Suoraa puhetta aikamme älyttömyyksistä! Anna-Leena Härkönen panee maailman riemastuttavasti kohdilleen uudessa kirjoituskokoelmassaan.
Tällä kertaa käsittelyyn joutuvat mm. tunneäly, lomasuorittaminen, Titanic-pakkomielle, unet, kuninkaalliset häät, Wilma, koirat ja joulukoristelu.
Miksi elämästä pitää tehdä niin vaikeaa? Tekijä kuuluttaa armollisuutta erityisesti omaa itseään kohtaan. Sillä lopulta "Järkipuheesta ei ole hyötyä. Virheiden tekemisestä on". Lohdullisesti hän myös toteaa, että "Uusiin alkuihin kannattaa aina uskoa."
Odotin tältä kirjalta paljon. Yllättävän paljon siihen nähden, että tämä sisältää lyhyitä kirjoituksia, jotka eivät liity toisiinsa, ovat vain mielipiteitä ja toteamuksia elämästä. Silti, tämä oli jotenkin pieni pettymys. Odotin, että tämä olisi tehnyt minusta viisaamman ja paremman ihmisen (no, ehkä en odottanut ihan sitä), mutta löysinkin itseni naureskelemasta vanhoilla - ja muutamalle uudelle - vitsille.
"Ainoastaan yksi asia ei ole muuttunut: Paavo Väyrynen. Niin kauan kuin Paavo pysyy, ei ole mitään hätää."
En voi kieltää sitä, etteikö tämä olisi ollut viihdyttävä kirja. Se sai hymyn huulille useammankin kerran ja pari kertaa jopa pärskähdin ääneen. Onneksi luin kirjaa vain kotona, joten en saanut osakseni kummeksuvia katseita. Silti, siihen tämän kirjan aiheuttamat tunteet jäivät. Tästä ei jäänyt juuri mitään mieleen. Ehkä opin jotain, ehkä en. Ehkä sen tajuaa vasta monen vuoden päästä. Oli tämä kuitenkin ihan hyvä lukukokemus. Jos ei ole muutakaan lukemista ja haluaa jotain positiivista ja nopeaa käsiinsä, voin suositella tätä. Älä kuitenkaan odota valaistumista.
"Joku psykiatri on joskus sanonut, että sekoaminen on terveyden merkki. Hullu on se, joka ei reagoi tähän maailmaan masentumalla."
En ole vielä oman elämäni aikana ehtinyt kovin paljoa lukemaan Härkösen kirjallisuutta (Häräntappoase taitaa olla ainut ja senkin olen lukenut pieni ikuisuus sitten). En siis voi verrata tätä kirjaa muihin hänen kirjoihinsa. Sen voin kuitenkin sanoa, että tykkäsin tämän kirjan tyylistä. Härkönen osaa kirjoittaa sujuvaa ja mielenkiintoista tekstiä. Tällaisen kirjan kohdalla olisin kuitenkin kaivannut kirjoitusten lopuille hieman nasevampia ja enemmän mietittyjä toteamuksia. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, eihän. Ei tämä kirja myöskään saanut minua aivan masentumaan Härkösen kirjoittamista kohtaan. Aion siis tarttua hänen kirjoihin myöhemminkin. Ehkä seuraava on parempi, ehkä ei.
"- Ei ihminen naura, koska on iloinen, hän on iloinen, koska nauraa, kirjoittaa ranskalaiskirjailija Mireille Guiliano."
Nimi: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia
Kirjailija: Anna-Leena Härkönen
Genre: novelli, kokoelma
Sivumäärä: 189
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Tällä kertaa käsittelyyn joutuvat mm. tunneäly, lomasuorittaminen, Titanic-pakkomielle, unet, kuninkaalliset häät, Wilma, koirat ja joulukoristelu.
Miksi elämästä pitää tehdä niin vaikeaa? Tekijä kuuluttaa armollisuutta erityisesti omaa itseään kohtaan. Sillä lopulta "Järkipuheesta ei ole hyötyä. Virheiden tekemisestä on". Lohdullisesti hän myös toteaa, että "Uusiin alkuihin kannattaa aina uskoa."
Odotin tältä kirjalta paljon. Yllättävän paljon siihen nähden, että tämä sisältää lyhyitä kirjoituksia, jotka eivät liity toisiinsa, ovat vain mielipiteitä ja toteamuksia elämästä. Silti, tämä oli jotenkin pieni pettymys. Odotin, että tämä olisi tehnyt minusta viisaamman ja paremman ihmisen (no, ehkä en odottanut ihan sitä), mutta löysinkin itseni naureskelemasta vanhoilla - ja muutamalle uudelle - vitsille.
"Ainoastaan yksi asia ei ole muuttunut: Paavo Väyrynen. Niin kauan kuin Paavo pysyy, ei ole mitään hätää."
En voi kieltää sitä, etteikö tämä olisi ollut viihdyttävä kirja. Se sai hymyn huulille useammankin kerran ja pari kertaa jopa pärskähdin ääneen. Onneksi luin kirjaa vain kotona, joten en saanut osakseni kummeksuvia katseita. Silti, siihen tämän kirjan aiheuttamat tunteet jäivät. Tästä ei jäänyt juuri mitään mieleen. Ehkä opin jotain, ehkä en. Ehkä sen tajuaa vasta monen vuoden päästä. Oli tämä kuitenkin ihan hyvä lukukokemus. Jos ei ole muutakaan lukemista ja haluaa jotain positiivista ja nopeaa käsiinsä, voin suositella tätä. Älä kuitenkaan odota valaistumista.
"Joku psykiatri on joskus sanonut, että sekoaminen on terveyden merkki. Hullu on se, joka ei reagoi tähän maailmaan masentumalla."
En ole vielä oman elämäni aikana ehtinyt kovin paljoa lukemaan Härkösen kirjallisuutta (Häräntappoase taitaa olla ainut ja senkin olen lukenut pieni ikuisuus sitten). En siis voi verrata tätä kirjaa muihin hänen kirjoihinsa. Sen voin kuitenkin sanoa, että tykkäsin tämän kirjan tyylistä. Härkönen osaa kirjoittaa sujuvaa ja mielenkiintoista tekstiä. Tällaisen kirjan kohdalla olisin kuitenkin kaivannut kirjoitusten lopuille hieman nasevampia ja enemmän mietittyjä toteamuksia. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, eihän. Ei tämä kirja myöskään saanut minua aivan masentumaan Härkösen kirjoittamista kohtaan. Aion siis tarttua hänen kirjoihin myöhemminkin. Ehkä seuraava on parempi, ehkä ei.
"- Ei ihminen naura, koska on iloinen, hän on iloinen, koska nauraa, kirjoittaa ranskalaiskirjailija Mireille Guiliano."
Nimi: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia
Kirjailija: Anna-Leena Härkönen
Genre: novelli, kokoelma
Sivumäärä: 189
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Arvosana: ***
Lukuhaasteet: Helmet19 (21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja)
Härkönen osaa viihdyttämisen taidon :) Olen tainnut lukea melkein kaikki hänen kirjansa.
VastaaPoista