Pahan kruunaama
Velvollisuuksien sitoma
Rakkauden repimä
Celaena Sardothien voitti raa'an kamppailun, ja hänestä tehtiin Kuninkaan Miekka, Adarlanin kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa miehen sielu on sysimusta. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.
Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeniin Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Eikä Celaena ole ainoa, joka hakee oikeutta. Kun sitten salaisuuksien vyyhti johtaa järkyttävään katastrofiin, Celaenan on päätettävä, minkä puolesta hän todella taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon.
Keskiyön kruunu jatkaa tarinaa, muutamaa kuukautta myöhemmin Celaenan Miekaksi nimittämisen jälkeen. Hyvin nopeasti selviää, että Celaena ei ole toteuttanut kuninkaan toiveita aivan niin kuin kunigas on suunnitellut, vaan nimetyt henkilöt ovat edelleen elossa ja kuninkaalle on tuotu muuten kuolleiden henkilöiden päitä. Nyt Celaena kuitenkin saa nimen, joka kuuluu tunnetulle henkilölle, hänelle tutulle henkilölle. Celaena saa kuukauden aikaa toimittaa Archerin pää. Samalla Celaena yrittää saada selvyttää Nehemiasta ja hänen tavoitteistaan ja pyytää, että häntä opetettaisiin lukemaan mahtimerkkejä. Tapahtumat alkavat kuitenkin vyöryämään eteenpäin ja Celaena joutuu kohtaamaan tilanteita, joista on vaikea selvitä hengissä.
Tämä kirja lähti hitaasti liikkeellee. Puoleen väliin mennessä tuntui, että vaikka joitain asioita oli tapahtunut, ei kuitenkaan ollut kunnolla tapahtunut vielä mitään. Sitten alkoi toinen puolisko ja toimintaa tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi. Paljastuksia tuli sieltä ja täältä, osa niinkin yllättäviä, että haluan päästä lukemaan niistä lisää mahdollisimman nopeasti. Kirjassa oli myös muutama käänne, joita ei osannut odottaa, mutta myös sellaisia käänteitä jotka olivat selviä jo paljon ennen niiden tapahtumista. Celaenan sydäntenmurskaaja-luonne tuli tässä kirjassa taas esiin, kuten se tuli ensimmäisessäkin osassa. Ja omalla tavallaan hän tuntui tässä kirjassa vielä vähän tunteettomammalta kuin ensimmäisessä osassa. Tiedä sitten mistä tuo tunne tuli, sillä tunteita tässä kirjassa kyllä oli ja osa kosketti lukijaakin.
Ensimmäisen kirjan kohdalla laskin itseni TeamDorianiin, ja tämä kirja vahvisti tuota tunnetta. (Ei sillä, että asialla olisi mitään väliä tai sen suurempaa merkitystä, mutta ajattelin nyt mainita tämänkin.) Dorian muodostui tässä kirjassa vielä sympaattisemmaksi hahmoksi kun hän alkoi tajuamaan oman sukunsa salaisuuksia ja asioita. Lisäksi haluan lukea lisää niistä asioista, mitä hän oppii itsestään. Mitä sitten taas tulee Chaoliin, Dorianin hyvään ystävään, vartioston kapteeniin ja Celaenaan rakastuneeseen mieheen... en tiedä vieläkään, että tykkäänkö hänestä vain en. En vain saa kunnolla otetta tuosta epämääräisestä miehestä, joka haluaa palvella kuningasta, mutta kuitenkin haluaa oikeutta kansalle(?).
Kokonaisuutena tämä kirja oli siis ihan hyvä. Loppu oli selvästi parempi kuin alku, mutta koska kirjan tulisi olla mielenkiintoinen ja erityinen alusta loppuun, en voi antaa tälle niin montaa tähteä kuin loppujen lopuksi haluaisin. Ja jos verrataan tätä teosta ensimmäiseen osaan, ensimmäinen osa oli hieman parempi ja sen tarina kulki jouhevammin. Tämä tuntui alussa siltä, kuin tapahtumia vain odotettaisiin ja siihen väliin kirjotettaisiin pari ylimääräistä lukua. Toki nuokin luvut olivat tärkeitä, mutta eivät niin mielenkiintoisia ja muistettavia.
Nimi: Keskiyön kruunu (Crown of Midnight)
Kirjailija: Sarah J. Maas
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Throne of Glass
Sivumäärä: 451
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2013 (suom. 2018)
Velvollisuuksien sitoma
Rakkauden repimä
Celaena Sardothien voitti raa'an kamppailun, ja hänestä tehtiin Kuninkaan Miekka, Adarlanin kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa miehen sielu on sysimusta. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.
Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeniin Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Eikä Celaena ole ainoa, joka hakee oikeutta. Kun sitten salaisuuksien vyyhti johtaa järkyttävään katastrofiin, Celaenan on päätettävä, minkä puolesta hän todella taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon.
Keskiyön kruunu jatkaa tarinaa, muutamaa kuukautta myöhemmin Celaenan Miekaksi nimittämisen jälkeen. Hyvin nopeasti selviää, että Celaena ei ole toteuttanut kuninkaan toiveita aivan niin kuin kunigas on suunnitellut, vaan nimetyt henkilöt ovat edelleen elossa ja kuninkaalle on tuotu muuten kuolleiden henkilöiden päitä. Nyt Celaena kuitenkin saa nimen, joka kuuluu tunnetulle henkilölle, hänelle tutulle henkilölle. Celaena saa kuukauden aikaa toimittaa Archerin pää. Samalla Celaena yrittää saada selvyttää Nehemiasta ja hänen tavoitteistaan ja pyytää, että häntä opetettaisiin lukemaan mahtimerkkejä. Tapahtumat alkavat kuitenkin vyöryämään eteenpäin ja Celaena joutuu kohtaamaan tilanteita, joista on vaikea selvitä hengissä.
Tämä kirja lähti hitaasti liikkeellee. Puoleen väliin mennessä tuntui, että vaikka joitain asioita oli tapahtunut, ei kuitenkaan ollut kunnolla tapahtunut vielä mitään. Sitten alkoi toinen puolisko ja toimintaa tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi. Paljastuksia tuli sieltä ja täältä, osa niinkin yllättäviä, että haluan päästä lukemaan niistä lisää mahdollisimman nopeasti. Kirjassa oli myös muutama käänne, joita ei osannut odottaa, mutta myös sellaisia käänteitä jotka olivat selviä jo paljon ennen niiden tapahtumista. Celaenan sydäntenmurskaaja-luonne tuli tässä kirjassa taas esiin, kuten se tuli ensimmäisessäkin osassa. Ja omalla tavallaan hän tuntui tässä kirjassa vielä vähän tunteettomammalta kuin ensimmäisessä osassa. Tiedä sitten mistä tuo tunne tuli, sillä tunteita tässä kirjassa kyllä oli ja osa kosketti lukijaakin.
Ensimmäisen kirjan kohdalla laskin itseni TeamDorianiin, ja tämä kirja vahvisti tuota tunnetta. (Ei sillä, että asialla olisi mitään väliä tai sen suurempaa merkitystä, mutta ajattelin nyt mainita tämänkin.) Dorian muodostui tässä kirjassa vielä sympaattisemmaksi hahmoksi kun hän alkoi tajuamaan oman sukunsa salaisuuksia ja asioita. Lisäksi haluan lukea lisää niistä asioista, mitä hän oppii itsestään. Mitä sitten taas tulee Chaoliin, Dorianin hyvään ystävään, vartioston kapteeniin ja Celaenaan rakastuneeseen mieheen... en tiedä vieläkään, että tykkäänkö hänestä vain en. En vain saa kunnolla otetta tuosta epämääräisestä miehestä, joka haluaa palvella kuningasta, mutta kuitenkin haluaa oikeutta kansalle(?).
Kokonaisuutena tämä kirja oli siis ihan hyvä. Loppu oli selvästi parempi kuin alku, mutta koska kirjan tulisi olla mielenkiintoinen ja erityinen alusta loppuun, en voi antaa tälle niin montaa tähteä kuin loppujen lopuksi haluaisin. Ja jos verrataan tätä teosta ensimmäiseen osaan, ensimmäinen osa oli hieman parempi ja sen tarina kulki jouhevammin. Tämä tuntui alussa siltä, kuin tapahtumia vain odotettaisiin ja siihen väliin kirjotettaisiin pari ylimääräistä lukua. Toki nuokin luvut olivat tärkeitä, mutta eivät niin mielenkiintoisia ja muistettavia.
Nimi: Keskiyön kruunu (Crown of Midnight)
Kirjailija: Sarah J. Maas
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Throne of Glass
Sivumäärä: 451
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2013 (suom. 2018)
Kirjailijan muut teokset: Lasipalatsi
Arvosana: ***½
Muissa blogeissa: Minun mielessä, Expelliarmus, Jatka lukemista, Tylypahkan kirjasto
Arvosana: ***½
Muissa blogeissa: Minun mielessä, Expelliarmus, Jatka lukemista, Tylypahkan kirjasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti