Sarah J. Maas: Varjojen kuningatar

Celaena Sardothienilta on riistetty kaikki mitä hän rakastaa. Mutta nyt hän palaa hakemaan kostoa, pelastamaan ennen niin loistokkaan valtakuntansa ja kohtaamaan menneisyytensä haamut. 

Hän on ottanut haltuun oikeutetun paikkansa valtaistuinpelissä Aelin Galathyniuksena, Terrasenin kuningattarena. Mutta ennen kuin hän voi nousta valtaistuimelleen, hänen täytyy taistella: Serkkunsa puolesta, joka oli valmis kuolemaan hänen edestään. Ystävänsä puolesta, joka on teljetty kammottavaan tyrmään. Kansansa puolesta, jonka julma kuningas on orjuuttanut ja joka odottaa kuningattarensa voitokasta paluuta.

     Varjojen kuningatar on Throne of Glass -sarjan neljäs osa ja Celaena Sardothienin matka kohti kohtaloaan jatkuu. Hänen matka kohti valtaistuintaan on alkanut, mutta sitä ennen hänen tulee palata takaisin salamurhaajan syntypaikkaan ja tehdä tilit selviksi siellä elävien kanssa. Apuna tavoitteensa saavuttamiseksi hänellä on niin tuttuja kuin yllättäviäkin hahmoja.

     Kirjan alku lähti verkkaisesti liikkeelle, punoen hyvän pohjan tarinalle. Pikkuhiljaa juoni laajeni ja toimintaa alkoi olla jokaisella sivulla. Loppua kohti mentäessä juonen palaset alkoivat loksahdella paikalleen ja lopputulos oli käänteitä täynnä. Jos siis olet jatkanut sarjan lukemista näin pitkälle ja tykännyt aikaisemmista osista, en usko tämän jättävän sinua kylmäksi.

     Aikaisemmissa osissa olen tykännyt Celaenan hahmosta, siitä millainen hän on. Hänessä on ollut synkkä puoli, joka on vetänyt itseäni puoleensa. Sen rinnalla hänessä on kuitenkin ollut välillä näkyvää herkkyyttä kaiken sen synkän kuoren alla. Tässä osassa tilanne muuttui hieman ja tuo synkkä ulkokuori oli pääsääntöisesti heitettynä romukoppaan. Toivon kuitenkin, ettei sitä tulla jatkossa täysin unohtamaan, sillä pelkään, että silloin Celaenasta tulee liian yksipuolinen hahmo.

     Sarjan kolmannessa osassa, Tulen perillinen, lukija saa tutustua Manoniin, Mustanokkien noitaan. Tuossa kirjassa hänen osuutensa eivät kiinnostaneet itseäni ja ne tuli luettua hieman huonommalla mielenkiinnolla. Nyt kuitenkin tässä osassa nuo osuudet saivat mielenkiintoni heräämään, sillä Manonin osuus tarinassa sai suuremman roolin ja hänen yhteytensä muuhun tarinaan lisääntyi. Nyt en malta odottaa, että pääsen tarttumaan seuraavaan osaan ja saan lukea hänenkin matkasta lisää.

     Lyhyesti sanottuna tämä kirja vain oli alusta loppuun mielenkiintoinen. Tässä oli riittävästi käänteitä ja muutama hahmokin pääsi yllättämään. Muutamia kysymysmerkkejäkin toki jäi ja en vieläkään ole aivan varma suhtautumisestani Chaoliin. Sen kuitenkin tiedän, että seuraavaan osaan tarttumiseen ei mene kovin kauaa.

Queen of Shadows
Suomentanut: Sarianna Silvonen

Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Throne of Glass #4
Kustantaja: Gummerus (2015, suom. 2019)

Kirjailijan muut teokset: Lasipalatsi, Keskiyön kruunu, Tulen perillinen
Arvosana: *****