Kirsti Kuronen: Merikki

Ruusu muutti B-rappuun, kun Meri oli viisi. Siitä lähtien he ovat olleet erottamattomat surusiskot. Ruusun kanssa Meri on soutanut kumiveneellä myrskyyn, nähnyt verikuun, piirtänyt vihkot täyteen mustia sydämiä, tehnyt loputtomasti lettejä ja kuvannut joka ikisen letin vlogiin. Nyt he ovat 14-vuotiaita, ja kesäloman alkaessa Ruusu lähtee kuukaudeksi saaristoon. Sen jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen. Ruusu viihtyy yhtäkkiä eri porukoissa, joissa hän ei todellakaan ole ollut. Kuka sotkee Merin elämää?

   Merikki on Kirsti Kurosen kolmas säeromaani, mutta valitettavasti itse en ole aikaisemmin tutustunut hänen kirjallisuuteensa. Nyt kuitenkin päätin tarttua tähän noin sata sivuiseen ja nopeasti luettavaan teokseen. Olen aikaisemmin lukenut yhden säeromaanin ja rakastuin siihen (Yksi, Sarah Crossan), joten totta kai odotukseni olivat korkeat myös tämän kirjan kohdalla.
     Merikki kertoo Merin ja Ruusun ystävyydestä, sen muuttumisesta ja vaiheista. Meri huomaa, että hänen suruystävänsä on ystävystynyt uusiin ihmisiin, eikä halua enää tehdä lettivideoita Merin kanssa. Tämän lisäksi Merin väitetään tehneen asioita, joita hän ei ole tehnyt. Hänen väitetään olleen jossain, missä hän ei ole oikeasti ollut. Onko Meri sekoamassa?

     Minä olen Meri,
     sinä olet Ruusu,
     me ollaan me
     nyt vähän rikki
     me ollaan rikki
     me rikki
     merikkimerikki
     merikkimerikki

     Merikki oli alusta loppuun hyvä ja koskettava tarina, ei siinä mitään. Minua kuitenkin häiritsi kirjassa kaksi asiaa, Merin luonne ja kirjan lopetus. Meri tuntui alusta asti sellaiselta henkilöltä, joka saa tunteet nousemaan pintaan. En tykännyt hänestä, turha sitä on pehmittää. Ymmärrän Ruusua paremmin kuin hyvin, olisin itse tehnyt varmaan samalla tavalla ja hankkinut uusia ystäviä. Jos toinen päättää kaikesta eikä näe tässä mitään väärää, on sellaisen kanssa vaikea olla ystävä.. varsinkin jos haluaisi itsekin tehdä jotain päätöksiä joskus.
     Kirja oli jossain vaiheessa hieman sekava, mutta tämä sekavuus sai selityksen kyllä matkan varrella. Kirjan loppu vastasi muodostuneisiin kysymyksiin, mutta silti kirja tuntui loppuvan aivan tyysti kesken. Jotekin tämän kirjan lopetus ei vain ollut sellainen, joka olisi minun mieleen. Eihän näin voi lopettaa, eihän?

Genre: säeromaani, nuoret
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***½
Goodreads: 3,24

Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Kirjasähkökäyrä, Kirjapöllön huhuiluja
Kirja luettu vuoden 2019 puolella, joten en merkkaa lukuhaasteisiin sopivuutta.