Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jocelyn Davies. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jocelyn Davies. Näytä kaikki tekstit

6. tammikuuta 2014

Kirja: A Fractured Light

A Fractured Light (A Beautiful Dark, #2)
Kirja: A Fractured Light
Kirjailija: Jocelyn Davies
Gengre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: A Beautiful Dark #2
Sivumäärä: 337
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN978-006-199-0670

When she wakes up in unfamiliar surroundings, Skye knows something terrible has happened to her. It's not until she hears Asher, the dark, rebellious angel she fell in love with, that the memories come flooding back. She tries to put the past behind her, but she knows she'll be forever haunted by the ruthless betrayal that almost took her life.


Skye returns home, but with the knowledge of who she really is, nothing can ever be the same. As she tests the limits of her newfound powers, Skye discovers that she's capable of far more than anyone could have imagined. Both the Order and the Rebellion want her for their side as war between the factions looms. She can't forget the terrifying truth she now knows about the Order, but something holds her back from embracing the Rebellion.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "A Beautiful Dark"
Arviointi: Jos ensimmäisen osan arvostelun aloitin "blaa":lla, niin tämän osan kohdalla en voi tehdä sitä. Vaikka toisaalta, kyllä tässäkin kirjassa sellaisia kohtia oli.
     Tämä kirja oli parempi kuin ensimmäinen. Ja paljon. Siis todella paljon. Tosin siihen ei tarvittu kauhean paljoa, mutta kuitenkin. Ylimääräiset puolisataa sivua oli heitetty pois ja (vaikka loppujen lopuksi se ei olekaan paljoa) näin juoni oli saatu kulkemaan paljon paremmin ja sujuvammin, eikä tarvinnut jäädä murehtimaan, että koska tämä kirja oikeasti loppuu. Eihän tämä vieläkään ollut mikään täydellinen suoritus ja lukuelämys, mutta päästiin jo aika lähelle.
     Ensinnäkin, tässä osassa tuntui kuin hahmoihin olisi panostettu enemmän. Tämä sai aikaan sellaisen vaikutelman, että tapahtumilla oli oikeasti jokin tarkoitus. Tosin joissakin kohtia itseäni alkoi ainakin ärsyttämään se, että hahmojen luonteet eivät aina vastanneet sitä käsitystä minkä niistä oli aikaisemmin saanut. [Seuraavaksi juoni paljastuksia. Hyppää seuraavaan kappaleeseen jos et halua lukea!] Esimerkiksi kun Skye oli kuolemaisillaan ja Asher vei hänet pois pieneen mökkiin keskellä ei mitään, kaikki Skyen kaverit ja hänen "tätinsä" Jo olivat tietenkin huolissaan. Kun sitten Skye palasi ehjänä ja paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen, Jo ja Ian - yksi Skyen parhaimmista ystävistä - käyttäytyivät oudosti jopa Skyen mielestä. Mikä on siis melko paljon sanottu sillä koko ensimmäisen kirjan ajan ajattelin Skyen olevan sokea (ainakin joissain asioissa). Ja no, heidän eriskummalliselle käytökselle ei löytynyt koko kirjasta mitään järkevää selitystä. Tosin kyllähän Skyen tädin käytöstä nyt vähän yritettiin selitellä, mutta Ianille ei annettu mitään muuta selitystä kuin samaa vanhaa: "mä olen ollut rakastuneena suhun jo kolmannelta luokalta asti etkä sä vieläkään tajua sitä"...
     Toiseksi, kolmiodraamaa oli vähennetty! Tai niin, vähennetty ja vähennetty. Oikeastaan ensimmäinen osa oli neljiödraamaa ja tämä kirja kolmiodraamaa. Pienin poikkeuksin tosin. Hieman kyllä häiritsi se, että Asherin ja Skyen välisistä hetkistä ei kirjoitettu kuin vain kauhean lyhyesti. Aivan kuin Davies olisi vain halunnut ilmaista että kyllä, he ovat yhdessä mutta ei, en kirjoita heidän jutustelustaan tai sekstailustaan mitään. Enkä edes olisi kaivannut tähän mitään intiimimpää kanssakäymistä (Asherin vihjailut olivat jo riittävästi), mutta kyllähän heidän oli pakko joskus jutella muustakin kuin siitä, että Asher haluaa tappaa Devinin ja Skye vastustaa sitä!
     Kolmanneksi, tähän kirjaan oli saatu enemmän "toimintaa" jo alusta asti. Tai ainakin oli yritetty saada. Ainoa kunnon tappelukin saatiin tukahdutettua sillä, että Skye huutaa kurkku suorana Asheria lopettamaan. Ja sitten kun Asher lopettaa eikä tapa vihamiestään, Skye pamauttaa vasten poikaraukan kasvoja ettei hän liitykään ah niin ihanan rakkaansa puolelle taistelussa. Onko se sitten niin reilua?
     Neljänneksi, Skyen vanhempien ja Jon salaisuudet tulivat ilmi! Tosin hieman itseäni ärsytti se, että Jo tiesi Skyen voimista jo ennen kuin Skye itsekkään tiesi niistä. Ärsyttävää. Hyvä idea ja sitten se pilataan noin kliseisellä paljastuksella. Huoh. Ja toinen klisee oli se, että kun Skye kertoi asiasta Cassielle, tämä tyttö ottaa asian ihan rennosti. Siis haloo?! Mä ainakin tekisin jotain muuta kuin vain hymyilisin ja vitsailisin kun mun paras kaveri selittäisi olevansa enkeli..
     Loppujen lopuksi en voi sanoa muuta kuin että tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Vaikka moni asia jäikin ärsyttämään. Ja vaikka loppu jäi ärsyttämään kaikkein eniten.

     ““I’ll join you, too.” I looked to see who was speaking and saw Ian step into the clearing. He looked so serious, so determined, and I knew instantly that we would be friends forever, our entire lifetime. He would fight beside me, I’d seen it with my own eyes. And if it would be anyone there beside me, it would be Ian. Loyal, observant Ian, always watching, noticing when something was wrong, just a step or two behind. A strange and sudden thought occurred to me, then. Could Ian be a Rogue, like Aunt Jo? A little bit alone, a little bit out of sync, and quick to notice angelic powers like my eyes—even if he didn’t know what he was seeing? They both shared a particular hatred for Asher, that’s for sure. A Rogue’s hatred.

      “I’m behind you one hundred percent, Skye,” he said, moving beside me and Raven. “And I always have been. I’ll die fighting alongside you.” He put his arm around me and grinned.”
Arvosana: 9-

4. tammikuuta 2014

Kirja: A Beautiful Dark

A Beautiful Dark (A Beautiful Dark, #1)
Kirja: A Beautiful Dark
Kirjailija: Jocelyn Davies
Gengre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: A Beautiful Dark #1
Sivumäärä: 390
Julkaisuvuosi: 2011
ISBN: 978-006-199-0656

On the night of Skye's seventeenth birthday, she meets two enigmatic strangers. Complete opposites - like fire and ice - Asher is dark and wild, while Devin is fair and aloof. Their sudden appearance sends Skye's life into a tailspin. She has no idea what they want, or why they seem to follow  her every move- only that their presence coincides with a flurry of strange events. So she begins to doubt not just the identity of the two boys, but also the truth about her own past.

In the dead of a bitingly cold Colorado winter, Skye find herself coming to terms with the impossible secret that threatens to shatter her world. Torn between Asher, who she can't help falling for, and Devin, who she can't stay away from, the consequences of Skye's choice will reach further that the three of them could ever imagine.

Arviointi: Blaa, blaa, blaa ja vielä kerran blaa. Siltä minusta tuntui kun luin tätä. Ei, kirjan lukeminen ei aluksi tuntunut niin työläältä ja tuskaliaalta, vaikka tiesin jo takakannen perusteella että sitä minun vihaamaa kolmiodraamaa on luvassa varmasti jo ensimmäiseltä sivultä lähtien. Ja no, niinhän siinä sitten kävikin. Kyllä, kirja muuttui yhä jankkaavammaksi loppua kohti mentäessä ja sitten kun tullaan loppuhuipennukseen, se on ohi ennen kuin edes tajuaa, että tämä on nyt se toiminnallinen osuus.
     Tietenkin, siis tie-ten-kin, kirjassa oli niitä hyviäkin kohtia, mutta jotenkin ne huonot veivät niiltä hyviltäkin pohjan alta. Tätä sarjaa on verrattu niin Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli -sarjaan kuin Lauren Katein Fallen -sarjaankin ja vaikka olen Katen sarjasta ehtinyt nyt lukemaan vain sen ensimmäisen osan, niin täytyy sanoa tämän olleen lievä pohjanoteeraus niihin verrattuna. Tai no, ehkä tämä ja Fallen ovat samaa tasoa. Kummassakin oli omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
     Hyvää tässä kirjassa oli kirjoitustyyli ja jotenkin mielenkiintoinen kerrontatapa. Jos tästä olisi jättänyt pari jossittelu- kohtaa pois (ja ehkä vähän jotain muutakin), niin tämä olisi oikeasti voinut olla paljon siedettävämpi lukukokemus. Tosin tuo väistämättömäksi tehty kolmiodraama himmentää tämän kirjan loistokkuutta,, ja paljon.
     Jotenkin tästä tuli mieleeni myös Twilight. Jotenkin pystyin vain yhdistämään toisiaan vihaavat Asherin ja Devinin niin hyvin Edwardiin ja Jacobiin. Tosin tässä Asher ja Devin tulivat paremmin toimeen.. Ja heillä oli ehkä enemmän yhteistä,, mutta kuitenkin. Ja jos Twilightissa Bella päätti heti haluavansa Edwardin eikä antanut Jacob raukalle pientäkään mahdollisuutta, niin tässä Skye kyllä pyöritti molempia poikia miten tahtoi. Joskus jopa enemmän kuin itse tajusikaan.
     Se, että tiesin jo ennen kirjan avaamista kohtaavani kolmiodraamaa meinasi estää minua lukemasta koko kirjaa. Mutta kun sitten päätin ettei kolmiodraama saa olla esteenä, tajusin hyvin nopeasti että kirjan taustalla oleva juoni oli oikeasti hyvin sykähdyttävä, erilainen ja mielenkiintoinen. Harmi vain, että kaiken päälle oli pitänyt kasata niin paljon kaikkea epämääräistä ja turhaa..

     "“So I was thinking,” he [Asher] said, playing with a strand of my hair.
     “Again?” I asked.
     “Do you want to hear it or not?” He looked up at me.
     “Amaze me.”
     I could tell he was fighting not to laugh.
     “Well,” Asher said slowly. “Have you ever been so close to something you’ve wanted for as long as you can remember, something you never thought you could have, and been afraid to reach out and just . . . take it?”
     “Yes,” I said, my heart racing.
     “The whole point of the Rebellion is so that we can live by our own rules. That’s the entire reason we jumped,” he said. “Right?”
     “If my history lessons have served me correctly,” I said, trying to keep my voice from shaking, “then yes. I do believe you’re right.”
     “I know that Devin doesn’t have any choice,” he said, “and I see how much that hurts him. And I know you’re stuck between two choices, and you don’t exactly have a conscious say in the matter. Your powers will take over when it really counts.
     “But I have a choice, Skye. I have the power to choose whatever I want. And there is nothing that I’ve ever wanted more.” He gulped. I could feel it beneath me.
     We were quiet for a few minutes. I leaned my head on his chest and listened to the sound of his breathing.
     “You don’t have a heartbeat,” I realized.
     “Does that bother you?” he asked.
     “No.” I thought for a minute. “As long as you can feel things and care about things.”
     “It’s a misconception that you need a heart to love,” Asher whispered into my hair."
Arvosana: 8-