Luin Antti Röngän esikoisteoksen Jalat ilmassa viime vuonna ja tykkäsin siitä todella paljon. Nyt päätin tarttua isän ja pojan välisestä kirjeenvaihdosta kertovaan kirjaan ja odotukseni olivat korkeat. Olin kuullut kirjasta paljon hyvää ja nyt pääsin vihdoin itse tarttumaan tähän.
Kirjassa käytävä kirjeenvaihto keskittyy lähinnä kirjoittamiseen, pelkoon ja kirjoittamisen pelkoon, kuten kirjan pidempi nimi kertoo. Tämän lisäksi päästään hieman lukemaan paremmin jo Jalat ilmassa kirjassa esiin tulleita tapahtumia, nyt vähän eri näkökulmasta. Kirjeet ovat avoimia ja itselleni muutama niistä sai kyyneleet silmiin. Niitä oli vain ihana lukea, vaikka samalla oli sellainen olo, että nämä ovat liian yksityisiä, eikä toisten silmille tarkoitettuja.
Silloin tällöin onnellinen ei ole kovin paksu ja se oli muutenkin nopeaa luettavaa. Kirjeissä oli vakavien aiheiden lisäksi myös huumoria, mikä piti kirjan hyvin tasapainossa. Kokonaisuutena tämä oli toimiva ja jotenkin jäin kaipaamaan lisää.
Genre: non-fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020
Arvosana: ****
Goodreads: 4,23
Goodreads: 4,23
Muissa blogeissa: Helmi Kekkonen, Kirjanmerkkinä lentolippu, Tuijata, Leena Lumi, Kulttuuri kukoistaa, Marjatan kirjat ja mietteet, Kirja vieköön, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Helmet2020:
Helmet2020:
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
49. Vuonna 2020 julkaistu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti