Silvia Hosseinin toisessa esseekokoelmassa kuljetaan kohti väistämätöntä - muutaman mutkan kautta. Kokoelmassa pohditaan ruumiillisuutta ja henkisyyttä, rahaa ja valtaa, elämäniloa ja menetystä. Esseet kutsuvat retkille maailmalle ja minuuteen, lukemaan kirjallisuutta ja historiaa sekä etsimään merkityksiä totuttujen totuuksien takana.
Esseet eivät normaalisti kuulu omaan lukemistooni, mutta joskus sitä haluaa kokeilla jotain uutta ja tällöin käteen voi tarttua myös esseekokoelma. Kirjan kansi ja nimi vain vetivät minua luokseen, enkä voinut vastustaa niiden kutsua. Lisäksi lukupäätökseni muodostumista lisäsivät ne kommentit, joita luin Hosseinin ensimmäisestä esseekokoelmasta ja myöhemmin tästä teoksesta. Odotukseni olivat korkealla ja olin saanut vakuutettua itseni siitä, että tämä kokoelma tulee muuttamaan maailmani. Ja periaatteessa näin olisikin varmasti voinut käydä, tällä kertaa vain näin ei tapahtunut minulle.
Kaikkien ylistävien ja rakastavien kommenttien keskellä on vaikea myöntää, että itselleni tämä kirja ei toiminut ollenkaan. Teos on jaettu kolmeen selkeään osaan ja jo ensimmäisen osan jälkeen mietin, että jättäisinkö tämän kesken. Päätin kuitenkin jatkaa kirjan parissa, tällä kertaa äänikirjan muodossa, jossa Hosseini toimi itse lukijana. Näin sain kahlattua kirjan loppuun asti. Ja olihan siellä muutamia kohtia, jotka laittoivat minutkin ajattelemaan, sai pohtimaan. Mutta muuten.. ehkä tämä kirja vain ei tullut omaan lukupinooni oikealla hetkellä. Tai sitten jätän essee-kokeiluni taas hetkeksi jäihin ja palaan asian pariin vuoden päästä. Omasta kokemuksestani huolimatta haluan suositella tätä kirjaa muille (varsinkin jos esseet ovat lähempänä sydäntäsi). Hosseini osaa kirjoittaa, en väitä sen kanssa vastaan, joten miksi et tutustuisi tähän teokseen.
Genre: essee, nonfiktio
Kustantaja: Gummerus
Genre: essee, nonfiktio
Kustantaja: Gummerus
Äänikirjan lukija: Silvia Hosseini
Julkaisuvuosi: 2021
Julkaisuvuosi: 2021
Arvosana: **
Goodreads: 3,99
Goodreads: 3,99
Muissa blogeissa: Helmi Kekkonen, Kirja vieköön, Tuijata, Mitä luimme kerran, Reader, why did I marry him, Kulttuuri kukoistaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti