Sirkka on statisti, ihmismassaa, kahvilassa kahvia juova nainen (ei repliikkejä), ohikulkija kadulla (ei katsekontaktia), joku, joka painaa hissin nappia juuri ennen sinua, sillä nappia kuuluu painaa tehokkaasti eikä haaskata aikaa haaveiluun ja seisoskeluun. Sirkka on sirkoista sirkoin, statisteista paras, massaan katoava myyrä ja puutarhatonttu. Samalla joku mutta ei kuitenkaan kukaan.
Sirkka on Sirkka.
Luin viime vuonna Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat ja sen kohdalla mietin kauan, että tykkäsinkö kirjasta vaiko enkö. Kallistuin silloin siihen suuntaan, että tykkäsin. Nyt tämän kirjan kohdalla jouduin miettimään samaa asiaa. Ja valitettavasti kallistuin toiseen suuntaan. En tarkoita silti, että tämä olisi ollut mitenkään huono kirja ja monet ovat tykänneet tästä paljonkin. Omalla kohdallani tämä kirja ei vain jotenkin nyt napannut.
Ennen kirjan aloittamista olin omalla tavallani innoissani, mutta jännitin myös lopputulosta. Jo heti alusta lähtien tiesin, että tämä kirja ei tule nousemaan suosikkeihini. Alku oli hidas, tylsä ja ei kovin mielenkiintoinen. Puolessa välissä kirjaa kävin lukemassa muutamia kommentteja kirjasta ja yksi niistä sai minut jatkamaan loppuun asti. Kommentissa todettiin, että sadan sivun jälkeen tulee muutos Sirkan elämään ja tarina paranee.
Kun sitten pääsin siihen sadan sivun paikkeille, odotin tuota käänteen tekevää muutosta ja toivoin sen tekevän tästä kirjasta mahtavan. Näin ei käynyt. Käänteen aiheuttaja oli jo alusta asti selvä ja muutos Sirkan elämässä ei ollut niin suurta ja ihmeellistä kuin toivoin. Omasta mielestäni kirja ei siis parantunut ja loppu oli melkolailla samanlaista puuduttavaa luettavaa. En voinut olla ajattelematta, että tämä oli hyvin pelkistetty versio Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää -teoksesta. Tämä ajatus häiritsi itseäni koko lukemisen ajan ja ehkä senkin takia tämä kirja tuntui hieman vaisulta.
Plussaa tässä kirjassa oli Saastamoisen kirjoitustyyli. Tykkään siitä, miten vakavastakin aiheesta hän osaa tehdä kaunista ja ajatuksia herättävää, olematta kuitenkaan liian raskasta luettavaa. Vaikka siis juonellisesti tämä kirja ei napannut, aion kyllä tutustua Saastamoisen mahdollisiin tuleviin kirjoihin, jotta pääsen nauttimaan hänen tyylistään.
Genre: fiktio, huumori
Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2019
Sirkka on Sirkka.
Luin viime vuonna Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat ja sen kohdalla mietin kauan, että tykkäsinkö kirjasta vaiko enkö. Kallistuin silloin siihen suuntaan, että tykkäsin. Nyt tämän kirjan kohdalla jouduin miettimään samaa asiaa. Ja valitettavasti kallistuin toiseen suuntaan. En tarkoita silti, että tämä olisi ollut mitenkään huono kirja ja monet ovat tykänneet tästä paljonkin. Omalla kohdallani tämä kirja ei vain jotenkin nyt napannut.
Ennen kirjan aloittamista olin omalla tavallani innoissani, mutta jännitin myös lopputulosta. Jo heti alusta lähtien tiesin, että tämä kirja ei tule nousemaan suosikkeihini. Alku oli hidas, tylsä ja ei kovin mielenkiintoinen. Puolessa välissä kirjaa kävin lukemassa muutamia kommentteja kirjasta ja yksi niistä sai minut jatkamaan loppuun asti. Kommentissa todettiin, että sadan sivun jälkeen tulee muutos Sirkan elämään ja tarina paranee.
Kun sitten pääsin siihen sadan sivun paikkeille, odotin tuota käänteen tekevää muutosta ja toivoin sen tekevän tästä kirjasta mahtavan. Näin ei käynyt. Käänteen aiheuttaja oli jo alusta asti selvä ja muutos Sirkan elämässä ei ollut niin suurta ja ihmeellistä kuin toivoin. Omasta mielestäni kirja ei siis parantunut ja loppu oli melkolailla samanlaista puuduttavaa luettavaa. En voinut olla ajattelematta, että tämä oli hyvin pelkistetty versio Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää -teoksesta. Tämä ajatus häiritsi itseäni koko lukemisen ajan ja ehkä senkin takia tämä kirja tuntui hieman vaisulta.
Plussaa tässä kirjassa oli Saastamoisen kirjoitustyyli. Tykkään siitä, miten vakavastakin aiheesta hän osaa tehdä kaunista ja ajatuksia herättävää, olematta kuitenkaan liian raskasta luettavaa. Vaikka siis juonellisesti tämä kirja ei napannut, aion kyllä tutustua Saastamoisen mahdollisiin tuleviin kirjoihin, jotta pääsen nauttimaan hänen tyylistään.
Genre: fiktio, huumori
Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2019
Muissa blogeissa: Sivusuhteita, Amman kirjablogi
Helmet2020: 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 34. Nimessä luontoon liittyvä sana, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan
PopSugar2020: 10. Recommended by favorite blog, vlog etc
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 15. Set in a global city, 18. By an author you've only read once before
Helmet2020: 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 34. Nimessä luontoon liittyvä sana, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan
PopSugar2020: 10. Recommended by favorite blog, vlog etc
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 15. Set in a global city, 18. By an author you've only read once before
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti