kirjoitettu. Kirjan vanhemmilla oli erilainen ajatus lapsensa elämään liittyen ja osio kertoi vuoroluvuin näiden päätösten lopputulemat jatkon kannalta. Tuntui, että koko tämän ajan kyyneleet vain valuivat ja olisin halunnut halata kaikkia hahmoja.

After the End
Suomentanut: Päivi Pouttu-Deliere
Genre: aikuiset, realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: *****
Goodreads: 4,08

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa, 42. Kirjassa isovanhempia
PopSugar2020: 29. Bird on the cover, 33. At least four-star rating on Goodreads
Goodreads2020: 1. Title doesn't contain A, T or Y, 10. Between 400-600 pages, 22. With the major theme of survival, 33. About a non-traditional family