Otin kirjan käteeni suurin odotuksin, sillä tykkäsin kovasti Simukan Lumikki-sarjasta (tai ainakin kahdesta ensimmäisestä osasta, sillä viimeistä osaa en ole vielä saanut käsiini). Suuret odotukset eivät ihan täyttyneet, vaikka kirja oli hyvä ja miellyttävä lukea. Se ei kuitenkaan päässyt samalla tasolle kuin Simukan muut kirjat (tosin täytyy huomioida, että tämä on Simukan esikoisteos). Kirja oli nopea lukea, mutta eipä siitä oikein mitään jäänyt mieleen. Hahmot oli hyvin luotu ja hahmojen nuori ikä näkyi hyvin heidän tekemisissä ja ajatuksissa.
Vaikka kirja oli mukava ja helppo lukea, siitä jäi jokin puuttumaan. Jokin, mitä kaipasin alusta loppuun. Ehkä parempi juoni. Ehkä parempi lopetus. Ehkä erilainen lopetus. Nyt koko kirja tuntui jauhavan paikoillaan koko ajan ja sitten viimeisillä sivuilla tapahtui. Ja sitten se oli jo ohi. Luovasta Kirsikasta yritettiin tuoda esiin hänen luonnetta, mutta jotenkin toteutus jäi hieman vaisuksi ja lopputulos oli mitään sanomaton. Olisin halunnut tykätä tästä teoksesta enemmän, mutta jotenkin tämä jäi vain pintaraapaisuksi, missä ei tuntunut olevan mitään sen suurempaa ideaa.
"- Ei. Se on aika hassua oikeastaan. Entäs sulla?
- Ei mullakaan.
Susannan kasvoille hypähti innostus ja hän ehdotti:
- Hei, keksitään toisillemme lempinimet. Sellaiset, joita kukaan muu ei saa käyttää paitsi me. Vähän niinku joskus pienenä.
- Joo, Kirsikkakin ilahtui. Tämä toisi heitä kahta vielä lähemmäs toisiaan.
Tämän jälkeen he olisivat erottamattomat.
Susanna pohti pitkään ja ilmoitti sitten juhlallisesti:
- Tästä lähtien sinä olet minulle Kissa.
Kirsikka hymyili ja vastasi hiljaa:
- Ja tästä lähtien sinä olet minulle Susi."
Vaikka kirja oli mukava ja helppo lukea, siitä jäi jokin puuttumaan. Jokin, mitä kaipasin alusta loppuun. Ehkä parempi juoni. Ehkä parempi lopetus. Ehkä erilainen lopetus. Nyt koko kirja tuntui jauhavan paikoillaan koko ajan ja sitten viimeisillä sivuilla tapahtui. Ja sitten se oli jo ohi. Luovasta Kirsikasta yritettiin tuoda esiin hänen luonnetta, mutta jotenkin toteutus jäi hieman vaisuksi ja lopputulos oli mitään sanomaton. Olisin halunnut tykätä tästä teoksesta enemmän, mutta jotenkin tämä jäi vain pintaraapaisuksi, missä ei tuntunut olevan mitään sen suurempaa ideaa.
"- Ei. Se on aika hassua oikeastaan. Entäs sulla?
- Ei mullakaan.
Susannan kasvoille hypähti innostus ja hän ehdotti:
- Hei, keksitään toisillemme lempinimet. Sellaiset, joita kukaan muu ei saa käyttää paitsi me. Vähän niinku joskus pienenä.
- Joo, Kirsikkakin ilahtui. Tämä toisi heitä kahta vielä lähemmäs toisiaan.
Tämän jälkeen he olisivat erottamattomat.
Susanna pohti pitkään ja ilmoitti sitten juhlallisesti:
- Tästä lähtien sinä olet minulle Kissa.
Kirsikka hymyili ja vastasi hiljaa:
- Ja tästä lähtien sinä olet minulle Susi."
Nimi: Kun enkelit katsovat muualle
Kirjailija: Salla Simukka
Genre: romantiikka, nuoret
Sivumäärä: 154
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2002
Arvosana: ***
Lukuhaasteet: Helmet19 (13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti