Lars Kepler: Paganini ja paholainen

Ruotsin asevientipäätöksistä vastaava Carl Palmcrona löydetään hirttoköydestä edustuskodistaan Östermalmilta. Tyhjässä huoneessa ei ole mitään, minkä päälle hän olisi voinut kiivetä. Silti tapaus vaikuttaa itsemurhalta.

     Tukholman edustalta löytyy kuollut nainen holtittomasti ajelehtivasta moottoriveneestä. Naisen keuhkot ovat täynnä vettä, mutta vaatteet ja vene eivät ole märkiä. Onko kyseessä onnettomuus?

     Suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna alkaa tutkia kuolemia ja löytää niiden väliltä yhteyden. Samalla hän oivaltaa, että kolmaskin ihminen on hengenvaarassa.

     Syksyllä tutustuin tähän kirjasarjaan ensimmäisen osan, Hypnotisoijan, merkeissä. Nyt päädyin vihdoin ja viimein lukemaan toista osaa. Ensimmäisen osan tavoin tämä kirja piti otteessaan varsin hyvin, alusta loppuun asti. Keskivaiheilla kirjaa tapahtui aina silloin tällöin jotain, mikä sai sydämen pamppaileemaan ja mielen valpastumaan. Verrattuna kuitenkin kirjan alkuun tai loppuun, ei keskiosa ollut kovin jännittävä. Mikä tosin on dekkareille tyypillistä. Alussa homma lähtee käyntiin ja sitten vetkutellaan, kunnes homma selviää.

     "- Nähdään vartin päästä Sankt Göranin sairaalan kappelissa, Joona sanoo ja irrottaa tietokoneen seinästä, ottaa sen kainaloonsa ja lähtee kävelemään kahvilan ovelle.

     Kahvilan pitäjä katsoo hyvin hämmentyneen näköisenä ja yrittää asettua Joonan tielle.

     - Tietokone ei lähde minnekään.

     - Se on pidätetty, Joona sanoo ystävällisesti.

     - Mistä sitä epäillään?

     Mies jää seisomaan paikoilleen ja katsoo Joonan perään kasvot kalpeina. Joona heilauttaa vapaata kättään ja menee ulos auringonpaisteeseen."

     Olen itse vähän huono lukemaan dekkareita, joissa ei tapahdu juuri mitään alun ja lopun välillä. Lukeminen tuntuu osin puuduttavalta ja sitä vain odottaa, että koska taas tapahtuu. Tämän takia harvoin tartun dekkareihin, ellen tiedä niiden sisältävän toimintaa ja jännitystä alusta loppuun (toki tähän on myös olemassa poikkeuksia). Tämäkin sarja on hyvin hehkutettu ja Keplerin nimen takana olevaa pariskuntaa on ylistetty heidän kirjoitustyylistään. Silti, tämä kirja jätti minut jotenkin kylmäksi, sillä kaipasin siltä vähän enemmän. Kyllä, kirjassa on hyvin kuvailtu niitä kohtia missä oikeasti tapahtuu. Ei, sitä tapahtumista ei ollut minulle riittävästi. Sain kuitenkin luettua kirjan alusta loppuun ja olen vakaasti päättänyt lukea koko sarjan. Tiedä sitten, että onko se virhe vai ei.
     Itseäni tässä kirjassa häiritsi ehkä eniten se, että joitain asioita toistettiin. Useampiakin asioita. Ja toistojen välillä ei ollut kuin ehkä pari lukua. Eli ei juuri mitään tämän kirjan lukujenmuodostus-tyylillä, kun osa luvuista oli pari sivua pitkiä. Mielestäni turha toistelu ei vain sovi tälläiseen tiivistunnelmaiseen dekkariin. Varsinkaan, kun nuo toistot eivät mielestäni olleet mitenkään oleellisia ja ihmeellisiä. Ne vain oli, täyttämässä sivuja, kun ei muutakaan keksitty.
     En voi ihan täysin lytätä tätä kirjaa, sillä olihan tämä ihan viihdyttävä lukukokemus. Ei sellainen, että haluaa lukea kirjan heti perään uudelleen, mutta kuitenkin sen verran viihdyttävä, että kirjan lukeminen ei tuntunut turhalta. Ei tämä silti nouse kauhean korkealle lukemieni dekkarien listalla.

Nimi: Paganini ja paholainen (Paganinikontraktet)
Kirjailija: Lars Kepler
Suomentanut: Elina Uotila
Genre: jännitys, rikos
Sarja: Joona Linna #2
Sivumäärä: 621
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2010 (suomennos 2011)

Kirjailijan muut teokset: Hypnotisoija
Arvosana: ***½