Kätilö on tosipohjainen kertomus suomalaisnaisen ja SS-upseerin yhteentörmäyksestä Lapin sodan kynnyksellä. Se on väkevä todistus siitä mihin ihminen on valmis rakkauden tähden.
Kätilön, Vikasilmän, tarina alkaa siitä, miten hän toimii kätilönä pienessä kylässä. Häntä väistellään hänen historian ja silmien takia. Häntä ei pidetä oikein minään. Sitten eräänä päivänä kylään tulee SS-upseeri, joka ei kavahda naisen silmiä. Ihastuminen ja lähes jopa rakastuminen tapahtuu heti, minkä johdosta Vikasilmä haluaa päästä samalle vankileirille töihin sairaanhoitajaksi, missä upseerikin toimii.
Elämä vankileirillä on karua ja raakaa. Sen aikaa kun suomalaiset ja saksalaiset toimivat samalla puolen, on kuitenkin Vikasilmän parempi olla kuin monen muun. Sodan käydessä kohti loppuaan, alkaa liittolaisista tulla vihollisia ja taistelu elämästä alkaa.
Kirjan tarina pomppii ajassa kun Vikasilmä on vankileirillä ja ajassa kun hän on Kuolleen Miehen vuonolla ja odottaa upseeria tulevaksi. Lisäksi välillä kerrotaan tarinaa upseerin näkökulmasta. Hänen mietteistään, hänen lääkkeiden käytöstä mielen turruttamiseksi, hänen epätoivostaan. Ja tämän kaiken keskellä päästään lukemaan Kuolleen Miehen kirjeitä hänen tyttärelleen ja näin saadaan täydennystä muun tarinan jättämiin aukkoihin.
Monimutkainen tarina alkaa hahmottua kirjaa lukiessa ja näin kun olen päässyt takakanteen saakka, haluaisin lukea kirjan uudelleen ja huomata taas uusia asioita. Tämä kirja on upea kertomus, joka pitää lukea jos vähänkään on asiaa miettinyt. Ketun kerronta on jotain niin kaunista, vanhahtavaa ja tarinan aikaan sopivaa. Tekstiä ei ole yritetty romantisoida, vaan asiat kerrotaan kuten ne on. Pitkin kirjaa on luetteloita, jotka saivat ainakin minut hymyilemään niiden kekseliäisyyden ja rivouden takia.
"Johannes, sinä saatanan epäsikiö, hurtanpoikanen, väriväärä, sinä pilluharja, kulukumulukku, laattakirveli, pelsepuupi, persveivari, ukkometso, sokeriterska, leikoturpa, erillisnäkijä, jänkähiipijä, turskannahkaisten kenkinen komeljanttari."
Kaikessa kauheudessaan mitä tämä kirja tuo esiin sodan ajoista, pidin siitä todella paljon. Tarina soljui luontevasti eteenpäin, vaikka välillä mietinkin, että missä nyt mennään. Päähahmoista pääsi hyvin jyvälle, muihin hahmoihin ei niinkään keskitytty vaan heidät mainittiin kuin sivumennen, aivan kuin heillä ei olisi sen suurempaa merkitystä kaksikon rakkauden välillä. Tässä kirjassa ei ollut mitään ylimääräistä. Ja rakastuin Ketun tyyliin kirjoittaa. Siinä vain oli jotain niin kaunista. Jotain, mikä sai hymyilemään, vaikka tarina ei sinänsä ole kevyt.
"Tuijotan kattopalkkia ja se näyttää yhtä hauraalta kuin Näkkälän kattopalkki, joka kuuluu siihen toiseen maailmaan. Siihen jossa olin koskematon ja voimallinen eikä sota saanut minusta otetta. Operaatio Navetan renkkusängyn yllä himmeli kiertää itsensä ympäri hitaasti, hitaasti. Odotan rapaisten saappaitten pysähtyvän vuoteeni vierelle."
Nimi: Kätilö
Kirjailija: Katja Kettu
Genre: romantiikka, sota, historiallinen
Sivumäärä: 339
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2011
Arvosana: ****
Lukuhaasteet: Helmet19 (36. Kirjassa ollaan yksin)
Uskomaton kirja. Teksti on omanlaisensa, Ketun tyyli. Pidin kovasti kirjan tunnelmasta. Tapahtumat olivat välillä aika kauheita. Krista Kosonen sopi hyvin vikapääksi elokuvassa.
VastaaPoista