Kirja: A Fractured Light

Kirja: A Fractured Light
Kirjailija: Jocelyn Davies
Gengre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: A Beautiful Dark #2
Sivumäärä: 337
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-006-199-0670

When she wakes up in unfamiliar surroundings, Skye knows something terrible has happened to her. It's not until she hears Asher, the dark, rebellious angel she fell in love with, that the memories come flooding back. She tries to put the past behind her, but she knows she'll be forever haunted by the ruthless betrayal that almost took her life.

Skye returns home, but with the knowledge of who she really is, nothing can ever be the same. As she tests the limits of her newfound powers, Skye discovers that she's capable of far more than anyone could have imagined. Both the Order and the Rebellion want her for their side as war between the factions looms. She can't forget the terrifying truth she now knows about the Order, but something holds her back from embracing the Rebellion.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "A Beautiful Dark"
Arviointi: Jos ensimmäisen osan arvostelun aloitin "blaa":lla, niin tämän osan kohdalla en voi tehdä sitä. Vaikka toisaalta, kyllä tässäkin kirjassa sellaisia kohtia oli.
     Tämä kirja oli parempi kuin ensimmäinen. Ja paljon. Siis todella paljon. Tosin siihen ei tarvittu kauhean paljoa, mutta kuitenkin. Ylimääräiset puolisataa sivua oli heitetty pois ja (vaikka loppujen lopuksi se ei olekaan paljoa) näin juoni oli saatu kulkemaan paljon paremmin ja sujuvammin, eikä tarvinnut jäädä murehtimaan, että koska tämä kirja oikeasti loppuu. Eihän tämä vieläkään ollut mikään täydellinen suoritus ja lukuelämys, mutta päästiin jo aika lähelle.
     Ensinnäkin, tässä osassa tuntui kuin hahmoihin olisi panostettu enemmän. Tämä sai aikaan sellaisen vaikutelman, että tapahtumilla oli oikeasti jokin tarkoitus. Tosin joissakin kohtia itseäni alkoi ainakin ärsyttämään se, että hahmojen luonteet eivät aina vastanneet sitä käsitystä minkä niistä oli aikaisemmin saanut. [Seuraavaksi juoni paljastuksia. Hyppää seuraavaan kappaleeseen jos et halua lukea!] Esimerkiksi kun Skye oli kuolemaisillaan ja Asher vei hänet pois pieneen mökkiin keskellä ei mitään, kaikki Skyen kaverit ja hänen "tätinsä" Jo olivat tietenkin huolissaan. Kun sitten Skye palasi ehjänä ja paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen, Jo ja Ian - yksi Skyen parhaimmista ystävistä - käyttäytyivät oudosti jopa Skyen mielestä. Mikä on siis melko paljon sanottu sillä koko ensimmäisen kirjan ajan ajattelin Skyen olevan sokea (ainakin joissain asioissa). Ja no, heidän eriskummalliselle käytökselle ei löytynyt koko kirjasta mitään järkevää selitystä. Tosin kyllähän Skyen tädin käytöstä nyt vähän yritettiin selitellä, mutta Ianille ei annettu mitään muuta selitystä kuin samaa vanhaa: "mä olen ollut rakastuneena suhun jo kolmannelta luokalta asti etkä sä vieläkään tajua sitä"...
     Toiseksi, kolmiodraamaa oli vähennetty! Tai niin, vähennetty ja vähennetty. Oikeastaan ensimmäinen osa oli neljiödraamaa ja tämä kirja kolmiodraamaa. Pienin poikkeuksin tosin. Hieman kyllä häiritsi se, että Asherin ja Skyen välisistä hetkistä ei kirjoitettu kuin vain kauhean lyhyesti. Aivan kuin Davies olisi vain halunnut ilmaista että kyllä, he ovat yhdessä mutta ei, en kirjoita heidän jutustelustaan tai sekstailustaan mitään. Enkä edes olisi kaivannut tähän mitään intiimimpää kanssakäymistä (Asherin vihjailut olivat jo riittävästi), mutta kyllähän heidän oli pakko joskus jutella muustakin kuin siitä, että Asher haluaa tappaa Devinin ja Skye vastustaa sitä!
     Kolmanneksi, tähän kirjaan oli saatu enemmän "toimintaa" jo alusta asti. Tai ainakin oli yritetty saada. Ainoa kunnon tappelukin saatiin tukahdutettua sillä, että Skye huutaa kurkku suorana Asheria lopettamaan. Ja sitten kun Asher lopettaa eikä tapa vihamiestään, Skye pamauttaa vasten poikaraukan kasvoja ettei hän liitykään ah niin ihanan rakkaansa puolelle taistelussa. Onko se sitten niin reilua?
     Neljänneksi, Skyen vanhempien ja Jon salaisuudet tulivat ilmi! Tosin hieman itseäni ärsytti se, että Jo tiesi Skyen voimista jo ennen kuin Skye itsekkään tiesi niistä. Ärsyttävää. Hyvä idea ja sitten se pilataan noin kliseisellä paljastuksella. Huoh. Ja toinen klisee oli se, että kun Skye kertoi asiasta Cassielle, tämä tyttö ottaa asian ihan rennosti. Siis haloo?! Mä ainakin tekisin jotain muuta kuin vain hymyilisin ja vitsailisin kun mun paras kaveri selittäisi olevansa enkeli..
     Loppujen lopuksi en voi sanoa muuta kuin että tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Vaikka moni asia jäikin ärsyttämään. Ja vaikka loppu jäi ärsyttämään kaikkein eniten.

     ““I’ll join you, too.” I looked to see who was speaking and saw Ian step into the clearing. He looked so serious, so determined, and I knew instantly that we would be friends forever, our entire lifetime. He would fight beside me, I’d seen it with my own eyes. And if it would be anyone there beside me, it would be Ian. Loyal, observant Ian, always watching, noticing when something was wrong, just a step or two behind. A strange and sudden thought occurred to me, then. Could Ian be a Rogue, like Aunt Jo? A little bit alone, a little bit out of sync, and quick to notice angelic powers like my eyes—even if he didn’t know what he was seeing? They both shared a particular hatred for Asher, that’s for sure. A Rogue’s hatred.

      “I’m behind you one hundred percent, Skye,” he said, moving beside me and Raven. “And I always have been. I’ll die fighting alongside you.” He put his arm around me and grinned.”

Arvosana: 9-