31. heinäkuuta 2018

Leena Lander: Käsky

Nimi: Käsky
Kirjailija: Leena Lander
Genre: historiallinen, romantiikka, trilleri
Sivumäärä: 334
ISBN: 978-952-459-898-9
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2003
Luettu: heinäkuu 2018

Merenrantakylä sisällissodan runtelemassa Suomessa vuonna 1918. Entinen hermoparantola toimii nyt kenttätuomioistuimena. Eräänä huhtikuisena iltana sinne tuodaan syrjäisestä saaresta pelastettu vanki ja hänen saattajansa. Vanki sanoo nimekseen Miina Malin. Muuta hän ei itsestään kerro. Mihin kaikkeen hän on syyllinen?
     Entä mitä tapahtui niinä kahdeksana päivänä, jolloin vanki ja hänen saattajansa jääkäri Aaro Harjula olivat kadoksissa?
     Tutkintaa johtaa sotatuomari Emil Hallenberg, kiihkeä isänmaan ja punaviinin ystävä. Miehillä on valta mutta vangilta puuttuu alistujan luonto. Kuulustelujen edetessä asetelemat järkkyvät.

Arvostelu: Tämä teos on Landerin kolmas Finlandia ehdokkuuden saanut kirja. Tästä syystä minulla oli kovat odotukset ja olin innoissani kun pääsin lukemaan tätä. Nyt kun olen saanut kirjan luettua, en tiedä mitä ajattelisin. En tiedä, oliko tämä mielestäni hyvä vai ei. En tiedä, pitäisikö tämä lukea uudelleen niin sen ymmärtäisi paremmin. Hetken harkittuani päätin antaa tälle teokselle kaksi ja puoli tähteä, mutta luultavasti se on hieman alakanttiin. En vain kykene sanomaan, että mitä mieltä olen tästä teoksesta.
     Teos oli aiheestaan riippumatta kevyttä ja nopeaa luettavaa. Aihe oli mielenkiintoinen (jos nyt sota-ajan tarinat kiinnostaa) ja kerronta eteni jouhevasti eteenpäin. Omalla tavallaan kirja oli myös hieman tylsä, sillä itse odotin enemmän kun tätä teosta kuvattiin takakannessa "psykologiseksi trilleriksi". Siitä tämä oli mielestäni kaukana. Tämän lisäksi minua hieman ärsyttää se, kun pompitaan ajassa ties minne, kuten tässä kirjassa tehtiin. Välillä meni hetki tajuta, että "ahaa, nyt ollaan naisvangin nuoruudessa" ja sitten jo siirryttiin seuraavaan paikkaan. Joskus tuo ajassa pomppiminen toimii, mutta tässä teoksessa kun luvut olivat niin lyhyitä, ei aina ihan pysynyt kaikissa kohdissa mukana.

     "- Paasonen, perkele! Missä se poika kuhnailee? Ei kai se vetele meidän juomia kitusiinsa? Emil mylvii.
     Hetken aikaa hänen mielessään häivähtää ajatus, että uuden pulloerän voisi tilata hieman vähäeleisemmeninkin, että nuoruuden julmalla yleistämistaipumuksella Aro Harjula voi erehtyä pitämään häntä holtittomana juoppona. Mutta onneksi jääkäri on itsekin jo aika lailla päissään.
     - Tuolla on vielä yksi avaamaton pullo, jääkäri viittilöi.
     - Missä helvetissä?
     - Piirongin päällä.
     - Jumalan kiitos. Entäs missä on rakas vaimoni, joka lupasi soittaa meille pianoa. Osaatteko te soittaa?
     - Enpä juuri." s. 175

     En ole aikaisemmin lukenut Landerin kirjoja, joten en pysty sillä tavalla vertailemaan tätä teosta. Olen kuitenkin nähnyt elokuvia hänen teoksien pohjalta (mm. tästä Käskystä tehdyn) ja jotenkin niiden elokuvien pohjalta odotin enemmän Landerin kerronnalta. Vaikka tämän teoksen luki nopeasti, se ei ollut kovin mieleenpainuva. Monologeja ja tylsiä vuoropuheluita oli vähän väliä. Niistä ei oikein jäänyt mitään käteen, sillä useat monologit tuntuivat kertovan toista tarinaa kuin mitä tässä teoksessa oli tarkoitus kertoa. Tai ehkä se olen vain minä, kuka ei ymmärtänyt kaikkia niitä kätkettyjä hienouksia, mitä tämä teos sisälleen piilotti.
Arvosana: **½

30. heinäkuuta 2018

Stefan Ahnhem: Pimeään jäänyt

Nimi: Pimeään jäänyt (Offer utan ansikte)
Kirjailija: Stefan Ahnhem
Suomentanut: Laura Beck
Genre: trilleri, mysteeri, jännitys
Sarja: Fabian Risk #1
Sivumäärä: 680
ISBN: 978-951-0-41616-7
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2014, suom. 2015
Luettu: heinäkuu 2018

Rikostutkija Fabian Risk palaa Tukholmasta perheineen kotikaupunkiinsa Helsingborgiin. Jo muuttopäivänä Riskin vanhasta koulusta löydetään ruumis. Teknisen työn opettajan Jörgen Pålssonin kädet on silvottu, ja ruumiin päälle on asetettu vanha luokkakuva, josta uhrin kasvot on ruksattu yli. Murha palauttaa Riskin mieleen epämieluisia muistoja yläasteajoista, ja hän alkaa uumoilla että entisen luokkatoverin surma on vain yksi lenkki karmivassa tapahtumasarjassa, joka sysättiin liikkeelle kauan sitten.

Arvostelu: Psykologinen trilleri tuo yleensä mieleeni jotain, minkä jätän kirjahyllyyn suosiolla. Nyt kuitenkin sain tämän kirjan lainaan, joten en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, joten päätin lukea tämän teoksen. Ja olen tyytyväinen, että päätin tehdä niin. Jos en olisi lukenut tätä, olisin jäänyt paitsi upeasta teoksesta ja upeasta juonesta, tarinasta, hahmoista. Kaikki tässä kirjassa vain oli niin täydellistä, koukuttavaa ja sellaista, mitä ei voi jättää kesken. Ja kuten varmasti arvata saattaa, suosittelen tätä kirjaa koko sydämestäni.
     Kirja sisälsi omalla tavallaan pienen ripauksen kauhua, jännitystä ja toimintaa. Koskaan ei voinut olla varma, että mitä seuraavalla sivulla pääsisi lukemaan. Tarina eteni jouhevasti ja aina välillä tarinaa kerrottiin useamman ihmisen näkökulmasta. Hahmot olivat sympaattisia (no ei tietenkään kaikki sillä joukossa oli murhaaja ja näin pois päin) sekä heihin olisi halunnut tutustua vieläkin paremmin. Loppu jätti muutamia kysymyksiä ilmaan, joihin varmasti saa vastauksen sarjan toisessa osassa. Kirjan paksuudesta huolimatta, lukeminen ei kestänyt kovin kauaa. Oli vain pakko jatkaa lukemista, sillä koko ajan tapahtui jotain ja kysymyksiin halusi vastaukset mahdollisiman nopeasti. Juonen käänteitä tuli useampia, mikä vain lisäsi sitä sammumatonta lukemisen janoa.

     "Vuokra-autoon sijoitetun, ulko-ovea tarkkailevan nettikameran kautta hän oli nähnyt, miten Fabian Riskin vaimo ja tytär olivat lähteneet talosta kolmeatoista yli kymmenen illalla. Heillä oli kummallakin ollut matkalaukku ja he olivat nousseet odottavaan taksiin. Kello oli nyt jo ylittänyt keskiyön, ja pojan huoneessa paloi yhä valo.
     Minne ikinä muut olivatkin matkalla, poika oli päättänyt jäädä kotiin." s. 351

Arvosana: *****

1. heinäkuuta 2018

Jussi Adler-Olsen: Pullopostia

Nimi: Pullopostia (Flaskepost fra P)
Kirjailija: Jussi Alder-Olsen
Suomentanut: Katriina Huttunen
Genre: jännitys, trilleri, rikos, mysteeri
Sarja: Osasto Q #3
Sivumäärä: 551
ISBN: 978-951-2099-184
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2009, suom 2014
Luettu: kesäkuu 2018
Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Vanki, Metsästäjät

Kaksi veljestä herää tiukasti sidottuina venevajassa lähellä merta. Kylmäverinen kidnappaaja on jossain mutta palaa varmasti takaisin. Siteistä ei pääse irti, mutta löytyy pullo ja paperia...
     Vuosikausia myöhemmin apulaispoliisikomisario Carl Morck saa käsiinsä poliisilaitoksella lojuneen pullon, jonka sisällä on avunpyyntö. Osasto Q on lähes mahdottoman tehtävän edessä. Mitä hädin tuskin luettava viesti tarkoittaa? Tutkimukset vievät 1990-luvulla kadonneiden jehovantodistajaveljesten jäljille. Jos kyse on poikien viimeisestä elonmerkistä, miksei perhe ole koskaan ilmoittanut heitä kadonneiksi?
     Ennen kuin Morck, Assad ja Rose huomaavatkaan, he ovat hermoja raastavan tapahtumasarjan kannoilla. Lisäksi eräs perheenäiti alkaa penkoa miehensä salaperäistä menneisyyttä, mutta totuudesta voi joutua maksamaan hengellään...

Arvostelu: Tykkään lukea sellaisia kirjoja, missä hommat lähtee heti käyntiin ja kiinnostusta pidetään yllä. Tämä kirja ri valitettavasti ollut sellainen, prologia lukuunottamatta. Ensimmäisen luvut olivat paikallaan pyörimistä, eikä tapahtunut mitään. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin palapelin palasia putoilemaan ja loppua kohden homma parani huomattavasti. Viimeisille sivuille päästyäni olin jo sitä mieltä, että tämähän oli ihan hyvä kirja. Jos ei lasketa alun tylsääkin tylsempiä lukuja.
     Toimintaa tästä kirjasta ei löytynyt kuin vasta viimeisiltä sivuilta. Kuitenkin juonta alettiin rakentamaan hyvin ja mielenkiintoa pidettiin edes vähän yllä. Ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin lukenut tämän vain muutamassa päivässä. Ehei, siihen meni pari viikkoa. Mikä on minulle aika paljon paitsi jos on hyvä kirja käsissä. 
     Muuten teoksena tämä kirja oli hyvä ja luettava. En ole lukenut sarjan aiempia osia mikä hieman haittasi joissain kohtia. Ei kuitenkaan liikaa, sillä tässä kirjassa vaikuttavat menneet tapahtumat oli melko hyvin kerrattu. Kirjoitustyyli oli muutenkin miellyttävä eikä liian kuvaileva. Keskityttiin siihen tärkeimpään ja jätettiin turha sivujen kerryttäminen pois. Valitettavasti sillä ei kuitenkaan pääse kovin pitkälle, jos juoni ei etene ja homma vain seisoo paikallaan.
Arvosana: ***