Kirja: The Darkest Night

Kirja: The Darkest Night
Kirjailija: Gena Showalter
Gengre: romantiikka, fantasia, aikuiset
Sarja: Lord of the Underworld #1
Sivumäärä: 379
Julkaisuvuosi: 2008
ISBN: 978-037-3772-469

His powers - Inhuman...

His passion - Beyond immortal...

All her life, Ashlyn Darrow has been tormented by voices from the past. To end the nightmare, she has come to Budapest seeking help from men rumored to have supernatural abilities, not knowing she'll be swept into the arms of Maddox, their most dangerous member -- a man trapped in a hell of his own.

Neither can resist the instant hunger than calms their torments... and ignites an irresistible passion. But every heated touch and burning kiss will edge them closer to destruction -- and a soul-shattering test of love...

Though they carry an eternal curse, the Lords of the Underworld are irresistibly seductive -- and unimaginably powerful...

Arviointi: En ole lukenut aiemmin yhtään Showalterin tuotantoa vaikka olen kuullut monen kehuvan sitä. Tosin tämän kirjan perusteella en sanoisi Showalteria niin hyväksi kirjailijaksi. Mutta ehkä tämä on vain yksi horjahdus monen hyvän kirjan listassa...
     Olen kuitenkin sen verran kiinnostunut Kreikan mytologiasta, että sen osalta tämä kirja täytti kaikki toiveet. Ehkä juonellisesti tämä ei ollut niitä täydellisyyksiä, eikä muutenkaan kaikki ideat olleet niin mahtavia. Ja ehkä myös se, että tässä kirjassa tunnuttiin enemmän pilkkaavat Kreikan jumalia kuin tehtävän mitään muuta, ei ainakaan omalla kohdallani tuonut positiivisia ajatuksia esiin.
     Vaikka kirja keskittyikin eniten Ashlyn ja Maddoxin väliseen suhteeseen, oli mukava myös lukea tapahtumia mitä muut kokivat kirjan aikana. Tosin välillä kerronan kohteet meinasivat emnnä hieman sekaisin ja joutui miettimään sitä, että missä sillä hetkellä oltiin. Kerronta oli kuitenkin siltä osin sen verran sujuvaa, että asia ei niinkään haitannut.

"Fists jabbed into his face, his stomach, his groin. He fought. Roaring, growling, punching."

     Muuten itse kerronta tuntui välillä jämähtävän tiettyihin asioihin. Ja vaikka pidänkin siitä, että kirjassa myös puhutaan eikä vain toimita, niin tässä kirjassa tunnuttiin puhuvan enemmän kuin toimittavan. Tai ainakin asiat joista puhuttiin oli sen verran ohitse aiheen, että välillä olisin halunnut vain skipata ne pätkät. Koska sitten seuraavassa toimintakohtauksessa samat asiat tultiin käymään uudestaan lävitse.

"Fight. Fight. Fight."

     Hahmoja kirjassa oli paljon. Ehkä hieman liikaakin siihen nähden, miten vähän heistä kerrottiin ja heitä käytiin läpi. Porukkaa vain tuli ja meni ja unohdettiin. Edes Ashlynista ja Maddoxista ei tunnuttu kertovat paljoa, vaikka heistä kerrottiin eniten. Tapahtumia oli vain laitettu peräkkäin, mutta niiden välissä ei ollut yhtenäistä punaista lankaa.

     "He contained his grin. "You are mine, woman, and I am yours. Until you, my life was desolate. I existed, but I didn't truly live. Now I live, even in my death. " The words were as close to marriage vows as he would ever come, he was sure. She would always be his, and he would always be hers."

Arvosana: ***