Morrigan Korppi on syntynyt kirottuna. Hänen on määrä kuolla yhdentenätoista syntymäpäivänään, mutta merkillinen mies, Jupiter Pohjoinen, kiidättää hänet taianomaiseen kaupunkiin nimeltä Nevermoor.
Jupiter on valinnut Morriganin osallistumaan kokeeseen, jossa sadat lapset pyrkivät Nevermooria hallitsevan taikajärjestön jäseniksi. Toisin kuin kilpailijansa, Morrigan ei kuitenkaan löydä itsestään erityiskykyä. Hänen on keksittävä keino läpäistä koe - tai palattava kohtaamaan kohtalonsa.
Olen kuullut tästä kirjasta kahta eri mielipidettä, toiset ovat tykänneet ja toiset eivät. Itse en tiedä kumpaan ryhmään kuulun, ehkä siihen ketkä tykkäsivät. Tämä kirja kuitenkin pitää sisällään myös sellaisia asioita, joista en niin kauheasti tykännyt. Ensimmäisenä ja suurimpana asiana ehkä sen, miten paljon tässä oli yhtäläisyyksiä Harry Potteriin: lapsi saa sinä päivänä kun täyttää yksitoista tietää, että on olemassa toinenkin maailma; tässä toisessa maailmassa on elänyt jokin aika sitten todella paha henkilö/velho; tämä paha ihminen haluaa jotain Morriganilta; Morriganilla ja tällä pahalla ihmisellä on yhdistävä tekijä (ei taikasauva, mutta läheltä liippaa); Morrigan yrittää tutustua ja selviytyä uudessa maailmassa; perhe, jonka luona Morrigan aluksi asuu, ei pidä hänestä. Toki erojakin on, mutta nuo yhtäläisyydet olivat ehkä itselleni hieman liikaa.
""Miksi autoit minua?"
"Koska..." Sointu empi. "Koska vihaan Noellea. En pidä paljon sinustakaan, mutta Noellea todella vihaan. Ja myös koska..." Hänen äänensä kävi hiljaisemmaksi. "Sinä muistat minut. Etkö muistakin? Muistat minut takaa-ajosta." "Melkein potkaisit minut koetuksista."
"Ja pyhäinpäivän illasta. Muistatko senkin?"
Morrigan katsoi häntä vihaisesti. "Sinä tyrkkäsit minut lampeen. En minä sellaista noin vain unoh-"
"Kukaan ei koskaan muista minua", Sointu keskeytti puhuen nopeasti. Hän katsoi Morrigania kummallisesti. "Ihmiset unohtavat mesmeristit, siinä koko jutun juju. Mutta sinä muistat." Hän vilkaisi käytävälle. "Täytyy mennä." Hän juoksi saadakseen kiinni suojelijansa ja ehti kadota kulman taakse ennen kuin Morrigan oli keksinyt mitä sanoa.
"Onpa erikoinen tyttö", Jupiter sanoi katsoessaan hämmentyneenä Soinnun perään."Kuka hän on?"
"Sointu Mustapalo." Morrigan poimi hylätyn julisteen maasta, taitteli sen ja pani taskuunsa. "Hän tosiaan on outo."
"Hmm?" Jupiter ravisteli itsensä hereille mietteistään ja tarkensi katseensa Morriganiin.
"Sanoin että hän tosiaan on outo."
"Kuka on outo?"
"Sointu."
"Kuka on Sointu?"
Morrigan huokaisi. "Tosissasi? Antaa olla."
Tämä kirja aloittaa siis sarjan, joka kertaa maailmasta/kaupungista nimeltä Nevermoor. Nevermoorissa asuu magnifikatteja, vampyyreja, haamuja ja muita vastaavia olentoja. Nevermooria hallitsee Meineikas Seura, jonka jäseneksi Morrigan pyrkii, Jupiterin avustuksella. Päästäkseen seuraan hakijalla tulee olla jokin kyky, sekä hänen tulee läpäistä kolme koetusta (tai tässä tapauksessa neljä kun yksi koetus lisätään yllättäen mukaan). Morrigan ei kuitenkaan usko, että hänellä on kykyä, minkä takia häntä jännittää koetukset, varsinkin viimeinen. Sen lisäksi Morriganin ei pitäisi olla Nevermoorissa, sillä hän on kotoisin kaupungista jonka jäsenet eivät saa tulla tähän maagiseen maailmaan.
Alkuasetelmat ovat hyvät ja ne innostivat minua tarttumaan tähän kirjaan. Toteutuksen puolesta homma jäi kuitenkin hieman vaisuksi. Maailma jäi jotenkin tuntemattomaksi, eikä siitä saanut kunnolla otetta. Kuvailua oli liian vähän. Asiat tapahtuivat nopeasti. Ehkä liiankin nopeasti. Hommat vain vyöryi vauhdilla eteenpäin eikä kunnollista levähdystaukoa tullut missään vaiheessa. Ja sitten kirja loppui. Suurten paljastusten jälkeen. Noin vain. Toki siitä on hyvä jatkaa seuraavassa osassa.
Ajatukseni voidaan kiteyttää niin, että tämä kirja jätti minut vähän kylmäksi. Kirjaa oli kyllä ihan mukava lukea, mutta se ei ollut sellainen tajunnan räjäyttävä kokemus. Kirjassa oli hyviä puolia ja asioita joista pidin, mutta myös niitä huonoja puolia. Ja näin kirjan lukemisen jälkeen mieleen jäi vain ne huonot, mikä näkyy tähdissä. Jos lukisin tämän kirjan uudestaan (mihin minulla ei ole minkäänlaista innostusta tai mielenkiintoa), voisin päätyä johonkin toiseen tulokseen. Nyt minun on kuitenkin pakko sanoa, että odotin enemmän tältä kirjalta kun sain.
Nimi: Nevermoor: Morriganin koetukset (Nevermoor: The Trials of Morrigan Crow)
Kirjailija: Jessica Townsend
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Genre: fantasia
Sarja: Nevermoor #1
Sivumäärä: 465
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017 (suomennettu 2018)
Arvosana: **½
Lukuhaasteet: Helmet19 (30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema), PopSugar19 (39. Kirjaan liittyy peli/ongelma/vastaava)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti