15. heinäkuuta 2019

Christopher Paolini: Eragon

Kun Eragon löytää metsästä sinisen, kiiltävän kiven, hän uskoo osuneensa aarteeseen. Pian poika kuitenkin tajuaa, että kivi onkin muna, josta kuoriutuu lohikäärmeen poikanen.
Yhdessä yössä Eragonin yksinkertainen maalaiselämä on mennyttä. Ikivanha miekka ja tarinankertoja Bromin neuvot turvanaan Eragon ja hänen lohikäärmeensä Saphira joutuvat uskomattomaan seikkailuun.
Eragon, legendaaristen lohikäärmeratsastajien perillinen, huomaa olevansa keskellä mutkikasta valtataistelua, jossa hänen vaarallisin vihollisensa on Valtakunnan kuningas Galbatorix. Kenen kanssa Eragonin tulisi liittoutua?
Kaiken keskellä tärkeintä on lopulta pojan ja lohikäärmeen ainutlaatuinen ystävyys.

     Eragon on kasvutarina pojasta, joka on juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja jonka elämä muuttuu yhdessä illassa enemmän, kuin hän kuvittelee olevan mahdollista. Tätä kasvua on kuitenkin auttamassa Eragon uusi ystävä, lohikäärme, Saphira sekä vanha kylän tarinankertoja Brom, kuka ei suostu kertomaan menneisyydestään juuri mitään. Hän väittää kuulleensa kaikki tarinansa matkan varrella ja oppineensa samalla matkalla taitoja, joista vain harvat voivat haaveilla. Lisäksi matkalle mahtuu mukaan eräs melko samanikäinen poika, Murtagh, kuka ei myöskään suostu kertomaan mitään itsestään. Voiko häneen siis luottaa? Miten hän tiesi Eragonin matkasta ja sijainnista? Missä hän on oppinut sulkemaan mielensä?
     Luin ensimmäisen kerran tämän kirjan nuorempana, silloin kun kirja julkaistiin. Jostain syystä silloin en kuitenkaan tullut lukeneeksi sarjan muita osia, vaikka muistan kyllä tykänneeni tästä kirjasta. Nyt päätin sitten tarttua sarjaan uudelleen, sillä muistikuvat olivat hyvin hatarat. Ja olen todella tyytyväinen, että päätin antaa sarjalle uuden mahdollisuuden. Nyt meinaan rakastin tätä! Jotenkin vain tarina nappasi mukaansa ja olisin halunnut lukea kirjan yhdeltä istumalta. Eragonin kasvua oli ihana katsella, olin melkein yhtä ylpeä hänestä kuin lohikäärme Saphirakin. Myös muut hahmot olivat hyvin tehty ja tuntuivat kokonaisilta jo nyt. Tarina ja hahmot eivät aiheuttaneet suurta kysymysten tulvaa mielessä, vaan kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen homman mennessä eteenpäin.
     Kirja sijoituu Alagaësiaan, jota hallitsee vanha lohikäärmeratsastaja Galbatorix. Hän on samalla viimeinen lohikäärmeratsastaja, kenellä on kaksi munaa, joiden haluaisi kuoriutuvan. Kolmas muna joka hänellä on joskus ollut, on nyt poissa, henkilöillä jotka haluavat tuhota Valtakunnan. Eräänä kertana kun kolmatta munaa ollaan siirtämässä, haltia ja hänen vartijansa joutuvat kuitenkin väijytykseen. Haltia lähettää munan muualle. Ja siitä alkaa seikkailu, joka on ikimuistoinen, mielenkiintoinen, vaaroja täynnä, tunnelmaa ja tunteita herättävä. Sellainen, mikä saa janoamaan lisää.

     "Hän nukahti. Unet vääntelivät ja ohjailivat hänen tajuntaansa oikukkaaseen tapaansa. Välillä hän vapisi pelosta, välillä nauroi ilosta. Sitten jokin muuttui - oli kuin hänen silmänsä olisivat auenneet ensimmäisen kerran - ja hän näki unen, joka oli kirkkaampi kuin yksikään aikaisempi.
     Nuori nainen kyyhötti kylmässä, kolkossa sellissä kahlehdittuna ja surullisena. Korkealta kaltereiden välistä kajastava kuunvalo osui hänen kasvoihinsa. Hänen poskeaan pitkin valui kyynel, joka oli kuin nestemäinen timantti.
     Eragon säpsähti istumaan ja huomasi itkevänsä hillittömästi. Lopulta hän vaipui takaisin katkonaiseen uneen."

Nimi: Eragon
Kirjailija: Christopher Paolini
Suomentanut: Tero Kuittinen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Perillinen #1
Sivumäärä: 649
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2003 (suom. 2005)
Arvosana: *****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti