Mistä ne tiesivät, minne mennä?
Mikä kertoi niille, että ne olivat perillä?
En ole vähään aikaan lukenut kirjaa, jota en millään haluaisi laskea käsistä. Kirjaa, joka on alusta loppuun koukuttava ja tunteita herättävä. Kirjaa, jonka haluaisin lukea heti uudestaan. Nyt kuitenkin oli tuon kirjan aika. Nimittäin Elina Rouhiaisen Väki-sarjan avausosa, Muistojenlukija. Olen lukenut Rouhiaisen aikaisemmasta Susiraja-sarjasta muutaman osan ja rakastin niitä (jatko-osat olisi tarkoitus lukea tässä piakkoin). Tätä kirjaa rakastin vielä enemmän. Ja se on aika paljon sanottu.
"Dai ei vieläkään vastannut. Kiurua alkoi nolottaa toden teolla.
Sitten: "Mikä sinun lempikirjasi on?"
Kysymys, jota Kiuru oli aina vihannut. Ihmiseksi, joka luki paljon, hänellä oli harvinaisen vähän varmuutta siitä, mikä oli hyvää kirjallisuutta.
"Tuo on aika henkilökohtainen kysymys", hän vitsaili.
Dai ei hymyillyt."
"Dai ei vieläkään vastannut. Kiurua alkoi nolottaa toden teolla.
Sitten: "Mikä sinun lempikirjasi on?"
Kysymys, jota Kiuru oli aina vihannut. Ihmiseksi, joka luki paljon, hänellä oli harvinaisen vähän varmuutta siitä, mikä oli hyvää kirjallisuutta.
"Tuo on aika henkilökohtainen kysymys", hän vitsaili.
Dai ei hymyillyt."
Muistojenlukija kertoo Kiurusta, kenellä on salaisuus. Salaisuuden tietää vain vanha naapuri, nykyinen ihastus, Samuli. Ja eräänä päivänä myös eräs kolmikko. Porukka, josta kaksi on romaneja ja yksi on Intiasta. Heillä on kaikilla on yksi yhdistävä tekijä, kunnes Samulista paljastuu jotain. Kauan kestänyt ystävyys saa kovan kolauksen ja luottamus hajoaa pieniksi palasiksi.
Kiuru näkee erilaiset muistot lintuina. Hän ei tiedä kaikkea mitä voisi voimallaan tehdä tai miksi hänellä on sellaisia. Hän pyrkii olemaan välittämättä linnuista, kunnes yhtenä päivänä hän tarttuu tuntemattoman henkilön muistoon. Tämä henkilö kuitenkin huomaa sen, vaikka yleensä ihmiset ei ymmärrä mitä tapahtuu. Tästä henkilöstä muodostuu ajan mittaan tärkeä henkilö Kiurulle. Henkilö, joka vielä särkee sydämen.
Tämä kirja tempaisi minut mukaansa ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Tarina eteni hyvin, alusta asti lukija imaistiin syvälle juoneen. Lisäksi kirjassa oli muutamia yllätyksiä, mitä ei uskoisi tulevankaan. Välillä päästään näkemään muidenkin hahmojen ajatuksia, mutta melkein koko kirja kertoo Kiurusta ja hänen elämästään. Hahmona Kiuru ei tuntunut mitenkään kovin ihmeelliseltä. Hän tuntui ihmiseltä, joka ei täysin tunne itseään ja on vasta etsinnän puolimatkassa. Kuitenkin kasvua näkyy jo tämän kirjan aikana, enkä malta odottaa mihin tuo kasvu vielä johdattaa.
Muut hahmot olivat myös ihania ja heihin pääsi aika hyvin jo tässä osassa tutustumaan. Seuraavissa osissa päästään varmasti vielä syvemmälle, mutta nyt saatiin rakennettua hyvä pohja. Päähahmoista Dai (Damien) oli sellainen kehen rakastuin. Hän on herkkä, vaikka esittääkin kovaa ulkokuorensa avulla. Hänen veljensä Nelu taas tuntuu hieman kaukaiselta, eikä hänestä saanut tässä kirjassa kunnolla otetta. Hän vaikuttaa mukavalta, mutta omalla tavallaan ei vaikuta. Kolmas tässä vaeltelevassa porukassa on Bollywood. Queer, kenestä tulee käyttää pronominia "them" tai "they". Hän on ihanan ystävällinen ja sellainen kaikkien kanssa toimeentuleva. Sen suurempaa ja syvempää kosketusta ei häneenkään tässä kirjassa saa. Tämä porukka onkin aika sekalainen joukko ja en malta odottaa, että pääsen lukemaan lisää heistä ja heidän tekemisistä ja historiasta.
Kiuru näkee erilaiset muistot lintuina. Hän ei tiedä kaikkea mitä voisi voimallaan tehdä tai miksi hänellä on sellaisia. Hän pyrkii olemaan välittämättä linnuista, kunnes yhtenä päivänä hän tarttuu tuntemattoman henkilön muistoon. Tämä henkilö kuitenkin huomaa sen, vaikka yleensä ihmiset ei ymmärrä mitä tapahtuu. Tästä henkilöstä muodostuu ajan mittaan tärkeä henkilö Kiurulle. Henkilö, joka vielä särkee sydämen.
Tämä kirja tempaisi minut mukaansa ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Tarina eteni hyvin, alusta asti lukija imaistiin syvälle juoneen. Lisäksi kirjassa oli muutamia yllätyksiä, mitä ei uskoisi tulevankaan. Välillä päästään näkemään muidenkin hahmojen ajatuksia, mutta melkein koko kirja kertoo Kiurusta ja hänen elämästään. Hahmona Kiuru ei tuntunut mitenkään kovin ihmeelliseltä. Hän tuntui ihmiseltä, joka ei täysin tunne itseään ja on vasta etsinnän puolimatkassa. Kuitenkin kasvua näkyy jo tämän kirjan aikana, enkä malta odottaa mihin tuo kasvu vielä johdattaa.
Muut hahmot olivat myös ihania ja heihin pääsi aika hyvin jo tässä osassa tutustumaan. Seuraavissa osissa päästään varmasti vielä syvemmälle, mutta nyt saatiin rakennettua hyvä pohja. Päähahmoista Dai (Damien) oli sellainen kehen rakastuin. Hän on herkkä, vaikka esittääkin kovaa ulkokuorensa avulla. Hänen veljensä Nelu taas tuntuu hieman kaukaiselta, eikä hänestä saanut tässä kirjassa kunnolla otetta. Hän vaikuttaa mukavalta, mutta omalla tavallaan ei vaikuta. Kolmas tässä vaeltelevassa porukassa on Bollywood. Queer, kenestä tulee käyttää pronominia "them" tai "they". Hän on ihanan ystävällinen ja sellainen kaikkien kanssa toimeentuleva. Sen suurempaa ja syvempää kosketusta ei häneenkään tässä kirjassa saa. Tämä porukka onkin aika sekalainen joukko ja en malta odottaa, että pääsen lukemaan lisää heistä ja heidän tekemisistä ja historiasta.
Nimi: Muistojenlukija
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Genre: fantasia
Sarja: Väki #1
Sivumäärä: 387
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2017
Lukuhaasteet: Helmet19 (31. Kirjassa kuljetaan metrolla), PopSugar19 (18. Kirjassa jollain on supervoimia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti