Rhage, jonka sisällä raivoaa hurja peto, on Mustan Tikarin Veljeskunnan jäsenistä vaarallisin. Hän on paras taistelija ja aina kärkäs toimimaan hetken mielijohteesta, sillä hänen sisällään palaa Kirjurineitsyen langettama ankara kirous.
Mary Luce on kokenut elämässään kovia. Hän joutuu tahtomattaan vampyyrien maailmaan ja tarvitsee Rhagen suojelua. Marylla on oma hengenvaarallinen kirouksensa, eikä hän etsi rakkautta. Hän on menettänyt uskonsa ihmeisiin jo vuosia sitten. Pian Rhage kuitenkin tietää, että hänen on satava Mary omakseen. Vihollisten uhatessa Mary taistelee vimmaisesti voittaakseen elämän yhdessä rakastettunsa kanssa.
Ikuinen rakastaja keskittää lukijan mielenkiinnon Rhageen, veljeskunnan soturiin, kenellä on kaksisataa vuotta kestävä kirous seuranaan. Hänestä tulee peto, jos hän ei saa purettua paineita säännöllisesti, taistelemalla tai naisten avulla. Tämä kaikki kuitenkin syö Rhagea sisältä. Hän ei haluaisi tehdä sitä mitä tekee pedon pitämiseksi taka-alalla. Lisäksi hänen kannoillaan on aina pelko siitä, että hän satuttaa veljiään.
"Kun Butch astui sisään olohuoneeseen, hän pani välittömästi merkille Rhagen varustuksen iltaa varten: Musta nahkainen trenssitakki laskeutui Rhagen hartioilta aina nilkkoihin asti. Musta vaimonhakkaajapaita oli työnnetty nahkahousujen sisään. Saappaiden kanssa miehen pituudeksi tuli osapuilleen kaksi metriä. Noissa releissä vampyyri oli yksinkertaisesti tyrmäävän upea ilmestys. Jopa sellainen umpihetero kuin Butch pystyi näkemään sen.
Kaveri totisesti uhmasi fysiikan lakeja, niin puoleensavetävä hän oli. Vaalea tukka oli leikattu takaa lyhyeksi ja jätetty edestä pidemmäksi. Sinivihreiden silmien väri oli kuin Bahaman merivettä. Ja nuo kasvot saivat Brad Pittin näyttämään sopivalta ehdokkaalta television Hurjaan muodonmuutokseen."
Rhage tapaa sattuman kautta Maryn. Mary on syövän sairastanut ihminen ja hänen säännöllinen kontrollikäynti lähestyy. Pelko siitä, että syöpä on palannut, on Maryn arjessa vahvistuvasti läsnä. Hän on istunut kuolevan äitinsä rinnalla loppuun asti, eikä halua kenenkään joutuvan kokevan samaa hänen rinnallaan.
J.R. Wardin kirjoitustaito tulee esille tässä kirjassa samalla tavalla kuin sarjan ensimmäisessä osassa. Se tempaa mukaansa, eikä kirjaa halua laskea kädestään ennen loppua. Ja kirjan loputtua haluaa lukea lisää. Mielenkiinto vampyyrien ja lessereiden välisestä taistelusta kasvaa ja siinä sivussa on totta kai mukava lukea parisuhdedraamasta. Vaikka täytyy myöntää, että tässä kirjassa paljonkin näkyvä soutaminen ja huopaaminen ei ole omalla kohdalla tunnelmaa kohottava tekijä.
Vampyyrisotureiden elämän lisäksi tässä osassa päästään tarkkailemaan paremmin lessereiden toimia. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä, esi-lesser on päättänyt yhdistää joukkonsa ja uudet muutoksen tuulet eivät aiheuta pelkkiä positiivisia ajatuksia. Joukkojen yhdistämisestä on kuitenkin omat hyötynsä ja strategia vampyyrien tappamiseksi alkaa muotoutua.
"Rituaalinen tapa loukkauksen hyvittämiseksi oli järkeenkäypä rangaistus. Kun rythe tarjottiin ja hyväksyttiin, loukannut osapuoli salli loukkauksensa kohteen käyttää vapaasti asetta, mitenkään puolustautumatta. Loukattu sai valita mitä tahansa veitsestä pronssiseen nyrkkirautaan tai tuliaseseen, kunhan aiheutettu vamma ei ollut kuolettava.
"Minä tarjoan rythen mielelläni", Rhage sanoi.
"Sinun on tarjottava se jokaiselle meistä.""
Ikuinen rakastaja keskittää lukijan mielenkiinnon Rhageen, veljeskunnan soturiin, kenellä on kaksisataa vuotta kestävä kirous seuranaan. Hänestä tulee peto, jos hän ei saa purettua paineita säännöllisesti, taistelemalla tai naisten avulla. Tämä kaikki kuitenkin syö Rhagea sisältä. Hän ei haluaisi tehdä sitä mitä tekee pedon pitämiseksi taka-alalla. Lisäksi hänen kannoillaan on aina pelko siitä, että hän satuttaa veljiään.
"Kun Butch astui sisään olohuoneeseen, hän pani välittömästi merkille Rhagen varustuksen iltaa varten: Musta nahkainen trenssitakki laskeutui Rhagen hartioilta aina nilkkoihin asti. Musta vaimonhakkaajapaita oli työnnetty nahkahousujen sisään. Saappaiden kanssa miehen pituudeksi tuli osapuilleen kaksi metriä. Noissa releissä vampyyri oli yksinkertaisesti tyrmäävän upea ilmestys. Jopa sellainen umpihetero kuin Butch pystyi näkemään sen.
Kaveri totisesti uhmasi fysiikan lakeja, niin puoleensavetävä hän oli. Vaalea tukka oli leikattu takaa lyhyeksi ja jätetty edestä pidemmäksi. Sinivihreiden silmien väri oli kuin Bahaman merivettä. Ja nuo kasvot saivat Brad Pittin näyttämään sopivalta ehdokkaalta television Hurjaan muodonmuutokseen."
Rhage tapaa sattuman kautta Maryn. Mary on syövän sairastanut ihminen ja hänen säännöllinen kontrollikäynti lähestyy. Pelko siitä, että syöpä on palannut, on Maryn arjessa vahvistuvasti läsnä. Hän on istunut kuolevan äitinsä rinnalla loppuun asti, eikä halua kenenkään joutuvan kokevan samaa hänen rinnallaan.
J.R. Wardin kirjoitustaito tulee esille tässä kirjassa samalla tavalla kuin sarjan ensimmäisessä osassa. Se tempaa mukaansa, eikä kirjaa halua laskea kädestään ennen loppua. Ja kirjan loputtua haluaa lukea lisää. Mielenkiinto vampyyrien ja lessereiden välisestä taistelusta kasvaa ja siinä sivussa on totta kai mukava lukea parisuhdedraamasta. Vaikka täytyy myöntää, että tässä kirjassa paljonkin näkyvä soutaminen ja huopaaminen ei ole omalla kohdalla tunnelmaa kohottava tekijä.
Vampyyrisotureiden elämän lisäksi tässä osassa päästään tarkkailemaan paremmin lessereiden toimia. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä, esi-lesser on päättänyt yhdistää joukkonsa ja uudet muutoksen tuulet eivät aiheuta pelkkiä positiivisia ajatuksia. Joukkojen yhdistämisestä on kuitenkin omat hyötynsä ja strategia vampyyrien tappamiseksi alkaa muotoutua.
"Rituaalinen tapa loukkauksen hyvittämiseksi oli järkeenkäypä rangaistus. Kun rythe tarjottiin ja hyväksyttiin, loukannut osapuoli salli loukkauksensa kohteen käyttää vapaasti asetta, mitenkään puolustautumatta. Loukattu sai valita mitä tahansa veitsestä pronssiseen nyrkkirautaan tai tuliaseseen, kunhan aiheutettu vamma ei ollut kuolettava.
"Minä tarjoan rythen mielelläni", Rhage sanoi.
"Sinun on tarjottava se jokaiselle meistä.""
Lover Eternal
Suomentanut: Marke Ahonen
Genre: fantasia, aikuiset, erotiikka, romantiikka
Sarja: Mustan tikarin veljeskunta #2
Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 2006, suom. 2010
Suomentanut: Marke Ahonen
Genre: fantasia, aikuiset, erotiikka, romantiikka
Sarja: Mustan tikarin veljeskunta #2
Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 2006, suom. 2010
Kirjailijan muut teokset: Pimeyden rakastaja
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,35
Arvosana: ****½
Goodreads: 4,35
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 9. Kohdataan pelkoja, 24. Kirjailija kirjoittanut yli 20 kirjaa, 33. Tapahtuu muodonmuutos
PopSugar2020: 8. An upside-down image on the cover, 33. At least four-star rating on Goodreads, 46. An author who has written more than 20 books
Goodreads2020: 2. An author whose last name is one syllable, 10. Between 400-600 pages, 19. A fantasy
PopSugar2020: 8. An upside-down image on the cover, 33. At least four-star rating on Goodreads, 46. An author who has written more than 20 books
Goodreads2020: 2. An author whose last name is one syllable, 10. Between 400-600 pages, 19. A fantasy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti