Julie Kagawa: Kapinalliset

Petturi. Luopio. Kapinallinen.
Lohikäärme Ember Hill, joka oli soluttautunut ihmisten maailmaan Talon-järjestön käskystä, on vaihtanut puolta ja liittynyt kapinallisiin. Hän ei pysty unohtamaan Garret Xavier Sebastinia, Pyhän Yrjänän Veljeskunnan sotilasta, joka on tuomittu kuolemaan petturuudesta pelastettuaan Emberin hengen.
Ember päättää auttaa Garretia. Kapinallisjohtaja Cobaltin avustuksella hän onnistuu vapauttamaan Garretin, josta kapinalliset saavat arvokkaan liittolaisen. Samaan aikaan kun lohikäärmejärjestö pyrkii tukahduttamaan yhä voimistuvan kapinallisliikkeen, Talonin ja Pyhän Yrjänän Veljeskunnan välinen konflikti kiristyy. Suurimittainen sota vaikuttaa väistämättömältä ja Emberin on tehtävä valinta: pitäisikö jatkaa pakenemista vai kohdata rohkeasti vihollisensa?

   Kapinalliset jatkavat tarinaa suoraan siitä, mihin Lohikäärmeet jäivät. Ember on liittynyt Cobaltin seuraan, Garret on vangittu Veljeskunnan puolesta ja Emberin veli Dante on Talonin puolella ja yrittää saada Emberin ymmärtämään oman parhaansa. Tarinaan on siis helppo päästä taas mukaan, vaikka kirjojen lukemisen välissä olisikin pitempi aika.
     Sarjan avausosa oli omalla tavallaan näyttävä ja tämä osa ei jäänyt ensimmäisen kirjan varjoon millään lailla. Tämä oli aivan yhtä viihdyttävä, koukuttava ja mielenkiintoinen. Kolmiodraamaa oli, mutta ei liikaa ja sille ei annettu suurta painoarvoa tarinan edetessä. Se toi toki oman lisämausteensa tarinaan ja mustasukkaisuus näkyi joissain hahmoissa. Kuitenkaan tätä draamaa ei ollut niin paljoa, että se olisi itseäni häirinnyt.
     Kirjan hahmoihin päästiin hieman syvemmälle ja nyt varsinkin Dante pääsi näyttäytymään paremmissa valoissa. Hänen osuutensa eivät kuitenkaan olleet kirjassa niitä, mistä olisin kovin paljoa tykännyt. Ne olivat välttämätön paha lukea, jotta ei aivan putoisi kärryiltä tulevia tapahtumia ajatellen, mutta muuten en kokenut niitä kiinnostaviksi. Olisin halunnut keskittyä vain Emberiin ja hänen sopeutumiseensa luopion elämään. Hänen mielenmaailmaan päästiinkin melko hyvin käsiksi, aivan kuten Garretin ja Cobaltinkin. Ja koska heihin päästiin tutustumaan paremmin, mielipiteeni Cobaltin ääliömäisyydestä vain lisääntyi. Hänen ajatusmaailmansa ei vain sovi yhteen omani kanssa.

Rogue
Suomentanut: Eeva Parviainen
Genre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: Talon #2
Kustantaja: Harper Collins
Julkaisuvuosi: 2015 suom. 2017

Kirjailijan muut teokset: Lohikäärmeet
Arvosana: ****
Goodreads: 3,91

Julie Kagawa: Lohikäärmeet

Kauan sitten Pyhän Yrjänän Veljeskunta onnistui hävittämään lähes kaikki lohikäärmeet. Jäljelle jääneet kätkeytyivät ihmishahmoihin ja ovat siitä lähtien eläneet ihmisten joukossa. Ajan myötä heitä on yhä enemmän, ja he ovat entistä vahvempia ja ovelampia. He ovat luoneet maailmanlaajuisen Talon-organisaation, joka kokoaa yhteen kaikki lohikäärmeet ja joka on nyt valmis kaappaamaan vallan ihmisiltä.
Ember ja Dante Hill ovat nuoria lohikäärmeitä, jotka ovat kasvaneet sisaruksina Talonin salaisessa laitoksessa. Heidät on valmennettu soluttautumaan ihmisten joukkoon, ja loppukokeessa heidät sijoitetaan Crescent Beachin rantakaupunkiin. Teinielämä kiehtoo Emberiä ja hän haluaa kokea vielä yhden kesän vapaudessa ennen kuin hänelle osoitetaan lopullinen paikka Talonin organisaatiossa. Mutta yhtäkkiä Emberin maailmaan ilmestyy säännöistä piittaamaton lohikäärme kyseenalaistaen kaiken sen mitä Ember on oppinut.
Garret Xavier Sebastian on vain seitsemäntoistavuotias, mutta jo parkiintunut lohikäärmeiden tappaja. Pyhän Yrjänän Veljeskunnan sotilaana hänen tehtävänään on eliminoida kaikki lohikäärmeet - varsinkin nuoret. Nyt hänet lähetetään Crescent Beachin kaupunkiin, missä hänen tulee jäljittää kaksi mahdollista Talonin agenttia ja eliminoida heidät. Mutta ensin hänen on varmistuttava siitä, että he todellakin ovat lohikäärmeitä, mitä Ember Hillin kohdalla ei ole niin yksinkertaista. Emberin rohkeus, itseluottamus ja tahto saavat Garretin maailman sekaisin. Kuinka paljon hän on valmis antamaan periksi selvittäessään totuutta lohikäärmeistä?

   Orastavaa ja epävarmaa teiniromantiikkaa fantasialla. Sitä tämä kirja on alusta loppuun. Ja sellaisen lukeminen aina välillä on varsin mukavaa, mutta ei tämä kirja mielestäni mikään maailman paras ollut. Mukavaa ja kevyttä väliviihdettä, ei mitenkään kovin erityinen.
     Kirjan alusta asti tarina lähtee hyvin etenemään ja tylsiä taukoja ei tule. Itse olen ennenkin lukenut Kagawan kirjoja (myös englanniksi) ja tykkään hänen tyylistään kirjoittaa. Riittävästi kerrontaa ja kuvailua. Hahmojen luonteet tuodaan selkeästi esille ja joitain piirteitä jopa korostetaan hieman liikaa. Itse pidin tämän teoksen päähahmoista Emberistä ja Garretista, varsinkin Garretista tuli heti suosikkini. Heidän näkökulmansa tarinasta tuotiin esiin tasaisesti ja molempien organisaatioiden - Talonin ja Pyhän Yrjänän - toiminta tuli hyvin esille. Toki kysymyksiäkin jäi vaikka kuinka paljon, mutta onneksi tässä sarjassa on neljä muutakin osaa, joissa saada vastauksia.
     Tarinana tämä oli perus YA-kirjallisuutta. Ei mitään ihmeellistä ja melko ennalta-arvattava juoni. Eteneminen oli tasaista ja välillä käänteiden kautta lähdettiin seuraavaan suuntaan. Lopputulos kuitenkin oli aika selvä jo paljon ennen viimeisiä sivuja. Ei kuitenkaan mikään huono lukukokemus ja en näe estettä sille, että lukisin tämän kirjan vielä uudelleenkin.

Talon
Suomentanut: Eeva Parviainen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Talon #1
Kustantaja: Harper Collins
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2016

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,75

Kirja: Rautakuningas

Kirja: Rautakuningas
Kirjailija: Julie Kagawa
Suomentaja: Eeva Parviainen
Gengre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Rauta- saaga #1
Sivumäärä: 398
Julkaisuvuosi: 2011
ISBN: 978-91-640-8418-7
Kustantaja: Harlequin

Something has always felt slightly off in Meghan's life, ever since her father disappeared before her eyes when she was six. She has never quite fitted in at school.. or at home.
When a dark stranger begins watching her from afar and her little brother is taken, Meghan senses that everything she's known is about to change.

Arviointi: Oikeasti, ei näin. Ajattelin jo takakantta lukiessani, että haluanko oikeasti edes yrittää lukea tätä, mutta sitten mielenkiinto vei voiton ja tässä sitä nyt ollaan. Taas yksi sellainen kirja luettuna, minkä olisi voinut hyvin jättää lukematta. Kirja oli Twilightin, Mikämikä maan ja Shakespearen Kesäyön unelman yhdistelmä ja ainakaan minusta yhdistelmä ei toiminut sitten alkuunkaan. Jotenkin vain tuntui siltä, että Kagawa oli vain ottanut yhdestä kirjasta paikan, toisesta hahmon ja kolmannesta kolmiodraamaa sisältävän juonen. Olisiko se ollut niin kauhean vaikeaa luoda edes joku osa kirjasta kokonaan itse? Tai anteeksi, kyllähän Kagawa oli luonut kirjaan nykymaailmaa kuvaaviakin satuhahmoja, jotka olivat keijujen vastineita,, mutta kuitenkin. Kagawan itse kehittelemä ja suunnittelema osuus kirjasta oli niin vähäpätöinen, että itse en voi kutsua tätä kirjaa varsinaisesti Kagawan tekemäksi, vaan vain hänen kokoamaksi.
     Kuten jo yllä mainitsin, kirja ei toiminut lainkaan. Toiminnalle olisi ollut aineksia vaikka millä mitalla, mutta silti juoni ei tuntunut etenevän mihinkään. Ihmisiä vain hävisi ja ilmestyi taas ja sitten oltiinkin jo viimeisellä sivulla ja Meghanin piti päättää, että mitä hän elämällään tekisi. Kysynpähän vain, että mikä tämän kirjan tarkoitus oikein on. Koska itse en sellaista mistään löytänyt. Tai sitten tylsistyin jo alussa niin paljon, että loppu kirja meni niin sumussa, että en huomannut kirjan mahtavuutta ja luovuutta, yms... Koska totuus on, että olen lukenut tässä matkan varrella muutamasta blogista, kuinka tätä kirjaa on ylistetty. Voisiko joku siis kertoa oikein juurta jaksaen, että mikä kohta tässä kirjassa oli sitten niin hyvä? Ainoa hyvä asia oli ehkä se, että kirjassa oli muutama mukava hahmo (ja ehkä he olivat myös hyvännäköisiä, mutta siitä en voi olla aivan varma).
     Jos otankin siis ensin käsittelyyn itse päähenkilön Meghan Chasen. Kuusitoista vuotias nuori tyttö, kenen isä on kadonnut ja kuka haluaisi enemmän huomiota äidiltään ja isäpuoleltaan. Ja kenellä on täynnä mielikuvitusta oleva pikkuveli, Ethan. Meghan on siis aivan normaali tyttö, mutta sitten yhtäkkiä yhtenä päivänä hän palaa kotiin ja huomaa veljensä loukanneen äitiään. Ja voih, miten juoni alkaa vihdoin kulkea eteenpäin edes hieman! Tosin tämä ilo lakkaa hyvin lyhyeen, sillä kun Meghan ja Robbie hyppäävät kaappiin, he tupsahtavat ah niin ihanaan Mikämikä maahan ja lähtevät etsimään todellista Ethania. (Ja ainiin, unohdin aikaisemmin mainita tämän Narniasta otetun kohtauksen..)
     Ainoat oikeasti mielenkiintoiset hahmot koko kirjassa olivat ehkä Ash ja Puck. Kaksi Meghanin ikäistä keijua, jotka vihaavat toisiaan yli kaiken, mutta yrittävät nyt toimia yhdessä vain ja ainoastaan Meghanin takia. Tosin vaikka he ovatkin molemmat aivan ihania hahmoja letkautuksineen ja herjoineen, niin he myös muodostavat Meghanin kanssa kolmiodraama -kuvion,, mitä sitten inhoan ylitse kaiken. Mutta, ehkä se tässä kirjassa toimi jollain tavalla.
Arvosana: 7½