Camilla Läckberg: Kultahäkki

     Camilla Läckberg, tuo Ruotsin dekkarikuningattareksikin joskus tituleerattu nainen, päätti aloittaa uuden kaksiosaisen kirjasarjan ja valloittaa hieman lisää tilaa kirjamaailmasta. Kultahäkki on kertomus naisesta, joka lähtee pakoon menneisyyttään ja tapaa komean miehen opiskeluidensa aikana. Opiskelut jäävät, kun mies ja hänen ystävänsä perustavat firman, mutta tarvitsevat naisen apua asian etenemiseen. Sitten tulee lapsi, kotiäitiys, yksinäisyys, varakkuus, tyylikäs koti. Mitä sitä nyt voikaan nainen toivoa. Eräänä päivänä nainen kuitenkin saa tietää miehensä petoksesta ja eron jälkeen alkaa matka koston tekoon. Koston, joka ankara, mutta suloinen. Kultahäkki on tarina Matildasta, joka muuttaa nimensä Fayeksi muuttaessa Fjällbackasta Tukholmaan.
     Olen lukenut Läckbergiltä kaksi kirjaa aikaisemmin ja tykännyt molemmista. Tartuin siis innolla tähän teokseen, vaikka siitä kuulemani huhut eivät olleetkaan kovin imartelevia. Halusin kuitenkin antaa tälle mahdollisuuden. Halusin tämän kirjan olevan hyvä ja ihana lukukokemus. Idea vahvasta naispäähenkilöstä jotenkin sai positiiviset ajatukseni aukeamaan ja avasin kirjan innolla. Jo ensimmäiseltä sivulta lähtien tajusin, että tämä kirja ei tule vastaamaan odotuksiani.
     Kirjan kannessa sanotaan, että naisen kosto on kaunis ja karmea. No, kai kirjassa käsiteltävää kostoa voi niinkin kuvailla. Omasta mielestäni se oli vain häiriintyneen naisen käytöstä. Lisäksi kirjan takakannessa kuvaillaan kirjaa psykologiseksi jännitysromaaniksi. En tiedä onko ajatukseni psykologisista jännäreistä tai mysteereistä ihan väärä, mutta en kokenut tätä kovin psykologiseksi. Enkä sen puoleen kyllä jännittäväksikään. Alun paljastuksista lähtien kirjan lopputulos oli jo selvä, eikä kirjan tapahtumien muutkaan jännittävät käänteet olleet kovin ihmeellisiä. Ennalta-arvattavuus latisti tunnelmaa ja "jännitys"romaanista tuli vain eronneen ja katkeran naisen muistelma.
     Kultahäkki olisi voinut olla hyvä lukukokemus, mutta sen saavuttamiseksi olisi tarvinnut muuttaa asioita ja paljon. Eli ehkä se ei olisikaan voinut olla hyvä kokemus. Harmi sinänsä, sillä Läckberg osaa kyllä kirjoittaa ja se taito kyllä näkyy tässäkin kirjassa. Idea ja juoni vain meni siitä, mistä aita oli matalin. Mitä sitten taas tulee uuden identiteetin kehittäneeseen päähenkilöömme Fayeen, en edes tiedä kannattaako minun sanoa hänestä mitään.

     "Viikkoa myöhemmin sain kirjeen. Olin päässyt kauppakorkeakouluun. Kopioin kirjeen, etsin Julian osoitteen, ostin kirjekuoren ja panin kuoreen todisteen opiskelupaikastani sekä Viktorin itselaukaisimella ottaman valokuvan, jossa olen sängyllä nelinkontin ja Viktor on takanani naama nautinnosta vääränä. Kun pudotin kirjeen Julian perheen postilaatikkoon, ajattelin vain yhtä asiaa: kukaan ei saisi enää ikinä nöyryyttää minua.
     Kuukautta myöhemmin ilmoittauduin kauppakorkeakouluun Faye-nimellä. Se on toinen nimeni ja erään äitini lempikirjan kirjoittaja. Matildaa ei enää ollut."

     Fayella oli rankka lapsuus, josta kirjassa kerrotaan pieniä palasia. Hän oli näistä kokemuksista katkera ja päätti näyttää maailmalle. Hänestä annetaan sellainen kuva, että hän on itsenäinen vahva nainen, joka valloittaa maailman yksin ilman kenenkään apua. Näin ei kuitenkaan käy, vaan jostain ilmestyy ihana uskomaton Jack ja homma lähtee ihan raiteiltaan. Yhtäkkiä Faye on miehen lumoissa eikä tajua oman elämänsä parasta. Sitten alkaa se valitus. Miten ei ole työpaikkaa, ystävät ovat kauheita, mies ei enää himoitse minua... Kaikki tämä sai aivoni savuamaan ja Faye muuttui mielessäni ärsyttäväksi naiseksi.
     Fayen valitus omasta elämästään ei kuitenkaan ole kirjassa se pahin asia. Pahinta on ehkä se, miten täytyy lukea muutamasta murhasta, joilla ei ole mitään merkitystä eikä niitä olisi tarvinnut tapahtua. Sitä vain miettii, että miksi? Kuinka sekaisin päähenkilö on? Sitten päästäänkin siihen kauniiseen ja karmeaan kostoon. En edes aloita siitä. Sen verran kuitenkin haluan sanoa, että Faye on juuri sellainen ärsyttävä kaksinaamainen päähenkilö, kenestä on ärsyttävä lukea ja kenen toivoisi hakeutuvan hoitoon. Hänen tekemisillään ei vain ollut mielestäni järjellistä perustetta.

     "Se ei kerta kaikkiaan käynyt päinsä. Ajatus siitä, ettei hän kostaisi kunnolla, alkoi oksettaa. Hän ei voinut luovuttaa, ei halunnut. Mitä se kertoi hänestä ihmisenä? Hänen paras ystävänsä oli sairas, mahdollisesti kuolemansairas. Ja hän vain miettii, miten saisi murskattua Jackin."

     Kirjassa kerrotut pätkät Fayen lapsuudesta olivat lyhyitä pätkiä, mutta jäin kaipaamaan niitä lisää. Olisin halunnut päästä syvemmälle päähenkilömme sielunmaailmaan ja ymmärtää häntä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja kun päästiin kirjan loppuun, hämmennyin, vaikka osasinkin odottaa kaikkia niitä yksityiskohtia jotka tulivat esille.
     Entä sitten sarjan toinen osa, aionko lukea sen kun se ilmestyy? En tiedä. Tämä osa ei jäänyt sellaiseen kohtaan, mistä haluaisi vielä jatkaa. Voi kuitenkin olla, että joskus tartun jatko-osaankin sillä haluan luottaa Läckbergin kirjoitustyyliin ja -taitoon. Haluan luottaa siihen, että toinen osa voi olla parempi ensimmäisen osan flopin jälkeen.

En bur av guld
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Genre: mysteeri, trilleri, rikos
Sarja: Faye #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Kirjailijan muut teokset: Jääprinsessa, Saarnaaja
Arvosana: **½
Goodreads: 3,59

Muissa blogeissa: Kirsin Book Club, Kirjojen kuisketta, Kirjanmerkkinä lentolippu
Helmet2020: 4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä, 7. Rikotaan lakia, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 39. Kirjassa lennetään, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan, 42. Kirjassa on isovanhempia
PopSugar2020: 15. About/involving social media, 31. With "gold" in the title
Goodreads2020: 15. Set in a global city, 22. With the major theme of survival, 41. A mystery