Harry Potter ja Azkabanin vanki on suositun ja ympäri maailmaa tunnetun nuorille (ja miksei aikuisillekin) suunnatun sarjan kolmas osa. Nyt Harry on päässyt vähän paremmin perille velhojen maailmaan ja hänen kolmas vuosi Tylypahkassa saa alkaa. Kesäloman loppu ei kuitenkaan suju aivan niin kuin Harry oli sen alunperin suunnitellut. Välikohtaus Marge-tädin kanssa saa Harryn pelkäämään, että hänet erotetaan koulusta (alaikäiset eivät saisi taikoa). Velhomaailmassa kuitenkin kuhisee ja Harry armahdetaan. Pian hän saa kuulla miksi. Ja siitä alkaa tätä kirjaa verhoava seikkailu.
Azkabanin vanki on mielestäni selkeästi parempi kuin kaksi aikaisempaa osaa. Tässä oikeasti tapahtuu, alusta asti. Kunnolla. Sen lisäksi melko alussa Harry saa kuulla ennustuksia, jotka käyvät toteen. Myöhemmin hän kuulee uusia ennustuksia, mitkä jäävät vaivaamaan mieltä kun Harry huomaa, että ainakin osa ennustuksesta toteutuu. Tässä kirjassa siis alku yhdistyy loppuun, eikä vain lopussa tapahdu jotain suurta ja ihmeellistä.
"Kun päivät sujahtelivat ohi, Harry alkoi katsella ulkona kulkiessaan näkyisikö Ronia ja Hermionea. Moni Tylypahkalainen kävi nyt Viistokujalla, kun lukukauden alku oli niin lähellä. Harry tapasi rohkelikkotoverinsa Seamus Finniganin ja Dean Thomasin Hienoissa huispausvarusteissa, missä hekin töllistelivät Tulisalamaa. Hän myös törmäsi pyöreäkasvoiseen ja unohtelevaiseen Neville Longbottomiin Säilä & Imupaperin edessä. Harry ei jäänyt rupattelemaan; Neville oli ilmeisesti kadottanut kirjalistansa ja sai toruja hirmuisen näköiseltä mummiltaan. Harry toivoi, ettei Nevillen mummi vain saisi tietää, että hän oli esiintynyt Nevillenä paetessaan taikaministeriötä." s. 62
Lisäksi tässä kirjassa tutustutaan kahteen lempihahmooni koko sarjassa (myönnetään, niitä lempihahmoja on aika monta). Nyt kuitenkin tarkoitan professori Lupinia ja Sirius Mustaa. He tuntuvat niin sympaattisilta alusta asti (okei, ei ehkä Sirius vaikuta aivan alusta asti) ja lopussa heidän menneisyydestään kerrotaan paljon. Ja tietenkin tuo menneisyys liittyy Harryyn, miten muutenkaan. Lupinin ansiosta Harry oppii paljon uutta ja onnistuu pelastamaan kaksi henkeä.
Azkabanin vanki jatkaa siis samaa teemaa kuin kaksi aikaisempaa osaa, mutta on mielestäni vielä parempi. Tässä jotenkin tapahtuu enemmän, jolloin lukijana on vaikeampi laskea kirjaa kädestä. Lisäksi ainakin lopussa huomasin hymyileväni sivuja lukiessani. Muuten nämä kirjat aikalailla menee vakavalla naamalla, eikä tässäkään suoranaista huumoria ollut. Paitsi hahmojen luonteen muodossa. Tuollaiset pienet asiat kuitenkin tekevät kirjasta sen mitä se on. Ja nyt se tekee tästä kirjasta yhden suosikeistani, vaikka en tälle täysiä tähtiä voikaan antaa. Vielä ei olla päästy siihen täydellisyyteen, mitä tiedän näistä kirjoista löytyvän.
Nimi: Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban)
Azkabanin vanki on mielestäni selkeästi parempi kuin kaksi aikaisempaa osaa. Tässä oikeasti tapahtuu, alusta asti. Kunnolla. Sen lisäksi melko alussa Harry saa kuulla ennustuksia, jotka käyvät toteen. Myöhemmin hän kuulee uusia ennustuksia, mitkä jäävät vaivaamaan mieltä kun Harry huomaa, että ainakin osa ennustuksesta toteutuu. Tässä kirjassa siis alku yhdistyy loppuun, eikä vain lopussa tapahdu jotain suurta ja ihmeellistä.
"Kun päivät sujahtelivat ohi, Harry alkoi katsella ulkona kulkiessaan näkyisikö Ronia ja Hermionea. Moni Tylypahkalainen kävi nyt Viistokujalla, kun lukukauden alku oli niin lähellä. Harry tapasi rohkelikkotoverinsa Seamus Finniganin ja Dean Thomasin Hienoissa huispausvarusteissa, missä hekin töllistelivät Tulisalamaa. Hän myös törmäsi pyöreäkasvoiseen ja unohtelevaiseen Neville Longbottomiin Säilä & Imupaperin edessä. Harry ei jäänyt rupattelemaan; Neville oli ilmeisesti kadottanut kirjalistansa ja sai toruja hirmuisen näköiseltä mummiltaan. Harry toivoi, ettei Nevillen mummi vain saisi tietää, että hän oli esiintynyt Nevillenä paetessaan taikaministeriötä." s. 62
Lisäksi tässä kirjassa tutustutaan kahteen lempihahmooni koko sarjassa (myönnetään, niitä lempihahmoja on aika monta). Nyt kuitenkin tarkoitan professori Lupinia ja Sirius Mustaa. He tuntuvat niin sympaattisilta alusta asti (okei, ei ehkä Sirius vaikuta aivan alusta asti) ja lopussa heidän menneisyydestään kerrotaan paljon. Ja tietenkin tuo menneisyys liittyy Harryyn, miten muutenkaan. Lupinin ansiosta Harry oppii paljon uutta ja onnistuu pelastamaan kaksi henkeä.
Azkabanin vanki jatkaa siis samaa teemaa kuin kaksi aikaisempaa osaa, mutta on mielestäni vielä parempi. Tässä jotenkin tapahtuu enemmän, jolloin lukijana on vaikeampi laskea kirjaa kädestä. Lisäksi ainakin lopussa huomasin hymyileväni sivuja lukiessani. Muuten nämä kirjat aikalailla menee vakavalla naamalla, eikä tässäkään suoranaista huumoria ollut. Paitsi hahmojen luonteen muodossa. Tuollaiset pienet asiat kuitenkin tekevät kirjasta sen mitä se on. Ja nyt se tekee tästä kirjasta yhden suosikeistani, vaikka en tälle täysiä tähtiä voikaan antaa. Vielä ei olla päästy siihen täydellisyyteen, mitä tiedän näistä kirjoista löytyvän.
Nimi: Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban)
Kirjailija: J.K. Rowling
Suomentanut: Jaana Kapari
Genre: fantasia
Sarja: Harry Potter #3
Sivumäärä: 456
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1999 (suomennettu 2000)
Suomentanut: Jaana Kapari
Genre: fantasia
Sarja: Harry Potter #3
Sivumäärä: 456
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1999 (suomennettu 2000)
Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Viisasten kivi, Salaisuuksien kammio
Arvosana: ***½
Lukuhaasteet: Helmet19 (33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan), PopSugar19 (7. Suosikki kirja, jonka luet uudelleen)
Arvosana: ***½
Lukuhaasteet: Helmet19 (33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan), PopSugar19 (7. Suosikki kirja, jonka luet uudelleen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti