Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija

Padua on ruusupuutarhan ympäröimä lontoolainen talo, jonka omistaa iäkäs kirjailija Anthony Peardew. Kirjailijan apuna työskentelee nelikymppinen Laura, joka pakenee ihmissuhteiden haavoittuvuutta Paduan ruusuntuoksuisiin huoneisiin ja pysähtyneeseen aikaan.
Neljäkymmentä vuotta aiemmin nuori Eunice kiiruhtaa pitkin Lontoon Bloomsbury Streetiä työhaastatteluun. Vihreä ovi, kolkutus. Ennen kuin Eunice on edes ehtinyt astua kynnyksen yli, hän on umpirakastunut sen toisella puolella seisovaan mieheen.

     Ruth Hoganin esikoisromaani on erilainen, mukaansa tempaava kirja, jonka lukeminen on viihdyttävää ja tunteita herättävää. Ajatus siitä, että joku keräisi pudottamamme/kadottamamme tavarat ja haluaisi meidän saavan ne takaisin, on erilainen. Kadonneiden tavaroiden vartija on kuitenkin tarina juuri tästä.
     Kirja alkaa kahdesta ajasta, jotka loppua kohden löytävät kiinnekohtansa toisistaan. Ihmisten tarinat nivoutuvat yhteen ja lukija saa huomata näitä yhtymäkohtia pitkin matkaa. Itselle kuitenkin tuli jossain kohtaa sellainen olo, että jääkö minulta nyt joitain kohtia ymmärtämättä, sillä jopa ihmisten puheilla oli vielä myöhemminkin vaikutuksensa.
     Eunice on matkalla työhaastatteluun 70-luvulla. Hän näkee matkallaan miehen, joka on selvästi odottamassa jotakuta. Koputtaessaan tulevan työnantajansa oveen, taustalla soi hälytysajoneuvon äänet. Eunice on kuitenkin niin jännittynyt, että ei huomaa tätä. Oven avaa vihdoin kustannusalalla työskentelevä Pommikone ja heidän yhteinen matkansa alkaa.
     Nykyisyydessä Laura on kokenut kovia ja hänen itsetuntonsa ja itsekunnioituksensa ovat pohjamudissa. Hän on juuri eronnut ja nyt etsii suuntaa elämälleen. Kirjailija Anthonyn apurina hän saa jonkinlaisen merkityksen ja päivät etenevät ilman suurta tuskaa. Anthonylla on salaisuus, joka on kuljettanut häntä elämässä eteenpäin. Nyt hänen on kuitenkin aika siirtää tämä salaisuus eteenpäin. Samalla hän toivoo, että Laura olisi onnellinen ja tutustuisi naapurissa asuvaan tyttöön.
     Kirjan tarina eteni verkkaiseen tahtiin ja se oli mielenkiintoinen alusta loppuun asti. Kirjan idea oli mielestäni mielenkiintoinen, mutta kirjan alku ei oikein saanut minua vakuuttumaan. Keskellä tarinaa oli yhtäkkiä kertomuksia kadonneista esineistä. Myöhemmässä osassa kirjaa maagisen realismin muoto ilmestyi tarinaan mukaan. Valitettavasti se tuntui hieman väkisin väännetyltä. Naapurin tyttö tiesi vain esineitä koskettamalla niiden tarinan. Itse olisin kaivannut tähän hieman parempaa selvitystä.
     Tarinan hahmot olivat samaistuttavia ja miellyttäviä. Heillä oli historiansa ja omat oikkunsa. Samalla kirjaan oli saatu tuotua aiheita, joita ei ole liikaa kirjallisuudessa. Voin siis lämpimästi suositella tämän kirjan lukemista. Jos kuitenkin kaipaa jotain menevää ja nopeatempoista kirjaa, tämä ei ole paras valinta siinä kohtaa. Kadonneiden tavaroiden vartija sopii siihen hetkeen, kun kaipaa kevyttä irtiottoa arjesta ja on valmis tunteiden vietäväksi.

The Keeper of the Lost Things
Suomentanut: Susanna Tuomi-Giddings
Genre: romantiikka, aikuiset, maaginen realismi
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,81

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjojen kuisketta, Kirsin kirjanurkka, Annelin kirjoissa, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirsin book club
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 9. Kohdataan pelkoja, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 45. Esikoiskirja, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 15. Involving social media, 35. A three-word title, 47. More than 20 letters in title
Goodreads2020: 48. Published 2020