17. syyskuuta 2021

Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset

He tappoivat äitini.
He tukahduttivat magiamme.
He yrittivät haudata meidät.
Nyt me nousemme.

Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa. Yhdet sytyttivät tulia, toiset houkuttelivat aaltoja - ja Zélien äiti kutsui kuolleiden sieluja. Kaikki muuttui sinä yönä, kun magia katosi. Julman kuninkaan käskystä Zélien äiti tapettiin ja hänen kansansa jätettiin vaille toivoa. 
Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan ja oman veljensä avulla Zélien on voitettava nopeudessa ja oveluudessa prinssi, joka haluaa tuhota kaiken lopullisesti.
Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään. Hän kamppailee hallitakseen voimiaan - ja vastustaakseen vihollista, joka vetää häntä oudosti puoleensa.

     Veren ja luun lapset on ilmestynyt suomeksi muutama vuosi sitten ja omaan hyllyyni se päätyi melkeinpä heti ilmestymisensä jälkeen. Olin kuullut kirjasta niin paljon hyvää, että olisin halunnut päästä lukemaan sen heti. Toisin kuitenkin kävi. Muut kirjat ovat syystä tai toisesta kiilanneet tämän eteen ja kuten moni muukin oman hyllyni teoksista, jäi tämä aivan liian pitkäksi aikaa vaille huomiotani. Nyt kuitenkin päätin siirtää muut kirjat syrjään ja tartuin tähän teokseen, sillä mielenkiintoni tätä kohtaan ei ollut laantunut yhtään.
     Veren ja luun lapset edustaa aika tavanomaista nuorten fantasiaa, romantiikalla höystettynä. Juonikuvio on monista aiemmin ilmestyneistä teoksista tuttu ja siitä tätä kirjaa on moni kritisoinut. Itseäkin hieman häiritsi juonen arvattavuus, mutta tarina imaisi minut niin syvälle, että kokonaisuuden kannalta se ei häirinnyt liikaa. 
     Sarjan avausosaksi tässä oli riittävästi jännitystä, tarina eteni nopealla tahdilla ja hahmot tuntuivat todellisilta. Eriarvoisuus on tärkeässä osassa läpi kirjan ja kapina kytee pinnan alla. Maailma on hyvin luotu ja se tuntui ainakin itsestä mielenkiintoiselta. Paljon jätettiin myös kertomatta, ehkä tähän tulee muutos jatko-osissa. Esikoisromaaniksi kuitenkin hyvä alku ja en malta odottaa, että pääsen toisen osan pariin (joka myös löytyy jo omasta hyllystä, mutta toivottavasti tulen tarttumaan siihen nopeammin kuin tähän).

Children of Blood and Bone
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu, romantiikka
Sarja: Orïshan perintö #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019
Arvosana: *****
Goodreads: 4,09

15. syyskuuta 2021

Silvia Hosseini: Tie, totuus ja kuolema - esseitä

Silvia Hosseinin toisessa esseekokoelmassa kuljetaan kohti väistämätöntä - muutaman mutkan kautta. Kokoelmassa pohditaan ruumiillisuutta ja henkisyyttä, rahaa ja valtaa, elämäniloa ja menetystä. Esseet kutsuvat retkille maailmalle ja minuuteen, lukemaan kirjallisuutta ja historiaa sekä etsimään merkityksiä totuttujen totuuksien takana.

     Esseet eivät normaalisti kuulu omaan lukemistooni, mutta joskus sitä haluaa kokeilla jotain uutta ja tällöin käteen voi tarttua myös esseekokoelma. Kirjan kansi ja nimi vain vetivät minua luokseen, enkä voinut vastustaa niiden kutsua. Lisäksi lukupäätökseni muodostumista lisäsivät ne kommentit, joita luin Hosseinin ensimmäisestä esseekokoelmasta ja myöhemmin tästä teoksesta. Odotukseni olivat korkealla ja olin saanut vakuutettua itseni siitä, että tämä kokoelma tulee muuttamaan maailmani. Ja periaatteessa näin olisikin varmasti voinut käydä, tällä kertaa vain näin ei tapahtunut minulle.
     Kaikkien ylistävien ja rakastavien kommenttien keskellä on vaikea myöntää, että itselleni tämä kirja ei toiminut ollenkaan. Teos on jaettu kolmeen selkeään osaan ja jo ensimmäisen osan jälkeen mietin, että jättäisinkö tämän kesken. Päätin kuitenkin jatkaa kirjan parissa, tällä kertaa äänikirjan muodossa, jossa Hosseini toimi itse lukijana. Näin sain kahlattua kirjan loppuun asti. Ja olihan siellä muutamia kohtia, jotka laittoivat minutkin ajattelemaan, sai pohtimaan. Mutta muuten.. ehkä tämä kirja vain ei tullut omaan lukupinooni oikealla hetkellä. Tai sitten jätän essee-kokeiluni taas hetkeksi jäihin ja palaan asian pariin vuoden päästä. Omasta kokemuksestani huolimatta haluan suositella tätä kirjaa muille (varsinkin jos esseet ovat lähempänä sydäntäsi). Hosseini osaa kirjoittaa, en väitä sen kanssa vastaan, joten miksi et tutustuisi tähän teokseen.

Genre: essee, nonfiktio
Kustantaja: Gummerus
Äänikirjan lukija: Silvia Hosseini
Julkaisuvuosi: 2021
Arvosana: **
Goodreads: 3,99

13. syyskuuta 2021

Sarjakuvasarjojen sankareita, osa 2

Toinen osa sarjakuvasarjojen parissa :)


Marjorie Liu & Sana Takeda: Monstress vol. 1-5
****, *****, fantasia, kauhu
Monstress kertoo tarinan Maikasta, kenen äiti on kuollut, kuka jakaa oudon yhteyden hirviön kanssa. Synkät sarjakuvat imaisevat lukijan mukaansa yksityiskohtaisella piirrostyylillä ja ihanilla hahmoilla. Sarjan maailma on hyvin luotu ja ihanan monimuotoinen. On kuitenkin myönnettävä, että välillä meinasin pudota kärryiltä, että mihin tapahtuman sijoittuvat. Onneksi nämä hetket olivat lyhyitä ja kärryille pääsi taas nopeasti. Jatkoakin on vielä tulossa ja odotan sitä innolla.

Joe Hill & Gabriel Rodríguez: Locke & Key vol. 1-3
***, ****, kauhu, fantasia
Locke & Key on sarjakuvasarja, johon itselläni on hieman kahtiajakoinen suhtautuminen tällä hetkellä. Omalla tavallaan tykkäsin tarinasta: kertomus kartanosta, jossa erilaiset avaimet avaavat erilaisia ovia ja samalla syöksytään vihan ja pelon maailmaan. Ensimmäinen osa, Welcome to Lovecraft, sai minut vakuuttumaan ja halusin jatkaa seuraavaan osaan. Toinen ja kolmas osa, Head games ja Crown of Shadows, eivät kuitenkaan saaneet pidettyä omaa mielenkiintoani niin paljoa yllä, että olisin vielä jatkanut sarjan parissa. Ehkä joskus päädyn tarttumaan seuraaviin kolmeen osaan. Kovin herkille lukijoille en kuitenkaan voi tätä sarjakuvaa suositella, sillä piirrostyyli ja itse tarina eivät kuvaa ruusuilla tanssimista.

Kieron Gillen & Jamie McKelvie: The Wicked & The Divine vol. 1
***, fantasia
"Every ninety years, twelve gods incarnate as humans. They are loved. They are hated. In two years, they are dead."
The Wicked & the Divine herätti kiinnostukseni ja päädyin lukemaan sarjan ensimmäisen osan. Sarjassa on yhteensä ilmestynyt yhteensä yhdeksän osaa, mutta tällä hetkellä en ole täysin varma siitä, tulenko jatkamaan sarjan parissa. The Faust Act esitteli hyvin tarinan lähtökohdan ja tavallaan se sai mielenkiintoni pysymään korkealla. Piirrostyyliltään melko simppeliä sarjakuvaa oli miellyttävä lukea, mutta hahmoja oli niin paljon, että en meinannut pysyä kaikista ihan perillä. Ehkä jos antaisin vielä toiselle osalle mahdollisuuden, tykästyisin tähän enemmän.

Sam Maggs: Fangirl vol. 1: The Manga
****, YA, romantiikka, realistinen fiktio
Fangirl: The Manga on Sam Maggsin kuvittama versio Rainbow Rowellin samannimisestä romaanista. Tällä hetkellä sarjakuvana on ilmestynyt vasta yksi osa, mutta toisen osan pitäisi ilmestyä vuonna 2022. Itse en ole päätynyt lukemaan alkuperäisromaania, mutta ehkä vielä joskus tutustun siihenkin.
Sarjakuvamuoto kuitenkin oli miellyttävä lukea ja tykästyin hahmoihin. Piirrostyyli oli simppeli ja tarina eteni hyvällä tahdilla. Yksinkertaisesti tykkäsin ja voin suositella. En malta odottaa jatko-osien ilmestymistä.

John Allison & Lissa Treiman: Giant days vol. 1-5
****, realistinen fiktio, YA, huumori, romantiikka, LGBT
Giant days kertoo kolmesta nuoresta naisesta, jotka aloittavat opiskelun yliopistossa ja tutustuvat näin toisiinsa. Susan, Esther ja Daisy ovat hyvin erilaisia, mutta aivan ihania persoonia, ja heidän matkansa varrelle mahtuu monenlaisia kommelluksia. Sarjan viisi ensimmäistä osaa käsittelee heidän ensimmäistä lukuvuotta ja siihen mahtui niin paljon tunnetta, että en malta odottaa sitä hetkeä, kun pääsen jatkamaan näiden naisten tarinan parissa. Yhteensä neljätoista osaa sisältävä sarja on tällä hetkellä yksi suosikeistani. En voi kuin suositella!

6. syyskuuta 2021

Sarjakuvasarjojen sankareita, osa 1

Seuraavaksi vuorossa olisi sarjakuvasarjoja :)


C.S. Pacat & Johanna The Mad: Fence vol. 1-4
****
Fence kertoo koulun miekkailujoukkueesta. Nicholaksella on yksi unelma: olla hyvä miekkailussa ja voittaa arvokisoja. Yhtenä vaiheena tämän unelman saavuttamiseksi on päästä Kings Rown kouluun. Sarjan ensimmäisessä osassa päästään tämän unelman tavoittelemisen alkumetreille ja jatko-osissa tämä tarina jatkuu.
Vaikka miekkailu ei ole niitä urheilulajeja, joista niin välittäisin, tämä sarjakuvasarja oli miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Piirrostyyli oli riittävän yksikertaista ja tarina etenee miellyttävällä tahdilla. Jatkoakin toivottavasti on vielä tulossa.

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga vol. 1-9
***, ****, scifi, fantasia, seikkailu
Saga on kaunis sarjakuvasarja Alanasta ja Markosta, sekä heidän pakomatkastaan. Tarina kerrotaan heidän lapsen muistelmana ja samalla päästään tutustumaan eripuolella galaksia elävien elämään. Jokainen osa on menoa ja melskettä täynnä, eikä näitä voinut laskea käsistään. Hyvin etenevä tarina pitää otteessaan ensimmäisestä osasta lähtien. 
     Ensimmäiset seitsemän (7) osaa löytyy myös suomenkielisinä versioina. Ehkä vielä viimeisetkin osat saadaan käännettyä.

Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper girls vol. 1-6
***, ****, scifi, seikkailu
Paper girls on sellainen sarja, jonka ymmärtäminen oli useamman kerran vaikeaa ja joskus en edes yrittänyt pysyä perässä. Tarina lähtee liikkeelle, kun 12-vuotias Erin aloittaa postinjakajana ja tutustuu muihin samaa työtä tekeviin tyttöihin. Tytöt joutuvat erään aamuyön tunteita hyökkäyksen kohteeksi ja he pakenevat taloon, jonka kellarista löytyy aikakone. Tästä alkaa seikkailu ajassa, jossa tosiaan, välillä on vaikea pysyä perässä.
     Sarjakuvat olivat helppoa luettavaa, vaikka piirrostyyli ei ollut täysin omaan makuuni. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin juonessa perillä pysyminen. Loppua kohden osat kuitenkin paranivat ja tyttöjen kasvua oli mukavaa seurata.

Jeff Lemire & Dustin Nguyen: Descender vol. 1-6
***, ****, *****, scifi
Descender on scifi-seikkailu, joka tarttuu lukijaansa ja pitää otteessaan jokaisen osan luodessa mielenkiintoista tarinaa. TIM-21 on robotti, jolla on yllättävän tärkeä rooli tulevissa tapahtumissa. TIM etsii veljeään ja näin hän joutuu elämänsä seikkailuun. Kuka on ystävä? Kehen voi luottaa?
     Hyvällä tahdilla etenevä tarina pitää mielenkiintoa yllä loppuun asti. Kolmannelle osalle päädyin antamaan vain kolme tähteä, mutta muut osat saivat neljä tai viisi tähteä.

Jeff Lemire & Dustin Nguyen: Ascender vol. 1-3
***, ****, scifi
Ascender on jatkoa Descender-sarjakuvasarjalle. Aikaa on kulunut 10 vuotta ja paljon on muuttunut siinä ajassa. Nyt kuitenkin tutut hahmot päätyvät taas pakosalle. Nyt maailmassa on taikuutta ja Äiti hallitsee pelolla.
     Ascender ei saanut mielenkiintoani heräämään aivan samalla tavalla kuin Descender. Sarjakuvat oli helppo lukea, mutta tarina ei imaissut mukaansa. Sekavilta tuntuvat kaksi ensimmäistä osaa saivat miettimään, lopettaisinko sarjan lukemisen kokonaan. Päätin kuitenkin lukea myös kolmannen osan, joka olikin jo parempi kuin ensimmäiset osat. Neljännen osan pitäisi ilmestyä vielä loppuvuoden aikana ja tällä hetkellä ajatuksenani on vielä tarttua siihen.

Gerard Way: The Umbrella academy vol. 1-3
**, ***, scifi, fantasia
The Umbrella Academy kertoo seitsemästä lapsesta, joilla on supervoimia ja heidän on tarkoitus pelastaa maailma. Ensimmäiset vuotensa he ovat kasvaneet yhdessä ja opetelleet voimiensa käyttöä. Lopulta ryhmä hajoaa ja he elävät omaa elämäänsä eri puolilla maailmaa. Kun heidän adoptioisänsä kuolee, ryhmä kokoontuu yhteen uudelleen.
     En osaa sanoa, mikä näissä sarjakuvissa jostain syystä tökki.. mutta mikään näistä kolmesta osasta ei ollut erityisemmin omaan makuuni. Sarjakuvat tuntuivat välillä hieman sekavilta, hahmoja oli paljon ja ajassa/paikassa hypittiin vähän väliä. Kokonaiskuvan hahmottaminen oli ainakin omalla kohdallani vaikeaa. Lisäksi oman vaikeutensa toi piirrostyyli, joka ei ollut omaan silmään kovin selkeää ja helppolukuista. Tästä on tehty myös tv-sarja, ehkä kokeilen sitä vielä joskus jos tämä saa mielenkiintoni heräämään uudelleen.

3. syyskuuta 2021

Diana Gabaldon: Muukalainen

Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle.
Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamtta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia.
Clairen on pakko hyväksiä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen, sassenach. Pian hän tutustuu punatakkikapteeni Jonathan Randalliin ja moneen muuhun Frankin tarinoista tuttuun aikalaiseen. Frankin esi-isät eivät Clairea kuitenkaan viehätä - sen sijaan salskea nuori skotti alkaa vetää Clairea vastustamattomasti puoleensa.
Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. Ja pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdessä ja rakastettu toisella vuosisadalla.

     Omasta hyllystäni on jo muutaman vuoden (?) ajan löytynyt Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan seitsemän osaa. Järkäleimäisiä pokkareita, jotka ovat tuijottaneet minua syyttävästi, kun olen valinnut niiden vierestä luettavaksi kirjoja. Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja tartuin sarjan ensimmäiseen osaan. Helpottaakseni luku-urakkaa, otin kirjan myös äänikirjana kuunteluun.
     Muukalainen on Gabaldonin esikoisromaani, joka aloittaa mainetta saaneen kirjasarjan. Sarja nousi uudelleen pinnalle sen pohjalta tehdyn tv-sarjan mukana ja sitä kautta itsekin tutustuin Gabaldonin tuotantoon. En ole tv-sarjaa katsonut, sillä halusin lukea kirjat ensin (ainakin osan niistä). Sarjan katsominen on siis venynyt venymistään, ehkä nyt päädyn aloittamaan sen katsomisen, kun sain ensimmäisen kirjan vihdoin luettua. 
     Kirjan juoni, hahmot ja maailma imaisivat mukaansa aivan alusta alkaen. Omalla tavallaan tämä oli kevyttä luettavaa, mutta samalla tämä ei ollut kevyttä. Romantiikan keskellä on valtataisteluja ja taistelua itsensä kanssa. Mikä on oikein ja mikä väärin? Onko väärin rakastaa kahta miestä, kahdella eri aikakaudella? Onko halu jäädä suurempi kuin halu lähteä?
     Ennen kirjaan tarttumista olin tietoinen, että kirja sisältää useita seksikohtauksia. Niiden määrä pääsi silti yllättämään tarinan edetessä. Itselleni ne eivät olleet ongelma, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Näiden kohtausten lisäksi kirjassa oltiin lähellä raiskausta niin monta kertaa, että koen pakolliseksi mainita siitäkin, varoituksen sanana niille, ketkä eivät halua sitä kokea kirjoissa.
     Lukiessani ymmärsin hyvin, miksi tämä kirja(sarja) on suosittu. Gabaldon osaa luoda aidon tuntuisen maailman ja hahmot. Tämä oli mielenkiintoinen sarjan avausosa ja aion kyllä jatkaa sarjan lukemista (en ehkä ihan heti, mutta kuitenkin joskus).

Outlander
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Genre: fantasia, historiallinen, romantiikka, aikuiset
Sarja: Matkantekijä #1
Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 1991, suom. 2002
Arvosana: ****
Goodreads: 4,23
Muissa blogeissa: Cillan kirjablogi

1. syyskuuta 2021

Robin Hobb: Kuninkaan salamurhaaja

Nuori Fitz, ylhäisen prinssin äpäräpoika, on selvinnyt juuri ja juuri hengissä ensimmäisestä tehtävästään salamurhaajana, kun häntä jälleen tarvitaan.

     Siitä on aikaa, kun luin Näkijän taru -trilogian ensimmäisen osan, mutta onneksi tämän kirjan alussa oli nopea kertaus menneistä tapahtumista. Pääsin siis heti tarinaan sisälle, kun muistia oli päästy virkistämään ja hahmot tuntuivat heti tutuilta, ilman pitkää taukoa välillämme. 
     Robin Hobb on suosittu kirjailija, jonka kirjat ovat järkälemäisiä. Omistamassani pokkarissa on yli 750 sivua, nämä täynnä pientä pränttiä. Tämä oli yksi syy, miksi tartuin hieman hapuillen tähän kirjaan. Lisäksi pelotti se hidastempoisuus, jonka muistin ensimmäisestä osasta. Tai ei ehkä niinkään hidastempoisuus, vaan todella monisyinen tarina, jonka etenemisessä kestää väkisinkin. Lukemisen aloitettuani tuo monisyinen tarina ja maailma imaisivat minut mukaansa ja luin teoksen nopeammin kuin alkuun kuvittelin (silti siinä meni muutama viikko).
     Robin Hobb osaa luoda monimutkikkaita hahmoja ja juonikuvioita, jotka hahmottaa pikkuhiljaa, tapahtumien edetessä. Kuninkaan salamurhaaja on kirja, jonka lukemisessa voi mennä hetki, mutta se on sen arvoista. Tämä oli kirja, jota mietin vielä sen lukemisen jälkeenkin. Ja uskon, että vielä joskus päädyn lukemaan tämän uudelleen ja silloin ymmärrän vielä jotain uusia yksityiskohtia, jotka nyt jäivät huomaamatta. Uskon myös, että en ihan heti tartu trilogian päätösosaan, mutta toivottavasti tauko ei veny niin pitkäksi kuin näiden kahden ensimmäisen osan välillä.
     Minulla ei ole tästä kirjasta kuin ylistäviä kommentteja. Tämä herätti niin paljon erilaisia tunteita naurusta itkuun, että niitä on vaikea listata tähän. Tarina etenee tasaista tahtia, punoen yhteen paljon hahmoja, joiden roolit on kuitenkin loppuun asti helppo muistaa. Tarina on uskottava ja kirjan päättyessä jäin epätoivoisesti miettimään, miten tästä selvitään?

Royal Assassin
Suomentanut: Sauli Santikko
Genre: aikuiset, fantasia, seikkailu
Sarja: Näkijän taru #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1996, suom. 1997
Kirjailijan muut teokset: Salamurhaajan oppipoika
Arvosana: *****
Goodreads: 4,22

30. elokuuta 2021

Säeromaanien loistoa, osa 2

Toinen osa säeromaanien kokoelmaa on täällä. Kolme säeromaania, joita voin taas suositella kaikille. Jokainen näistä kertoo itsensä löytämisestä ja laittaa lukijansa miettimään.


Dean Atta: The Black Flamingo 
Harper Collins, 2019, *****, LGBT+
The Black Flamingo on kertomus itseensä tutustumisesta ja löytämisestä. Päähenkilö Michael on osin kreikkalainen ja osin jamaikalainen, mutta ei riittävästi kumpaakaan voidakseen tuntea kuuluvansa joukkoon. Eräänä päivänä Michael löytää Drag-maailman ja pikkuhiljaa ymmärtää löytäneensä oman paikkansa ja porukkansa.
Koskettava teos, jota ei voi laskea käsistään. Toivon vain, että tämä kirjaa ilmestyisi myös suomeksi jossain vaiheessa. Tämä on säeromaani, jonka toivoisin kaikkien lukeavan. Se laittaa ajattelemaan ja miettimään myös omaa paikkaa maailmassa.

Sarah Crossan: Toffee
2019, ****
Sarah Crossan on löytänyt paikkansa säeromaanien lukijoiden sydämestä. Vielä suomentamaton Toffee on kasvutarina Allisonista. Hän karkaa kotoa ja päätyy hylätyltä vaikuttavaan taloon. Talossa hän tutustuu Marlaan, vanhaan dementiasta kärsivään naiseen. Marlaa luulee Allisonia lapsuudenystäväkseen, eikä Allison korjaa tätä väärinkäsitystä.
Toffee on taattua Crossanin laatua, joten jos olet tutustunut hänen muihin säeromaaneihin, suosittelen myös tämän lukemista.

Sarah Crossan & Brian Conaghan: We come apart
2018, ***, romantiikka
Nicu ja Jess ovat kokeneet paljon omilla tahoillaan. He ovat samassa koulussa ja ystävystyvät huomaamatta. Tämä ystävyys syvenee päivä päivältä, mutta voivatko he olla yhdessä? Säeromaani eteni hyvällä vauhdilla ja Nicun vaikeus ulkomaalaisena uudessa koulussa nosti tunteita pintaan. Muuten tästä kuitenkin tuntui puuttuvan jotain, mikä olisi tehnyt tästä unohtumattoman kokemuksen.