Kirja: Kateus

Kirja: Kateus (Envy)
Kirjailija: J.R. Ward
Suomentaja: Timo Utterström
Gengre: fantasia, aikuiset, romantiikka
Sarja: Langenneet enkelit #3
Sivumäärä: 485
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-952-260-170-4
Kustantaja: Basam Books

Etsivä Thomas "Veck" DelVeccio Jr. kasvoi pahuuden varjossa. Sarjamurhaajaisänsä syntejä sovittamaan päätynyt Veck taistelee omaa nousevaa pimeyttään vastaan. Koston ja työnsä välissä tasapainottelevaa etsivää valvomaan on määrätty sisäisen tutkinnan konstaapeli Sophia Reilly. Ammatillinen kiinnostus ja henkilökohtaiset intressit sekoittuvat hyvän ja pahan taistelun kietoutuessa Veckin ja Sophian ympärille. Ikuisen kadotuksen uhatessa kaksikkoa langennut enkeli Jim Heron on heidän ainoa side pelastukseen.

Muita kirjailijan kirjoja: "Mustan tikarin veljeskunta" -sarjassa ilmestyneet yksitoista (11) osaa, sekä "Langenneet enkelit" -sarjassa aiemmin ilmestyneet "Halu" sekä "Himo"
Arviointi: Olen sanonut tämän jo varmaan sata kertaa ja tulen sen varmaan vielä sanomaan ainakin yhtä monta kertaa, mutta minä sitten vain rakastan Wardin tapaa kirjoittaa. Mutta hmm, jotenkin tämä kirja vain tuntui pieneltä pettymykseltä verrattuna aiempiin lukemiini hänen kirjoihin. Vaikka tässäkin kirjassa tapahtui, silti tuntui kuin mitään ei sittenkään tapahtuisi. Ja jos tätä vertaa vain tämän sarjan aiemmin ilmestyneisiin osiin, en voi sanoa muuta kuin että tämä oli pettymys. En tiedä johtuiko se hahmoista, mutta jokin tässä kirjassa ei nyt vain toiminut. Jotkin asiat vain tuntuivat niin väkisin tehdyiltä, että lukeminenkin tuntui jo hieman raskaalta. Kauheasti ainakin piti miettiä itse, että mikä merkitys milläkin asialla oli.
     Ensimmäisen osan kohdalla ajatus seitsemästä pelastettavasta sielusta kuulosti mielenkiintoiselta ja innostuin heti. Päätin jo silloin lukevani kaikki sarjan tulevat osat, mutta tämä on vasta kolmas osa ja nyt jo tuntuu, että voisin sittenkin lopettaa koko sarjan lukemisen. Tosin samalla tavoin kävi myös Wardin toisen lukemani sarjan kohdalla (Mustan tikarin veljeskunta), että muutama ensimmäinen kirja oli hyviä ja sitten tuli yksi hieman huonompi.. Mutta sen jälkeen kirjat alkoivat taas paranemaan ja nyt odotan innoissani sarjan viimeistä osaa. Toivon siis vain, että tämänkin sarjan kohdalla on kyse samanlaisesta asiasta, eikä (minun mielestä) kirjojen huononeva laatu saa minua lopettamaan kyseisten kirjojen lukemista.
     Veck oli mukava hahmo ja hänen kehittyvästä suhteesta Sophiaa kohtaan oli mukava lukea. Tosin olisin ehkä halunnut tietää heistä vielä enemmänkin, mutta kyllä nämäkin tiedot heistä riittivät. Olin oikeastaan yllättynyt miten vähän heidän välillään oli minkäänlaista jahkailua sen suhteen, että ollakko vai eikö olla. Mikä todellakin oli vain hyvä asia. Olisin kuitenkin halunnut lukea kirjan aikana jostain muustakin kun vain heidän työnteostaan rikostutkijoina/etsivinä/mitä-lie-olivatkaan.. Nämä kirjan kohdat kun eivät nyt vain tuntuneet kovin mielenkiintoisilta tai edes tärkeiltä sitten loppua kohti mennessä. Toki niiden aikana sai paljon informaatiota, mutta tuntui kuin samat asiat olisi kerrattu Jim Heronista kerrottaessa. Tai sitten vain luulin niin.
     Ja Jim Heronista puheen ollen, niin mieleeni tuli hänen ja Devinan välinen suhde. Siis oikeasti. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään se niiden kahden välinen suhde. Kun ensin Jim sanoo vihaavansa Devinaa ja sitten seuraavaksi tehdäänkin hänen kanssa pysyviä sopimuksia seksiorjuudesta. Oikeasti? Sitäkö ne seuraavat osat sitten tulevat olemaan?

     ""Anna, kun autan."
     Reilly asettui nojatuolin kokoisten järkäleitten väliin ja kumartui ojentamaan kättään.
     Veck katseli naista hetken. "Kiitos."
     Heidän kämmenensä kohtasivat ja tarttuivat toisiinsa, ja Reilly punnersi taakse, nosti koko vartalollaan. Tuesta ja jalansijasta huolimatta Veckin nostaminen tuntui siltä kuin olisi kammennut autoa ojasta, ja Reilly tiesi, ettei mies olisi hievahtanutkaan, ellei olisi hypännyt. 
     Kun Veck nousi Reillyn kanssa tasanteelle, he katselivat ympärilleen. He olivat tutkineet louhimon pitkää rinnettä tunteja, sohineet taskulampuillaan pieniin luoliin ja kivirykelmiin. Pelastushenkilökunta selätti jyrkkää puolta, ja poliisit olivat kaukana vasemmalla tutkimassa reunaa koirien kanssa. Minuutit vierivät hitaasti, tuskallisesti, ja jo etsittävän alueen laajuusi oli häkellyttävää.
     Veckin ja hänen välillään oleva taustavire ja sanomattomat asiat eivät auttaneet."
Arvosana: 8-