Vuonna 2017 nuori lontoolainen arkistonhoitaja Elodie löytää nahkalaukun, jossa on valokuva huomiota herättävän näköisestä naisesta viktoriaanisissa vaatteissa sekä luonnonlehtiö, johon on hahmoteltu suuri talo joenpenkereellä. Kuka kuvan nainen on? Ja miksi kartano tuntuu Elodiesta oudon tutulta? Tarina taiteesta, rakkaudesta ja menetyksestä yhdistää lumoavasti historiaa, salaisuuksia ja mysteeriä.
Kirjan tarina muodostuu monesta ajankohdasta, monen henkilön näkökulmasta. Kaikki palaset ja tarinat kuitenkin yhdistyvät viimeistään lopussa ja ne muodostavat upean palapelin tarinasta, joka oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan. Silti, tämä eteni niin hitaasti ja melkein kaikki "mysteerit" ehti keksimään jo ennen kuin ne varsinaisesti kerrottiin kirjassa. Koko kirjan ajan tunnuttiin vain kiertelevän itse aiheen ympärillä. Tästä kirjasta olisikin saatu paljon lyhyempi ja vielä mielenkiintoisempi teos, jos monia (turhia) kohtia olisi poistettu.
Tykkäsin Mortonin tyylistä kirjoittaa kirjaansa. Hänen muut teoksensa eivät ole minulle tuttuja, mutta tämä teos sai kuitenkin mielenkiintoni kasvamaan. Ehkä tutustun muihinkin hänen kirjoihin vielä joskus. Kuvailua oli riittävästi ja hahmoista sai juuri sen verran irti, kuin kullekin hahmolle oli tarpeellista. Kirja tuntui hyvin vanhanaikaiselta (tätä mielikuvaa vielä vahvisti vanhahtava päähahmo) ja historiallinen kuvaus oli kohdallaan.
"Tässä maailmassa on harvoja varmoja asioita, mutta sen minä teille sanon, että totuus riippuu kertojasta."
Yksittäiset pätkät olivat hyviä, mutta kokonaisuutena tämä ei oikein toiminut. Hahmojen tarinat olivat upeita ja hyvin luotuja ja joidenkin hahmojen tarinoihin olisin halunnut päästä vielä vähän paremmin kiinni. Alussa tarinaa jaksotti hyvin nykyajan tapahtumat, joissa Elodie tutkii löytämäänsä kuvaa ja yrittää selvittää siinä olevaa naista. Juttu ei tunnu oikein lähtevän purkautumaan, vaikka päästään hyvinkin lähelle loppua. Kuitenkin pätkiä menneisyydestä, milloin kenenkin, on aina nykyisyyden pätkien välissä ja niistä lukijana yrittää sitten luoda jotain kokonaisuutta. Loppua kohti mennessä nykyisyyden pätkät jäävät suureksi osaksi taka-alalle, tai sitten ne eivät juurikaan sisällä mitään tarinalle tarpeellista. Eri kohtia menneisyydestä ladotaan päällekäin ja useamman kerran mietin, että miksi tämä tarina oli tässä välissä ja mihin sitä tarvitaan kokonaisuuden kannalta.
Eniten ehkä tätä kirjaa lukiessa jäin kaipaamaan vastauksia kysymyksiini liittyen kellontekijän tyttäreen ja hänen kohtalon aiheuttajaan. Miten kellontekijän tytär antoi tälle henkilölle luvan oleskella talossa ja miksi. Kyllä, joitain viitteitä vastauksiin löytyy kirjasta, mutta olisin halunnut siihen kunnollisia vastauksia. Se tarina olisi voinut olla jonkun turhemman tilalla.
"Nyt tiedän täsmälleen, mitä hän tarkoitti. Todellinen pelko ei koskaan katoa. Tunne ei väisty, vaikka sen aiheuttaja on jo kauan sitten unohtunut. Maailma näyttäytyy uudessa valossa, eikä pelon avaamaa ovea voi enää sulkea."
Nimi: Kellontekijän tytär (The Clockmaker's Daughter)
Kirjailija: Kate Morton
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Genre: historiallinen, mysteeri
Sivumäärä: 556
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018 (suom. 2019)
Arvosana: ***½
Lukuhaasteet: Helmet19 (50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja), PopSugar19 (36. Kummitustarina)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti