Kirja: Up In Flames

Kirja: Up In Flames
Kirjailija: Nicole Williams
Gengre: romantiikka, nuoret
Sivumäärä: 209
Julkaisuvuosi: 2012

One small town girl with a bright future.

One smokejumper with a dark past.

One summer that will forever change them both.

They’re going . . .

Up In Flames.

Elle’s life couldn’t possibly get any more small town than it already is. She was raised in the same home as the two generations before her were, her family owns the iconic downtown cafe, and she’s been dating the pastor’s son since she was allowed to go on her first date at sixteen.

Cole’s life couldn’t possibly get any larger. He’s tried. Roaming from town to town for the past three summers as a smokejumper, Cole dreads the thought of putting down roots. The only thing he avoids more than that is settling down with one woman, especially when there are as many willing women as there are trees in the forest he jumps out of planes to save.

Elle Montgomery’s life is going one way. And Cole Carson’s is going the opposite. There’s no reason their paths should ever intersect, even in a small town in central Washington.

But summer in the Methow Valley has other plans for Elle and Cole. After an awkward run-in at the local swimming hole, Elle tries to keep away from the guy who looks at her like she’s already lying beneath him in bed. She fails. Cole is about as successful at staying away from the girl who seems immune to his charms.

As the summer heats up, and tensions between Elle and Cole run high, he begins to realize there’s more he’s attracted to than Elle’s body, and she discovers there’s a lot more to the man that jumps out of planes into raging forest fires than meets the eye.

Arviointi: Pahoittelen jo nyt tulevaa kielen käyttöäni, koska en ala sensuroimaan tätä tekstiä. Koska oikeasti. Holy Shit! Tämä on taas yksi niistä kirjoista jonka voisi kesken lukemisen heittää päin seinää, mutta sitten kun sen on saanut luettua, niin haluaisi jatkoa. Ja koska tästä kirjasta ei tietojeni mukaan ole toista osaa,, joudun itkemään verta. En tiedä että kuinka kauan, mutta ainakin vielä tämän päivän.

     "I wanted you then, Elle. And I want you now. You might belong to someone else, but you kind of belong to me, too."  ~Cole

     Mieleeni muovautui aivan täydellinen kuva Colesta kun häntä kuvailtiin ja voi herran jumala sentään! Ja heti sen perään jouduin laittamaan googleen "smoke jumper", jotta saisin edes pikkuriikkisen käsityksen siitä, että mitä helvettiä se tarkoittaa. En ole koskaan kuullutkaan. (Mutta siis niille jotka eivät myöskään tiedä, niin nämä hullut "smoke jumperit" siis hyppäävät alas koneesta sammuttamaan suuria tulipaloja. Yleensä metsäpaloja. Jossain päin Amerikkaan varmaan. En ottanut sen tarkemmin selvää.) Mutta argh, miksi hänessäkin piti olla tuo jo niin yleisesti kirjoissa esiin tullut dominoiva puoli?! Kysynpähän vaan. Taas. Ilman vastauksia.
     Sitten, kirjoissa on olemassa kahdenlaisia pettäjiä. Niitä, joiden nahoissa en todellakaan haluaisi olla ja joita jollain tasolla hieman säälin. Ja sitten on niitä, jotka haluaisin pudottaa alas maailmankartalta alas kuumaan helvettiin. Ja arvatkaas mitä, tässä kirjassa esiintyi yksi noista jälkimmäisistä. Siis oikeasti?! Eikö tuolla Ellellä ole yhtään järkeä päässä? Huoh. Jos tytön ajatukset ovat tälläisia, niin hänen pitäisi oikeasti miettiä asioita kunnolla vielä toisenkin kerran: "Uuh, olen ollut Loganin kanssa aivan pienestä asti ja kun täytin kuusitoista, aloimme seurustelemaan. Mutta hei, tuo jätkä on aivan ihana ja komea ja hän on jo nähnyt minut vahingossa kerran alasti, joten miksipä en antaisi hänelle neitsyyttäni..." En voi sanoa muuta kuni että minulla meni hermot häneen kerran tai kaksi.
     Muuten,, kirja oli luettava ja kuten jo sanoin, haluisin todellakin että tähän oli olemassa jatkoa..

     Ja sitten vielä yksi asia joka on aivan pakko kertoa, vaikka se ei oikeastaan liitykään mitenkään tähän kirjaan, mutta sai minut nauramaan.. Sillä hetkellä kun luin taas yhtä Colen ja Ellen hässimiskohtausta (teltassa tällä kertaa) ja Logan löysi heidät sieltä ja syntyi kauhea draamaa sisältävä muutaman sivun pituinen pätkä,, niin tämän osuuden lopussa Elle lähti "karkuun" (eli pakkasi repun ja lähti keskellä yötä metsään vaeltamaan). Kun luin tätä ajomatkasta ja Ellen ajatuksista kertovaa kohtaa, radiosta soi juuri samalla hetkellä Pelle Miljoonan "Moottori tie on kuuma". Ja siinä kohtaa sitten taisinkin revetä nauramaan :)
Arvosana: *****