Jo Nesbo: Macbeth

Macbeth johtaa poliisin erikoisjoukkoja, Kaartia. Hän on rakastettu johtaja ja äärimmäisen tehokas toimissaan kaupungissa, jota hallitsevat rikollisjoukkiot. Myyttisen Swenon johtama moottoripyöräjengi Norse Riders ja vielä myyttisemmän Hekaten johtama huumejengi.
Macbethin rakastettu, Lady, johtaa pelikasinoa. Niin Ladyn kuin Macbethinkin tausta on karu. Mutta he ovat nousseet hierarkkiassa korkealle.
Tapahtumat johtavat siihen, että tie taivaisiin - ehdottomaan valtaa kaupungissa - näyttää aukenevat pariskunnalle. Siitä heille kuiskutellaan, sinne heitä ohjataan.
Ja niin kaupungissa jossa sataa aina, virtaa vuolaana veri, joka tahrii Macbethin kädet, kunnes kohtalo janoaa hänen vertaan.

     Minulla oli suuret odotukset tämän kirjan suhteen. Myönnän sen. Aloitin kirjan lukemisen innoissani, sillä aikaisemmat Nesbon kirjat ovat olleet sellaisia, jotka voisin hyvin lukea toisenkin kerran. Nyt kuitenkin jouduin pettymään. Ja pahasti. Tämä kirja tuntui alusta asti jotenkin tönköltä ja homma ei vain minun mielestäni toiminut. En tiedä oliko ongelmana se, että tämä oli uudelleen kerrottu versio Shakespearen samannimisestä näytelmästä, vai oliko ongelman taustalla jotain muuta. Oli miten oli, tämän kirjan loppuun lukeminen ei ollut itsestään selvyys ja minulle ei jäänyt mitään halua lukea tätä toista kertaa.
     Olen lukenut alkuperäisen Macbethin joskus vuosia sitten, mutta en muistanut sen juonesta juuri mitään kun tartuin tähän teokseen. Pikkuhiljaa muistikuvat kuitenkin palailivat, sillä tämä teos seurasi hyvinkin tarkkaan alkuperäisiä tapahtumia. Ja ehkä itselläni juuri senkin takia tämä kirja tökki. Juoni eteni niin samalla linjalla, että koko kirja tuntui turhalta lukea, kun tiesi niin tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan. Ehkä uudelleen kerrotut versiot eivät vain ole minua varten.
     Henkilöhahmot olivat hyvin luotuja, mutta he olivat joiltain osin hieman alkeellisia. En ole varma, haettiinko tässä kirjassa mennyttä vai tulevaa, mutta joka tapauksessa maailma oli hyvin luotu. Ei ongelmaa sen suhteen. Ongelmani tätä kirjaan kohtaan liittyy enemmänkin kerrontaan. Ja jotkut hahmot vain ärsyttivät itseäni sen verran, että heihin ja heidän päätöksiin meni hermot. Kokonaisuutena tämän kirjan lukeminen oli jotenkin puuduttavaa. En kuitenkaan voi kieltää sitä, etteikö tässä kirjassa olisi ollut myös niitä hyviä vaiheita ja hyviä puolia. Mutta ei tämä kauheasti yli keskinkertaisen kirjan pääse.

Suomentanut: Outi Menna
Genre: mysteeri, trilleri, retelling, rikos
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2018

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Lisää verta
Arvosana: ***½

Lukuhaasteet: PopSugar19 (15. Klassikon uusi versio)