Kirja: Losing It

Kirja: Losing It
Kirjailija: Cora Carmack
Gengre: nuoret, romantiikka
Sarja: Losing It #1
Sivumäärä: 204
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-098-839-3509

Sick of being the only virgin among her friends, Bliss Edwards decides the best way to deal with the problem is to lose it as quickly and simply as possible - a one-night stand. But her plan turns out to be anything but simple when she freaks out and leaves a gorgeous guy alone and naked in her bed with an excuse that no one with half-a-brain would ever believe. And as if that weren't embarrassing enough, when she arrives for the first class of her last college semester, she recognizes her new theater professor. She'd left him naked in her bed about 8 hours earlier.

Arviointi: Siis nyt mä niin löysin mun unelmien miehen! Garrick oli vain niin täydellinen! Ihanan huomaavainen, rehellinen ja kuvauksista (ja jos siihen liittää kirjan kannessa komeilevan nuorukaisen) ei mies voisi paljon paremmalta näyttää! Toki hänessäkin oli pari asiaa jotka haluaisin muuttaa, mutta eihän kukaan voi oikeasti olla täydellinen. Eihän? Paitsi kirjoissa, tietenkin.
     Mietin kauan että aloitanko lukemaan tätä, koska takakansi ei vakuuttanut aivan täysin. Ajattelin ensin, että vaikka Bliss ei menettäisikään neitsyyttään ensimmäisellä yrittämällä, kaksikko kuitenkin päätyisi nopeasti vällyjen väliin ja homma olisi hoidettu. Sitten loppu kirja vain pähkäiltäisiin, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi totuus ei kuitenkaan ollut tämä, vaan Bliss sai pitää neitsyytensä melkein loppuun asti. Tosin siltä pähkäilyltä ei selvitty vaikka neitsyydestä ei päästykään.
     Itseäni hieman häiritsi tässä se, että Bliss ei voinut kertoa suhteestaan muka edes parhaalle ystävälleen. Siis oikeasti, jos toiselle kerrotaan muutenkin kaikki kauheimmat ja noloimmat salaisuudet, niin eikö oman opettajan kanssa seurustelu kuulu näihin? Vai onko ajattelutavassani nyt jotain pahasti pielessä? Koska jos Bliss olisi kertonut asiat ystävälleen niin kuin ne oikeasti olivat, monelta draamalta olisi vältytty.
     Ja sitten toinen ärsyttävä asia: miksi nykyään jokaisessa kirjassa pitää olla tytöllä se yksi paras ystävä joka nyt sattuu olemaan poika, ja kappas vaan, tämä on niiiin rakastunut tähän tyttöön että ei voi elää ilman tätä?? Tässä alkaa tulla pian vainoharhaiseksi, että koska ne omat poika-puoliset ystävät alkaa jakelemaan niitä rakkaudentunnustuksia. Ja vielä kun lopputulos on aina sama: ensin poika vihaa tyttöä eikä puhu tälle mitään, mutta loppujen lopuksi ystävykset saavat sovittua "riitansa" ja sitten ollaan taas ystäviä,, tosin ei niin läheisiä kuin aikaisemmin. Siis oikeasti, eikö voitaisiin jo keksiä jotain muuta?

     "I [Garrick] waited for her [Bliss] to do something - scream, run, cry, faint. Anything would be better than her stillness. I should have just been honest with her. I wasn't good at things like this. I said what I was thinking - no plans, no manipulation. 
     Then, slowly, like the sunrise peeking over the horizon, she smiled.
     She snapped the box closed.
     She didn't scream. She didn't run. She didn't faint.
     There might have been a little crying.
     But mostly... she danced."
Arvosana: 9