Sofie Sarenbrant: Osasto 73

Rikostarkastaja Emma Sköld herää koomasta sairaalassa. Hänen viimeisin muistikuvansa on se, kuinka hän viisi kuukautta aikaisemmin jätti pienen vauvansa hoitoon ja lähti tallille ratsastamaan.

Emman sairaalassaolon aikana hänen kumppaninsa entinen tyttöystävä on pitänyt vauvasta huolta ja näyttää viihtyvän liiankin hyvin roolissaan.

Emma yrittää kuumeisesti muistaa yksityiskohtia ratsastusonnettomuudesta ja on vakuuttunut siitä, että tapaukseen liittyy jotain hämärää. Niin kauan kuin Emma makaa teho-osastolla, hän on turvassa, mutta kun hänet sijoitetaan osastolle numero 73, kuka tahansa pääsee hänen lähelleen. Mutta miksi kukaan haluaisi hänelle pahaa?

     Osasto 73 on Sofie Sarenbrantin tunnetun kirjasarjan neljäs osa, joka oli toinen suomennettu teos. Viime vuonna myös aiemmin suomentamattomat kaksi ensimmäistä osaa tulivat suomeksi ja vasta silloin alkoi oma matkani näiden kirjojen parissa. Sarjan kolmas osa päättyi kutkuttavaan paljastukseen, joten tartuin tähän melko suurella mielenkiinnolla. 

     Haluaisin sanoa tykänneeni tästä kirjasta enemmän. En voi kuitenkaan olla huomioimatta sitä, että ensimmäiset reilu sata sivua tuntui hieman joutokäynniltä ja kirjaan tarttumisen sijaan tuli tehtyä kaikkea muuta. Sen jälkeen kyllä tapahtumat alkoivat edetä ja lukeminen nopeutui. Silti, kun kirjaa oli vain kolmasosa enää jäljellä, en ollut kovin kiinnostunut siitä mihin tarina olisi menossa. 

     Jäin myös kaipaamaan suurempaa jännitettä. Juoni oli sellainen, että jännitteelle olisi ollut mahdollisuus, mutta lopputulos jätti itseni hieman kylmäksi. Ehkä osittain tämä johtui siitä, että kirja ei missään kohtaa kunnolla saanut minua napattua kyytiinsä. Ehkä tämä johtui siitä, että olisi kaivannut kirjan hahmoille hieman vielä lisää lihaa luiden ympärille. Kuten aikaisemmissakin osissa, tässä oli monta näkökulmaa joista tarinaa lähdettiin purkamaan. Emman lisäksi päästiin näkemään mm. Emman isän elämää sekä Emman työkaverin tekemisiä. Olisin kuitenkin kaivannut vielä lisää tietoa myös näistä hahmoista, ehkä jatkossa saamme tutustua heihinkin paremmin.

     Lukiessani trilogioita, usein toinen osa tuntuu sellaiselta ns. "välikirjalta", joka punoo hahmojen tarinaa yhteen, vailla sen suurempaa juonellista tarkoitusta. Mielestäni nämä "välikirjat" voisi trilogioista usein jättää kirjoittamatta. Pidemmissä kirjasarjoissa tälläisia "välikirjoja" voi tulla useammin, mutta rikossarjoissa harvemmin niitä on itselle tullut vastaan. Osasto 73 kuitenkin tuntui tällä kertaa "välikirjalta". Loppua kohti päästäessä kirja sai merkityksensä jatkon kannalta (tai näin ainakin oletan), mutta muuten se tuntui hieman turhalta kirjalta. Kyllä tämän luki, mutta sarjan jatkamisen suhteen heräsi pieniä epäilyjä. Onneksi seuraava osa kuitenkin on jo kirjastosta lainassa, joten siihen ainakin tulen vielä tarttumaan.

Avdelning 73
Suomentanut: Annamari Typpö

Genre: jännitys, mysteeri
Sarja: Emma Sköld #4
Kustantaja: WSOY (2015, suom. 2019)

Kirjailijan muut teokset: Lepää rauhassa, Kuoleman kintereillä, Avoimet ovet
Arvosana: ***½

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä, Kuristava kirsikka